Venäläisen palkka-armeijan Wagnerin nimi nousi esille Sudanissa, kun maan hallituksen sekä puolisotilaallisten joukkojen välille kehittyi aseellinen taistelu huhtikuussa. Tilanne maassa on kehittymässä sisällissodaksi. Wagner-ryhmän osallisuudesta Sudanin väkivaltaisuuksiin on esitetty todisteita, ja Venäjän poliittiset ja taloudelliset intressit maassa ovat nousseet selkeämmin esille mediassa käydyissä keskusteluissa. 

Huhtikuussa 2023 Wagner-joukkojen toiminta nousi jälleen esille Sudanin väkivaltaisuuksien yhteydessä, sillä ryhmä on aseistanut Sudanin puolisotilaallisia Rapid Support Forces -joukkoja (RSF). Wagner-ryhmän läsnäolo ja aseellinen toiminta Venäjän rajojen ulkopuolella ei ole uusi ilmiö. Vuosi sitten kirjoittamassamme artikkelissa pohdimme ja selvitimme yksityisen venäläisen palkka-armeijan toimia Afrikassa. 

Wagnerin tavoitteena on lisätä ja laajentaa Venäjän vaikutusvaltaa poliittisesti ja taloudellisesti epävakaissa maissa, joihin sillä on aiemmin ollut historiallisia kytköksiä. Afrikan maiden lisäksi palkka-armeija on ollut osallisena muun muassa Syyrian sodassa presidentti Bašar al-Assadin armeijan tukena. Ryhmä on  myös vaikuttanut Venezuelan sisäpolitiikkaan tukemalla Nicolás Maduron hallintoa, joka on pyrkinyt tukahduttamaan maan opposition. 

Suomessa Wagnerien toiminta on noussut laajempaan keskusteluun Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Sodan ensimmäisistä kuukausista lähtien Jevgeni Prigožinin johtamaa ryhmää vastaan on esitetty todisteita syyllistymisestä vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin ja sotarikoksiin Ukrainassa. Venäjän eristäytyminen kansainvälisestä yhteisöstä Ukrainan sodan myötä on lisännyt maan tarvetta etsiä liittolaisia muualta. 

Sudanin sotien kierre

Sudanin väkivaltaisuuksien juuret ulottuvat pitkälle kolonialistiseen historiaan ja siirtomaavallan ajan mielivaltaiseen rajapolitiikkaan. Toisen maailmansodan jälkeen Etelä- ja Pohjois-Sudan yhdistettiin yhdeksi siirtomaaksi, joka itsenäistyi vuonna 1956. Iso-Britannia oli jakanut maat aiemmin kahdeksi siirtomaaksi, mikä syrjäytti sudanilaisen muslimivaltion. Sudanin itsenäisyyden aikaa ovat leimanneet levottomuudet sekä naapurivaltioiden että maan sisäisten toimijoiden kesken. 

Vuonna 1989 kenraali Omar al-Bashir kaappasi vallan Sudanissa. Tätä seurasi 30 vuotta kestänyt verinen hallintokausi, joka päättyi vuonna 2019 maan armeijan  syöstyä al-Bashirin vallasta. Tällöin Kiina ja Venäjä vastustivat YK:n turvallisuusneuvoston lauselmaa, jossa tuomittiin väkivaltaisuuksien aikana tehdyt iskut siviilejä vastaan. Veto-oikeuden käyttöä maat perustelivat sillä, että kyseessä oli Sudanin sisäinen asia.  Tuolloin turvallisuusneuvosto tuki Afrikan unionin toimia rauhan saamiseksi Sudaniin. Afrikan unioni reagoi Sudanin tilanteeseen jäädyttämällä maan jäsenyyden.

Tämän jälkeen maahan perustettiin uusi hallitus. Vuonna 2021 Sudanin asevoimien (Sudanese Armed Forces, SFA) kenraali Abdel Fattah al-Burhan ja RSF-joukkojen komentaja Mohamed Hamdan Dagalo (Hemedti) toteuttivat sotilasvallankaappauksen, jossa armeija otti vallan maassa.

