Länsi-Afrikan talousyhteisö Ecowas on vastannut Nigerin heinäkuiseen vallankaappaukseen tuntuvin sanktioin ja uhannut jopa sotilaallisella väliintulolla. Jihadismin yleistyminen ja sotilasjunttien vallankaappaukset Sahelin alueella ovat saaneet talousyhteisön nostamaan turvallisuuden prioriteetikseen. Kovaotteinen reaktio Nigerin tilanteeseen ajaa kuitenkin Länsi-Afrikan maita blokkeihin toisiaan vastaan.

Länsi-Afrikassa Sahelin alueella sijaitsevassa Nigerissä tapahtui vallankaappaus 26. heinäkuuta 2023, kun kenraali Abdourahamane Tchiani syrjäytti presidentti Mohamed Bazoumin ja julisti itsensä valtionjohtajaksi.

Euroopasta käsin vallankaappaus nähtiin yllättävänä, sillä Nigeriä on pidetty suhteellisen vakaana ja demokraattisena kumppanina muuten epävakaalla Sahelin alueella. Ennen Nigeriä sotilasjuntat olivat nousseet valtaan Malissa, Guineassa ja Burkina Fasossa vuosina 2020–2022.

Kenties eniten tapahtumissa yllätti silti mittakaava, jolla talousyhteisö Ecowas (Economic Community of West African States) puuttui tapahtumiin. Tuntuvien sanktioiden ja Nigerin väliaikaisen erottamisen lisäksi se uhkasi sotilaallisella väliintulolla, ellei presidentti Bazoumia palautettaisi viikon sisällä valtaan.

Toistaiseksi sekä vallanpalautus että sotilaallinen väliintulo ovat jääneet tapahtumatta. Sen sijaan Ecowasin toiminta on herättänyt laajaa vastustusta sotilasjunttien hallitsemissa maissa. Mistä Ecowasin toiminnassa on kyse, ja onnistuuko se vastaamaan sotilasjunttien nousuun Länsi-Afrikassa?

Talousyhteisöstä puolustusliitoksi

Länsi-Afrikan valtiot perustivat Ecowasin vuonna 1975 syventääkseen alueellista yhteistyötä alun perin energia-, teollisuus- ja rahapolitiikan kaltaisissa talouskysymyksissä. Vastaavia talousyhteisöjä on Afrikassa useita, mutta niiden joukosta Ecowas erottautuu yhtenä integroituneimmista. Sen merkittävimpänä saavutuksena pidetään usein kansalaisten 90 päivän vapaata liikkuvuutta jäsenmaiden alueella.

Ecowasilla on myös tulliunioni, mutta sen toimeenpano on jäänyt puolitiehen. Erityisesti Länsi-Afrikan talousmahti Nigeria pitää tiukasti kiinni sovittua korkeammista tulleista. Tavoitetta yhteisen valuutan käyttöönotosta on lykätty kerta toisensa jälkeen, ja nyt vuoteen 2027 asetettua takarajaa pidetään jälleen epätodennäköisenä. Viime vuosina haastava turvallisuusympäristö on vienyt huomion talousyhteisön syventämiseltä.

Käytännössä Ecowas on ollut jo vuodesta 1981 myös puolustusliitto. Silloin jäsenmaat sopivat, että Ecowasilla on oikeus puuttua sotilaallisesti konflikteihin jopa yksittäisen jäsenmaan sisällä, jos tilanne uhkaa koko talousyhteisön turvallisuutta. Ensimmäisen kerran Ecowas teki sotilaallisen väliintulon Liberian sisällissodassa vuonna 1990. Operaation mandaatti oli aluksi kyseenalainen sekä Ecowas-sopimusten että YK:n peruskirjan valossa. Nigeria otti operaation tiukkaan kontrolliinsa, mikä syvensi konfliktin jakolinjoja entisestään ja ajoi myös Ecowas-jäsenmaat keskinäisiin kiistoihin.

Vuonna 1999 jäsenmaat tarkensivat Ecowasin turvallisuuspoliittista mandaattia: yhteisön tulee puuttua valtioiden sisäiseen konfliktiin, jossa pyritään kumoamaan demokraattisesti valittu hallitus, saadaan aikaan humanitaarinen kriisi tai horjutetaan kansainvälistä turvallisuutta. Tämän sopimuksen myötä Ecowasin operaatiot ovat yleistyneet.

