Aikavyöhykkeet ovat välttämätön tapa standardoida käytetty aika suhteessa auringonvaloon. Ne kätkevät sisälleen myös monia poliittisia ulottuvuuksia ja valtarakenteita.

Käynnissä olevan Venäjän hyökkäyssodan seurauksena Ukrainassa miehitettyjä alueita on venäläistetty kovalla kädellä. Räikeiden sotarikosten ja ihmisoikeusrikkomusten lisäksi osa venäläistoimista on symbolisempia. Yksi näistä on se, että Venäjä haluaa asettaa miehitetyt alueet Moskovan aikaan (GMT+3) Kiovan ajan (GMT+2) sijaan. Jo vuoden 2014 Krimin laittoman miehityksen seurauksena alue siirrettiin nopeasti Moskovan aikaan.

Aikavyöhykkeen muuttamisella Moskova on pyrkinyt sinetöimään valta-asemansa miehitetyillä alueilla. Vastaavia esimerkkejä löytyy kuitenkin muualtakin maailmasta vuosien varrelta. Aikavyöhykkeet toimivat vallan keskittämisen symbolisina välineinä samoin kuin esimerkiksi rahayksiköt ja kielellinen standardisointi. Maailmasta löytyy myös useita esimerkkejä siitä, miten valtiot ovat vapaaehtoisesti muokanneet aikavyöhykkeitään lähentyäkseen toisia maita tai valtakeskuksia, tai ottaakseen etäisyyttä niistä.

Aikavyöhykkeet toimivat vallan keskittämisen symbolisina välineinä samoin kuin esimerkiksi rahayksiköt ja kielellinen standardisointi. Klikkaa twiitataksesi!

Vaikka aikavyöhykkeiden rajat voivat päällisin puolin vaikuttaa triviaalilta yksityiskohdalta, ne vaikuttavat suoraan useisiin yhteiskunnan osa-alueisiin kuten energiankulutukseen ja talouselämään, minkä lisäksi niillä on epäsuoria yksilöihin kohdistuvia fysiologisia vaikutuksia.

Kellot käyvät Lontoon tahtiin

Koordinoitu yleisaika UTC (Universal Time, Coordinated) otettiin käyttöön vuonna 1928. Se pohjautui Lontoon esikaupungin Greenwichin observatorion aikaan eli GMT:hen (Greenwich Mean Time), jonka mukaisesti myös Brittiläisen imperiumin aikavyöhykkeet standardoitiin tasatunneiksi. Ennen UTC:n käyttöönottoa tapana oli yleensä noudattaa paikkakuntien paikallisaikaa, jossa keskipäivä osui sille hetkelle, kun aurinko oli korkeimmillaan. Suomessakin oli vuoteen 1921 asti käytössä Helsingin keskiaurinkoaika, joka oli 20 minuuttia ja 10 sekuntia UTC+2-aikaa jäljessä. Joillakin alueilla poiketaan nykyäänkin tasatunneittain jaetuista aikavyöhykkeistä. Esimerkiksi Intiassa noudatetaan UTC+5:30-aikaa.

Lontoon keskiöön asettava UTC jatkaa siis vahvasti imperiumin perintöä vielä tänäkin päivänä. Toisaalta nollapituuspiirin sijoittaminen kulkemaan Lontoon läpi on tarkoittanut myös, että päivämääräraja kulkee kätevästi toisella puolella maailmaa juuri planeettamme vähiten asuttujen alueiden, Oseanian ja Venäjän kaikkein itäisimmän osan halki.

Eurooppa puolestaan on nykyisin jakautunut seitsemään aikavyöhykkeeseen aina Islannin UTC-1-ajasta Kaukasian maiden ja kahden Venäjän alueen seuraamaan UTC+4-aikaan. UTC+2-vyöhykkeellä on periaatteessa kaksi eri aikavyöhykettä, sillä Kaliningradin alue ei noudata kesäaikaa. 

Toinen maailmansota ja kylmä sota vaikuttivat aikavyöhykkeiden jakautumiseen Euroopassa. Neuvostoliiton aikana Baltian maat asetettiin Moskovan aikaan, mikä oli yksi tapa tuoda maita tiukemmin Moskovan otteeseen. Perestroikan myötä vuonna 1989 Baltian maat palasivat GMT+2 aikavyöhykkeelle, jolla Suomikin sijaitsee. Liettua pyrki eurooppaministeri Laima Andrikienėn johdolla vieläkin lähemmäs Keski-Eurooppaa siirtymällä GMT+1-aikaan vuosina 1998–99, mutta kokeilu jäi lyhytaikaiseksi ja Liettua palasi nopeasti takaisin GMT+2-aikaan.

