Koillis-Syyrian ja Irakin alueella on edelleen kymmeniä tuhansia Isisin toimiin osallistuneita henkilöitä, joiden oikeudenkäyntejä kukaan ei ole erityisen halukas hoitamaan. Nämä leireille ja vankiloihin jätetyt Isisin kannattajat ovat turvallisuusuhka myös pidemmällä aikavälillä ja tilanteen ratkaiseminen on kansainvälisen yhteisön intressissä. Erilaisia vaihtoehtoja ja jopa mahdollisuutta kansainvälisestä tuomioistuimesta on esitetty, mutta päävastuu oikeudenkäynneistä jäänee paikallisten viranomaisten käsiin.

Ääriliike Isisin vankilaisku helmikuun alussa Koillis-Syyriassa sijaitsevaan Ghwayranin vankilaan oli muistutus siitä, että järjestö on edelleen hyvinkin voimissaan. Kuten taipaleensa alussa, Isisin strategiaan kuuluvat vankilaiskut potentiaalisten tukijoiden ja taistelijoiden vapauttamiseksi. Siitä lähtien, kun kalifaatti menetti alueensa vuonna 2019, Koillis-Syyrian ja Irakin vankiloissa ja leireillä on virunut useita tuhansia Isisin kannattajia ja heidän perheenjäseniään, mukaan lukien valtava määrä alaikäisiä lapsia.

Koillis-Syyrian itsehallintoalueen kurdit ovat varoitelleet, ettei heillä ole mahdollisuuksia pidemmällä aikavälillä ylläpitää kymmenien tuhansien henkilöiden vankiloita ja leirejä. Esimerkiksi Ghwayranin vankila oli alun perin suunniteltu 2000 vangille. Kun vankien määrä ylitti tämän, kurdit ottivat käyttöön viereisen ammattikoulun tilat, joihin sijoitettiin toiset 3000 vankia.

Etenkin länsimaat ovat kuitenkin olleet haluttomia vastaanottamaan omia kansalaisiaan. Isisin vierastaistelijoiden ja heidän perheenjäsentensä kotiuttaminen on ollut poliittisesti hankala aihe. Arvioiden mukaan leireillä on ainakin 57 eri maan kansalaisia, mutta ainoastaan noin 25 maata on kotiuttanut omiaan useiden asiantuntijoiden ja YK:n kehotuksista huolimatta. Ulkoministeriö puolestaan on kotiuttanut tähän mennessä 35 al-Holin leirillä ollutta Suomen kansalaista. Kotiuttamista perusteltiin sillä, että viranomaisilla on “perustuslain mukainen velvoite turvata leireillä pidettyjen suomalaisten – erityisesti lasten – perusoikeudet”. Lisäksi ministeriön näkemys on, että leirit muodostavat vakavan ja pitkän aikavälin turvallisuusriskin, ja radikalisoitumisen riski kasvaa mitä kauemmin lapsia pidetään tällaisissa olosuhteissa.

Leirien turvattomuus, kurjat elinolosuhteet ja peruspalvelujen puute sekä yleinen näköalattomuus tarjoavat hyvät lähtökohdat radikalisoitumiselle. Uuden Isisin ideologiaan kasvaneen sukupolven radikalisoitumisen ehkäiseminen on kaikkien yhteinen tavoite.

Useat maat, kuten Iso-Britannia ja Ranska, ovat myös perustelleet haluttomuuttaan vastaanottaa vierastaistelijoita sillä, että järjestön jäsenten rikokset tulisi lähtökohtaisesti käsitellä alueella, eikä heidän kotimaissaan. Todistelun kannalta rikosten tutkiminen siellä, missä ne ovat tapahtuneet, on loogista, mutta Syyrian, Kurdien itsehallintoalueen tai Irakin edellytykset oikeudenkäyntien järjestämiseen ovat vähintäänkin kyseenalaiset. 

Koillis-Syyrian leireillä epäillyt viruvat vailla virallista syytettä

Pelkästään Koillis-Syyrian alueella on arviolta yli 43 000 ulkomaalaista vangittuna leireillä, pidätyskeskuksissa ja vankiloissa epäiltynä Isisin jäsenyydestä ja osallisuudesta sen rikoksiin. Käytännössä ketään näillä leireillä olevista ei ole ikinä virallisesti syytetty mistään. Tämä on herättänyt vertauksia jopa Guantanamon vankileiriin ja siellä laittomasti pidettyihin henkilöihin.

