Baltiassa käytävästä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta keskustelusta uutisoidaan Suomessa verrattain vähän, mistä syystä yleinen käsitys tuntuu meillä usein olevan, että maissa vallitsee ulkosuhteiden osalta autuas yksituumaisuus. Virossa, Latviassa ja Liettuassa on kussakin maassa näennäisestä yhtenäisyydestä huolimatta kuitenkin huomattavaa ristivetoa monissa keskeisissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Erimielisyydet koskevat ennen kaikkea suhtautumista Euroopan unioniin, mutta myös suhteita Venäjään, Valko-Venäjään ja Kiinaan.

Virossa vaarana Keskustapuolueen kannattajakunnan radikalisoituminen

Virossa ulkopoliittiset erimielisyydet liittyvät ennen kaikkea Venäjään ja Euroopan unioniin sekä ihmisoikeuskysymyksiin. Viron parlamentissa, Riigikogussa, istuvista puolueista suurinta poikkeamaa maan ulkosuhteita määrittävästä virallisesta linjasta edustavat oppositiossa olevien keskustavasemmistolaisen Viron keskustapuolueen (Eesti Keskerakond) ja oikeistopopulistisen Viron konservatiivisen kansanpuolueen (EKRE) edustajien kannanotot. Keskustapuoluetta luonnehditaan usein Viron suurimmaksi ”venäläispuolueeksi”, mikä näkyy sen edustajien kannanotoissa maan venäjänkielisen vähemmistön asemasta ja suopeammassa suhtautumisessa Venäjään. EKRE on EU-vastainen puolue, joka harjoittaa polarisoivaa identiteettipolitiikkaa.

Kielikysymys ja ennen kaikkea venäjänkielisten koulujen siirtyminen vironkieliseen opetukseen ovat Virossa edelleen kiistanalaisia aiheita. Hallitus aikoo siirtää loputkin kunnalliset päiväkodit ja koulut vironkieliseen opetukseen vuoteen 2030 mennessä. Viime vuoden joulukuussa hyväksytty suunnitelma herättää vieläkin vastustusta venäjänkielisessä vähemmistössä, ja tähän tyytymättömyyteen monet etenkin Keskustapuolueen edustajat vetoavat. Kielikysymys on myös asia, mitä Venäjän valtiollinen propaganda käyttää hyväkseen luodakseen Viron venäjänkielisen vähemmistön keskuudessa epäluuloa maan poliittista järjestelmää kohtaan.

Viron keskustapuolue valitsi syyskuussa uudeksi puheenjohtajakseen Tallinnan pormestari Mihhail Kõlvartin. Hänen vastaehdokkaana oli puolueen parlamenttiryhmän puheenjohtaja Tanel Kiik. Venäjänkielisen Kõlvartin valintaa luonnehdittiin useissa arvioissa puolueen ”venäläissiiven” voitoksi ja Kiikin edustaman ”virolaissiiven” häviöksi. Kõlvartin johdolla puolue saattaa ajautua takaisin linjalle, joka kuvastaa enemmän venäjänkielisten äänestäjien arvomaailmaa. Hänen valintansa jälkeen useat tunnetut Keskustapuolueen jäsenet ovat jättäneet puolueen. Tätä joukkopakoa tuskin olisi tapahtunut, jos Kiik olisi voittanut kisan puheenjohtajuudesta.

Keskustapuolueen edellinen puheenjohtaja, entinen pääministeri Jüri Ratas tuki kisassa Kiikiä. Puheenjohtajakaudellaan Ratas pyrki eroon puolueen maineesta ”venäläispuolueena”. Hänen valintansa puheenjohtajaksi vuonna 2016 nähtiin irtaantumisena puoluetta pitkään yksinvaltaisesti johtaneen ja Venäjä-yhteyksistään tunnetun entisen pääministerin Edgar Savisaaren perinnöstä. Ratas luotsasi puoluetta EU-myönteiseen ja Venäjä-kriittiseen suuntaan kohti virolaisen politiikan valtavirtaa.

Osa Viron venäjänkielisestä vähemmistöstä ei kavahda Venäjää sen käynnistämästä terroristisesta hyökkäyssodasta huolimatta.

Klikkaa twiitataksesi.

Avoimen Venäjä-mielisen Yhdessä (KOOS) -puolueen edustajien menestys maaliskuun parlamenttivaaleissa etenkin Koillis-Viron rajakaupunki Narvassa oli yllätys. Puolueen ehdokkaat veivät venäjänkielisten äänestäjien ääniä Keskustapuolueelta. Siirtymän arveltiin kertovan jonkinasteisesta radikalisoitumisesta venäjänkielisessä äänestäjäkunnassa. Se osoitti, että osa Viron venäjänkielisestä vähemmistöstä ei kavahda Venäjää sen käynnistämästä terroristisesta hyökkäyssodasta huolimatta. Vaalien jälkeen osa KOOSin johdosta siirtyi Venäjälle. Puolueen yhtä johtohahmoa, Aivo Petersonia, syytetään oikeudessa maanpetoksesta ja Viron vastaisesta toiminnasta Venäjän hyväksi.

