Turkin uskontoasiainvirasto Diyanet on aina perustamisvuodestaan 1924 saakka ollut  tiiviissä yhteistyössä valtiojohdon kanssa riippumatta siitä, mitä poliittista kantaa vallassa  olijat ovat edustaneet. Nykyisen valtapuolue AKP:n vuonna 2002 alkaneella valtakaudella Diyanetista on hiljalleen tehty yhä poliittisempi ja riippuvaisempi Turkin hallinnosta. Diyanetin oikeuksia ja toimivaltaa on laajennettu entisestään, ja julkaisutoiminnallaan se osallistuu uuden, presidentti  Erdoğanille myönteisen islamilaiskonservatiivisen sukupolven kasvattamiseen. 

Turkin tasavalta perustettiin vuonna 1923, ja vuotta myöhemmin aloitti toimintansa Turkin uskontoasiainvirasto Diyanet (Diyanet İşleri Başkanlığı). Sen tarkoituksena oli hallita ja levittää maan ensimmäisen presidentin Mustafa Kemal Atatürkin näkemyksen mukaista uutta, maallista tasavaltaa palvelevaa islamia, jolla ei olisi sijaa politiikassa. Osmanivaltion aikaisilla vastaavilla instituutioilla oli puolestaan ollut merkittäväkin poliittinen asema. On tärkeää huomata, ettei Diyanet hoida muun kuin sunnalaisen islamin asioita. Näin ollen esimerkiksi jopa Turkin 15-miljoonainen aleviväestö ja muut uskontokunnat jäävät Diyanetin virallisen toimintapiirin ulkopuolelle.

Diyanetista tuli imaamien ja muiden uskonnollisten ammattilaisten työnantaja. Se myös vastaa moskeijoiden toiminnasta ja hallinnoinnista sekä perjantaisaarnojen sisällöstä. Alkuvuosikymmeninä saarnat luettiin Diyanetin julkaisemista kirjoista ja myöhemmin kuukausittain ilmestyvästä lehdestä. Nykyisin ne julkaistaan ennakkoon internetissä eli saarna on joka puolella Turkkia tismalleen sama. Perjantaisaarnaa on usein käytetty hallituksen viestin levittämiseen.

Rahoitus ja valta on lisääntynyt

Diyanetin rahoitus ja henkilöstömäärät ovat kokeneet aikain saatossa isoja muutoksia. Ennen  vuoden 1980 sotilasvallankaappausta henkilöstömäärä oli noin 50 000 ja 1990-luvulla reilusti yli 80 000. Kun Necmettin Erbakanin islamistinen hallinto kaatui vuonna 1997, Diyanetin rahoitusta vähennettiin reilusti ja esimerkiksi perjantaisaarnojen sekä julkaisujen painopistettä suunnattiin islamista kohti kansallismielistä, kemalistista aatetta. Nykyisen presidentin Recep Tayyip Erdoğanin Oikeus- ja kehityspuolueen eli AKP:n (Adalet ve Kalkınma partisi) noustua valtaan vuonna 2002 Diyanetin rahoitus palautettiin entiselleen, mutta aluksi AKP:n johto suhtautui hieman epäillen Diyanetin hyödyntämiseen. 

Erityisesti vuodesta 2010 lähtien on tapahtunut selkeä muutos. Hallinnon panostukset ovat olleet avokätisiä, ja henkilöstöä on palkattu paljon lisää. Tämän mahdollisti AKP:n voimakkaasti lisääntynyt kannatus vaaleissa, armeijan poliittisen roolin pienentäminen ja yleisesti tiukentunut ote valtionhallinnosta. Nykyään henkilöstömäärä liikkuu noin 130 000:n tienoilla Diyanetin julkaisemissa tilastoissa.

Diyanetin on arvioitu olevan erittäin vauras instituutio, joka omistaa yli 2000 kiinteistöä. Rahaa järjestö saa muun muassa pyhiinvaellusten järjestämisestä Mekkaan. Valtion rahoitus on myös merkittävässä asemassa. Diyanetin budjetti on suurempi kuin useilla varsinaisilla ministeriöillä. Diyanetin alaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle Türkiye Diyanet Vakfille myönnettiin jo vuonna 1977 verovapaus, minkä jälkeen siitä on tullut suuri vaikuttaja yritysmaailmassa. AKP:n aikana Turkin väestö on kasvanut nopeasti ja moskeijoita on rakennettu ahkerasti, mikä on lisännyt henkilöstön tarvetta.

