Suomi teki arktisille valtioille aloitteen yhteistyöstä vuonna 1989. Se käynnisti Rovaniemi-prosessin, joka johti vuonna 1991 arktisen alueen ympäristöministerien kokoukseen ja muiden arktisten yhteistyöjärjestöjen muodostumiseen. Myöhemmin, vuonna 1996 perustettiin Arktinen neuvosto. Kyseessä oli myös Suomen sopeutuminen uuteen kansainväliseen järjestykseen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Arktisesta neuvostosta on tullut ainoa toimija, joka kattaa koko Arktisen alueen. Sen laajuus on 20 miljoonaa neliökilometriä. Se on kaksi kertaa Euroopan kokoinen maantieteellinen alue.

Meille 1980-luvulla syntyneille arktinen yhteistyö oli state of the art eli kehityksen viimeisin ilmentymä. Tällainen rauhaan ja yhteisymmärrykseen perustuva yhteistyön tapa kuitenkin järkkyi heti 2000-luvun alussa Yhdysvaltojen terrorismin vastaisen sodan myötä. USA ja Venäjä olivat aluksi jollakin tapaa kumppaneita, mutta Venäjän haaste läntiselle järjestykselle oli jo nähtävissä. Merkkejä muutoksesta oli Vladimir Putinin puhe Münchenin turvallisuuskonferenssissa sekä Georgian sota. Venäjän tänä vuonna aloittama hyökkäyssota riisui loputkin naamiot. Sota on aiheuttanut valtavan shokin myös arktiselle yhteistyölle, sitä oli ennen sotaa voitu tehdä erilaisista jännitteistä huolimatta.

Miltä tilanne näyttää syksyllä 2022? Jatkuuko kansainvälinen yhteistyö alueella ja minkäänlaisissa foorumeissa? Missä olosuhteissa yhteistyötä voitaisiin jatkaa? Mikä on Suomen asema arktisen yhteistyön murroksessa?

Saadakseni selvyyttä näihin kysymyksiin, kävin haastattelemassa tiedeviestinnän päällikköä Markku Heikkilää Arktisessa keskuksessa ja kuuntelin tutkimusprofessori Timo Koivurovan esitelmän. Aihe on ajankohtainen myös, koska Valtioneuvoston kanslian tilaama selvitys arktisesta yhteistyöstä Venäjän hyökkäyssodan jälkeen on juuri julkistettu. Selvityksen ovat tehneet  Lapin yliopiston Arktiselta keskus, Ulkopoliittinen instutuutti ja Gaia Consulting Oy. Selvitys nostaa esiin skenaarioita arktisen yhteistyön kehittymisestä vuoteen 2030 asti ja luo tilannekuvaa arktisesta yhteistyöstä Venäjän hyökkäyssodan aikana.

Hyökkäyssota romutti vuosia jatkuneen yhteistyön

Miltä tilanne näyttää lokakuussa 2022? Tutkimusprofessori Timo Koivurova kertoo, että Venäjä oli Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Neuvoston seitsemän muuta arktista maata lopettivat välittömästi Venäjän johtamaan arktiseen neuvostoon osallistumisen, mutta sitoutuivat Arktisen neuvoston säilyttämiseen. Tuota sitoumusta jatkettiin kesällä 2022. 

Kysyttäessä arktisen yhteistyön nykytilasta tiedeviestinnän päällikkö Markku Heikkilä arvioi, että se on surkea. Yhteistyö Venäjän kanssa on keskeytetty Arktisessa neuvostossa, Barentsin neuvostossa ja muissa pohjoisen ulottuvuuden instansseissa. Yhteistyö jatkuu soveltuvin osin ilman Venäjän osallisuutta. Nykyisissä olosuhteissa ei käytännössä ole yleistä koko arktisen alueen kattavaa yhteistyötä, koska puolet alueesta on Arktisen neuvoston ulkopuolella, Heikkilä kuvaa. Timo Koivurova muistuttaa, että Arktinen neuvosto ei kata kaikkea toimintaa arktisella alueella, vaan myös keskisen Jäämeren kalastussopimus ja jääkarhusopimus kuuluvat yhteistyön piiriin. Näissä Venäjä jatkaa edelleen sopimusosapuolena – eikä Suomella ole mitään omaa roolia. Kalastussopimuksessa Suomen etuja ajaa sopimusosapuolena EU.

Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta jossain vaiheessa tilanne vakiintunee, arvioi Heikkilä. Hänen mukaansa on selvää, että yhteistyöalueen tilanne on tavallaan mahdoton ilman Venäjää, joka kattaa puolet arktisesta alueesta. Hän kysyy: ”Ollaanko menetetty 30 yhteistyön vuotta?” Miten asiat ikinä kehittyvätkään, Venäjän nykyhallinnon jatkaessa tilanne ei voi palata entiselleen Arktisessa neuvostossa.

Timo Koivurova kertaa lähihistoriaa. Hänen mukaansa EU jatkoi vielä Krimin valtauksen jälkeen arktisen alueen yhteistyötä siellä, missä se oli mahdollista niin sanotun selective engagement -periaatteen mukaisesti. Helmikuussa alkaneen täyden hyökkäyksen jälkeen tämäkin yhteistyön muoto loppui. Silti yhteistyötä on edelleen sopimusperustaisissa toimissa eli niissä, jotka perustuvat kansainväliseen oikeuteen. Esimerkiksi Norjalle kuuluvilla Huippuvuorilla sopimusosapuolilla on oikeuksia, joista myös Venäjä nauttii, ja myös rajasopimukset maiden välillä jatkuvat. Myös arktisessa tiedeyhteistyön komiteassa Venäjä on vielä mukana, Koivurova kertoo.

Markku Heikkilän mukaan arktinen yhteistyön pulana on, että venäläiset toimijat ovat ”saastuttaneet” itsensä sotatilanteessa. Venäläiset yliopistot ovat allekirjoittaneet sopimuksen, jossa ne tukevat sotaa, ja samoin on tehnyt  Venäjän sisäinen alkuperäiskansojen yhteenliittymä Raipon. Tarvitaan siis systeemitason muutos, jotta yhteistyö voisi jatkua. Olennaista on havaita, että esimerkiksi yhteistyö ilmastotieteessä ei voi toimia eikä kattavia tuloksia saavuttaa, jos mainittu yhteistyö kattaa vain puolet arktisesta alueesta, Heikkilä arvioi.

Arktisen yhteistyön tulevaisuus – uusia avauksia tarvitaan

Timo Koivurova painottaa, että Arktinen neuvosto on Suomelle tärkein pohjoisen yhteistyön foorumi. Se on ainoa jatkuvasti kokoontuva arktinen elin, joka kattaa koko alueen. Arktinen neuvosto on vahva toimija, joka kykenee toteuttamaan poliittisia linjauksia ja tieteellisiä selvityksiä. Esimerkkeinä voidaan mainita pelastusyhteistyö, öljyntorjunta ja tiedeyhteistyö sekä ilmastopolitiikka ja arktisten alkuperäiskansojen ainutlaatuinen asema pysyvinä osallistujina, joita oikeasti kuunnellaan ja konsultoidaan päätöksenteossa. Koivurova sanookin, että jos nykymuotoista Arktista neuvostoa ei onnistuta jatkamaan nykymuodossaan, yhteistyö todennäköisesti muuttuu jollain tavalla.

Kysyttäessä onko uudelle arktiselle toimeliaisuudelle nyt tilaa Markku Heikkilän vastaus on selvä: Kyllä olisi! Elämme murrosvaihetta, joka rinnastuu kylmän sodan jälkeiseen aikaan. Tällöin Suomi teki arktisen yhteistyön aloitteen. Taas on päällä murrosvaihe, ja siksi juuri nyt pitäisi olla aloitteellinen. Heikkilän mukaan pohjoismainen konteksti on nyt tärkeä. Koska Pohjoismailla on yhdessä nyt paljon arktista painoarvoa, tulisi niiden saada aikaan yhteisiä aloitteita.

