Albania ja Pohjois-Makedonia saivat kesäkuussa EU-jäsenehdokkaan statuksen, kun Euroopan unioni on Ukrainan sodan seurauksena pyrkinyt vahvistamaan läsnäoloaan Länsi-Balkanin alueella. Jäsenyydellä on maissa vahva kannatus, vaikka jäsenyysneuvotteluiden hitaus aiheuttaa turhautumista.

Koko maanosan nimeä kantava Euroopan unioni on viimeksi laajentunut vuonna 2013 Kroatian liittyessä siihen. Sittemmin EU on oikeastaan pienentynyt, kun pitkään junailtu Brexit astui voimaan vuonna 2021. Myöskään Schengen-maiden määrä ei ole lisääntynyt, vaikka Romania, Bulgaria ja Kroatia ovat jo pitkään pyrkineet osaksi kyseistä vapaan liikkuvuuden kerhoa.

Brysselissä on jo pitkään pyritty EU:n laajenemiseen Länsi-Balkanilla, mutta ovensuuhun on jäänyt useita alueen maita. European Stability Initiative -ajatushautomon raportti The Balkan Turtle Race – A warning for Ukraine kuvaa hyvin tahtia, jolla Länsi-Balkanin maat ovat jäsenyysneuvotteluja käyneet.

Vaikka Albania ja Pohjois-Makedonia ovat edenneet varsin tehokkaasti omassa euroatlanttisessa integraatiossaan, vuonna 2019 Ranska käytti veto-oikeuttaan Albanian ja Pohjois-Makedonian jäsenyyttä kohtaan. Maan EU-asioista vastaava ministeri Amelie de Montchalin sanoi, että EU:n tulee uudistaa jäsenyysprosessiaan ennen jäsenyysneuvottelujen “loputtoman saippuaoopperan” jatkamista. Muutaman kuukauden kuluttua Ranska kuitenkin perui veto-oikeuden käyttönsä, mutta sekään ei taannut maille jäsenehdokkaan statusta ennen vuoden 2022 maailmanpoliittisia myllerryksiä.

Nimimuutoksesta puhtia jäsenyysneuvotteluihin

Pohjois-Makedonia on hakenut EU-jäsenyyttä jo vuodesta 2004, ja jäsenyysneuvottelut on vihdoin päästy aloittamaan 18 vuotta myöhemmin vuonna 2022. Vuonna 2016 pitkään nationalistista politiikkaa ajanut oikeistolainen VMRO-DPMNE -puolue hävisi vaaleissa EU-myönteiselle sosiaalidemokraattiselle SDSM-puolueelle, joka lähti nopeasti toteuttamaan reformeja ja viemään Pohjois-Makedoniaa kohti EU:ta.

Ensimmäisenä merkittävänä esteenä jäsenyysneuvotteluille oli Kreikka, joka käytti veto-oikeuttaan maan nimen takia. Nimi oli tuolloin yksinkertaisesti Makedonia ja virallisissa yhteyksissä entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia (FYROM). Kompromissina maan nimeen lisättiin Pohjois-etuliite, minkä johdosta kansa palkitsi hallituspuolueet lisäkaudella. Ovet EU:hun eivät kuitenkaan auenneet tämänkään jälkeen. Poikkiteloin asettui naapurimaa Bulgaria, joka ei suostu tunnustamaan makedonian kielen erillisyyttä bulgariasta. Molemmat kielet asettuvat eteläslaavilaisten kielten jatkumolle ja ovat keskenään suurelta osin ymmärrettäviä.

Nyt jäsenyysneuvottelut ovat päässeet käyntiin niin sanotun Ranskan kompromissiehdotuksen ansiosta. Ranskan puheenjohtajakauden mukaan nimetyn ehdotuksen mukaan Pohjois-Makedonian täytyy muuttaa perustuslakiaan siten, että bulgarialaiset tunnustetaan yhdeksi maan kansoista. Kompromissiehdotus ei nauti suurta suosiota makedonialaisten keskuudessa. Pohjois-Makedonian pääkaupungissa Skopjessa on järjestetty sitä vastaan laajoja mielenosoituksia. VMRO-DPMNE -puolue kommentoi ehdotusta toteamalla sen laillistavan makedonialaisten sulauttamisen bulgarialaisiin.

