Koronapandemia ei ole aikamme ainoa tai vaikutuksiltaan kauaskantoisin terveysuhka. Käynnissä on maailmanlaajuinen antibioottiresistenssikriisi, ja elämme jo nyt antibioottien jälkeistä aikaa. Vaikka tautia aiheuttavien bakteerien kyky vastustaa antibioottien vaikutuksia on pitkään nähty pääasiassa sairaaloiden ongelmana, sen taustasyyt löytyvät kuitenkin pitkälti sairaalaympäristön ulkopuolelta ja koskettavat koko yhteiskuntaa. 

Koronapandemia realisoi uhkakuvat tappavasta pandemiasta, jota kyllä osattiin pelätä, mutta jonka mittakaava ja laajuus tuli monelle hyökyaallon kaltaisena shokkina. Alussa koronaviruksen aiheuttama tauti näyttäytyi pohjoismaisesta vinkkelistä tarkasteltuna kaukaiselta ongelmalta. Epidemian vakavuus ja leviämisen nopeus konkretisoitui suomalaisille vasta hiihtolomailijoiden palatessa Itävallan alppikylistä vuoden 2020 alkupuolella. Se, kuinka näennäisen lokaalista ongelmasta tuli globaali kriisi ennennäkemättömällä nopeudella, herättää pohtimaan mahdollisuuksiamme hillitä pandemioita lähitulevaisuudessa. 

Korona ei ole ainoa keskuudessamme jylläävä pandemia. Käynnissä on maailmanlaajuinen kriisi, joka johtuu tautia aiheuttavien bakteerien kyvystä vastustaa antibioottien vaikutuksia, ja myös tämä ilmiö voidaan ymmärtää pandemiaksi. Antibioottiresistenssi on vakava ongelma erityisesti terveydenhuollolle, sillä länsimainen lääketiede nojaa voimakkaasti antibiootteihin. Antibioottien löytäminen oli lääketieteen riemuvoitto, jonka myötä esimerkiksi ihmisten elinajanodote on noussut merkittävästi. Maailman terveysjärjestö WHO varoitti kuitenkin vuonna 2014, että antibioottien jälkeinen aika on erittäin realistinen riski 2000-luvulla. Tällöin joutuisimme pelkäämään jo historiaan jääneitä sairauksia, jolloin nykyisin katsottuna mitätön infektio, kuten leikkausalueen tulehdus, voisi johtaa potilaan kuolemaan. 

Määritelmästä riippuen elämme jo nyt antibioottien jälkeistä aikaa. WHO:n mukaan vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamiin infektioihin kuolee vuodessa tällä hetkellä noin 700 000 ihmistä maailmanlaajuisesti ja noin 33 000 ihmistä yksin Euroopassa. Arvioiden mukaan Suomessa kuolee vuosittain noin 90 potilasta. Toissa vuonna usean kansainvälisen järjestön julkaiseman yhteisraportin mukaan vuoteen 2050 mennessä antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit voivat aiheuttaa 10 miljoonaa vuosittaista kuolemaa ja vuosiin 2008–2009 verrattavan talouskriisin. Lisäksi raportin arvion mukaan vuoteen 2030 mennessä antibioottikriisi voi olla osaltaan aiheuttamassa 24 miljoonan ihmisen vajoamista äärimmäiseen köyhyyteen. Arviot ovat pysäyttäviä.

Käynnissä on maailmanlaajuinen antibioottiresistenssikriisi, ja elämme jo nyt antibioottien jälkeistä aikaa.

Klikkaa twiitataksesi.

Infektiosairauksien dosentti Reetta Huttunen ja tietokirjailija Salla Nazarenko pohtivat antibioottien jälkeistä maailmaa tuoreessa kirjassaan Miten käy ihmisen ilman antibiootteja? (Into Kustannus, 2021). Vaikka teoksessa painotetaan, että antibioottiresistenssitilanne on Suomessa vielä verrattain hyvä ja valtaosaa tulehduksista voidaan hoitaa tehokkailla antibiooteilla, kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma, joka koskettaa myös Suomea. Matkailun, ilmastonmuutoksen, tiheän asutuksen ja kaupankäynnin globalisaation myötä Suomeen rantautuu uusia vastustuskykyisiä bakteereita, millä on vaikutusta Suomenkin terveysturvallisuuteen. Huttusen mukaan oletusarvona on, että antibioottiresistenssitilanne ei tule parantumaan tulevaisuudessa.

Antibioottiresistenssin hillitseminen vaatii vanhojen uskomusten kuoppaamista 

Antibioottiresistenssin taustatekijöitä ja ratkaisuja tarkastellaan usein hyvin kapea-alaisesti. Kapea-alaisuus liittyy siihen, että antibioottiresistenssi on pitkään nähty pääasiassa sairaaloiden ongelmana, kuten sairaalabakteerin leviämisenä. Useat tuoreet julkaisut ovat kuitenkin korostaneet, että pelkästään antibioottien käytön vähentäminen terveydenhuollossa ei yksin riitä hillitsemään resistenssiominaisuuksia kantavien bakteerien leviämistä.

