“Die Party ist vorbei” – juhlat ovat ohi, julisti Neue Zürcher Zeitung, sveitsiläinen sanomalehti heinäkuussa.

Emmanuel Macronin puhe elokuussa välitti ranskalaisille saman viestin: elämme yltäkylläisyyden loppua, “nous vivons la fin d’abondance.” 

Niin valtiojohtajien kuin mediankin narratiivi on keskittynyt viime kuukausina todistelemaan ihmisille, kuinka tulevasta talvesta on tulossa poikkeuksellisen rankka.

Putinin sota merkitsee lännelle energiakriisin aikaa, jossa sähkökatkot voivat olla pian arkea. Tuotantoketjut katkeilivat jo pandemian aikana niin pahasti, että moni kuluttaja odottelee yhä pelikonsoleitaan ja polkupyöriään. Myös ympäristökriisi pakottaa maailman astumaan niukkuuden aikaan. Kun samaan yhtälöön osuu vielä talouden laskusuhdanne, Eurooppa on valumassa lamaan.

Runsaudensarvi ehtyy.

–

Tätä hetkeä kuvaava narratiivi on dramaattinen. Valtiojohtajien puheissa on pedagoginen, holhoavakin kulma – valmistautukaa! – samaan aikaan kun mediassa kaikuu julistavuus ja lopullisuus. Taustalta on luettavissa eräänlainen tunnustus siitä, kuinka paljon meillä on ollut, kuinka nyt on luopumisen aika.

Euroopan kello tikittää, siirtoja on pakko tehdä ja nopeasti. Energiapulaan on löydettävä ratkaisuja ennen kuin se ajaa ihmisiä ja yrityksiä sankoin joukoin vararikkoon. Nykyinen sota- ja energiakriisitilanne tietää tasapainoilua myös Venäjän vastaisten pakotteiden ja pakosta tehtyjen myönnytysten suhteen.

Konsensus energiapolitiikasta on löydettävä unionin jäsenmaiden kesken – tai muutoin talouden synkät pilvet uhkaavat peittää näkyvistä koko EU:n poliittisen projektin.

—

Kiinalla on suuri rooli globaalissa asetelmassa, ja juuri nyt maailman toiseksi suurin talous näyttää lännen näkökulmasta kallistuvan liiaksi sanktioista kärsivän Venäjän puolelle.

Kiinalla on omat sympatiansa Venäjää kohtaan: nousevana supervaltana se harjoittaa samantyyppistä sortoa, ihmisoikeusrikoksia ja nationalistisen ahnetta suurvaltapolitiikkaa.

Kiinan kohdalla kasvaa myös jännite, joka tuo etäisesti mieleen Ukrainan tilanteen ennen tämänvuotista Venäjän hyökkäystä: Taiwanin kysymys. Kuten Nancy Pelosin matka maahan osoitti, Yhdysvallat haluaa nyt alleviivata Kiinalle seisovansa Taiwanin tukena. Venäjän tavoin myös Kiinan kanssa käytävän kaupan kanssa on tasapainoiltava kriisin keskellä.

Vai osaako joku kuvitella maailmaa ilman Kiinan kauppasuhteita?

—

Vaikka apokalyptisiltä tuntuvat aallot pyyhkivät juuri nyt läpi koko planeetan, niiden vaikutukset voivat poiketa dramaattisesti toisistaan. On omankin tulevaisuutemme kannalta tärkeä tiedostaa, että olemme globaalisti tarkasteltuna nykykriisien suhteen vielä verrattain etuoikeutetussa asemassa. 

Välittömät jännitteet purkautuvat nyt polttoaineen ja ruoan hintoihin meilläkin, mutta Euroopan unioni tulee todennäköisesti pehmentämään pahimmat iskut jäsenvaltioilleen ja niiden kansalaisille. Kipeimmät seuraukset koetaan sen sijaan jälleen köyhimmissä valtioissa.

—

Viimeaikaiset tapahtumat ovat Maailmanpankin mukaan jo nyt vieneet 58% maailman köyhimmistä valtioista velkavaikeuksiin.

Tätä helposti vähemmälle huomiolle jäävää signaalia muun muassa politologi Ian Bremmer pitää Kiinankin suhteita merkityksellisempänä.

Lännen ja Kiinan välillä on keskinäinen riippuvuussuhde, jonka vaarantaminen ei ole kummankaan edun mukaista. Globaalin pohjoisen ja etelän välinen suhde ei kuitenkaan ole lainkaan näin symmetrinen.

Kehittyviin maihin on kasautunut taloudellista ja poliittista painetta täysin kestämättömästi. Mukana on maita kuten ensi vuonna asukasluvultaan maailman suurimmaksi nouseva Intia.

Kriisit eivät tule jäämään globaaliin etelään. Rahoituskriisin seuraukset köyhimmissä valtioissa tihkuvat kohti keskituloisia maita. Ilmastonmuutos, pandemiat, energia- ja ruokakriisi sekä poliittinen epävarmuus vain pahentavat tilannetta.

Siksi länsi tekee suuren virheen, jos sen toimet keskittyvät liiaksi omaan napaan. Vaikka nyt käsillä olevista kriiseistä joten kuten selvittäisiin, seuraavat ongelmat voivat olla vieläkin musertavampia ja niistä peruuttaminen entistä vaikeampaa.

Siksi nyt ei ole syytä reagoida vain juhlien loppumiseen meillä, vaan järkevää on katsoa myös kauemmas. Sinne, missä juhlat eivät koskaan oikein alkaneetkaan.

—

Tämä pääkirjoitus avaa The Ulkopolitistin uuden julkaisukauden. Sivustomme ulkoasu ja käytettävyys on uudistettu täysin palvelemaan lukijaa, joka haluaa katsoa sekä lähelle että kauas.

Uudistunut etusivu ohjaa aikaisempaa helpommin tuoreiden, kiinnostavien analyysien äärelle. Nostamme esille myös kuratoituja, ilmiöpohjaisia teemakokonaisuuksia.

The Ulkopolitistin vahvuus, katsontakannan globaalius, nousee uudella sivustolla entistä selvempään rooliin. Analyysimme jalkautuvat tuttuun tapaan myös alueille, jotka jäävät muussa mediassa usein katveeseen.

Otamme mielellämme palautetta vastaan uudistuneesta lehdestä.

Antoisia lukukokemuksia toivottaen,

Annastina Haapasaari

vastaava päätoimittaja