Pohjois-Makedonia on joutunut tekemään paljon kompromisseja päästäkseen lähemmäs EU-jäsenyyttä, ja viimeisin vaatimus on ollut monille liikaa. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vieraili heinäkuussa Skopjessa ja puhui maan parlamentissa. Puheellaan hän pyrki saamaan makedonialaiset suostumaan kompromissiin. Opposition kansanedustajat kuitenkin protestoivat voimakkaasti von der Leyenin puhetta.

Pohjois-Makedonia on joutunut tekemään paljon kompromisseja päästäkseen lähemmäs EU-jäsenyyttä

Klikkaa twiitataksesi.

Tätä juttua varten haastatellun makedonialaisen analyytikon Blagojče Atanasoskin mukaan Bulgariassa lokakuun alussa järjestetyt ennenaikaiset parlamenttivaalit eivät vaikuttane Bulgarian Makedonia-politiikkaan. Hiertävä kysymys vaikuttaa myös Albaniaan, sillä Pohjois-Makedonian ja Albanian jäsenyyshakemuksia käsitellään parina. Tätä lähestymistapaa perustellaan tarpeella taata alueen vakaus. Albanian pääministeri Edi Rama ei pystynyt peittelemään tuohtumustaan kesäkuussa EU:n huippukokouksen yhteydessä syyttäessään Bulgariaa ehdokasmaiden “kaappaamisesta”: ”You are a mess, guys, you are a disgrace” (olette sekasotku, kaverit, olette häpeäpilkku), hän totesi EU-johtajille.

Albania kokeilee uutta roolia

Albania oli yksi maailman eristäytyneimmistä valtioista aina 1990-luvulle asti. Sosialismin kaatumista seuranneiden kaaottisten vuosien jälkeen maan ulkopolitiikka otti uuden suunnan vuonna 2007, kun George W. Bush vieraili maassa ensimmäisenä yhdysvaltalaisena presidenttinä. Albaniasta tuli Naton jäsen kahdessa vuodessa, ja siitä rohkaistuneena maa haki EU-jäsenyyttä vuonna 2009. Kesäkuussa 2014 Albania sai virallisen EU:n ehdokasmaan aseman, mutta toiveet EU-jäsenyydestä ovat edelleen pelkkä haave.

Kesäkuussa 2014 Albania sai virallisen EU:n ehdokasmaan aseman, mutta toiveet EU-jäsenyydestä ovat edelleen pelkkä haave.

Klikkaa twiitataksesi.

Vaikka Bulgaria jarruttaa Albanian EU-integraatiota, ei mikään maa ole suoraan estämässä Albanian jäsenyyttä. Albania on ottanut edistysaskelia Kööpenhaminan kriteerien täyttämisen suhteen, mutta kärsii edelleen, monen muun Länsi-Balkanin maan tavoin, korruptiosta ja rikollisuudesta. Eräs kielteinen muutos viime vuosiin verrattuna liittyy Albanian kansalaisuuslakiin. EU:n vastustuksesta huolimatta Albaniassa ajetaan edelleen lakia kultapasseista, joiden avulla maan kansalaisuus voitaisiin myöntää esimerkiksi investoijille. Sen pelätään johtavan muun muassa rahanpesuun, veropakolaisuuteen ja terrorismin rahoittamiseen.

Venäjä on ollut aktiivinen Albaniassa jo 1990-luvulta lähtien, ja vielä muutama vuosi sitten näytti siltä, että se saattaisi epävakauden ja lännenvastaisen propagandan avulla vahvistaa asemansa maassa. Vielä ei ole saatu varmuutta syksyllä 2022 levinneeseen huhuun, jonka mukaan Albanian demokraattisen puolueen Lulzim Basha olisi ottanut Venäjältä puoli miljoonaa dollaria vaalirahoitusta vuoden 2017 kampanjansa aikana.