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat tuominneet oman maan kansalaisten jättämisen Koillis-Syyrian leirien kaltaisiin olosuhteisiin valtioiden kansainvälisten velvoitteiden vastaisena. Ihmisoikeusrikkomukset ja väkivalta ovat leireillä arkipäivää. Mielivaltaiset pidätykset ovat kansainvälisten ihmisoikeussopimusten nojalla kiellettyjä ja esimerkiksi äitien ja lasten pitäminen leireillä rikkoo kollektiivisen rankaisemisen kieltoa.

Syyrian sodan varjolla kurdit onnistuivat luomaan itsehallintoalueen Koillis-Syyrian raja-alueelle vuonna 2012. Alueen oikeusjärjestelmä on vuosien mittaan kehittynyt, mutta järjestelmän edellytykset vierastaistelijoiden tapausten käsittelyyn ovat heppoiset. Paikalliset tuomioistuimet eivät kykene tarjoamaan syytetyille puolustusasianajajia, eikä niiden tuomioista voi valittaa. Viranomaiset ovat myös vapauttaneet tuhansia Isisin taistelijoita yleisillä armahduslaeilla, mutta vailla varsinaisia suunnitelmia yhteiskuntaan sopeutumiseksi.

Vuoteen 2021 mennessä paikalliset tuomioistuimet olivat käsitelleet noin 8000 Isisin jäseneksi epäillyn syyrialaisen tapausta. Kurdit ovat pyytäneet tukea oikeusjärjestelmän kehittämiseksi sekä sen puutteiden paikkaamisessa. Länsimaat ovat kuitenkin suhtautuneet varovaisesti näihin pyyntöihin, sillä yhteistyö itsehallinnon kanssa on poliittisesti hankala kysymys. Itsehallintoalueen resurssit ovat rajalliset, ja toiveena on edelleen, että maat hoitaisivat omien kansalaistensa oikeudenkäynnit.

Syyrian oikeusjärjestelmän ei myöskään katsota olevan minkään kansainvälisten standardien valossa hyväksyttävä vaihtoehto vierastaistelijoiden tapausten käsittelyyn. Ensinnäkään ei voida puhua, että maassa olisi riippumatonta oikeusjärjestelmää, minkä lisäksi Syyrian hallinto on tunnettu salaisista vankiloistaan, kidutuksesta ja massateloituksista.

Irakin kuolemantuomiot ovat esteenä oikeuden toteutumiselle 

Jos Syyrian puolella rajaa on tuhansia Isisin kannattamisesta epäiltyjä odottamassa epätietoisuudessa, niin Irakin puolella rajaa on pyritty löytämään jonkinlainen ratkaisu ongelmaan. Pelkästään vuosien 2018–2019 välillä Irakin tuomioistuimet käsittelivät yli 20 000 Isisin jäsenyydestä epäillyn tapausta. Tässä joukossa on ollut myös muiden maiden kansalaisia. Ainakin Ranskan kansalaisia on tuomittu näissä pikaoikeudenkäynneissä Ranskan luvalla ja tiettävästi keskusteluja on myös käyty vankien siirtämisestä Syyrian puolelta Irakiin.

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ja YK ovat kuitenkin arvostelleet näitä oikeudenkäyntejä rankasti puutteellisiksi. Suurin ongelma kansainvälisten ihmisoikeusstandardien näkökulmasta on, että rangaistuksena toimii edelleen kuolemantuomio, jonka voi saada terroristiseen järjestöön kuulumisesta.

Syytteitä nostetaan laajasti Irakin terrorismin vastaisen lain varjolla. Käytännössä kuka tahansa, jolla epäillään olevan kytköksiä Isisiin, voi päätyä näiden tuomioistuinten eteen. Lähestymistapa on johtanut siihen, että kokkina toiminut henkilö voi saada saman tuomion kuin raiskauksia tai mestauksia suorittanut sotilas. Tämän lisäksi maan oikeusjärjestelmän ongelmiin kuuluvat kidutuksen kautta saadut tunnustukset sekä oikeusavustajien ja oikeudenkäynneissä käytettävän luotettavan todistelun puute.

Käytännössä kuka tahansa, jolla epäillään olevan kytköksiä Isisiin, voi päätyä näiden tuomioistuinten eteen.

Klikkaa twiitataksesi.

Kymmenen minuutin ja lähinnä kansallisen terrorismilainsäädännön nojalla suoritetut oikeudenkäynnit eivät myöskään pysty kattamaan järjestön ja rikollisten toimia kaikessa laajuudessaan, puhumattakaan niiden tekemästä seksuaalisesta ja sukupuolittuneesta väkivallasta. Ymmärrettävästi terrorismisyytökset ovat viranomaisille käytännöllinen ratkaisu, sillä yhteys äärijärjestöön on huomattavasti helpompi todistaa kuin esimerkiksi kansanmurhan tai sotarikosten edellyttämät rikostunnusmerkistöt. Uhreilla on myös harvoin pääsy näihin oikeudenkäynteihin, mikä olisi entistäkin tärkeämpää, kun kyse on ihmiskunnan vakavimmista rikoksista.

