Euroopan vuosi 2022 alkaa olla taputeltu.
Se ei tainnut mennä ihan niin kuin oli suunniteltu.

Uutisissa ovat vilisseet sota, energia ja inflaatio solkenaan.
Mutta kuka oikeastaan muistaa, mitä kaikkea kuluneena vuonna tapahtuikaan?
Siispä tiivis kertaus lienee paikallaan.
Ota mukava asento, niin aloitetaan!

Vuosi alkoi koronarajoituksilla ympäri Eurooppaa,
kun teho-osastoilla rupesi jälleen olemaan ahtaampaa.
Joulunvietto ja uusi vuosi nostivat koronatartuntojen määrät ennätyslukemiin,
siispä monissa maissa liikkumisrajoituksiin ja maskipakkoihin palattiin.

Vuodenvaihteessa EU:n neuvoston puheenjohtajuus annettiin Ranskalle.
Ei tainnut Macron aavistaa, kuinka yhteiset tavoitteet laitettaisiin koetukselle.
Kautensa motoksi Ranska julisti “elpyminen, voima, yhteenkuuluvuus”.
“Une Europe meilleure” – tästä alkaa vaihe uus! 

Tammikuussa Euroopan parlamentin puhemies David Sassoli nukkui pois.
Surun keskellä jouduttiin pohtimaan, kuka uusi puhemies ois.
Tehtävään valittiin maltalainen Roberta Metsola Euroopan kansanpuolueen ryhmästä.
Olisikohan vihdoin aika ”puhemiehen” sijaan puhua ”puhehenkilöstä”? 

Moisia murheita ei juuri ehditty miettiä,
sillä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön maissa tulkittiin Venäjältä tullutta viestiä. 
Venäjän ulkoministeri Lavrov lähetti useille Etyj-jäsenmaille tylyn kirjeen.
Stop tykkänään Naton laajeneminen, vaati Venäjä sävyyn totiseen. 

Samaan aikaan Ukrainan rajalla venäläisten joukkojen määrä kohosi. 
Oli vain ajan kysymys, milloin painekattila räjähtäisi. 
Venäjän aikeista huolestuneet EU-johtajat taiteilivat vaivoin kasaan pakotteita, 
jotka etenkin itäisen Euroopan maiden mielestä olivat riittämättömiksi lahonneita. 

Hyväuskoisimpienkin oli viimein pakko nähdä itänaapurin todelliset aikeet,
kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta hyläten kansainvälisen oikeuden periaatteet. 
Euroopan politiikka Venäjän suhteen teki täyskäännöksen kertaheitolla: 
hyvästi strateginen kumppanuus, EU on Ukrainan puolella!  

Unioni otti aikansa saadakseen yhteiset toimet vireille; 
aluksi yksimielisen kurssin löytäminen näytti ottavan koville. 
Lopulta Ukrainalle saatiin osoitettua humanitaarista ja taloudellista tukea sekä aseapua.
Venäjään kohdistettiin jämäkämpiä pakotteita, joilla sen toimintakykyä koitettiin saada rajattua. 

Lukuisat ukrainalaiset pakenivat sodan jaloista kohti Euroopan unionia. 
Esimerkiksi Puola, Saksa ja Tšekki vastaanottivat miljoonia pakolaisia. 
Kasvava epävakaus aiheutti huolta myös Yhdysvalloissa. 
Niinpä sodan syttymisen jälkeen Biden kävi osoittamassa tukensa Euroopassa. 

Korona jäi uutiskynnyksen alle,
vaikka tosiasiassa emme vielä voineet sanoa hyvästejä pandemialle.
Koronakriisin sosioekonomisten vaikutusten lieventäminen sai odotetun piristeen,
kiitos EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen. 

Keväällä kaiken myllerryksen keskellä Ranskassa koitti presidentinvaalit.
Saisiko Macron jatkaa, vai soisivatko äärioikeistolaiselle Le Penille fanfaarit?
Unionin johto helpotuksesta huokaisi,
kun EU-myönteinen Macron lopulta voittoon nousi.

Vuoden aikana Euroopassa tehtiin myös oikeusvaltiohistoriaa: 
linjattiin, että unionin varoja käyttääkseen täytyy oikeusvaltioperiaatetta noudattaa.
Jatkossa EU-tukirahojen saanti voidaan siis tarvittaessa jäädyttää, 
mikä eräiden mielivaltaisten jäsenmaiden hallituksia kismittää.

Tšekin historian toinen EU-puheenjohtajuuskausi alkoi heinäkuussa.
Vallitseva poliittinen tilanne heijastui kaudelle valituissa prioriteeteissa.
Keskiöön poimittiin muun muassa energiaturvallisuus ja Ukrainan tukeminen 
sekä EU:n talouden häiriönsietokyvyn ja kyberturvallisuuden vahvistaminen.