Vastaavasti Euroopan unioni on ollut aktiivinen alueella, ja Albania on viime vuosina parantanut ulkosuhteitaan monen Länsi-Euroopan maan kanssa. Vaikka pääministeri Edi Rama pelotteli vuonna 2016 Albanian kohtalon olevan joko Venäjä tai islamilainen radikalismi, tuntuu suunta tällä hetkellä olevan päinvastainen. Euroopan komission tämänvuotisessa maaraportissa Albaniaa kiitellään sen aktiivisuudesta YK:n turvallisuusneuvostossa sekä sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen puolustamisesta.

Brysselin haastajat kokoaan tärkeämmällä alueella?

Kesäkuussa EU näytti Albanialle ja Pohjois-Makedonialle jos ei vihreää niin ainakin keltaista valoa, ja maat pääsivät jatkamaan matkaansa kohti jäsenyyttä. Ukrainan sodan voidaan katsoa antaneen alueelle jälleen painoarvoa. Maaliskuussa Saksan liittokansleri Olaf Scholz kehotti aloittamaan liittymisneuvottelut niin pian kuin mahdollista, jotta Venäjän vaikutusvalta pystyttäisiin torppaamaan. Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell vieraili samoihin aikoihin Tiranassa, Skopjessa ja Sarajevossa sekä ilmoitti tuestaan alueen valtioiden liittymiselle.

Länsi-Balkan on viime vuosina kuvattu alueena, josta ulkovallat käyvät kilpailua. Keskustelua ovat herättäneet niin kiinalaiset kuin turkkilaiset investoinnit. Alueen asiantuntijat ja useat poliitikot ovat vuosia pyytäneet EU:ta keskittämään huomionsa tähän geopoliittisten kamppailujen näyttämöön naapurissaan.

Venäjän vaikutusyritysten osalta huomio kiinnittyy erityisesti Serbiaan, Montenegroon sekä Pohjois-Makedoniaan, joissa enemmistö väestöstä on ortodokseja. Pohjois-Makedonia on kuitenkin saanut tämänvuotisessa Euroopan komission raportissa positiivista palautetta etenkin sitoutumisestaan EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Maa on toimittanut kokoonsa nähden runsaasti aseapua Ukrainaan, jopa tankkien muodossa, ja se on estänyt pääsyn venäläisille propagandasivustoille Eurooppa-neuvoston asetusta seuraten.

Analyytikko Atanasoski uskoo kuitenkin NATO-jäsenyyden suojaavan Venäjän vaikuttamiselta: ”Serbiaa ja Bosnian serbitasavaltaa lukuun ottamatta kaikki Balkanin maat ja niiden poliittiset eliitit ovat yhteisessä rintamassa tuomitsemassa Venäjän aggressiota Ukrainaa kohtaan ja kannattamassa Putinin Venäjän vastaisia pakotteita. Tästä lähtien Venäjän vaikutus Balkanilla tulee pienenemään.”

Albanian pääministeri Edi Rama pitää Emmanuel Macronin ehdottamaa Euroopan poliittista yhteisöä hyvänä ideana, joka olisi täytynyt toteuttaa jo aikoja sitten. On hyvin mahdollista, että Euroopan poliittinen yhteisö vahvistaa Länsi-Balkanin maita ja kannustaa niitä tekemään töitä EU-jäsenyyden eteen.

Valtioiden väliset valtasuhteet tuntuvat kuitenkin painavan vaakakupissa enemmän kuin maiden oma EU-jäsenyyteen tähtäävä työ, ja veto-oikeus saattaa antaa yksittäisille jäsenmaille kohtuuttomasti valtaa jarruttaa ehdokasmaiden kulkua EU:ta kohti.

