Läpi historian kaupunkeja on kukoistanut ja tuhoutunut. Kaupunki on globaalisti ihmisen todennäköisin asuinpaikka, mutta kuihtuvan maaseudun lisäksi myös kaupungit kohtaavat monia ongelmia: saastuminen, energiakysymykset, huoltovarmuus ja ilmastonmuutos puhuttavat. Kestävät älykaupungit ovatkin löytäneet tiensä yhä useamman valtion sanastoon, kun vastauksia kaupunkien ongelmiin pohditaan. Etelä-Koreassa on käynnissä useita kaupunkihankkeita, joiden toivotaan toimivan edelläkävijöinä kaupunkien haasteiden ratkaisemisessa.

Kaupungistuminen on yksi sivilisaatioiden kehittymisen keskeisimpiä ilmiöitä. Etelä-Korean pääkaupunki Soul on monien muiden maailman ikonisten pääkaupunkien tapaan historiallinen kaupunki, jonka alueella on ollut asutusta ainakin kahdentuhannen vuoden ajan. Yhdistyneen Korean valtakunnan muureilla ympäröity pääkaupunki siitä tuli 1300-luvun lopulla, mistä lähtien Soul on toiminut Korean hallinnollisen, taloudellisen ja kulttuurisen elämän selkeänä keskuksena. Nykypäivän Soul on lisäksi kansainvälisen kaupan, teknologisen kehityksen, muodin ja populaarikulttuurin sydän.

Etelä-Koreassa kaupungistuminen alkoi kiihtyä 1960-luvulla. Tuolloin alle 15 prosenttia maan väestöstä asui kaupungeissa, kun nykyään luku on yli 80 prosenttia. Korean sotaa (1950–1953) ja jälleenrakennusta seurasi sekä suuri muuttoliike että talouden rakennemuutos. Kaupungistumisen myötä suurin osa maalta muuttavasta väestöstä ohjautui nimenomaan Souliin paremman elämän ja työpaikkojen perässä.

Soulin vain muutaman vuosikymmenen kestänyt muutos sodan runtelemasta kaupungista merkittäväksi metropoliksi ei tullut ilmaiseksi. Kaupunki saastui ja ruuhkautui ja levisi lopulta ympäröiville alueille muodostaen nykyään yhden maailman suurimmista metropolialueista, jolla asuu yli puolet Etelä-Korean noin 50-miljoonaisesta väestöstä. Kaupungissa kärsitään rakettimaisesti kasvaneista asuntojen hinnoista ja koko Etelä-Koreaa leimaavasta elämänlaadun heikentymisen kokemuksesta.

Erityisesti nuoret kokevat olevansa koulutus- ja työpaineiden ahdingossa maassa, jossa talouskasvu on keskeinen arvo. Vapaa-aikaa on niukasti, pysyviä ihmissuhteita ei synny ja suurin osa tuloista menee asumiskustannuksiin. Kuten The Ulkopolitist on aiemmin kirjoittanut, epävarmuus tulevaisuuden suhteen ja vaikeudet sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä ovat keskeisiä syitä myös Etelä-Korean matalan syntyvyyden taustalla.

Viranomaisten silmissä etenkin eriarvoisuus Soulin ja muun maan välillä on noussut hälyttäväksi

Klikkaa twiitataksesi.

Viranomaisten silmissä etenkin eriarvoisuus Soulin ja muun maan välillä on noussut hälyttäväksi ja maa on ajautunut pahaan epätasapainoon. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Etelä-Korean aluepolitiikka on keskittynyt kysymyksiin, pitäisikö Soulin kasvua rajoittaa entisestään vai sittenkin tukea muun maan kehitystä entistä voimakkaammin. 

Vastauksena Soulin ongelmiin ja osana aluepolitiikkaa Etelä-Koreaan on viimeisen viidentoista vuoden aikana perustettu useita uusia kaupunkeja, joiden infrastruktuuria on lähdetty rakentamaan niin joutomaan, suon kuin merenkin päälle. Osa uusista kaupungeista liittyy läheisesti vieressä jo sijaitsevaan kaupunkiin, kuten älykaupunki Songdo, joka on rakennettu lentokenttäkaupunki Incheonin kylkeen maan länsirannikolla. Etelä-Korean Japanin vastaisella länsirannikolla sijaitsevan Busanin teollisuuskaupungin edustalle rakentuu puolestaan parhaillaan kelluvan kaupungin prototyyppi. Soulin asemaa hallinnollisena keskuksena tasapainottamaan luotu Sejong sen sijaan sijaitsee metsäisen alueen keskellä, ja sen läheisyydessä on pari muuta pientä kaupunkikeskittymää.