Palkka-armeijoiden yhteistyö

RSF-joukkojen toiminnan historia alkoi vuonna 2003. Al-Bashirin hallinto käytti Darfurin maakunnan kapinan kukistamisessa vuosina 2003–2008 Janjaweed-joukkoja, joista nykyään käytetään nimeä RSF. Joukkojen sotilaat syyllistyivät systemaattisesti lukuisiin sotarikoksiin siviiliväestöä kohtaan. Satojen tuhansien ihmisten arvioitiin kuolleen ja miljoonat joutuivat pakenemaan Janjaweed-joukkojen vainotessa siviilejä. 

Sudan on yksi maailman köyhimmistä valtioista, vaikka maalla on mittavat kultavarat. RSF- joukkojen taloudellista asemaa on voimistanut Darfurin alueen kultavarojen haltuunotto. EU on epäsuorasti rahoittanut RSF-joukkoja, jotka palvelivat huhtikuussa 2019 syrjäytettyä presidenttiä. RSF-sotilaat partioivat Libyan rajalla pysäyttämässä Sudanin läpi kulkevia siirtolaisia ja maasta lähteviä sudanilaisia. Sudanin hallitus sai EU:lta tukea ihmiskaupan ja laittoman siirtolaisuuden torjuntaan, jota RSF-joukot valvoivat. Viime aikoina on uutisoitu, miten Wagner-joukot ovat toimittaneet ohjuksia RSF-sotilaille. Palkka-armeijoiden välinen yhteistyö on voimistanut RSF:n asemaa Sudanissa. Wagner-ryhmän kautta Venäjä vahvistaa ja mahdollistaa intressiensä toteuttamista maassa.

Venäjän agentti Sudanissa

Wagner on pyrkinyt aktiivisesti lisäämään Kremlin taloudellista ja sotilaallista vaikutusvaltaa Sudanissa muun muassa kultakaivostoiminnan ja asekauppojen avulla. Palkka-armeija on mukana kullankaivu- ja salakuljetusverkostossa, jolla rahoitetaan järjestön toimintaa. Bisneksestä tulevat tuotot myös heikentävät Venäjään kohdistettuja kansainvälisiä talouspakotteita. 

Sudanin hallinnon ja Moskovan välinen suhde vahvistui Venäjän hyökättyä Krimin niemimaalle vuonna 2014. Tällöin kullasta saatavat tulot mahdollistivat länsimaiden asettamien talouspakotteiden kiertämisen. Maiden välinen suhde tiivistyi entisestään Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022. Arvioiden mukaan kullasta saatuja tuloja käytetään erityisesti Ukrainassa käytävän sodan rahoittamiseen. Tätä kaivos- ja salakuljetusbisnestä pidetään ensisijaisena syynä Wagnerin läsnäoloon Sudanissa. Kuitenkin julkisesti Wagner kieltää tämän sanoen, että Sudanissa ei ole pitoisuudeltaan malmilaatuista kultaa eikä kaivostoiminta olisi kannattavaa.

Myös Venäjän poliittiset tavoitteet ovat merkittävä tekijä järjestön läsnäololle maassa. Joulukuusta 2017 alkaen Wagner antoi poliittista ja sotilaallista tukea maan silloiselle presidentille al-Bashirille. Järjestö on toimittanut varusteita ja antanut koulutusta turvallisuusjoukoille, neuvonut hallituksen johtajia ja suorittanut tiedusteluoperaatioita maassa. Venäjää kiinnostaa erityisesti saada laivastotukikohta Sudanista. Tämä mahdollistaisi Venäjälle  pääsyn Punaisellemerelle. Tukikohdan perustamisesta päästiin sopuun vuonna 2020, mutta poliittisista syistä varsinaisen toiminnan aloittaminen on ollut jäissä. Vastavuoroisesti Venäjä on toimittanut aseita Sudaniin.

Presidentti Al-Bashirin syrjäyttäminen vallasta huhtikuussa 2019 ei horjuttanut Wagnerin toimintaa, sillä ryhmä toimi yhdessä siirtymähallituksen kanssa. Järjestö myös tuki vuoden 2021 sotilasvallankaappausta. Tuleva hallitus halusi jatkaa suhteita Wagnerin kanssa ja vahvistaa sidettä Venäjään. Näin ollen Wagnerin siis kannatti tukea vallanvaihtoa.