Yhteistyön syventyminen on saanut Ecowasin näyttämään paikoin ylikansalliselta toimijalta. Sillä on jopa parlamentti, tuomioistuin ja toimeenpanosta vastaava komissio. Ecowasilla ei kuitenkaan ole hallitukset ylittävää toimivaltaa, vaan viime kädessä päätöksistä vastaa valtiojohtajien neuvosto. Sen puheenjohtaja valitaan vuodeksi kerrallaaan. Heinäkuusta 2023 puheenjohtajana on toiminut Nigerian presidentti Bola Tinubu, joka on luvannut keskittyä tehtävässään terrorismin torjuntaan ja demokratian puolustamiseen. Tämä on heijastunut Ecowasin toimintaan Nigerin tilanteessa.

Uhkaus voimankäytöstä koettiin Nigerissä kolonialistisena

Nigerissä ei nähty mittavia protesteja ennen sotilasjuntan vallankaappausta toisin kuin Burkina Fasossa, Malissa ja Guineassa. Silti epätyytyväisyys presidentti Bazoumiin oli kytenyt yhteiskunnassa pitkään, sillä presidentti oli toistuvasti tukahduttanut Ranskan vastaisia protesteja. Hänen yhteistyönsä Yhdysvaltojen ja Ranskan kanssa jihadismin vastaisessa taistelussa herätti laajaa vastustusta.

Kenraali Tchiani perusteli vallankaappausta jatkuvasti huonontuneella turvallisuustilanteella. Väkivaltaisuudet Nigerissä olivat itse asiassa laskeneet jo parin vuoden ajan, mutta eivät selvästikään riittävän nopeasti vastaamaan paikallisten turvattomuuden tunteeseen.

Monet nigeriläiset ovat vallankaappauksen jälkeen protestoineet näkyvästi entistä siirtomaavaltaa Ranskaa vastaan ja esittäneet samalla tukensa sotilasjuntalle. Sotilasjuntta on ryhtynyt painokkaasti katkomaan siteitä Ranskaan ja ilmaissut halukkuutensa yhteistyöhön mieluummin Venäjän kanssa.

Ecowas reagoi vallankaappaukseen jäädyttämällä Nigerin valtion talletukset ja sille myönnetyt tuet. Se katkaisi myös kaikki kauppayhteydet, joiden myötä energian, lääkkeiden, ruoan ja sähkön vienti pysähtyi raja-alueilla. Lisäksi Ecowas esitti sotilasjuntalle vaatimuksen presidentin palauttamisesta valtaan viikon kuluessa, tai muuten se puuttuisi tilanteeseen voimakeinoin. Reaktio oli huomattavasti järeämpi kuin Malin, Burkina Fason ja Guinean tapauksissa, joissa Ecowas tyytyi sanktioihin ja sopimukseen demokraattisten vaalien järjestämisestä kahden vuoden kuluessa.

Monille nigeriläisille Ecowasin ankarat sanktiot ja uhkaus voimankäytöstä edustavat juuri sitä ulkopuolelta tulevaa pakottavaa vallankäyttöä, jota vastaan ihmiset Ranskan entisissä siirtomaissa ovat viime vuosina nousseet. Ranska osoitti tukensa Ecowasin mahdolliselle interventiolle, mikä ainoastaan vahvisti käsitystä talousyhteisöstä Ranskan liittolaisena. 

Käsitykset itsemääräämisoikeudesta ja turvallisuudesta jakavat Länsi-Afrikkaa

Ecowasin järeää reaktiota selittää osittain sen puheenjohtajan, Nigerian presidentti Tinubun, henkilökohtaiset motiivit. Säilyttääkseen uskottavuutensa hänen on lunastettava lupauksensa turvallisuuden ja demokratian edistämisestä Ecowasin puheenjohtajana. Lisäksi hän nousi vastikään Nigerian presidentiksi korruptiosyytösten värittämissä vaaleissa. Siksi uhkaus voimankäytöstä vaikuttaa myös sisäpoliittiselta viestiltä Ecowas-maiden ja erityisesti Nigerian kansalaisille: vaalitulosta ei parane kyseenalaistaa, koska nykyhallinto suojelee asemaansa keinolla millä hyvänsä.

Vaikka siis Ecowas profiloituu demokratian puolustajana, se keskittyy pikemminkin puolustamaan vallan jatkuvuutta Länsi-Afrikassa. Demokratian edistäminen onkin usein typistynyt Ecowasin agendalla vaaliperustaisen järjestyksen tukemiseen. Tällöin kansanvallan muut elementit, kuten osallistavuus ja vastuuvelvollisuus, ovat jääneet paitsioon. Siksi vakaudesta on tullut Länsi-Afrikassa monille synonyymi poliittiselle näköalattomuudelle.