Espanja puolestaan siirtyi vuonna 1940 Keski-Euroopan aikaan. Syynä tähän oli, että maan fasistinen johtaja Francisco Franco pyrki tuomaan sitä lähemmäs liittolaistaan natsi-Saksaa huolimatta siitä, että siirtymä aiheutti anomalioita etenkin maan länsiosissa. Galician maakunnassa aurinko on tämän takia korkeimmillaan kesäpäivänseisauksen aikaan vasta vähän ennen kello 15, mikä tarkoittaa, että talvellakaan aurinko ei laske siellä ennen iltakuutta. Ero aurinkoajan ja aikavyöhykkeen välillä on niin suuri, että Espanjassa poliittiset päättäjät ovat harkinneet maan siirtämistä takaisin “luonnollisempaan” GMT-aikaan.

Myös Suomessa on jo 1930-luvulta lähtien välillä väläytelty siirtymistä GMT+1-vyöhykkeeseen, mikä toisi Suomen symbolisesti lähemmäs Keski-Eurooppaa ja muita Pohjoismaita. Perusteluna on esitetty esimerkiksi sitä, että se auttaisi etätapaamisten koordinoimista. GMT+1-aikavyöhyke kuitenkin tarkoittaisi, että itäisessä osassa Suomea keskipäivä olisi talvella jo kello 11 ja pimeä tulisi hyvin aikaisin.

Muualla maailmassa on myös mielenkiintoisia esimerkkejä aikavyöhykkeiden symboliikasta. Kiinassa on käytössä yhtenäinen aika, joka seuraa Pekingin aikavyöhykettä. Kiinan länsiosissa aurinkoajan ero Pekingin aikaan on varsin merkittävä, minkä takia uiguurien asuttamassa Xinjiangin provinssissa seurataan usein epävirallista Xinjiangin aikaa. Peking on suhtautunut kielteisesti kyseisen ajan noudattamiseen ja tulkinnut sen osoituksena separatismista. Vuonna 2018 pidätettiinkin uiguurimies, joka oli siirtänyt kellonsa Xinjiangin aikaan. Pohjois-Korea puolestaan seurasi vuosina 2015–18 omaa aikavyöhykettään, joka oli puoli tuntia Etelä-Korean aikaa jäljessä. Paluuta Etelä-Korean aikavyöhykkeeseen Pohjois-Korea perusteli askeleena kohti niemimaan yhdentymistä.

Eroon kellojen siirtelystä?

Omat monimutkaisuutensa maailman aikajärjestelmään tuo kesäajan käyttö. Kesäaika on käytössä kaikkialla Euroopassa Venäjää lukuunottamatta sekä suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa, mutta ei juurikaan muissa maanosissa. Kesäajan tarkoituksena on maksimoida taloudelliseen toimeliaisuuteen käytetyt valoisat tunnit. Tällä on merkitystä etenkin kesällä, jolloin päivien pidetessä osa valoisista tunneista osuisivat aikaiseen aamuun.

Kesäaikaa oli ideoitu jo 1700-luvulta lähtien, mutta ensimmäistä kertaa sitä käytettiin laajemmin ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin useat maat ottivat sen käyttöön polttoaineen säästämiseksi. Kuitenkin vasta 1970-luvun öljykriisin seurauksena kesäaika otettiin käyttöön laajasti Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Suomessa kesäaika oli ensimmäisen kerran käytössä toisen maailmansodan aikana, mutta vakituisesti se otettiin käyttöön vuonna 1981, ja siitä asti kelloja on siirrelty säännöllisesti.

Kellojen siirtely on turhauttanut ihmisiä jo pitkään, ja EU:ssa onkin jo ryhdytty toimenpiteisiin koko kesäajan lakkauttamiseksi. Suomen liikkeelle laittama ehdotus kesäajan lakkauttamisesta on jo hyväksytty Euroopan parlamentissa, ja kellojen siirtely oli määrä lopettaa jo vuonna 2021, mutta näin ei ole toistaiseksi tapahtunut. Suomi on laatinut yhteisen mietinnön Norjan, Ruotsin, Islannin, Viron ja Latvian kanssa, jonka tarkoituksena on yhdessä koordinoida kaikille sopiva aikavyöhyke, mikäli kesäajasta luovutaan. Pelkona on, että ilman koordinaatiota maat valitsisivat omista lähtökohdistaan oman aikansa, joka loisi Euroopasta aikavyöhykkeiden tilkkutäkin.

