Eduskuntavaalit häämöttävät reilun kuukauden päässä. Kuten tavallista, vaalien lähestyessä keskustelu polttavimpien yhteiskunnallisten kysymysten ympärillä kiihtyy. Yksi olennainen aihekokonaisuus, nimittäin EU-politiikka, on kuitenkin jäänyt vaalikeskustelun ytimen ulkopuolelle. 

Mistä näissä eduskuntavaaleissa sitten puhutaan?

Valtion velkavuori hipoo taivaita. Oletteko valmiita miljardiluokan sopeutuksiin? Verotusta ei saa ainakaan kiristää. Ai kenen verotusta? Paljastakaa leikkauslistanne! 

Vaalien kärkiteema on talouspolitiikka ja suurennuslasin alla paistattelee julkisen talouden tasapainottaminen.

Aihe on tärkeä.

Mutta mitä pidemmälle vaalijuna puksuttaa, sitä enemmän matkustajasta tuntuu, että jotain tästä nyt puuttuu.

Mihin suuntaan olimmekaan menossa? Olemmeko yksin näillä raiteilla? Mitä tulee vaalipysäkin jälkeen?

Sisäänpäin kääntynyt ja tutuissa kotimaan politiikan sopukoissa pysyttelevä keskustelu sai tuulettua tammikuun lopulla, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra totesi, että Suomen EU-ero on edelleen puolueen pitkän aikavälin tavoite.

Muut puolueet kiirehtivät kauhistelemaan Purran ulostuloa. Debatti jäi kuitenkin varsin lyhyeksi, käytännössä muutaman twiitin ja yhden kyselytunnin mittaiseksi sananvaihdoksi. Varsinaista EU-keskustelua ei syntynyt.

Eduskuntavaalitkin ovat EU-vaalit, mutta todellinen EU-keskustelu loistaa poissaolollaan.

EU-politiikka vaikuttaa niin suorasti kuin epäsuorasti jäsenmaiden kansalliseen politiikkaan. Suomessa on mahdotonta olla kansanedustaja – saati sitten ministeri – ilman, että pääsee tekemisiin EU-politiikan kanssa.

EU-keskustelun vähäisyys eduskuntavaalien alla on erityisen kummallista, kun muistaa, kuka johtaa Suomen EU-politiikkaa. Totta tosiaan, maamme EU-politiikan vetäjä on pääministerimme.

Näin ollen pääministeriehdokkailta, eli käytännössä suurten puolueiden puheenjohtajilta, toivoisi ennen vaaleja linjanvetoja tulevan hallituskauden keskeisiin EU-kysymyksiin liittyen.

Seuraavan eduskunnan ja hallituksen tulee ottaa kantaa lukuisiin merkittäviin EU-politiikkoihin, aina ilmasto- ja energiapolitiikan linjauksista yhteisvastuuseen ja valtiontukisääntöihin liittyen.

Useat tulevien kansanedustajien ja ministerien pöydille mätkähtävistä EU-asioista ovat elimellisesti kytköksissä kotimaamme taloudenpitoon. Komissio on antamassa kesällä esityksen suvereniteettirahaston perustamisesta. Rahastolla tuettaisiin eurooppalaisia yrityksiä ja autettaisiin niitä maita, joilla ei ole samanlaista taloudellista kykyä valtiontukien antamiseen kuin varaikkaimmilla mailla. Paine kasvaa myös vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamiseksi. Ovi yhteiselle velalle on jälleen auki.

Ehdokkaiden on tukalaa puhua yhteisvelasta juuri ennen vaaleja – ettei vain joutuisi syömään sanojaan jälkikäteen. Kuitenkin suurimpien puolueiden johtajat ovat yksi toisensa jälkeen kuitanneet ajatuksen uudesta yhteisvelasta yksioikoisesti: jyrkkä ei.

Miten yhteisiin haasteisiin sitten vastataan? Kuinka taataan vahva EU kuumenevan ilmaston ja suurvaltapolitiikan korvennuksessa? Euroopan energia- ja puolustusinvestoinnit täytyy turvata tavalla tai toisella, eikä strateginen riippumattomuus synny itsestään.

Tukalaa tai ei, muun muassa edellä mainittuihin EU-kysymyksiin Suomen olisi syytä löytää vastauksia tulevalla vaalikaudella, Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen akatemiatutkija Timo Miettisen sanoja mukaillen.

Lisäksi olisi suotavaa, että EU-keskustelussa päästäisiin pintaa syvemmälle: keskustelu siitä, ollako vai eikö olla unionin jäsenmaa, sivuuttaa todelliset asiakysymykset.

Erityisesti eduskuntavaalien alla olisi virkistävää kuulla, millaista EU-politiikkaa kukin ajaa, eikä vain, mitä kukin vastustaa. Näin huomautti hiljattain myös entinen EU-komissaari Jyrki Katainen.

Ei ole kuitenkaan ainoastaan ehdokkaiden käsissä päättää, mistä ja miten vaalien lähestyessä puhutaan. Medialla on merkittävä valta ja vastuu eduskuntavaalien pääteemojen määrittelyssä. Kuka tiedustelisi eduskuntavaaliehdokkailta vastauksia edessä siintävän vaalikauden kiperiin EU-kysymyksiin?

EU-politiikan nosto osaksi vaalikeskustelua ei ole ainoastaan uhka, vaan myös mahdollisuus.

Parhaimmillaan EU-teemojen käsittely tarjoaisi näiltä osin samanmielisille puolueille ja ehdokkaille väylän ulos alati syvenevästä polarisaatiosta mahdollistamalla rakentavan keskustelun ja yhtymäkohtien löytämisen EU-linjan suhteen.

Reilun kuukauden päästä käytävissä vaaleissa ei ratkaista ainoastaan sitä, kuka ryhtyy leikkaamaan, kuinka paljon ja keneltä.

Eduskuntavaaleissa ratkaistaan, millaista EU-politiikkaa Suomi ajaa seuraavat neljä vuotta.

Puksuttaako juna kohti EU-myönteistä kansainvälistä tulevaisuutta, ohjataanko se seuraavassa risteyksessä kansallisvaltiokeskeiselle Suomi ensin -raiteelle vai koitetaanko rataa rakentaa jonnekin välimaastoon?

Jokaiseen skenaarioon liittyy haasteita ja mahdollisuuksia, joista soisi keskusteltavan enemmän eduskuntavaalien alla. Onhan kyseessä Suomen ja EU:n tulevaisuus.

Kirjoittaja: Rosa Kotoaro
Kommentointi ja editointi: Leevi Saari ja Tuukka Tuomasjukka
Kielenhuolto: Hanna Lehto