Nigerissä sotilasjunttaa tukevan liikehdinnän takana on useita kansalaisjärjestöjä kokoava M62-liike, jonka käsitykset demokratiasta ja itsemääräämisoikeudesta poikkeavat merkittävästi Ecowasin linjasta. Sen johto on nimennyt idolikseen Burkina Fason presidenttinä 1983–1987 toimineen Thomas Sankaran. Hän oli vallankumouksellinen, joka korosti valtion ulkopoliittista riippumattomuutta todellisena merkkinä demokratiasta. Sankaran perintöä korostaville Sahelin alueen tapahtumat näyttäytyvät pikemminkin vallankumouksina kuin vallankaappauksina. 

Toisaalta demokratian tulevaisuus on vaakalaudalla, koska sotilasjuntta on luvannut järjestää vaalit vasta kolmen vuoden kuluessa. On lisäksi spekuloitu, että kenraali Tchianilla olisi ollut henkilökohtainen motiivi vallankaappaukseen, koska presidentin kerrotaan suunnitelleen hänen asemansa heikentämistä presidentin turvallisuusjoukkojen johtajana. Vielä vuonna 2021 kenraali Tchiani johti joukkoja, jotka pysäyttivät silloisen vallankaappausyrityksen.

Myös käsitys turvallisuudesta jakaa Länsi-Afrikan maita. Ecowasin ja länsimaiden näkökulmasta vallankaappaukset koettelevat turvallisuutta. Nigeriläisille turvallisuusuhka piilee juuri yhteistyössä Ecowasin ja sitä tukevien maiden kanssa. Tässä tilanteessa sotilasjuntta on onnistunut myymään kansalle ajatuksen turvallisuusyhteistyöstä Venäjän kanssa, mikä luo entistä syvemmän rotkon Nigerin ja sen entisten kumppanimaiden välille.

Toisaalta on vaikeaa arvioida, missä määrin nigeriläisiä yhdistää juuri sotilasjuntan kannatus eikä ainoastaan ulkopuolisen väliintulon vastustaminen. Protestointi Ecowasia ja Ranskaa vastaan saattaa viedä huomiota siltä, miten sotilasjuntta edistää lupaustaan turvallisuuden edistämisestä.

Paikallisten narratiivi tapahtumista poikkeaa merkittävästi Ecowasin ja länsimaiden jakamasta käsityksestä, ja sillä on merkittävä vaikutus yhteiskunnalliseen kehitykseen Sahelin alueella. Samalla kansainvälinen huoli turvallisuudesta ja demokratian tulevaisuudesta on aiheellinen.

Sisäistä vakautta alueellisen kustannuksella?

Nigerin tapahtumat ovat viimeisin osa jo useamman vuoden kehitystä, jossa heikko demokratian tila ja erityisesti Ranskan kyvyttömyys vastata jihadismin uhkaan ovat ruokkineet tyytymättömyyttä ja tarjonneet otolliset lähtökohdat sotilasjunttien nousuun Sahelin alueen maissa.

Nyt vastakkainasettelu Länsi-Afrikassa on voimistunut kertaheitolla. Kaikki neljä sotilasjunttien hallitsemaa maata on väliaikaisesti erotettu Ecowasista. Mali ja Burkina Faso ovat rientäneet varustamaan Nigeriä aseellisesti ja perustaneet sen kanssa jopa uuden puolustusliiton. Ecowasin pyrkimys estää sotilasjunttien nousu valtaan on siis vain edistänyt Länsi-Afrikan jakautumista kahteen leiriin.

Sotilasjuntat herättävät paikallisissa toivoa kansallisen turvallisuustilanteen kohenemisesta, mutta ainakin Malissa ja Burkina Fasossa väkivaltaisuudet ovat päin vastoin lisääntyneet sotilasjunttien noustua valtaan. Siksi sotilasjuntat saattavat hakea vakautta kääntymällä Venäjän puoleen.

Turvallisuuspoliittinen yhteistyö Venäjän kanssa tuskin vastaisi nigeriläisten vaatimukseen itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta. Samalla jännitteet kasvaisivat entisestään sekä Länsi-Afrikassa että mannertenvälisesti.

Neuvottelu Nigerin sotilasjuntan kanssa näyttäisi ainoalta keinolta liennyttää jännitettä. Tähän ratkaisuun Ecowas on toistaiseksi tyytynyt.

—

Kirjoittaja: Jussi Ala-Lahti

Editointi: Nanna Hallikainen, Karoliina Lehtola ja Jannika Melkko

Kielenhuolto: Anna Kananen