Tulevaisuudessa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ja huoltovarmuuskysymykset ohjaavat Suomen, Ruotsin ja Norjan tiiviimpään yhteistyöhön joka tapauksessa. Kanavia yhteistyölle olisi kalottiyhteistyö tai Barents-yhteistyön rakenteiden suuntaaminen selkeästi pohjoismaisiksi. Uusissa avauksissa Heikkilä nostaa esiin kolme tasoa: laajennetun kalottiyhteistyön, kansalaisyhteiskunnan ja varsinkin nuorten aktivoinnin sekä niiden lisäksi jonkin täysin uuden yhteistyön tavan tai foorumin.

Katsottaessa tulevaan Timo Koivurova arvioi, että Norja aloittaa Arktisen neuvoston puheenjohtajana vuoden 2023 alussa. Vielä tällä hetkellä näyttää siltä, että arktiset maat koettavat pitää Arktisen neuvoston nykymuotoisena toiminnassa. Nähtäväksi jää, onnistuuko se.

Tulevaisuus riippuu ikävä kyllä myös sodan kulusta. Muodostuuko tulevina kuukausina ja vuosina uutta seitsemän arktisen maan yhteistyötä ilman Venäjää, on vielä epäselvää. Koivurova korostaa ennustamisen vaikeutta, mutta arvioi, että Arktinen neuvosto yritetään pitää koossa.

Koivurova näkee, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys muuttaa alueen geopolitiikkaa ja asettaa raamit tulevalle arktiselle yhteistyölle. Mahdollinen yhteistyö ja sen kunnianhimon taso todennäköisesti laskevat, jos oletetaan, että Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon ja Venäjällä on Putinin hallinnon kaltainen regiimi, hän arvioi.

Haastattelemieni tahojen taustaorganisaation sekä Gaia Consulting Oy:n yhteistyössä toteuttama selvitystyö arktisesta alueesta korostaa, että Suomen on toistaiseksi sopeutettava toimintansa uuteen kylmän sodan todellisuuteen, jossa kansainväliset arktiset rakenteet ovat vaillinaisia. Arktisessa yhteistyössä nähdään yhä tarpeellisena painottaa ympäristöön ja ilmastoon liittyviä kysymyksiä, kestävää kehitystä ja alkuperäiskansojen asemaa. Suomen tulisi pyrkiä selvityksenkin mukaan siihen, että Arktinen neuvosto jatkaa toimintaansa. Vaihtoehtona on se, että jäljellä jääneet seitsemän arktista maata jatkavat yhteistyötä ilman Venäjää. Mahdollisuuksien mukaan Venäjä on pidettävä kumminkin yhteistyössä mukana – mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Naton jäsenenä Suomen on oltava mukana Naton arktisen strategian laadinnassa.

On kuvaavaa, että selvityksen julkistamistilaisuudessa valtioneuvoston kanslian erityisasiantuntija Nina Brander siteerasi filosofeista juuri Herakleitosta (535–475 eaa): ”kaikki virtaa.” Sitaatti heijastaa maailmantilannetta juuri nyt.

Tekstissä käytettyä lähdekirjallisuutta

Heikkilä, Markku (2022). Haastattelu arktisessa keskuksessa Rovaniemellä 5.10.2022.
Kant, Immanuel (2000 [1795]). Ikuiseen rauhaan: Valtio-oikeudellinen tutkielma. Hämeenlinna: Karisto Oy. Suomentanut Jaakko Tuomikoski vuonna 1955.
Koivurova, Timo (2022). Esitelmä Edistyksellisen Tiedeliiton 50-vuotisjuhlaseminaarissa Rovaniemellä 5.10.2022  Otsikko: Arktisen yhteistyön tulevaisuus vallitsevan tilanteen näkökulmasta. Miten Ukrainan sota on vaikuttanut arktiseen yhteistyöhön?
Koivurova, Timo ym (2022). Arktinen yhteistyö uuden edessä: Analyysi Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksista. Valtioneuvoston selvitys. 2022:2
Selvitystyön julkistamistilaisuus 11.10.2022 klo 10-12.00 Valtioneuvoston kansliassa.
Ulkoministeriö, Keskeiset arktiset ja antarktiset toimijat (https://um.fi/arktiset-toimijat, katsottu 15.10.2022)

Teksti: Niko Niemisalo
Kommentointi ja editointi: Henna Nivakoski ja Julius Lehtinen
Tekstinhuolto: Ida Andersson