Kellojen siirtely on turhauttanut ihmisiä jo pitkään, ja EU:ssa onkin jo ryhdytty toimenpiteisiin koko kesäajan lakkauttamiseksi. Klikkaa twiitataksesi!

Ei olekaan ehkä sattumaa, että aloite kesäajasta luopumiseen tuli juuri Suomesta. Suomessa kesäaika on hyödyttömämpi, sillä vaihtelut päivän pituudessa vuodenaikojen välillä ovat suurempia kuin useimmissa Euroopan maissa. Kellojen siirron vaikutukset nollautuvat päivien pidentyessä keväällä ja lyhentyessä syksyllä nopeasti. Etelä-Euroopassa sen sijaan kesäaika vaikuttaa auringon nousu- ja laskuaikoihin paljon merkittävämmin.

Kesäajalla on ehkä vähemmän (geo)poliittisia vaikutuksia kuin aikavyöhykkeiden varsinaisella valinnalla, mutta sillä lasketaan olevan taloudellista merkitystä. Yhdysvalloissa kellojen siirtelyn on laskettu aiheuttavan yli 400 miljoonan dollarin vuosittaiset kustannukset. Viime syksynä energian hintojen kohotessa Irlannissa esitettiin, että maan ei tulisi lainkaan palata talviaikaan, sillä tämä voisi tuoda säästöjä energiakustannuksiin ja vähentää maan hiilidioksidipäästöjä.

Biologinen kello seuraa standardeja

Aikavyöhykkeen valinta vaikuttaa symboliikan lisäksi myös hyvin konkreettisesti ihmisten arkielämään. Virallinen aika on yhteydessä ihmisten sisäiseen biologiseen aikaan. Tutkimusten mukaan esimerkiksi työpäivän aloitusajat saman aikavyöhykkeen sisällä seuraavat kuitenkin aurinkoaikaa, niin että wieniläisen työntekijän työpäivä alkaa 1,5 tuntia aiemmin kuin länsiespanjalaisen työntekijän. Espanjassa “väärällä” aikavyöhykkeellä on selitetty heikkoa tuottavuutta, univajetta ja myöhäisiä ruokailuaikoja.

Kesäajasta keskusteltaessa tuodaan usein esiin argumentti, että biologisen rytmin muutos ja kellojen siirtelyn aiheuttama stressi lisäävät kuolleisuutta. Tukholman Karoliinisen instituutin tutkimuksen mukaan 60 ruotsalaista kuolee joka vuosi kellojen siirtelyn seurauksena sydänkohtaukseen. Toisaalta tehokkaan valoisan ajan lisääntymisen väitetään myös vähentävän liikenneonnettomuuksia. Kellojen siirtelyn vaikutukset eivät välttämättä tunnu yksilötasolla, mutta tilastoja katsoessa aikavyöhykkeiden mukanaan tuomat seuraukset erottuvat.

Aikavyöhykkeet ovat esimerkki järjestelmästä, jossa yhteiskunta määrittää suhteensa fyysiseen maailmaan ja sen realiteetteihin. Kärjistetysti voi sanoa, että aikavyöhykkeistä keskusteltaessa vastakkain ovat geopoliittiset ja taloudelliset kysymykset sekä terveydelliset seikat. Kuten monessa muussakin poliittisessa kysymyksessä, on aikavyöhykkeitä koskevissa keskusteluissakin loppupeleissä kyse siitä, miten paikallisen ja globaalin suhde tasapainotetaan ja määritellään.

Kuten monessa muussakin poliittisessa kysymyksessä, on aikavyöhykkeitä koskevissa keskusteluissakin loppupeleissä kyse siitä, miten paikallisen ja globaalin suhde tasapainotetaan ja määritellään. Klikkaa twiitataksesi!

Kelloja siirretään EU-maissa vuonna 2023 taas kahdesti, eikä muutosta tähän ole näkyvissä ellei jokin jäsenmaa ota ohjia käsiinsä ja ryhdy toimenpiteisiin. Mikäli Ukraina saa vapautettua Venäjän miehittämiä alueita, on lähes varmaa, että yksi ensimmäisistä toimenpiteistä näillä alueilla on siirtää kellot takaisin Kiovan aikaan.

Teksti: Jani Korhonen
Editointi: Johanna Metsänheimo, Henna Nivakoski
Kielenhuolto: Sannimari Veini