Venäjän uusimperialistiset pyrkimykset Itä-Euroopassa ja Etelä-Kaukasiassa ovat saaneet Keski-Aasian valtiot miettimään uudelleen suhdettaan Venäjään. Erityisesti Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on johtanut spekulaatioihin siitä, että Keski-Aasian johtajat olisivat vähentämässä maidensa riippuvuutta Venäjästä. Samalla erityisesti Kiina ja Turkki ovat ryhtyneet toimiin lisätäkseen vaikutusvaltaansa alueella.

Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien Venäjä on toiminut hallitsevana turvallisuuskumppanina Keski-Aasiassa. Sotilaallista yhteistyötä tehdään sekä kahden- että monenvälisellä tasolla. Venäjä käy asekauppaa Keski-Aasian valtioiden kanssa, kouluttaa niiden upseereita, järjestää yhteisiä sotaharjoituksia, sekä ylläpitää omaa sotilaallista infrastruktuuriaan alueella. Lisäksi se toimii johtavana alueellisena voimana Kollektiivisessa turvallisuusjärjestössä (Collective Security Treaty Organisation, CSTO). Vuosien mittaan sotilaallisen yhteistyön merkitys on kasvanut, kun voimapolitiikka on noussut keskeisempään rooliin Venäjän ulkopolitiikassa. 

Venäjän toimet Keski-Aasiassa liittyvät sen laajempiin tavoitteisiin ja maan kokemiin uhkakuviin. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vaikutusvallan ylläpitäminen alueella on ollut Venäjälle edellytys oman kansallisen turvallisuuden varmistamiselle ja suurvalta-aseman saavuttamiselle. Vaikutusvallan säilyttämisestä Keski-Aasiassa on tullut Venäjälle yhä tärkeämpää sen jälkeen, kun se on menettänyt neuvostoaikaisen valta-asemansa Itä-Euroopassa. Täten Venäjä pyrkii säilyttämään ylivaltansa ja rajoittamaan ulkopuolisten toimijoiden vaikutusta Keski-Aasiassa. Sotilaallisella yhteistyöllä pyritään myös vastaamaan yhteisiin uhkakuviin. Esimerkiksi Afganistanin heikentynyt turvallisuustilanne on vaikuttanut Kremlin haluun vahvistaa sotilaallista tukeaan Keski-Aasian maille. Myös Keski-Aasian valtioiden omat uhkakuvat ovat nousseet, minkä lisäksi sitoutumalla turvallisuusyhteistyöhön Venäjän kanssa on pyritty tukemaan yhteistyötä myös muilla aloilla, esimerkiksi kaupan alalla.

Venäjä hyökkäyssodan vaikutus

Kaikissa Keski-Aasian maissa, Turkmenistania lukuun ottamatta, Venäjä toimii edelleen johtavana aseiden toimittajana ja ajan myötä aseiden tuonti alueelle on lisääntynyt merkittävästi. Viime vuosina asetuonnin monipuolistuminen Keski-Aasiassa on kuitenkin tuonut Venäjälle uusia kilpailijoita. Lisäksi Venäjän uusimperialistiset pyrkimykset Itä-Euroopassa ja Etelä-Kaukasiassa ovat johtaneet kasvavaan skeptisyyteen Kollektiiviseen turvallisuusjärjestöön kuuluvien maiden keskuudessa jo kauan ennen kuin Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuussa 2022. Ukrainan sodan myötä epäilykset siitä, että Keski-Aasian valtiot olisivat vähentämässä riippuvuuttaan Venäjästä, ovat kasvaneet. Venäjän toimet Ukrainassa ovat herättäneet hermostuneisuutta Keski-Aasian johtajien keskuudessa ja kysymyksiä liittoutumien uudelleentarkastelusta. Vaikka Moskova on väittänyt, ettei se pidä Keski-Aasiaa geopoliittisen vastakkainasettelun areenana, epävarmuus on edelleen olemassa. Symboliikka on Venäjälle tärkeää, ja tällä hetkellä Keski-Aasia on ainoa alue, missä Venäjä voi toimia suurvaltana. Huomionarvoista on se, että vaikka Keski-Aasian valtiot ovat epäröineet tuomita Venäjän sen toimista Ukrainassa, mikään niistä ei myöskään ole virallisesti tukenut Venäjän toimia.