Huttusen ja Nazarenkon mukaan monet yhteiskunnan hyvinvointiin ja tasa-arvoon liittyvät tekijät vaikuttavat bakteerien herkkyystilanteeseen. Heidän tuoreen teoksensa yksi ydinviesteistä onkin, että antibioottien vastustuskyky – samalla tavalla kuin ilmastonmuutos – on ilmiö, jota ruokkii globaali epätasa-arvo, korruptoitunut hallinto ja köyhyys. Teoksessa korostetaan muun muassa yleisen hygieniatason, puhtaan veden saatavuuden, hallintojärjestelmien sekä julkisen terveydenhuollon keskeistä roolia antibioottiresistenssin hillinnässä. 

Yhteiskunnallisten tekijöiden lisäksi resistenssiongelmaa saattavat ruokkia monenlaiset toistaiseksi tuntemattomat yhteydet ihmisten, eläinten, elintarvikkeiden ja ympäristöjen välillä, sekä paikallisella tasolla että maailmanlaajuisesti. Vaikka antibioottiresistenssin ajatellaan usein olevan seurausta antibioottien liiallisesta tai väärästä käytöstä, tutkijatohtori Johanna Muurisen mukaan suurin osa antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien resistenssiominaisuuksista on peräisin ympäristöstä̈, esimerkiksi maaperän bakteereilta. Antibioottiresistenssi ei ole uusi ilmiö, vaan se on kehittynyt evoluution muovaamana miljardien vuosien kuluessa. ​​Ihminen on kuitenkin toiminnallaan rikastanut bakteerien resistenssiominaisuuksia, mikä on johtanut niiden yleistymiseen myös tautia aiheuttavilla bakteereilla. Esimerkkinä rikastumiseen johtavasta toiminnasta ovat eläintuotantotilat, joissa eläimiä pidetään terveinä antibioottien avulla. Näihin olosuhteisiin kertyneet antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit resistenssiominaisuuksineen voivat päätyä monia reittejä pitkin myös ihmisille. Eläinten vaikutuksesta ihmisterveyteen kertoo se, että yli puolet ihmisten tartuntataudeista on levinnyt alun perin eläimistä ihmisiin. Muurisen mukaan ihmisille tautia aiheuttavien bakteerien antibioottiresistenssiä ei aina osata yhdistää tapaamme käyttää hyväksemme muita eläimiä ja luontoa. 

Antibioottiresistenssiä ei siis ratkaista yksin lääkärien voimin. Kriisin ratkaisujen on oltava vähintään yhtä kokonaisvaltaisia kuin kyseessä olevan ongelma. Ratkaisujen on oltava samaan aikaan lokaaleja, globaaleja, tarkkaan suunnattuja ja laaja-alaisia. Sosiologiassa monimutkaisesta ongelmasta, jonka ratkaisut voivat olla keskenään ristiriitaisia, käytetään termiä wicked problem, viheliäinen ongelma. Vaikka antibioottikriisi kaatuu viheliäisten ongelmien koppaan, koronapandemia on osoittanut, että yhteiskunnat pystyvät halutessaan vastaamaan terveysturvallisuuttamme uhkaaviin monimutkaisiin ongelmiin. Viimeisen kahden vuoden aikana olemme nähneet vaikuttavaa yhteistyötä niin yksityisten kuin julkisten toimijoiden osalta rokotekehityksen ja -tutkimuksen saralla sekä laaja-alaista viranomaisyhteistyötä tartuntatautien leviämisen hillitsemiseksi. Antibioottiresistenssin torjuminen voi kuitenkin vaatia yhteiskunnilta vielä laajempia toimia ja resursseja.

Resistenttien bakteerien torjunta vaatii kokonaisvaltaisia lähestymistapoja  

One Health eli Yhteinen terveys -lähestymistapa on noussut koronapandemian myötä uudelleen esille keskeisenä työkaluna uusien pandemioiden torjunnassa. One Health -lähestymistavasta keskusteltiin muun muassa kesäkuisessa G7-huippukokouksessa ja EU:n terveysunionin perustamisen yhteydessä. Yhteinen terveys tarkoittaa ajatussuuntausta, jossa ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvointi ja terveys nähdään toisiinsa kietoutuvana kokonaisuutena. Yhteinen terveys -ajatusmalli ei ole uusi keksintö, vaan se kehittyi vuosituhannen vaihteessa Yhdysvalloissa sen aikaisten tartuntatautien tutkimuksen ja torjunnan tehostamiseksi. Lähestymistavassa painotetaan, että taudinaiheuttajat ovat pitkälti yhteisiä ihmisten ja eläinten välillä, jolloin toisen terveys vaikuttaa toiseen. Muurisen mukaan ajatus, että ihminen on erillään muusta luonnosta, on aikamme suuri ajatusvirhe. Koska ihminen ja muut eläimet ovat osa luontoa, luonnon hyvinvointi vaikuttaa myös ihmisten terveyteen, vaikka vaikutuksia ei heti nähtäisi.