Wagnerin epäselvä rooli Sudanin kriisissä 

Tämänhetkinen valtataistelu Al-Burhanin (SFA) sekä Hemedtin (RSF) välillä juontaa juurensa maan sisäpolitiikkaan. Nämä kaksi johtajaa olivat pitkään liittolaisia, joiden tavoitteena oli yhteistyö Bashirin syrjäyttämiseksi vuonna 2019. Tämän jälkeen he toimivat yhdessä päättääkseen siirtymävaiheen hallituksen sotilasvallankaappauksella vuonna 2021. Yhteisymmärrys kuitenkin loppui Dagalon ja Al-Burhanin erimielisyyksien vuoksi, sillä Al-Burhan olisi halunnut liittää Dagalon johtaman RSF:n osaksi Sudanin armeijaa siviilihallinnon palauttamiseksi maahan. Tämä johti osapuolten riitautumiseen ja taistelut puhkesivat maan armeijan ja RSF:n välille 15. huhtikuuta. 

Tätä kirjoittaessa taisteluita RSF:n ja hallituksen välillä on käyty kuusi viikkoa. Taistelut ovat keskittyneet pääkaupunki Khartumin ympärille, ja asutuskeskuksissa käydyt taistelut ovat vahingoittaneet alueen siviili-infrastruktuuria. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa terveydenhuoltojärjestelmä on lähellä romahtamispistettä, kuten on tapahtunut myös monissa muissa tämän päivän kriiseissä. Jo lähes miljoona ihmistä on joutunut pakenemaan väkivaltaa.  

Kärjistynyt tilanne houkuttelee paikalle ulkomaisia toimijoita, jotka pyrkivät hyötymään konfliktista. Osallistumalla aseelliseen toimintaan toimijat pyrkivät muokkaamaan maan poliittista suuntaa itselleen edulliseksi. Useat eri lähteet viittaavat todisteisiin, joiden mukaan Wagner on aseistanut RSF:ää taistelussa maan armeijaa vastaan. Tyypilliseen tapaansa Prigožin kieltää Wagnerin kaikenlaisen osallistumisen Sudanin tilanteeseen. Sen sijaan hän on tarjoutunut osapuolten väliseksi neuvottelijaksi. Hän kirjoittaa Telegramissa olevansa “aina valmis auttamaan Sudania” ja kuinka ”YK ja monet muut haluavat sudanilaista verta, [mutta] minä haluan rauhaa sudanilaisille”. Wagner ei perustajansa mukaan ole ollut Sudanissa kahteen vuoteen. Tästä huolimatta Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on katsonut aiheelliseksi korostaa YK:ssa pitämässään tiedotustilaisuudessa, että Sudanilla on oikeus käyttää venäläisen palkkasotilasyhtiö Wagnerin palveluita. 

Tällä hetkellä ei ole täyttä varmuutta siitä, osallistuvatko Wagnerin taistelijat varsinaisiin taisteluihin Sudanissa. Asiantuntija-arvion mukaan on kuitenkin hyvin todennäköistä, ettei järjestön toiminta rajoitu vain neuvojen antamiseen. Toisen arvion mukaan Wagner taas on enemmän valmiustilassa. Jos kriisi eskaloituu ja uhkaa järjestön sekä Venäjän etuja, on mahdollista, että järjestö ottaa nykyistä aktiivisemman roolin. Sillä seikalla, kenen riveissä Wagnerit taistelevat, ei ole järjestölle suurta merkitystä niin kauan, kuin se itse ja sitä kautta myös Venäjä hyötyvät osallisuudesta. Sudanista saatavat taloudelliset ja poliittiset edut ovat liian arvokkaita menetettäviksi.

__

Kirjoittajat: Agneta Kallström ja Karoliina Lehtola

Editointi: Nanna Hallikainen, Jannika Melkko ja Hanne Tarvonen

Kielenhuolto: Ida Andersson