Atanasoski pitää ongelmallisena sitä, että Kööpenhaminan kriteerien sijaan neuvotteluissa keskitytään historiaan liittyviin ongelmiin bulgarialaisten kanssa. ”Se on räikeä todiste, että EU on makedonialaisten kanssa tallonut eurooppalaisia periaatteitaan ja sallinut yhden jäsenmaan kiristää pientä naapurimaataan.”

Suurista puheista huolimatta Länsi-Balkan ei välttämättä ole kovin korkealla EU:n prioriteettilistalla, koska Venäjän käy hyökkäyssotaa Euroopassa, ja se on aiheuttanut koko maanosaa koskettavan energia- ja turvallisuuskriisin. Maailma on tällä hetkellä käymässä läpi kaikenlaisia mullistuksia, mutta Ukrainan sodan kehityskulku tulee todennäköisesti vaikuttamaan sekä Balkanin alueeseen että EU:n laajentumiseen.

Häämöttääkö maaliviiva edessä?

EU:n jäsenmaissa Länsi-Balkanin integrointi unioniin nähdään ennen kaikkea vakauttavana tekijänä. Pääministeri Sanna Marin puhui kesäkuussa Albaniassa vieraillessaan “rauhan ja harmonian” säilyttämisestä Länsi-Balkanilla. Ukrainan sodasta saattaa tulla hetki, jona EU sitoo Länsi-Balkanin maat tiukasti itseensä. Moldovalle ja Ukrainalle annettu huomio on kuitenkin herättänyt Balkanilla pettymystä. EU-integraatiota pitkään odottanut Pohjois-Makedonian presidentti Stevo Pendarovski kritisoi unionia alueen unohtamisesta.

Ukrainan sodasta saattaa tulla hetki, jona EU sitoo Länsi-Balkanin maat tiukasti itseensä.

Klikkaa twiitataksesi.

Usein analyyseissa keskitytään suuriin linjoihin ja poliitikkojen tempauksiin, kun taas politiikan vaikutus kansalaisiin ja heidän tahtonsa usein unohdetaan. Viimeisimpien tutkimusten mukaan jopa 97 % albanialaisista kannattaa maansa EU-jäsenyyttä. Pohjois-Makedoniassa vastaava luku oli 68 % vuonna 2021. EU:n rahoittaman jokavuotisen Balkan Barometer -tutkimuksen mukaan sekä Albaniassa että Pohjois-Makedoniassa odotetaan EU-jäsenyydeltä eniten taloudellista kehitystä ja mahdollisuutta mennä töihin muihin EU-maihin.

Maiden kansalaiset ovat toistaiseksi varsin EU-myönteisiä, vaikka esimerkiksi Serbiassa asenteet ovat vuosien saatossa muuttuneet kielteisemmiksi EU:ta kohtaan. Nyt EU odottaa Albaniasta ja Pohjois-Makedoniasta ”uskollisia” kumppanimaita, jotka sitoutuvat yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Voi olla että etsikkoaika on tullut, eikä kannata odottaa hiekan valuvan tiimalasissa liiaksi.

Vaikka ilmassa on paljon turhautuneisuutta ja pessimismiä, makedonialainen Atanasoski näkee kuitenkin toivoa. ”Uskon, että tänä vuonna 17 vuoden pysähtyneisyyden jälkeen Pohjois-Makedonia voi jatkaa tietään EU:ta kohti. Ensimmäistä kertaa on olemassa mahdollisuus, että meistä tulee EU:n jäsenmaa.” Atanasoskin optimismilla saattaa lopulta olla katetta. Marraskuun alussa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel julisti: “Länsi-Balkan tarvitsee EU:ta ja EU Länsi-Balkania enemmän kuin koskaan.”

Kirjoittaja: Jani Korhonen ja Omar Fasolah
Kommentointi ja editointi: Karoliina Rajala, Riku Löf ja Julius Lehtinen
Kielenhuolto: Elena Rintamäki