Irakin pyynnöstä YK:n turvallisuusneuvosto perusti päätöslauselmalla 2379 vuonna 2017 erillisen toimielimen, UNITADin, tutkimaan ja keräämään todistusaineistoa Isisin rikoksista Irakissa. UNITADin mandaatin mukaan se toimii YK:n “parhaiden käytäntöjen” mukaisesti, mikä estää sen keräämän aineiston käyttämistä oikeusprosesseissa, joissa voidaan langettaa kuolemantuomio. Näin ollen se ei ole tähän mennessä voinut jakaa kansainvälisiä rikoksia koskevaa todistusaineistoa Irakin viranomaisten kanssa. UNITAD on myös saanut enenevissä määrin pyyntöjä kolmansilta mailta ja antanut tukea esimerkiksi eurooppalaisissa tuomioistuimissa käsitellyissä tapauksissa.

Edistysaskelia on kuitenkin ollut nähtävissä, ja UNITADin johtaja Christian Ritscher on ollut toiveikas, että yhteistyö Irakin oikeuslaitoksen kanssa voisi edetä pian. Irakin kansallinen lainsäädäntö ei tähän mennessä ole tunnistanut sotarikoksia tai rikoksia ihmisyyttä vastaan, mutta vireillä on aloitteita lainsäädännön muuttamiseksi, mikä myös mahdollistaisi yhteistyön UNITADin kanssa. Lisäksi Irakin parlamentti hyväksyi viime vuonna lain, joka mahdollistaa korvausten maksamisen Isisin uhreiksi joutuneille jesideille. Kurdien viranomaiset ja Irak ovat myös yhteistyössä suunnitelleet Isisin rikoksia käsittelevän tuomioistuimen perustamista. Suunnitelma on kuitenkin jäissä Irakin korkeimman tuomioistuimen todettua sen olevan ongelmallinen maan perustuslain kannalta, ja asian eteneminen parlamentissa odottaa uuden hallituksen muodostamista viime lokakuun vaalien jälkeen. 

Kansainvälinen vastaus puuttuu edelleen

Vuosien mittaan esillä on ollut myös ideoita erityistuomioistuimen perustamisesta alueelle. Ehdotus ei kuitenkaan kerännyt laajaa tukea, mikä ei ole yllättävää tämänhetkisessä multilateralismiin ja kansainvälisten toimijoiden hitauteen väsähtäneessä ympäristössä. Isis ei myöskään ole ainoa vakavia rikoksia alueella tehnyt osapuoli; niin Syyrian hallinto kuin useat opposition aseistautuneet joukot ovat syyllistyneet sotarikoksiin ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin konfliktin aikana. Tasapuolinen oikeuden toteutuminen edellyttäisi myös näiden rikosten käsittelyä, mihin ei varmasti lupaa esimerkiksi Syyrialta heltiä.

Kansainvälisen vastauksen puuttuessa yksittäiset maat, kuten Saksa ja Ruotsi ovat pyrkineet universaaliperiaatteen nojalla tuomaan yksittäisiä Isisin jäseniä kansallisten tuomioistuinten eteen. Esimerkiksi ensimmäinen jesidien kansanmurhaa koskeva tuomio annettiin Saksassa viime vuoden lopussa. Vastaavat aloitteet on toivotettu erittäin tervetulleiksi, mutta ne eivät pelkästään voi vastata tuhansien uhrien tarpeisiin.

Kansainväliseltä yhteisöltä tarvittaisiin uutta kiinnostusta paikallisten oikeusjärjestelmien tukemiseen. Irakin ja Syyrian tuomioistuimet eivät tällä hetkellä pysty toteuttamaan oikeudenkäyntejä, jotka vastaisivat kansainvälisiä ihmisoikeusstandardeja, saati uhrien odotuksia. Oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien edellytysten täyttymisen on oltava rahallisen tai muun tuen antamisen edellytyksenä. 

Mitä kauemmin tilanne jatkuu tällaisena, sitä suurempi turvallisuusriski etenkin Koillis-Syyrian leireistä muodostuu. Epävakaa ympäristö ja kurdien jo nyt rajalliset resurssit tarkoittavat, ettei heillä ei ole mahdollisuuksia säilöä vierastaistelijoita hamaan tulevaisuuteen asti puhumattakaan tuhansista lapsista, jotka kasvavat yhteiskunnan ulkopuolisina hylkiöinä.

Kirjoittaja: Camilla Antila
Editointi: Heljä Ossa, Heta Hassinen
Kielenhuolto: Aleksi Heikola