Eduskuntavaalikeskusteluissa ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole saanut huomattavaa jalansijaa. Puolueiden konsensuksesta huolimatta 2010-luvun eduskuntavaaleissa yksittäiset ajankohtaisilmiöt ovat kuitenkin nousseet osaksi vaalikeskusteluja. Voivatko turvallisuuspoliittiset teemat nousta eduskuntavaaleissa laajemminkin keskusteluun ulkopoliittisesta samanmielisyydestä huolimatta?

Ensi keväänä Suomessa järjestetään eduskuntavaalit ja politiikan asiateemat nousevat pinnalle. Vaalien poliittisten teemojen kirjo on tunnetusti laaja. Käydyt eduskuntavaalit saavat mediassa usein lisänimiä, jotka kertovat keskeisistä vaalien alla käydyistä poliittisista väännöistä. Esimerkiksi edelliset vuoden 2019 eduskuntavaalit tulivat tunnetuksi niin ilmastovaaleina kuin sote- ja hoivavaaleina. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka sen sijaan on toistuvasti jäänyt syrjään muiden vaalikärkien taakse. 

Ulko- ja turpo-aiheiden nouseminen osaksi vaalikeskustelua on oletettavaa nyt, kun ulko- ja turvallisuuspoliittiset mannerlaatat ovat muuttuneet Euroopassa. On siis hyvä luoda katsaus 2010-luvulla käytyihin eduskuntavaaleihin ja tarkastella, mitkä teemat korostuivat ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla ja missä määrin ne vaikuttivat vaaleihin. 

Vuoden 2011 finanssipolitiikan vaalit 

2010-luku alkoi finanssipolitiikan myllerryksessä, minkä seurauksena myös Suomi ajautui lamaan. Yli vuosi ennen vaaleja suurten eduskuntapuolueiden keskeiset kansanedustajat arvioivat turvallisuuspolitiikan olevan tavallista enemmän pinnalla vaalikeskusteluissa ja Naton nousevan esiin eduskuntavaaleissa. Ennustuksista huolimatta näin ei kuitenkaan käynyt.

Vuonna 2011 järjestettyjen eduskuntavaalien alla eurokriisin syövereihin joutuneet maat joutuivat hakemaan taloudellista hätäapua Euroopan unionilta. Tämä näkyi myös Suomessa käydyissä eduskuntavaaleissa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan perinteiset teemat jäivät vastoin aikaisempia ennustuksia sivuun, kun kansainvälisten suhteiden osalta tilan täyttivät EU-maiden väliset näkemyserot. Eduskuntavaalitutkimuksen mukaan vaalien kantavaksi teemaksi nousi talous ja ulkopolitiikka nähtiin finanssipolitiikkana Kreikan tukipaketin muodossa.

Saman tutkimuksen mukaan TV:n pääuutislähetyksissä valtiontalouden tasapainottaminen ja talouskriisi saivat eniten mediatilaa. Turvallisuuspolitiikka nousi kuitenkin TV-uutisten aihelistalla kolmanneksi. Turvallisuuspolitiikkaa käsittelevissä jutuissa esillä olivat Libyan konfliktin kansainväliseen operaatioon osallistuminen ja Suomen puolustusvoimien säästöt.

Vaalit tulivat muistetuksi EU- ja maahanmuuttokriittisten voittona. Huolimatta muutamasta ajankohtaisesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta teemasta vaalien kärkiaiheena pysyi talouspolitiikka. 

Vuoden 2015 valtionvelkavaalit

Vaalikeväänä 2015 talouspolitiikka ja työmarkkinoiden tilanne olivat pinnalla julkisessa keskustelussa. Valtionvelka sai huomattavan suuren näkyvyyden vaaleissa, ja Keskuskauppakamarin velkakello tuli näkyväksi osaksi jopa vaaliväittelyitä.

Vaalien alla uutisoitiin paljon Venäjän ja Ukrainan edellisenä vuonna kiihtyneestä sodasta, jossa myös suomalaisilla oli merkittävä rooli yrityksissä saada tulitauko aikaiseksi. Vaikka Ukrainan tilanne herätti pohdintaa Suomen puolueettomasta asemasta, jäi ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu vähäiseksi, eikä teemoista nostettu kynnyskysymyksiä vaalien jälkeen koittaville hallitusneuvotteluille. Uutiset keskittyivät pääosin sodan raportointiin. 