Nämä kaupungit kantavat nyt koelaboratorioiden roolia, kun Etelä-Korea varautuu niin väestön ikääntymiseen, talouskasvun hidastumiseen kuin ilmastonmuutokseenkin. Teknologiakeskeinen maa on alusta alkaen pyrkinyt valjastamaan myös datan, tekoälyn ja tekniset innovaatiot tulevaisuuden kaupunkien suunnittelutyön keskeiseksi osaksi.

Sejong – hallinnollinen pääkaupunki houkuttelee hyvinvoinnilla

Etelä-Korean länsiosassa, reilun 110 kilometrin päässä Soulista sijaitseva Sejong perustettiin vuonna 2007 korvaamaan Soul maan hallinnollisena pääkaupunkina. Presidentti Roh Moo-hyun oli tehnyt suunnitelman hallinnon hajauttamisesta jo muutamia vuosia aiemmin . Sejongin sijainti yhdessä Etelä-Korean vähäväkisimmistä maakunnista palvelee aluepoliittista tarkoitusta luoda vetovoimaa Soulin ulkopuolelle. Vuonna 2012 kaupunki sai erityisen itsehallinnollisen kaupungin tittelin ja monet valtion virastoista henkilökuntineen siirtyivät korean kielen aakkoston keksineen kuninkaan mukaan nimettyyn Sejongiin. 

Kaupungin rakentaminen on yhä kesken, ja vuosikymmenen loppuun mennessä sen väkiluvun odotetaan kohoavan puoleen miljoonaan. Kaupunki kalpenee Soulin rinnalla, eikä hallinnon sijoittaminen kaupunkiin ole onnistunut kovin hyvin – valtion keskeisistä toimijoista esimerkiksi ulko- ja puolustusministeriö kuin myös presidentin kanslia ovat pysyneet Soulissa. Viime keväänä presidentinvaalit voittanut ja Sejongin kehitystä tukeva Yoon Suk-yeol kyllä toteutti pitkäaikaisen suunnitelman siirtää presidentin kanslia pois niin sanotusta sinisestä talosta, mutta muutto suuntautui vain toiselle alueelle Soulissa.

Vaikka Sejong ei tule syrjäyttämään Soulin asemaa, se tarjoilee jo nyt oppeja viihtyisämmän asuinympäristön rakentamiseen.

Klikkaa twiitataksesi.

Sejong ei ole toistaiseksi pystynyt kilpailemaan Soulin kanssa vetovoimassa, ja kaupunkia on pahimmillaan pidetty autiona. Sen valttikorttina on kuitenkin Soulia vastaava elintaso – hyvä asuntotilanne ja palveluiden saatavuus – vain murto-osalla pääkaupungissa asumisen hinnasta. Sejong myös johtaa kaupunkien syntyvyystilastoissa, sillä valtiolle työskentelevällä väestöllä on keskimääräistä korealaista paremmat mahdollisuudet perhevapaiden järjestämiseen. Kaupunki saa myös kehuja lastenhoitopalveluistaan ja viihtyisästä ympäristöstä, jossa on panostettu viheralueisiin, jätteenkäsittelyyn ja sähköautoiluun. Vaikka Sejong ei tule syrjäyttämään Soulin asemaa, se tarjoilee jo nyt oppeja viihtyisämmän asuinympäristön rakentamiseen. Kaupunki onkin omaksunut lisänimekseen ”onnellinen Sejongin kaupunki”.

Songdo – älykaupunki bisneksen syleilyssä

Etelä-Korean länsirannikolla sijaitseva Songdo on maan älykaupunkien lippulaiva. Songdo on tarkalleen ottaen kansainvälisen liiketoiminnan alue, joka valmistui vuonna 2015. Songdon sijainnin Incheonin kansainvälisen lentokentän eli Etelä-Korean pääasiallisen kansainvälisen liikenteen solmukohdan läheisyydessä on ollut tarkoitus houkutella kaupunkiin sekä kansainvälistä että kotimaista liiketoimintaa. Siinä missä Sejongista toivottiin maalle uutta hallinnolista keskusta, Songdosta kaavailtiin bisneksen keskusta.

Yksityisten investointien lisäksi Songdossa on suunnittelupöydältä lähtien panostettu erilaisiin älyratkaisuihin, joiden tavoitteena on helpottaa niin yritystoimintaa kuin ihmistenkin elämää ja toimintaa. Siinä missä älypuhelinsovellukset ovat Etelä-Koreassa arkipäivää mitä moninaisimmissa toiminnoissa, Songdossa ne ovat käytännössä välttämättömyys.