Ukrainan sota on johtanut myös spekulaatioihin siitä, että jos Venäjä eristäytyy yhä enemmän lännestä ja heikkenee taloudellisesti, sen valta saattaa heikentyä, ja samalla sen kyky toimia keskeisenä turvallisuuden takaajana Keski-Aasiassa voi vaarantua. Keskustelua Keski-Aasian valtioiden tulevaisuudesta Venäjän johtamissa alueellisissa järjestöissä on käyty myös alueen medioissa. Esimerkiksi Kazakstanin tiedotusvälineet ovat keskustelleet kiihkeästi siitä, pitäisikö Kazakstanin pysyä Kollektiivisessa turvallisuusjärjestössä ja Euraasian talousunionissa (Eurasian Economic Union, EAEU). Kollektiivinen turvallisuusjärjestö on Itsenäisten valtioiden yhteisön sotilasliitto, johon kuuluvat Keski-Aasian valtioista nykyisellään Kazakstan, Kirgisia ja Tadžikistan. Uzbekistan oli aiemmin mukana liitossa, mutta erosi siitä vuonna 2012. Lisäksi liittoon kuuluvat Venäjä, Armenia ja Valko-Venäjä. Euraasian talousunioni taas on viidestä Itsenäisten valtioiden yhteisön jäsenestä koostuva poliittinen ja taloudellinen toimielin, jossa ovat mukana Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Valko-Venäjä ja Venäjä. Huhut siitä, että Kazakstan harkitsisi Euraasian talousunionista eroamista, alkoivat liikkua erityisesti sen jälkeen, kun Turkin ja Kazakstanin presidentit tapasivat Ankarassa viime toukokuussa. Myös Keski-Aasian valtioiden viralliset edustajat ovat tehneet rohkeita ulostuloja sen jälkeen, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Esimerkiksi Kirgisian ministerikabinetin varapuheenjohtaja totesi viime maaliskuussa, että YK:n peruskirjan mukaan “jokaisella maalla on oikeus päättää sisä- ja ulkopolitiikastaan”.

Kiinan ja Turkin nousu

Samalla muut alueelliset ja globaalit toimijat ovat ryhtyneet toimiin lisätäkseen vaikutusvaltaansa Keski-Aasiassa. Suurimmat saavutukset kilvassa ovat tehneet Kiina ja Turkki. Perinteisesti Keski-Aasian valtiot ovat saaneet Venäjältä turvallisuutta ja Kiinalta investointeja, mutta Kiinan vallan kasvettua ajan myötä se on alkanut kasvattaa myös alueellista turvallisuusjälkeään. Vuodesta 2014 lähtien Kiina on lisännyt asevientiään Keski-Aasiaan ja antanut valtioille apua erityisesti aloilla, joilla Venäjän teknologia on jäljessä. Viime vuosina Kiina on alkanut kouluttaa enemmän Keski-Aasian sotilashenkilöstöä ja järjestänyt yhteisiä sotaharjoituksia. Lisäksi se on avannut Keski-Aasiaan omia sotilastukikohtia. Kiinan tukikohta Tadžikistanissa nousi mediahuomion kohteeksi vuonna 2019, ja syksyllä 2021 kerrottiin, että Kiina oli rakentamassa myös toista sotilastukikohtaa Tadžikistaniin. Vaikka Kiina käyttää turvallisuuspoliittista vaikutusvaltaansa Shanghain yhteistyöjärjestön (Shanghai Cooperation Organisation, SCO) kautta – jossa myös Venäjä on jäsen – se on lisäksi luonut erillisiä turvallisuusohjelmia ja poliittisia aloitteita, joissa Venäjä ei ole mukana. Esimerkkejä näistä ovat Lianyungangin foorumi (Lianyungang Forum), nelipuolinen yhteistyö- ja koordinointimekanismi (Quadrilateral Cooperation and Coordination Mechanism) sekä Kiinan ja Keski-Aasian ulkoministerimekanismi (China-Central Asia Foreign Ministers Mechanism, C+C5), jota jotkut pitävät mahdollisena kilpailijana Kollektiiviselle turvallisuusjärjestölle.