Kesä 2022 oli Euroopan mittaushistorian kuumin.
Jäsenmaissa pähkäiltiin, kuinka ilmastotavoitteet saavutettaisiin yhteistuumin.
Fit for 55 -paketti,
olisitpa unionin pelastusreitti.

Syyskuussa Itämeren pohjassa kulkevat Nord Stream -kaasuputket räjähtivät.
Välittömästi vahvat epäilykset Venäjän osallisuudesta heräsivät.
Tapaus alleviivasi Euroopan energia-ahdingon vakavuutta.
Siispä energiaministerit kiiruhtivat linjaamaan hätätoimista, joilla vältettäisiin kurjuutta.

Energian hintojen kohotessa unionin yhtenäinen linja joutui koetukselle,
kun yksittäiset maat suuntasivat energiatukia omille kansalaisille ja yrityksille.
Saksan 200 miljardin euron jättimäinen tukipaketti kirvoitti kysymyksiä: 
ovatko puheet yhteisistä pelisäännöistä ja reilusta kilpailusta lupauksia tyhjiä? 

Samalla keskustelu REPowerEU-suunnitelman toteutuksesta jatkui   
ja EU-valtiovarainministerien sopu varojen jakautumisesta valmistui. 
Hankkeen tavoitteena on katkaista unionin riippuvuus Venäjän fossiilisiin polttoaineisiin 
sekä nopeuttaa siirtymää energiamuotoihin puhtaisiin. 

Energiapulma nostatti keskustelua EU:n laajemmasta strategisesta autonomiasta.
Mitä meille käy, jos olemme riippuvaisia myös kriittisistä raaka-aineista ja teknologiasta?
EU:n riippuvuus esimerkiksi Kiinasta puhututti. 
Mihin konkreettisiin toimiin unionissa ryhdytään, ettei meille käy huonosti?

Syksyllä ympäri Eurooppaa seurattiin jännityksellä, kuinka Italiassa vaihtui valta,
kun uudeksi pääministeriksi nousi Giorgia Meloni äärioikealta.
Maan historian ensimmäisen naispääministerin hallitus on miesvaltainen ja konservatiivinen. 
Suurta kitkaa Brysselin kanssa hillinnee se, että Italia on EU-tuista varsin riippuvainen.

EU:ssa katseltiin samoihin aikoihin myös Britanniaan päin hämmästellen,
kun Downing Street 10:n ovi kävi viuhuen.
Jokunen vahingoniloinen kommenttikin on kuultu: 
”Siinähän näette, mikään ei unionista lähtemällä paremmaksi muutu.”

Lokakuussa upouusi Euroopan poliittinen yhteisö kokoontui ensimmäisen kerran.
Tekeekö Macronin aloitteesta luotu 44 maan ryhmä Euroopasta vahvemman?
Kun Euroopan maat Britanniasta Ukrainaan kokoontuvat saman pöydän äärelle,
on kokoonpano ennen kaikkea viesti Venäjälle. 

Joulun kynnyksellä Suomessa ja Ruotsissa yhä odotellaan,
että Turkki ja Unkari ratifioisivat maiden Nato-jäsenyydet parlamenteissaan.
Nato-jäsenyys on mitä ilmeisimmin linkitetty poliittiseksi kaupantekovälineeksi,
jonka avulla Turkki ja Unkari pyrkivät saamaan läpi tavoitteitaan vastineeksi. 

Vuoden loppuhuipennuksena Euroopan parlamenttia ravistelee skandaali, 
kun sen jäsenistössä kerrotaan olevan yksi jos toinenkin korruptoitunut kriminaali. 
Jos ulkovallat voivat vaikuttaa EU:n kantoihin rahasäkkien avulla, 
herää kysymys: millainen tulevaisuus on unionilla? 

Vaikka Euroopan vuodesta 2022 ei murheita puuttunut, 
on merkittävää, että vaikeuksien keskellä EU ei kuitenkaan halvaantunut.
Yhteisiin ongelmiin on lähtökohtaisesti etsitty ja löydetty yhteisiä ratkaisuja. 
Tämä luo toivoa unionista, joka on tulevaisuudessa moninaisuudessaan yhtenäinen ja luja.

Vaikka Euroopan vuodesta 2022 ei murheita puuttunut,
on merkittävää, että vaikeuksien keskellä EU ei kuitenkaan halvaantunut.

Klikkaa twiitataksesi.

Kirjoittaja: Rosa Kotoaro
Kommentointi ja editointi: Helinä Teittinen
Kielenhuolto: Matti Marjamäki