Osana AKP:n valtion islamilaistamissuunnitelmaa Diyanet on nykyään suoraan tilivelvollinen  Turkin presidentille. Itse Diyanetin johtajalla on enemmän näkyvyyttä kuin monilla varsinaisilla ministereillä. 2010-luvulta lähtien Diyanetista on tehty riippuvaisempi Turkin hallinnosta. Esimerkiksi Diyanetin aikaisempi johtaja Ali Bardakoğlu ei suostunut politiikan ja Diyanetin entistä vahvempaan yhdistämiseen. Hän joutui eroamaan virastaan erimielisyyksien vuoksi vuonna 2010. Seuraavalla johtajalla Mehmet Görmezillä oli myös näkemyseroja Turkin johdon kanssa, ja hän jäi ennenaikaisesti eläkkeelle vuonna 2017. Nykyisin Diyanetia johtavalla Ali Erbaşilla on ollut selvästi läheisemmät suhteet valtiojohtoon kuin edeltäjillään. 

Vuonna 2010 voimaan tulleiden lakimuutosten myötä Diyanetin toimintakenttää laajennettiin. Esimerkiksi Diyanetille mahdollistettiin radio- ja televisiokanavien perustaminen, mikä on lisännyt näkyvyyttä. Diyanet on jalkautunut enemmän myös kansalaisten pariin vuonna 2003 aloitetun perhe- ja uskontoneuvonnan avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa palvelevaa puhelinta ja paikallista työtä kaikissa maakunnissa yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Erityistä huomiota on kiinnitetty islamilaisten perhearvojen vaalimiseen.

Hallituksen viestiä julkaisutoiminnan kautta

Diyanetin julkaisutoiminnasta vastaa instituution sisällä oma osasto. Diyanet julkaisee useita eri aikakauslehtiä (mm. islamia käsittelevä päälehti, perhelehti ja lastenlehti), mutta myös tieto-  ja hartauskirjoja.  

Sotilasjuntan pitäessä valtaa 1990-luvun lopulla Diyanetin julkaisuissa korostui Atatürkin perinnön vaaliminen. Nykypäivään tultaessa Atatürk-aiheet ovat vähitellen jääneet täysin sivuun. Viime vuosina ajankohtaiset aiheet, kuten terrorismi, pakolaisuus, osmaniajan historia ja heinäkuun 2016 vallankaappausyritys, ovat saaneet suhteellisen paljon näkyvyyttä. 

Diyanet ilmaisee tavoitteikseen yhteiskunnan yhtenäisyyden, yhteishengen, rauhan ja harmonian  tukemisen. Vallankaappausyrityksen iltana 15.7.2016 Diyanet laittoi moskeijat toistamaan minareeteista Erdoğanin viestiä siitä, että ihmisten tulee mennä kaduille ja vastustaa vallankaappaajien toimia. Seuraavien viiden viikon perjantaisaarnojen aihepiirit liittyivät vallankaappausyritykseen ja hallinnon näkemysten edistämiseen.

Diyanetin lastenlehti (Diyanet Çocuk Dergisi) aloitti toimintansa vuonna 1979, ja nykyään se ilmestyy kerran kuussa. Lehti on suunnattu noin 7–14-vuotiaille lapsille. Lehden tarkoitus on opastaa lapsia uskonnollisissa ja moraalisissa kysymyksissä ja tukea perheitä lastenkasvatuksessa. Lehdessä on nykyisin paljon sarjakuvia, runoja ja lyhyitä opetuksellisia tarinoita.  

Lastenlehdessä kuvituksella on merkittävä osuus lehden sanoman levittäjänä. Vuosikymmenten saatossa lehtien aihepiirit ovat pääosin liittyneet uskontoon ja esimerkiksi islamin historiaan. Lisäksi elokuun teemanumero on usein liittynyt Zafer Bayramıin eli Voitonpäivään. Voitonpäivää juhlitaan Turkin itsenäisyyssodassa vuonna 1922 tapahtuneen merkittävän sotavoiton kunniaksi. Vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen heinäkuun numerosta on tullut vahvasti isänmaallisuutta ja kansallismielisyyttä korostava, mikä samalla edistää valtionhallinnon näkemyksiä.  

Keväällä 2016 keskustelua heräsi siitä, että Diyanetin lastenlehdessä ihannoitiin marttyyriutta. Sama linja on tämänkin jälkeen jatkunut, ja isänmaan puolesta marttyyrina kuoleminen esitetään lehdessä suurenmoisena tekona. Syksyllä 2019 Diyanetin johtaja Ali Erbaş ilmoitti, että lapset tulee kasvattaa oppimaan marttyyriuden arvo. Marttyyriuden korostuksella pyritään edistämään yhteenkuuluvuutta ja kansallismielisyyttä. Tämä on läsnä Turkin päivänpolitiikassa jatkuvasti esimerkiksi kuolleiden sotilaiden hautajaisten kautta. Tulee kuitenkin huomata, että esimerkiksi Diyanetin 1990-luvun saarnoissa marttyyrius sai myös suuren roolin, kun Turkki kävi sotaa Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta vastaan. Korostukset eivät ole ainutlaatuisia itsessään, mutta niiden suuntaaminen lapsille on.

