Kiinan Vyö ja tie -hanke on tunnetuin historiasta ja maantieteestä  ammentavaan silkkitiekuvastoon pohjautuva projekti, mutta samankaltaisia infrastruktuuriin, verkottuneisuuteen ja talouskehitykseen nojaavia hankkeita on lanseerattu Japanissa ja Etelä-Koreassa jo 1990-luvulta lähtien. Kiina on kuitenkin ensimmäinen valtio, joka on rakentanut silkkitie-käsitteen ympärille laaja-alaisen ja pitkäikäisen ulkopoliittisen ohjelman.

Kiinan Vyö ja tie -hanke on muodostunut maan euraasialaisen ulkopolitiikan kulmakiveksi, ja sitä on analysoitu milloin Euraasian mantereen periferioiden yhdistäjänä ja vaurastuttajana, milloin pienemmät valtiot velkavankeuteen ajavana uuskolonialistisena hankkeena. Kiina sanoo hankkeen tähtäävän vaurauden ja kaupan kasvattamiseen erityisesti kuljetusyhteyksiin ja infrastruktuuriin kohdistuvilla investoinneilla.  

Kiina on ottanut hankkeessa käyttöön historiallisen ja laajalti tunnetun silkkitie-käsitteen ja tehnyt siitä ulkopoliittisen projektinsa sloganin, joka auttaa hahmottamaan sen maantieteellisiä ulottuvuuksia ja yhdistää ajatuksen tasolla Kiinan kaukaiseen Eurooppaan. Vaikka hanke tunnetaan nykyään Vyö ja tie -nimellä, on se alusta asti nojannut silkkitiestä ammentavaan kuvastoon ja aluksi se tunnettiinkin silkkitien talousvyönä (Silk Road Economic Belt). 

Vähemmän tunnettua on kuitenkin se, että silkkitie-nimen alla kulkevia ulkopoliittisia hankkeita on käynnistetty aiemminkin. Kiinan ohella myös Japani ja Etelä-Korea, jotka kaikki ovat aikanaan olleet osa Euraasian mantereen läpi kulkevia historiallisia kauppareittejä, ovat pyrkineet brändäämään erinäisiä hankkeita silkkitien nimellä. Silkkitie-kuvaston käyttö perustuu siihen, että se näyttää Euraasian mantereen eri osat toisiinsa linkittyneinä ja osana historiallista jatkumoa. Näin silkkitien ympärille voi hahmotella erilaisia poliittis-taloudellisia yhteisöjä. 

Silkkitie-kuvaston käyttö perustuu siihen, että se näyttää Euraasian mantereen eri osat toisiinsa linkittyneinä ja osana historiallista jatkumoa.

Klikkaa twiitataksesi.

Käsite on myös yleisesti tunnettu, joten siihen on helppo vedota, kun maat haluavat korostaa historiallisia yhteyksiään. Erityisesti Japanille ja Etelä-Korealle käsite näyttäytyy myös keinona profiloitua nimenomaan aasialaisena talous- ja kauppavaltana. Tämä on kiinnostavaa, sillä silkkitie-käsite on alunperin eurooppalaista alkuperää, mutta nykyään sillä on poliittista painoarvoa ennen kaikkea Aasiassa.

Keski-Aasiassa maita houkuttavat paitsi rikkaat luonnonvarat ja nopeasti kasvavat markkinat, myös alueen kasvava strateginen painoarvo. Japanin ja Etelä-Korean kaltaiset keskikokoiset valtiot haluavat käyttää taloudellista ja poliittista painoaan, jotta ne voivat muokata alueensa taloudellista ja poliittista kehitystä. Keski-Aasiassa maiden investoinnit on yleensä toivotettu tervetulleiksi, sillä Japanilla ja Etelä-Korealla on Keski-Aasiassa hyvä maine. Ne tarjoavat myös mahdollisuuden tasapainottaa Kiinan ja Venäjän vaikutusvaltaa. 

