Tyynellämerellä ja Indopasifisella alueella tunnelma on kiristynyt jo useamman vuoden ajan. Mediahuomio kohdistuu ennen kaikkea Yhdysvaltojen ja Kiinan väliseen nokitteluun, mutta sopassa on kuitenkin myös kolmas merkittävä keittäjä, Intia. Näiden kolmen maan alueelliset tavoitteet vaikuttavat väistämättä myös pienempiin maihin. 

Etelä-Aasian ja Tyynenmeren alueet on viime vuosina nähty merkittävinä suurvaltakamppailun areenoina eritoten Kiinan ja Yhdysvaltain välillä. Kyseinen alue on ollut konfliktiherkässä tilanteessa muun muassa Taiwanin-kysymyksen takia. Samaan aikaan Etelä-Kiinan merellä sekä suuremmat että pienemmät valtiot tavoittelevat eri saarten hallintaa. Kamppailu kulminoituu Kiinan ja Yhdysvaltojen yhä kasvavaan vastakkainasetteluun, jossa mitataan niin taloudellista kuin sotilaallista mahtia, mutta alueen muita maita ei pidä unohtaa. 

Yhdysvallat on vuosia yrittänyt kääntää huomiotaan yhä enemmän Aasiaan Kiinan vallan patoamiseksi, sillä Kiina on Yhdysvaltojen suurin haastaja suurvaltakamppailussa niin taloudellisesti kuin sotilasvoimassa mitattuna. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin jälleen pakottanut Yhdysvallat sitouttamaan itseään Euroopan puolustukseen.

Maat näkevät toistensa roolit Aasiassa pääosin haitallisina ja kilpailu tulee lähivuosina vain kiristymään. Varsinkin Taiwan on kiristänyt Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteita entisestään, etenkin puhemies Nancy Pelosin vieraillessa siellä elokuussa. Pelosin vierailun jälkeen Kiina ilmoitti lakkauttavansa yhteistyön Yhdysvaltojen kanssa muun muassa ilmastoasioissa sekä kansainvälisen rikollisuuden parissa. 

Kiinalla ja Yhdysvalloilla on molemmilla merkittäviä intressejä luoda suhteita ja sopimuksia Tyynellämerellä. Huoleksi Yhdysvaltain näkökulmasta ovat nousseet eritoten Tyynenmeren saaristovaltiot, kuten Marshallinsaaret, Mikronesian liittovaltio sekä Palau. Yhdysvaltojen 1980-luvulla sopimat sopimukset saarille sijoitettavista tukikohdista ovat päättymässä vuosina 2023 ja 2024. Pelkona on, että Kiina saattaisi tarjota maille rahoitusta, mikäli uudet neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa eivät ole suotuisia. Saarten lipuminen Kiinan vaikutuspiiriin vaikuttaisi merkittävästi amerikkalaisten sotilaalliseen suorituskykyyn alueella, joka toimii strategisena puskurina Guamille ja Havaijille. Nämä ovat merkittäviä amerikkalaiselle puolustuskapasiteetille. Yhdysvaltain Marshallinsaarten ohjuspuolustuskoealue on lisäksi kriittinen amerikkalaiselle avaruus- ja ohjuspuolustuskyvylle. Tyynenmeren saarista on tämän seurauksena tulossa merkittävä näyttämö Kiinan ja Yhdysvaltain välisessä kamppailussa.

Saarten lipuminen Kiinan vaikutuspiiriin vaikuttaisi merkittävästi amerikkalaisten sotilaalliseen suorituskykyyn Tyynellämerellä.

Klikkaa twiitataksesi.

Tänä syksynä Marshallinsaaret keskeytti neuvottelut uudesta sopimuksesta, koska Yhdysvallat ei sen mielestä vastannut tarpeeksi voimakkaasti huoliin taloudesta, ilmastosta tai 1940- ja 1950-lukujen ydinasetestausten aiheuttamista terveysongelmista. Hieman aiemmin Salomonsaaret ehti allekirjoittaa Kiinan kanssa turvallisuussopimuksen. Sitävastoin maa ei ollut suostua allekirjoittamaan julistusta Yhdysvaltojen suuremmasta läsnäolosta Tyynellämerellä. Lopulta kaikki neljätoista saarivaltiota kuitenkin allekirjoittivat julistuksen, jossa ne sitoutuivat Yhdysvaltojen kanssa aiempaa laajempaan yhteistyöhön, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä talouden parantamiseen. Nähtäväksi jää, kuka pääsee niskan päälle sopimusten solmimisessa – Kiina, Yhdysvallat vai joku muu. 

Intia pyrkii haastamaan Kiinan alueellista valtaa

Intia on jo vuosia ollut nouseva mahti, joka Kiinan ja Yhdysvaltojen tapaan omistaa ydinaseita. Intia on ainoa alueellinen valta, joka voisi vakavasti haastaa Kiinaa. Yhteinen Kiinan uhka on parantanut Yhdysvaltojen ja Intian välisiä suhteita vauhdikkaasti viime vuosina. Maat eivät virallisesti ole liittolaisia, mutta ne järjestävät sotaharjoituksia keskenään sekä muiden kumppanimaiden kanssa. Kaksikko on solminut lisäksi useita kahdenvälisiä sopimuksia. Yhdysvallat näkeekin Intian yhtenä tärkeimmistä partnereista tasapainottamaan Kiinan valtaa.  