Kuitenkin noin viikkoa ennen vaaleja turvallisuuspolitiikka nousi tapetille. Tuolloin pohjoismaiden puolustusministerit julkaisivat yhteisen lausuman, jonka mukaan pohjoismaat tiivistävät puolustusyhteistyötään Venäjän muodostaman uhan vuoksi. Lausumassa ääneen todettu kritiikki Venäjää kohtaan sai muut eduskuntavaalien taistossa olleet puolueet arvostelemaan Suomen puolustusministeri Carl Haglundia. Venäjä katsoi puolestaan Suomen ja Ruotsin lähentyneen kohti Natoa.

Vaalien loppusuoralla tapahtunutta selkkausta lukuun ottamatta vuoden 2015 eduskuntavaaleissa korostui puolueiden turvallisuuspoliittinen konsensus. Puolueiden vaaliohjelmissa esitettiin Suomen ulkopolitiikan tutut teemat kansainvälisestä yhteistyöstä, sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja hyvistä naapuruussuhteista. Merkittäviä avauksia esimerkiksi puolustuksen rakenteelliseen uudistamiseen tai puolustusmäärärahoihin ei esitetty.

Vaalien loppusuoralla tapahtunutta selkkausta lukuun ottamatta vuoden 2015 eduskuntavaaleissa korostui puolueiden turvallisuuspoliittinen konsensus. Puolueiden vaaliohjelmissa esitettiin Suomen ulkopolitiikan tutut teemat.

Klikkaa twiitataksesi.

Puolueiden vaaliohjelmissa korostettiin jo ennalta tuttuun tapaan Suomen asemaa kansainvälisenä toimijana. Globaali viiteryhmä näyttäytyi EU:n, YK:n, Etyjin ja Naton muodossa. Kuriositeettina perussuomalaiset vaativat yhden sivun mittaisessa vaaliohjelmassaan muiden vaaliteemojen ohella ytimekkäästi jalkaväkimiinoja takaisin.

Yleisesti ottaen sekä vuosien 2011 että 2015 eduskuntavaaleissa ulko- ja turvallisuuspolitiikan teemat olivat konsensushakuisia ja perinteiset näkemykset sävyttivät vaalikampanjointia.

Vuoden 2019 ilmasto- ja sotevaalit

Vuoden 2019 eduskuntavaaleja leimasi huoli ilmastonmuutoksesta ja vääntö sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta. Hoitajamitoitus ja ilmastotoimet nousivat vaaliväittelyissä keskeisiksi kampanjakärjiksi. Keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta jäi puolestaan vaisuksi.

Yksittäisenä teemana hävittäjähankinnat olivat vaalikeskusteluissa pinnalla. Hävittäjähankinnan valinta oli tulossa vaaleissa valittavan eduskunnan päätäntään, jolloin teema nousi oikeutetusti esille. The Ulkopolitistin podcastissa todettiin hävittäjiin liittyvän julkisen keskustelun pyörineen teknisellä tasolla ja jääneen vaalien alla pinnalliseksi raapaisuksi. Samaisessa podcastissa ilmaistiin hyvin kouriintuntuvasti se, että ulkopolitiikalla ei vaaleja voiteta. Muut ulko- ja turvallisuuspolitiikan teemat eivät nimittäin nousseet samalla lailla esiin kuin aiemmissa vaaleissa.

Eduskuntavaalitutkimuksen mukaan ulkopolitiikan kampanjateemoilla oli vähäinen vaikutus puolueiden vaalimenestykseen. Myös maanpuolustuksen rooli vaalimenestyksessä näyttäytyi sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten puolueiden osalta heikolta.

Puolueiden vaaliohjelmien osalta vain keskustan ohjelmassa nostettiin ulko- ja turvallisuuspolitiikka otsikkotasolle. Vaaliohjelmassa otsikkoon oli kirjattu ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi myös globaali vastuu.