Japani lähestyy Neuvostoliiton jälkeistä Keski-Aasiaa

Silkkitie-käsitteen moderni manifestaatio poliittisena ja taloudellisena ohjelmana sai tuulta alleen alunperin 1990-luvulla Japanin käynnistäessä ohjelman, jonka tavoitteena oli poliittisten ja kauppasuhteiden vahvistaminen sekä demokratia- ja turvallisuuskehityksen edesauttaminen alueella. Konkreettisesti hanke lanseerattiin vuonna 1997 pääministeri Ryutaro Hashimoton kaudella niin sanottuna Euraasian hankkeena (Eurasian Initiative). Uusi avaus oli osa Japanin 1990-luvulla aloittamaa aktiivisempaa diplomatiaa lähialueillaan. Japani saattoi näyttäytyä itsenäisenä ulkopoliittisena toimijana sekä hankkia uusia markkinoita alueelta. Lisäksi alueen investointivaje sekä rikkaat öljy-, kaasu- ja uraanivarannot kiinnostivat luonnonvaraköyhää Japania. 

Japani suuntasi  Keski-Aasiaan runsaasti kehitysapua, lainoja sekä investointeja, erityisesti luonnonvara- ja energiasektorille. Taloudellisen ja teollisen voiman hyödyntäminen on usein ollut Japanille pääasiallinen ulkosuhteiden rakentamisen keino, ja myös japanilaiset suuryritykset ovat olleet merkittävässä roolissa Japanin Keski-Aasian diplomatiassa. Japanin hankkeiden pääpainot muistuttavat monilta osin Kiinan hankkeita alueella, sillä Vyö ja tie -hankkeen tavoin suuri osa Japanin investoinneista alueella keskittyy erityisesti infrastruktuuriin.

Läsnäolo Keski-Aasiassa on Japanille keino paitsi etsiä uusia markkina-alueita myös vahvistaa omaa rooliaan keskisuurena valtana Aasiassa. Samoin Japani näyttäytyy Keski-Aasian valtioille yhtenä mahdollisena keinona ehkäistä liian suurta riippuvuutta Kiinasta. Japani on esimerkiksi edelleen merkittävä kehitysavun antaja erityisesti Uzbekistanissa, kun taas Kiinan projekteja on kritisoitu liiasta lainapainotteisuudesta.

Läsnäolo Keski-Aasiassa on Japanille keino paitsi etsiä uusia markkina-alueita myös vahvistaa omaa rooliaan keskisuurena valtana Aasiassa.

Klikkaa twiitataksesi.

Japani jatkoi eri pääministereiden johdolla alueella toimimista myös 2000-luvulla. Vuonna 2004 perustettiin Japanin ja Keski-Aasian maiden yhteistyöfoorumi, jonka alkuperäisellä asialistalla oli laaja joukko kysymyksiä muun muassa turvallisuudesta, terrorismista, köyhyyden vähentämisestä ja infrastruktuurin parantamisesta. Suuri rooli oli myös japanilaisten yritysten investointien edistämisellä. Foorumi oli alkuvuosinaan kuitenkin hajanainen, ja vakinaisempia, kaikki valtiot käsittäviä ministeritason tapaamisia on järjestetty vasta vuodesta 2014. Foorumin ala on vuosien saatossa kaventunut jonkin verran, ja uudemmassa, vuoden 2019 julkilausumassa painopiste on aiempaa enemmän turismin ja kaupan edistämisessä. Foorumin saavutukset jättävät kuitenkin kaupallisella alalla toivomisen varaa, sillä esimerkiksi Japanin toivomia vapaakauppasopimuksia ei alueen valtioiden kanssa ole vielä syntynyt. 

Japanin yhteydet Keski-Aasiaan eivät olekaan kehittyneet sillä tavalla kuin 1990-luvulla ehkä luultiin: maat eivät ole olleet esimerkiksi Japanin pääministerien valtiovierailujen reiteillä. Tilanne on toinen Kiinan ja Venäjän tapauksissa, joiden johtajat tapaavat keskiaasialaisia kollegojaan yleensä vuosittain. Japani on Keski-Aasian kiinnostavuudesta huolimatta priorisoinut ulkomaille suuntautuvassa sijoituspolitiikassaan erityisesti Kaakkois-Aasiaa, jossa Japanilla ja sen yrityksillä on vanhastaan vahva taloudellinen läsnäolo, sekä tietysti Kiinaa itseään, joka on Japanin tärkein kauppakumppani. Kiina sen sijaan kykenee kokonsa ansiosta levittämään sijoituksiaan laajemmalle.

Etelä-Korea suuntaa Euraasiaan

Myös Etelä-Korea aktivoitui Keski-Aasiassa pian Neuvostoliiton hajottua. Maalla oli aluksi kaksi pääasiallista väylää rakentaa suhteita alueelle: Keski-Aasian satojentuhansien henkien etninen korealainen väestö, jota hyödynnettiin suhteiden luomisessa, sekä alueen energiavarat, jotka täydentävät Etelä-Korean omia vähäisiä energiavaroja. Presidentti Lee Myung-bak julkisti oman “Uuden Aasian aloitteensa” (New Asia Initiative) vuonna 2009, kun taas presidentti Park Geun-hye julkisti vuorollaan “Euraasian-aloitteen” (Eurasia Initiative). 