Koska antibioottiresistenssi on laaja-alainen ongelma, sen hillintään tarvitaan vaikuttavia ratkaisuja yhteiskunnan kaikilta tasoilta. Yhteinen terveys edistää holistista näkökulmaa terveysturvallisuuteen ja tarjoaa uusia avauksia, joita kiireellisesti tarvitaan antibioottiresistenssin torjunnassa. Muurinen, joka on One Health Finland ry:n hallituksen jäsen, kertoo lähestymistavan laajentuneen viime vuosina myös perinteisten alojen, eli eläin- ja ihmisterveyden, ulkopuolelle. Kun eläinten, ihmisten ja luonnon hyvinvointi nähdään kokonaisuutena, eri alojen asiantuntijat ja toimijat voivat lähestyä esimerkiksi resistenssiongelmaa eri tulokulmista hyödyntäen kuitenkin yhteistä viitekehystä – ajatusta kokonaisvaltaisesta terveydestä. Muurisen mukaan yhteiskuntatieteellinen näkökulma Yhteisessä terveydessä ei kuitenkaan ole vielä vakiintunut, vaikka kysyntää sille olisi. 

Antibioottiresistenssiä ei ratkaista yksin lääkärien voimin vaan kriisin ratkaisujen on oltava vähintään yhtä kokonaisvaltaisia kuin kyseessä oleva ongelma.

Klikkaa twiitataksesi.

Pandemioiden hoitoa ovat perinteisesti ohjanneet epidemiologiset prioriteetit, jotka ovat usein samanlaiset riippumatta siitä, missä tauti on kulloinkin valloillaan. Viimeaikainen tutkimus korostaa  yhteiskuntatieteellisen perspektiivin hyödyntämistä pandemioiden hoidossa. Yhteiskuntatieteellinen näkökulma lisää ymmärrystä siitä, miten alueelliset erityispiirteet, valtarakenteet ja politiikka vaikuttavat epidemioiden hillintään. Tämä voi auttaa lokalisoimaan ja juurruttamaan toimintatapoja vahvistaen siten globaalia terveysturvallisuutta.

Antibioottiresistenssin hillintä voi tulevaisuudessa vaatia koviakin toimenpiteitä, joilla on vaikutusta ihmisten elämään ympäri maailmaa. Tällöin One Healthin edistämä holistinen lähestymistapa terveysturvallisuuteen tukee myös yhteiskunnallisen näkökulman ottamista osaksi pandemian torjunnan keinovalikoimaa. 

Musta elefantti huoneessa

Koronavirusta käsittelevät tekstit usein korostavat, että pandemia ei tullut alan asiantuntijoille yllätyksenä. Pandemioita oli osattu pelätä. Tästä huolimatta korona, kuten myös sitä edeltäneet pandemiat, on otettu vastaan jonkinasteisessa paniikissa. Miksi pandemiat pääsevät yllättämään? Koronapandemiaa on kutsuttu mustaksi elefantiksi. Tällä viitataan ilmiöön, jossa yhdistyy samanaikaisesti musta joutsen eli odottamaton tapahtuma ja elefantti eli tunnistettu uhka, johon ei kuitenkaan haluta tarttua. Pandemioiden tuho tiedettiin, mutta sitä ei haluttu nähdä. 

Myös antibioottikriisi on keskuudessamme oleva musta elefantti, jonka uhat ovat olleet tiedossa jopa vuosikymmeniä. Ongelmana se on kuitenkin niin laaja-alainen, että kansainvälisesti käytössä olevat resurssit ja toimintatavat ovat olleet tähän asti riittämättömiä vastustuskykyisten bakteerien leviämisen hillitsemisessä. Osasyynä tähän on ollut puutteellinen ymmärryksemme antibioottiresistenssin taustasyistä. Ihmisten, ympäristön ja eläinten terveys on pitkään nähty toisistaan erillään olevina asioina eikä monia niiden yhteyksistä ole täysin ymmärretty. 

Tarvitsemme selkeitä visioita antibioottiresistenssin hillintään, jotta tähänkin pandemiaan ei tarvitsisi tulevaisuudessa suhtautua yllätyksellisenä kriisinä. Uusia avauksia voi hakea jo olemassa olevista toimintamalleista: One Healthin tarjoama holistinen ymmärrys terveydestä voi olla avain antibioottiresistenssiongelman juurisyiden ymmärtämiseen ja sen myötä itse pandemian hillitsemiseen. One Health ei tietenkään ole valmis pakettiratkaisu pandemioiden hoitoon. Ajattelumallin heikkous on, ettei se tarjoa yhtä selkeää strategiaa, jonka avulla terveysuhkia voisi torjua. Se voi kuitenkin auttaa lisäämään ymmärrystä käsillä olevasta viheliäisestä ongelmasta. One Health tarjoaa kattotermin ja toimintatapoja, joiden alle eri alan asiantuntijat voivat järjestäytyä – mukaan lukien yhteiskuntatieteilijät, jotka ovat usein jääneet pandemiatoimien ulkokehälle. 

Artikkelia varten on haastateltu tutkijatohtori Johanna Muurista ja infektiolääkäri Reetta Huttusta.

Kirjoittaja: Frida Rintakumpu
Editointi: Heljä Ossa, Heta Hassinen 
Kielenhuolto: Kari Suomalainen