Helsingin Sanomat teetti gallupin tärkeimmistä asiakysymyksistä, joilla oli vaikutusta äänestyspäätökseen vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka sijoittui tärkeistä kysymyksistä vasta yhdenneksitoista. Sen edelle meni muun muassa kysymykset terveydenhoidosta, työstä, maahanmuutosta ja valtion taloudenhoidosta. Tulos osoittaa, että vuoden 2019 vaaleissa ulko- ja turvallisuuspolitiikka jäi kahta aiempaa vaalia vaisummaksi vaalikampanjoinnissa.

Nato-optiosta Nato-selvitykseen

Eräs teema kuitenkin on vilahtanut aika ajoin kaikissa 2010-luvun eduskuntavaaleissa – se on Nato. Vaikka Natosta perinteisesti keskustellaan eniten presidentinvaalien yhteydessä, ei se ole jäänyt puolueilta huomiotta myöskään eduskuntavaaleissa.

Puolueet joko puhuvat Nato-jäsenyydestä, Nato-optiosta tai jättävät Naton kokonaan mainitsematta. Vuoden 2015 eduskuntavaaliohjelmien turvallisuuspoliittisia linjauksia vertaillut Miika Raudaskoski havainnoi, että Nato-optio on kuitenkin sanana poistunut vaaliohjelmista.

Puolueet ovat perinteisesti jakaantuneet Natoon varauksellisesti ja myönteisesti suhtautuviin. Kriittistä näkökantaa Natoa kohtaan ovat kolmessa viime eduskuntavaaleissa esittäneet perussuomalaiset, SDP ja vasemmistoliitto. Perusteluissa korostuu Suomen puolueettoman aseman ylläpitäminen maailmanpolitiikan pelilaudalla.

Selkeimmät ja myönteisimmät Nato-kannat ovat löytyneet kokoomukselta ja RKP:lta. Kummatkin esittivät vuoden 2015 vaaleissa Nato-selvityksen tekemistä. Esimerkiksi kokoomuksessa painotettiin mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä ja ehdotettiin eduskunnan selontekoa jäsenyyden vaikutuksista.  

Kaikista eduskuntapuolueista keskusta puolestaan on lähennellyt eniten Nato-optiota kirjatessaan vaaliohjelmaan mahdollisuuden ylläpitää hakemisen mahdollisuutta.

Edellä mainittujen nostojen lisäksi kolmen edellisten vaalien alla Nato ei korostunut vaalikeskusteluissa. Selvityksen tekemisen lisäksi Natosta ei linjattu mitään konkreettista, eikä se noussut eduskuntavaaleissa ulko- ja turvallisuuspoliittisten teemojen kärkeen. Pääsääntönä näyttää olevan, että kanta Natoon todetaan ääneen ja puolueille onkin riittänyt puoltavan, myöntävän tai pohtivan Nato-linjauksen esittäminen.

Pääsääntönä näyttää olevan, että kanta Natoon todetaan ääneen ja puolueille onkin riittänyt puoltavan, myöntävän tai pohtivan Nato-linjauksen esittäminen.

Klikkaa twiitataksesi.

Vuoden 2023 ulko- ja turpo-vaalit? 

Yhteenvetona viime vuosikymmenen eduskuntavaaleista voidaan todeta, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan teemat eivät ole nousseet kovin suureen rooliin. Vaalikeskusteluissa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on leimannut konsensus, mutta suhtautuminen Natoon on näyttänyt puolueiden erot. Nyt kuitenkin myös Nato-jäsenyydestä vallitsee eduskunnassa konsensus. 

Yleisesti ottaen vaaliohjelmat rakentuvat perinteisen turvallisuuspolitiikan ympärille. Eduskuntavaaleissa turvallisuuspolitiikan teemoista puolustus- ja sotilaspoliittiset kysymykset korostuvat laajan turvallisuuskäsityksen sijaan. Ohjelmissa valtion rooli on keskiössä ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tarkastellaan valtiollisten linssien läpi. Eduskuntavaaleissa ulko- ja turvallisuuspoliittiset aiheet näyttäytyvät pikemminkin ulkokehänä, jonka sisällä valtio harjoittaa muuta politiikkaa. Eduskunnan päättäessä sisäpolitiikan ja EU-politiikan asiakysymyksistä, jää ulko- ja turvallisuuspolitiikan teemoista debatointi presidentinvaalien agendalle. 