Molempien tavoitteena oli kasvattaa Keski-Aasian roolia Etelä-Korean ulkopolitiikassa ja lisätä maan poliittista ja taloudellista roolia alueella. Euraasian-aloitteessa puhuttiin silkkitien väylästä, joka yhdistäisi Itä-Aasian ja Korean Eurooppaan sekä kaupankäynnin esteiden purkamisesta mantereella. Seuraavana vuonna Park vieraili Keski-Aasiassa, ja agendalla oli muun muassa hiilivoimalan rakentaminen Kazakstaniin, öljykentän kehittäminen Uzbekistanissa sekä maakaasujalostamon rakentaminen Turkmenistanissa korealaisvoimin.

Parkin seuraaja Moon Jae-in ei ole ottanut Euraasia-aloitetta omakseen, ja hanke onkin ainakin kyseisellä nimellä kadonnut poliittiselta agendalta. Myös Moon on sen sijaan käyttänyt silkkitietä puheissaan Keski-Aasiassa korostaakseen Korean historiallisia yhteyksiä alueelle. Moon on myös lanseerannut “Uuden pohjoisen politiikan” (New Northern Policy), jonka painopiste on Keski-Aasian lisäksi kaupan ja maayhteyksien parantamisessa Aasian mantereelle ja näin myös Pohjois-Korean halki. Tämä on osa Moonin laajempaa pyrkimystä parantaa suhteita pohjoiseen, mutta yhteyksien parantaminen on ollut vaikeasti saavutettava tavoite. 

Ongelmina sekä Japanille että Etelä-Korealle ovat myös maayhteyden puuttuminen Aasian mantereelle sekä Kiinaa pienempi taloudellinen ja diplomaattinen jalanjälki Keski-Aasiassa.

Klikkaa twiitataksesi.

Sekä Etelä-Korean että Japanin tapauksessa yhteisenä piirteenä ovat joskus tiuhaankin vaihtuvat hallitukset, joiden euraasialaisella ulkopolitiikalla on kaikilla omat painopisteensä ja jotka käyttävät hankkeiden brändäämiseen omia kielikuviaan. Kiinan etuna on maan taloudellisen koon lisäksi ollut kyky rakentaa hyvinkin vaihtelevista hankkeista koostuvalle Vyö ja tie -hankkeelleen yhtenäinen narratiivi ja taata sen jatkuvuus. Lisäksi Kiinan hanketta voi pitää kokonaisvaltaisempana: valtio pystyy ohjaamaan eri toimijoita, kuten valtio-omisteisia yrityksiä, kohdistamaan resursseja hankkeen jäsenmaihin ja on perustanut muun muassa rahoituslaitoksia, kuten Aasian infrastruktuuri-investointipankki AIIB:n. 

Ongelmina sekä Japanille että Etelä-Korealle ovat myös maayhteyden puuttuminen Aasian mantereelle sekä Kiinaa pienempi taloudellinen ja diplomaattinen jalanjälki Keski-Aasiassa. Kaikilla kolmella maalla on myös Keski-Aasiassa samankaltainen infrastruktuuriin, energiaan, luonnonvaroihin ja raskaaseen teollisuuteen keskittyvä sijoituspolitiikka. Kiinalla on kuitenkin nimenomaan näillä aloilla yhä suurempi etu. Vyö ja tie -hankkeen painopisteinä ovat erityisesti liikenneinfrastruktuurin parantaminen ja luonnonvarojen, kuten öljyn ja kaasun, jalostus sekä investoinnit teollisuuteen.