Niille Keski-Aasian maille, jotka katsovat Kiinalla olevan jo liikaa vaikutusvaltaa, Turkki näyttäytyy varteenotettava vaihtoehtona. Turkin kova voima on saanut viime vuosina enemmän huomiota Keski-Aasian pääkaupungeissa, ja sotilaallinen yhteistyö on kehittynyt asekaupan, yhteisten sotaharjoitusten ja uusien yhteistyösopimusten myötä. Turkmenistan on ollut yksi Turkin tärkeimmistä aseiden ostajista, mutta hiljattain Turkki myi Bayraktar TB2 -sotilaslennokkejaan myös Kirgisiaan ja ilmoitti aikeista toimittaa miehittämättömiä taistelulentokoneita naapurimaa Tadžikistaniin. Lisäksi Kazakstan allekirjoitti viime vuonna sopimuksen Turkin kanssa Anka-ohjusten yhteistuotannosta.

Kohti uusia kumppanuuksia?

Tulevaisuudessa Keski-Aasian valtiot todennäköisesti jatkavat sotilaallisen yhteistyön kehittämistä muiden maiden kanssa. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa vuoropuhelun aloittamista uusien kumppanien kanssa tai yhteistyön tiivistämistä nykyisten kanssa. Mahdollisille kumppaneille olisi annettava mahdollisuus osoittaa, miten niiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä saatavat taloudelliset ja poliittiset hyödyt olisivat suuremmat kuin väistämättömät tappiot. Joissakin aloitteissa voitaisiin aluksi keskittyä valtioiden rajat ylittävien turvallisuusriskien vähentämiseen, luottamuksen ja avoimuuden kehittämiseen sekä hybridiuhkien sietokyvyn lisäämiseen. Keski-Aasian valtiot voisivat myös monipuolistaa asetuontiaan entisestään. Asetoimittajien monipuolistaminen voisi tukea pyrkimyksiä monialaisen ulkopolitiikan omaksumiseen. Kazakstanilla on tällä hetkellä monipuolisin luettelo asetoimittajista, mutta Venäjän osuus tästä on kuitenkin edelleen huomattava 85 prosenttia.

Lisäksi Keski-Aasian maat voisivat harkita alueellisen turvallisuusyhteistyön tiivistämistä. Viime vuosien varrella koetut jännitteet eri maiden välillä, viimeisimpänä Kirgisian ja Tadžikistanin rajakahakat viime vuonna, kuitenkin hidastavat tätä kehitystä. Keski-Aasian valtiot ovat silti ilmaisseet halunsa rakentaa kumppanuuttaan, ja viime vuosina on tehty konkreettisia toimia valtioiden välisen yhteistyön lisäämiseksi eri aloilla. Viime vuoden heinäkuussa pidetty viiden Keski-Aasian johtajan huippukokous, joka oli ensimmäinen sen jälkeen, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan, toimi osoituksena pyrkimyksistä vahvistaa Keski-Aasian maiden suhteita myös turvallisuuden alalla. Seuraavaksi valtiot voisivat harkita kantojensa koordinoimista yhteistä turvallisuutta koskevissa kysymyksissä sekä näiden edistämistä yhdessä kansainvälisillä foorumeilla.

Kirjoittaja: Karoliina Rajala
Editointi ja kommentointi: Riku Löf ja Tuure-Eerik Niemi
Kielenhuolto: Julius Lehtinen ja Henna Nivakoski