Sejongin tapaan Songdossa on paljon viheralueita ja pyöräteitä. Jätteiden käsittelyä ja kierrätystä on tehostettu niin, että kodeissa jätteet tarvitsee jättää vain roskakuiluun, joka vie ne jatkokäsittelyyn, kun taas Soulissa iso osa jätteistä jätetään edelleen kaduille roska-autojen poimittavaksi. Vihreiden arvojensa ansiosta Songdo valittiinkin YK:n Vihreän ilmastorahaston (Green Climate Fund) kotipaikaksi.

Soulin pitkät perinteet nousevatkin sellaiseksi vahvuudeksi, jonka kanssa uudet kaupungit eivät pysty kilpailemaan.

Klikkaa twiitataksesi.

Songdon yksi suurimmista ongelmista on sen vähäväkisyys; toistaiseksi kaupungissa asuu alle 200 000 asukasta. Etelä-Korean johdon aluepoliittisten tavoitteiden näkökulmasta olisikin toivottavaa, jos Songdo pystyisi edes vähän tasapainottamaan sekä Soulin bisnesvetoisuutta että trendikkyyttä ja vetäisi asukkaita pääkaupungista puoleensa.

Vaikka Soulissa ruuhkat ovat ongelma, Songdossa asukkaiden hukkuminen teknologiantäyteisten kiinteistöjen keskelle on aiheuttanut juurtumattomuuden tunteita. Uudessa kaupungissa ei ainakaan vielä ole samanlaisia eläviä, ihmisiä puoleensavetäviä lähiöitä, joita Soulista voi nimetä kymmenittäin. Tässä kohtaa Soulin pitkät perinteet nousevatkin sellaiseksi vahvuudeksi, jonka kanssa uudet kaupungit eivät pysty kilpailemaan.

Busanin Oceanix – kaupunki meren päällä luo toivoa ilmastonmuutoksen uhkaamille rannikkoalueille

Yhä suuremmaksi globaaliksi uhkakuvaksi muodostunut meren pinnan nousu uhkaa myös niemimaan kärkenä sijaitsevaa ja meren ympäröimää Etelä-Koreaa. Suurimmassa vaarassa on niemimaan eteläpuolella sijaitseva Jejun saari, joka uppoaa vuosi vuodelta lisää meren pinnan noustessa vajaan puolen sentin vuosivauhdilla. Itärannikkoa uhkaa erityisesti Japaninmeren – tai Itämeren, kuten korealaiset vesialuetta kutsuvat – lämpimässä virtauksessa tapahtuvat ilmastonmuutoksen vauhdittamat muutokset, jotka nostavat merenpintaa. Juuri itärannikolla sijaitseva Busan on Etelä-Korean suurin satamakaupunki. Siellä on jo huolestuttu rannikkoeroosion etenemisestä ja nyt kaupungissa kehitellään yhtä aikaa useampaakin tulevaisuuskuvaa.

Vuonna 2021 Busanin kaupunki, teknologiayritys Oceanix ja YK:n Habitat-ohjelma allekirjoittivat suunnitelman rakentaa kelluva kaupunki Busanin edustalle. Kaupungin on tarkoitus toimia prototyyppinä, jolla testataan kaupunkien selviytymiskykyä merenpinnan noustessa. Kelluva kaupunki koostuu toisiinsa yhdistyvistä alustoista, joiden päälle rakennetaan moduuleittain asuin- ja yritystiloja, virkistysalueita sekä tutkimustiloja. Kaupungin ensimmäisen vaiheen on tarkoitus olla valmis jo vuonna 2025. Kelluvan kaupungin jätteen- ja vedenkäsittely viritetään huippuunsa.

Kelluvista kaupungeista toivotaan ratkaisuja merenranta-alueiden ongelmiin, jolloin kaupunkien käytöstä ei tarvitsisi luopua merenpinnan noustessa vaan niissä voitaisiin selvitä esimerkiksi tulvista tällä uudenlaisella kaupunkiteknologialla. Oceanix ei suinkaan ole Busanin ainoa sivukaupunkiprojekti: siellä viimeistellään parhaillaan myös Busan Eco Delta Citya. Eco Deltasta on tulossa jälleen yksi korealainen älykaupunki – käytännössä tosin se on kaupunki kaupungin sisällä tai yksi Busanin kaupunginosista.