Japani ja Etelä-Korea eivät kykene kilpailemaan Kiinan toimien mittakaavan kanssa, sillä sen hallituksella on kyky ohjata valtio-omisteisia yrityksiä ja rahoituslaitoksia suuntaamaan suuria resursseja strategisesti tärkeiksi katsottuihin suuntiin ja lisäksi sen teollisen ja infrastruktuurituotannon volyymi on suurempaa. Toisaalta pienemmät maat saattavat hyötyä siitä, että Kiinan vaikutusvalta alkaa näyttäytyä alueella liiankin suurena: Japanin ja Etelä-Korean imago Keski-Aasiassa on hyvä, ja pienemmät ja kaukaisemmat maat voivat tasapainottaa Kiinan roolia. Ongelmaa pahentavat alueen maiden lisääntyvä velkaantuneisuus Kiinalle sekä Vyö ja tie -projektien läpinäkyvyyden puute, joka lisää riskiä huonoille investoinneille ulkopuolisten tarkkailijoiden puuttuessa. Toisaalta vaikuttaa siltä, että Kiinakin saattaa olla siirtämässä painotusta pois kalliista ja suurista infrastruktuuriprojekteista,. Lisäksi Kiina on esimerkiksi rahoittamassa kaasunjalostamoa Uzbekistaniin yhdessä Japanin, Etelä-Korean ja EU:n kanssa.  

Keski-Aasian merkitys kasvaa

Se, että kaikki kolme maata ovat käynnistäneet samankaltaisia, historialliseen ja maantieteelliseen silkkitie-sloganiin perustuvia poliittisia ohjelmia, kertoo paitsi käsitteen tunnettuudesta ja mielikuvan tehosta, myös siitä, miten Keski-Aasian merkitys Itä-Aasian maille on kasvanut kylmän sodan päätyttyä. 

Kiinalle kyse on strategisesti tärkeistä naapurimaista, joiden olot vaikuttavat myös Kiinan omien länsiosien kehitykseen, mutta Japanin ja Etelä-Korean tapauksessa kyse on ennen kaikkea kaupasta, luonnonvaroista sekä oman strategisen merkityksen kasvattamisesta Aasiassa. Japani on edelleen talousmahti, ja talouskasvun myötä myös Etelä-Koreasta on tullut merkittävä keskikokoinen valtio, joka pyrkii vaikuttamaan alueensa taloudelliseen ja poliittiseen kehitykseen. 

Japani ja Etelä-Korea pysynevät Keski-Aasiassa pienempinä toimijoina, mutta ne voivat tasapainottaa Kiinan suurta vaikutusvaltaa alueella.

Klikkaa twiitataksesi.

Euraasian manner on pitkään näyttäytynyt Itä-Aasian valtioille houkuttelevana alueena, joka voi tarjota luonnonvaroja, markkinoita ja yhteyksiä pitkälle Eurooppaan. Japanista ja Etelä-Koreasta poiketen kuitenkin vasta Kiina on tehnyt projektista yhden ulkopolitiikkansa kulmakivistä ja nostanut sen kansainvälisesti merkittäväksi hankkeeksi. Sillä on toisaalta intressi olla voimakkaasti läsnä naapurimaissaan sekä toisaalta Japaniin ja Etelä-Koreaan verrattuna paremmat mahdollisuudet taata projektilleen pitkän aikavälin valtion tuki. Japani ja Etelä-Korea pysynevät Keski-Aasiassa pienempinä toimijoina, mutta ne voivat tasapainottaa Kiinan suurta vaikutusvaltaa alueella. 

Keski-Aasialle itselleen vaikutukset voivat kuitenkin olla ristiriitaisia. Maat ovat Venäjän, Kiinan sekä lukuisien pienempien toimijoiden, kuten Japanin ja Etelä-Korean, diplomatian ja taloudellisen kiinnostuksen kohteina. Keski-Aasian maiden oma taloudellinen ja poliittinen integraatio on heikkoa, mikä johtuu osaltaan siitä, että maiden ulkopoliittiset ja kaupalliset painopisteet ovat alueen ulkopuolella ja ne harjoittavat mieluummin kahdenvälistä ulkopolitiikkaa. Keski-Aasian maiden keskinäinen integraatio voisi kuitenkin pidemmällä aikavälillä lisätä alueen vakautta ja talouskehitystä esimerkiksi vähentämällä kaupan esteitä. Tällä hetkellä, usein korkealentoisesta kielestään huolimatta, maiden aloitteet keskittyvät taloudellisiin projekteihin eivätkä esimerkiksi kaupan hallinnollisten esteiden purkamiseen. Suurimman taloudellisen hyödyn investoinneista saavat alueen luonnonvararikkaimmat maat, eikä laaja-alaisempi talousyhteistyö liene asialistan kärjessä niin kauan kuin tämä tilanne jatkuu.

__

Kirjoittaja: Anton Karppanen

Editointi: Eero Tuorila, Lotta Kivinen, Katri Kauhanen

Kielenhuolto: Kari Suomalainen