Vuoden 2016 vallankaappausyritys näyttää synnyttäneen tarpeen vahvan isänmaallisuuden edistämiselle. Diyanetin lastenlehden muutamassa numerossa Turkin valtio ja isänmaa ovat kaiken yläpuolella. Yksilön tehtävä jo lapsesta lähtien on palvella isänmaata oikein ja hyvin. Punainen lanka läpi lehden numeroiden on islamin ja Turkin valtion vahva yhteys. Teksteistä välittyy ajatus, että kunnon isänmaallinen ei voi olla olematta muslimi. Tämä ajatus on toisaalta vain jatkumoa erityisesti vuoden 1980 vallankaappauksen jälkeen alkunsa saaneelle politiikalle, mutta myös aiemmille kemalistisille näkemyksille islamin ja turkkilaisuuden suhteesta.

Vallankaappausta yrittäneet ja sitä kannattaneiksi leimatut ihmiset kuvataan lehdessä maanpettureiksi, joista Turkki tulee puhdistaa. Samalla heidät liitetään myös islamin vastustajiksi. Lehdessä ammennetaan historian tapahtumista vertailukohtia. Vuosien 1919–1923 Turkin itsenäisyyssotaa verrataan vallankaappausyritykseen. Näin esitetään tulkinta, että uhka olisi tullut ulkoapäin. 

Osmaniaika näkyy selkeästi lehden useissa numeroissa. Diyanet on lisäksi tehnyt opetusvideoita osmaniturkin opiskelua varten. Tämä ei varmasti ole sattumaa, sillä myös AKP:n politiikassa on korostettu osmanivaltion ja -kulttuurin suuruutta. 

Uutta ja vanhaa

On tärkeää huomata, että AKP:n menestys ja myös Diyanetin arvovallan kasvu ovat pitkien  kehityskulkujen tulosta. Erityisesti tasavallan alkuvuosikymmeninä Diyanetin rooli oli nykyistä selvästi passiivisempi, ja Diyanet hoiti pääosin virallisia, hallinnollisia tehtäviään. Alun perin Diyanet perustettiin siksi, että kemalistinen Turkin tasavalta voisi valvoa ja hallita sunnalaista islamia. Hiljalleen 1960-luvulta lähtien Diyanetin laillista asemaa on laajennettu ja valtaa lisätty. AKP:n aikana tehdyt rakenteelliset muutokset Diyanetin toimivaltaan ovat merkittäviä. AKP on raivannut tasavaltalaisen armeijan johdon pois alta ja mahdollistanut Diyanetin vallan ja näkyvyyden lisääntymisen yhteiskunnassa. 

Diyanetin saarnat sekä julkaisut ja niiden linja ovat aina jossain määrin noudattaneet sen hetken poliittista suuntausta, mutta nykyään yhteydet näkyvät selvemmin. Turkin johdon ei kuitenkaan voi suoranaisesti sanoa ohjailevan Diyanetin ulostuloja ja julkaisuja. Ne toimivat pikemminkin yhteistyössä ja samalta aatteellis-uskonnolliselta pohjalta. Varsinkin, kun nykyinen Diyanetin johtaja on myös Turkin valtiojohdon näkökulmasta selvästi sopiva henkilö. 

AKP on viime vuosina tiivistänyt yhteistyötään kansallismielisten tahojen kanssa parantaakseen asemiaan ja pysyäkseen vallassa. Samalla tavoin Diyanetin lastenlehteen uudelleen ilmaantuneet isänmaalliset korostukset liittyvät poliittisiin kehityskulkuihin ja vallankaappausyritykseen, joka nosti esiin pelon valtion pyhyydestä ja koskemattomuudesta. Ajankohtaisten, valtionhallinnon viestiä korostavien yksittäisten julkaisujen lisäksi lastenlehteen liittyy laajempi poliittinen tavoite, joka on Erdoğanille myönteisen islamilaiskonservatiivisen sukupolven kasvattaminen. 

Diyanetilla on ulkomailla asuvien turkkilaisten keskuudessa vaikutusvaltainen asema, jota myös hyödynnetään. Nykyisin Diyanet toimii jo 120 maassa ja on tiedonvälityksen ja moskeijaprojektien myötä tärkeä vaikuttaja. Todennäköistä on, että valtiovallan panostukset Diyanetiin eivät ainakaan vähene tulevina vuosina. Turkin tasavallan ajan historiassa Diyanet ei ole koskaan ollut yhtä aktiivinen ja voimakas kuin nyt.

__

Kirjoittaja: Niko Järvi

Editointi: Milja Suihko, Omar Fasolah, Ilkka Tiensuu

Kielenhuolto: Hanna Lehto