Eco Deltan kehitystyö perustuu älyteknologian hyödyntämiseen, ja dataa kerätään niin ympäristöstä kuin asukkaista itsestään. Teknologia tarkkailee niin sähkön kulutusta kuin ihmisten elintapojakin. Toistaiseksi asukkaat maksavat asumisestaan luovuttamalla heistä kerätyn datan kehitystyön käyttöön. Eco Delta on vienyt esimerkiksi Songdossa käyttöön otetut teknologiaratkaisut seuraavalle tasolle, ja kaupungin tarkoituksena onkin viimein muodostaa vientiin kelpaava malli älykaupungista.

Pahoinvoivat ja yli äyräidensä kasvavat kaupungit toimivat muutoksen vetureina

Etelä-Korea ei ole ainoa maa, jossa vastauksia kaupungistumisen ongelmiin on etsitty rakentamalla uusia kaupunkeja. Esimerkiksi Egyptissä Kairo on saamassa naapuriinsa uuden pääkaupungin, jonka tarkoituksena on helpottaa miljoonakaupungin liikenneruuhkia. Indonesiassa Jakartasta halutaan luopua pääkaupunkina, koska liikenneruuhkien ja saasteiden lisäksi kaupunki on hyvää vauhtia uppoamassa Jaavanmereen. Myanmarissa Naypyidaw korvasi Rangoonin pääkaupunkina vuonna 2005 ja varta vasten rakennettuun kaupunkiin on siirtynyt maan keskeinen hallinto. Virallinen syy uuden kaupungin rakentamiselle olikin vanhan pääkaupungin ruuhkaisuus ja ahtaus, mutta epävirallisiksi syiksi on veikkailtu myös sotilasjuntan halua vahvistaa asemaansa keskempänä maata, lähempänä epävakaita vähemmistöväestöryhmien osavaltioita.  

Yhteisiä nimittäjiä uusille kaupunkihankkeille ovat ainakin liikenneruuhkien ja saastumisen torjuminen, ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen ja ylhäältä johdetut suunnitelmat.  Aluepolitiikkaa valjastetaan sekä hyvien tavoitteiden että väestön ohjailun tarkoituksiin. Etelä-Koreassakin kaupunki-innovaatiot näyttävät, miten uusien kaupunkien rakentamisella pyritään ratkomaan vanhojen kaupunkien ongelmia. Soulin lisäksi myös muut Etelä-Korean miljoonakaupungit, kuten Busan, Incheon, Daegu ja Ulsan ovat kaupungistuneet teollisuuden ympärille. Sen seurauksena niissäkin on kärsitty saastumisesta ja ruuhkaisista asuinalueista, jotka alkujaan pistettiin nopeasti pystyyn kaupunkeihin vyöryvien työläisten tarpeisiin. 

Soulin vetovoimaa on vaikea purkaa, vaikka sen väkiluku onkin viime vuosina kääntynyt laskuun.

Klikkaa twiitataksesi.

Vaikka Etelä-Koreassa on toteutettu ohjailevaa aluepolitiikkaa ja pyritty siten pienentämään Soulin keskeistä asemaa, maassa joudutaan myöntämään etteivät uudet kaupungit ehkä itsessään tule koskaan muodostamaan merkittäviä asukaskeskittymiä. Soulin vetovoimaa on vaikea purkaa, vaikka sen väkiluku onkin viime vuosina kääntynyt laskuun. Ihmiset eivät kuitenkaan muuta Songdoon tai Sejongiin asti, vaan pysyttelevät nopeiden kulkuyhteyksien päässä Soulista kaupunkia ympäröivillä alueilla. Tämä mahdollistaa edelleen opiskelun, työssäkäynnin ja suurkaupungin palveluiden hyödyntämisen.

Tämä ei poista sen merkitystä, että uusissa kaupungeissa luoduista innovaatioista halutaan yleisesti hyötyä koko Etelä-Korean kaupunkikehityksessä. Muualla maassa tehtyjen ratkaisujen seurauksena Soulinkin ylle rakennetaan tällä hetkellä kestävän älykaupungin viittaa. Kaupungissa on tehty toimenpiteitä viihtyvyyden kehittämiseksi, kuten perustettu virkistys- ja kävelyalueita aiempien valtateiden tilalle, kehitetty kaupungin ja asukkaiden välistä viestintää teknologian avulla ja panostettu joukkoliikenteeseen. Robotiikastakin odotetaan apuja ruuhkien hillitsemiseen. Datan ja älysovellusten hyödyntäminen on eteläkorealaisilla varmoissa käsissä, sen sijaan ihmisten onnellisuuden ja hyvinvoinnin ratkaisut antavat vielä odottaa itseään.

Kirjoittaja: Katri Kauhanen

Editointi: Anton Karppanen, Eero Tuorila, Julia Lintunen

Kielenhuolto: Ida Andersson