Yhteinen Kiinan uhka on parantanut Yhdysvaltojen ja Intian välisiä suhteita vauhdikkaasti viime vuosina.

Klikkaa twiitataksesi.

Kiinan ja Intian välinen nokkapokka näkyy eritoten kilpailussa kumppanuuksilla ja suhteilla. Molemmat ovat viime vuosina lähentyneet aktiivisesti toistensa kilpailukumppaneita. Kiina on esimerkiksi syventänyt suhteitaan Pakistanin kanssa Intian lähentyessä Yhdysvaltoja kumppaneineen, eritoten Australiaa ja Japania. Tämä nelikko muodostaa Quad-ryhmän, joka käy säännöllistä dialogia ja järjestää sotaharjoituksia. Ryhmä on herättänyt Kiinassa voimakasta vastustusta, mutta Quad-maiden motiivit, sitoutumisen laajuus sekä näkemykset esimerkiksi Kiinasta vaihtelevat. Ryhmä toimi alunperin vuosina 2007 ja 2008 ennen kuin Australia erosi. Ryhmä aloitti uudelleen vuoden 2017 lopussa, vaikkakin maat olivat kymmenen vuoden aikana vahvistaneet koko ajan turvallisuus- ja puolustusyhteistyötään. 

Intian ja Kiinan välisellä kilpailulla on niin alueellisia kuin globaaleja vaikutuksia. Vastakkainasettelun juuret juontavat pitkälle historiaan. Närää aiheuttavat esimerkiksi Tiibet, talous sekä Kiinan haluttomuus tunnustaa Jammun ja Kashmirin alueet osaksi Intiaa. Suhteita kuormittavat eniten kuitenkin raja-aluekiistat, sillä kumpikin omistaa alueen, jota toinen himoitsee. Rajakiistat ovat äityneet historian saatossa väkivaltaisiksi muun muassa 1962, 2013, 2017, 2020 ja 2021. Kevään 2020 yhteenotto oli yli neljäänkymmeneen vuoteen ensimmäinen, joka vaati kuolonuhreja. Kiina on myös esimerkiksi vuosina 2017 ja 2020 nimennyt uudelleen jokia ja vuoria Intian rajalla.

Intialla ja Kiinalla on lisäksi hyvin erilaiset visiot Aasiassa. Kiinan näkemys on tutkija Yun Sun mukaan hierarkkisempi Kiinan ollessa itse huipulla, eikä se tästä syystä näe Intiaa yhdenvertaisena. Intian visio on moninapaisempi ja siihen mahtuu mukaan myös Yhdysvallat. Ukrainan sotaa seuraava Venäjän heikentyminen ja suurempi riippuvuus Kiinasta sen sijaan ei sovi Intialle, joka näkee riskin Kiinan vaikutusvallan kasvusta.

Tyynenmeren alueen maat tasapainottelevat suurvaltakamppailun riskien ja hyötyjen välillä – ja odottavat, mitä kilpailusta seuraa

Joskus alueen pienet pelurit hakevat hyötyjä hyppäämällä kelkasta toiseen. Suurvaltakilpailu nimittäin vaikuttaa vääjäämättä naapurimaihin, joiden kanssa niin Intia, Kiina kuin Yhdysvallat rakentavat kumppanuuksia, ja näitä kumppanuuksia solmiessa pienemmät pelurit etsivät itselleen edullisinta lopputulosta. Pienet valtiot pyrkivät itse hyötymään tilanteesta poliittisesti ja taloudellisesti sopimuksia sopimalla. Samalla ne pyrkivät  minimoimaan mahdolliset tuhot, joita kiistan kärjistymisestä voisi seurata.

Intia on Aasiassa ainut maa, joka pystyisi haastamaan Kiinan mahtia, joten Kiina on pyrkinyt tekemään sijoituksia Etelä-Aasiassa ja Intian valtamerellä Intian saartamiseksi. Kiina solmi uusia sopimuksia alkuvuodesta 2022 Malediivien kanssa huolimatta siitä, että Malediivit on lähtökohtaisesti noudattanut ”Intia ensin” -politiikkaa. Samanlaisia kehityskulkuja on ollut havaittavissa myös Sri Lankassa, Bangladeshissa ja Nepalissa huolimatta kahden jälkimmäisen perinteisistä suhteista Intiaan.

Kiinan tavoitteena on estää tilanne, jossa se itse joutuisi sulkujen kohteeksi eritoten, kun Intia lähentyy Australiaa, Japania ja Yhdysvaltoja. Australia on myös amerikkalaisten merkittävä liittolainen, ja Bidenin hallituksen tavoitteet vahvistaa Yhdysvaltojen liittolaisia alueella näkyvät esimerkiksi Quad-ryhmän merkityksen kasvussa sekä Aukus-sopimuksen solmimisessa. 

Niin Intia, Kiina kuin Yhdysvallat solmivat siis aktiivisesti sopimuksia ja pyrkivät kukin pönkittämään asemaansa suhteessa toisiin sekä takaamaan oman turvallisuuteensa. Kahden maailman voimakkaimman maan ollessa napit vastakkain on väistämätöntä, että seuraukset koskevat kaikkia, mutta eritoten taisteluareenan lähellä olevia. Kun mukaan liittyy vielä nouseva mahti ja ydinaseita omistava Intia, on selvää, että Tyynenmeren alue pidättelee hengitystään.

Kirjoittaja: Peppi Heinikainen

Editointi: Emmi Kivi, Heta Hassinen

Kielenhuolto: Matti Marjamäki