Näyttää siltä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka nousee osaksi vaalidebattia vain, jos se on ajankohtainen ilmiö. Vuonna 2011 Libyan kriisi ja euromaiden talous nousivat esiin, kun taas vuonna 2015 Ukrainan sota ja Venäjä aiheuttivat jopa uutiskohuja. Vuonna 2019 puolestaan hävittäjähankinnat nousivat yksittäisenä asiakysymyksenä esiin. 

Näyttää siltä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka nousee osaksi vaalidebattia vain, jos se on ajankohtainen ilmiö.

Klikkaa twiitataksesi.

Yritystä tuoda ulko- ja turvallisuuspolitiikka osaksi eduskuntavaalien keskustelua on toki ollut. Edellisten eduskuntavaalien alla The Ulkopolitistissa vaadittiin turvallisuuspolitiikan nostamista vaalikeskusteluun. Samoin Helsingin Sanomat analyysissaan ruoti turvallisuuspolitiikan poissaoloa vaalidebateissa. Lisäksi valtion tahot ja kansalaisyhteiskunta ovat kantaneet kortensa kekoon, kun esimerkiksi Kepa (nykyään Fingo), Paasikivi-Seura, Ulkopoliittinen instituutti ja ulkoministeriö ovat järjestäneet ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyviä vaalipaneeleita. Yrityksistä huolimatta keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei ole saanut vankkaa jalansijaa paneelissa käytettyjen puheenvuorojen ulkopuolella.  

Katseet on siis käännettävä seuraaviin vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Natoon hakeutuminen, turvallisuusympäristön muutos, puolustusmenojen kasvu ja kansainvälisen tilanteen äkilliset muutokset lankeavat tulevan eduskunnan asialistalle. Puolueilla on tulevissa vaaleissa runsaasti mahdollisuuksia nostaa ajankohtaisia teemoja osaksi debattia. 

Vaaliteemoihin nostettavia ajankohtaisia ilmiöitä on riittämiin: tulevan Nato-jäsenyyden kautta tulevat mahdolliset muutokset, kuten Suomen itärajan muuttuminen Naton itärajaksi, Suomen asema osana kollektiivista puolustusta sekä valtiojohdon ja puolueiden kannat ydinaseisiin ja niiden sallimiseen Suomen maaperällä. Myös suhteet Venäjään pitää jossain vaiheessa järjestää uudestaan. Ulko- ja turvallisuuspoliittisten osaajien nostaminen puolueiden kärkiehdokkaiksi olisi myös odotettavaa ajan hengessä. 

Vaaliteemoihin nostettavia ajankohtaisia ilmiöitä on riittämiin. Ulko- ja turvallisuuspoliittisten osaajien nostaminen puolueiden kärkiehdokkaiksi olisi myös odotettavaa ajan hengessä.

Klikkaa twiitataksesi.

Ulko- ja turvallisuuspoliittiselle keskustelulle olisi siis katetta vaaleissa. Teemojen korostuminen saattaa kuitenkin riippua osin siitä, kuinka otollisia ne ovat puolueille itselleen. Esimerkiksi ennätyssuosiossa paistatteleva kokoomus on muistutellut ajaneensa Nato-jäsenyyttä jo pitkään. Konsensuksen laajeneminen koskemaan Nato-kysymystä voi kuitenkin heikentää puolueiden intoa debatointiin. Toisaalta ajankohtaisilmiöt saattavat nostattaa keskustelua eikä sekään ole poisluettua, että kansan parista nostetaan ulkopoliittisia teemoja osaksi vaaleja. Kenties muiden vaalietuliitteiden ohella tulevia eduskuntavaaleja voidaan kutsua ulko- ja turpo-vaaleiksi.

Kirjoittaja: Eetu Kukila 

Editointi: Hannu Salomaa, Johanna Ketola, Tony Salminen

Kielenhuolto: Anna Kananen