Keskustapuolue on edelleen vahva Tallinnassa ja Koillis-Virossa, missä suurin osa maan venäjänkielisestä vähemmistöstä asuu. Puolueen uusi johto pyrkinee voittamaan ainakin osan KOOSin ehdokkaita äänestäneistä takaisin puolelleen, mikä voi lieventää venäjänkielisen äänestäjäkunnan radikalisoitumista, mutta samalla myös liikuttaa Keskustapuolueen politiikkaa Venäjälle myönteisempään suuntaan. Tämä saattaa johtaa kasvaviin ristiriitoihin muiden puolueiden kanssa, ja näitä ristiriitoja Venäjä varmasti yrittää vaikutustoiminnallaan ruokkia.

Suomessa muistamme, miten EKRE:n puoluejohdon tahditon viestintä johti epämiellyttäviin tilanteisiin maidemme välisissä suhteissa. Puolueen tapa tehdä politiikkaa on hyvin repivä, mikä teki sen aiemmasta hallitustaipaleesta Keskustapuolueen kanssa varsin lyhyen. EKRE:ä on usein syytetty salaliittoteorioiden viljelystä, eritoten liittyen koronapandemian hoitoon ja Euroopan unionin politiikkaan. Puolueen kärjistävä viestintä muistuttaa monesti Venäjän propagandakanavien suoltamaa totuuspakoista tarinankerrontaa.

EKRE on aatemaailmaltaan äärikansallismielinen puolue, mikä Virossa tarkoittaa sitä, että sen virallinen suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin on korostuneen torjuva. Ristiriita puolueen Venäjän valtiollista propagandaa muistuttavan viestinnän ja EKRE:n edustajien suoranaisen venäläisvastaisuuden välillä ei ole jäänyt huomiotta virolaisessa poliittisessa keskustelussa. Ilman Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan EKRE olisi saattanut alkaa lipua monien muiden eurooppalaisten populistipuolueiden tapaan Venäjä-myönteiseen suuntaan.

Latvian politiikan ”kummisetä” kummittelee uuden hallituksen taustalla

Latviassa ulkopoliittiset erimielisyydet keskittyvät Viron tavoin EU-politiikkaan ja maan Venäjä-suhteeseen. Kipeimmät kiistat koskevat suhtautumista venäjänkielisen vähemmistön asemaan, Latvian politiikan kulisseissa aiemmin häärineisiin ”kummisetiin” ja maan kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin. Eniten ulkosuhteisiin liittyviä ristiriitoja herättävät agraaripuolue Vihreiden ja maanviljelijöiden liitto (ZZS) ja sosiaalidemokraattinen oppositiopuolue Harmonia (Saskana). Kansalliskonservatiivinen Kansallinen liittouma (Nacionala Apvieniba) edustaa varsin tiukkaa EU-kriittistä politiikkaa.

Latvian nykyinen keskustavasemmistolainen kolmipuoluehallitus muodostettiin sen jälkeen, kun aiempi keskustaoikeistolainen koalitio kaatui osin siitä syystä, etteivät valtapuolueet päässeet yhteisymmärrykseen uuden presidentin valinnasta. Erimielisyys koski myös parisuhdeväkivallan vastaisen Istanbulin sopimuksen ratifiointia Latvian parlamentissa, Saeimassa. Pitkittyneiden neuvotteluiden jälkeen uuden hallituksen muodostivat oikeistoliberaali Uusi yhtenäisyys (Jauna Vienotiba) yhdessä ZZS:n ja sosiaalidemokraattisen Edistyksellisten (Progresivie) kanssa.

Uuden yhtenäisyyden aiempi hallituskumppani, ZZS:stä irtaantunut keskustakonservatiivinen Yhtenäislista (Apvienotais Saraksts), kieltäytyi istumasta samaan hallitukseen ZZS:n kanssa. Syynä oli se, että ZZS:n yhteistyökumppani on yhä edelleen satamakaupunki Ventspilsin entisen pormestarin Aivars Lembergsin luotsaama paikallispuolue Latvian ja Ventspilsin puolesta (LuV). Lembergs on yksi Latvian politiikan entisistä ”kummisedistä”, ja hän on usein tölvinyt maan hallituksen torjuvaa Venäjä-politiikkaa. Lembergs tuomittiin hiljattain lahjonnasta neljäksi vuodeksi vankilaan, ja hän on Yhdysvaltain pakotelistalla.

Latvian suurin ”venäläispuolue”, Harmonia, pyrki aiemmin lisäämään kannatustaan latviankielisen enemmistön keskuudessa. Se oli kauan valtapuolue sekä pääkaupungissa Riiassa että venäläisvoittoisessa Daugavpilsissä. Viime vuoden parlamenttivaaleissa puolue kuitenkin menetti kaikki paikkansa, ja Riiassa se joutui luovuttamaan valta-asemansa kirjavalle koalitiolle. Harmonia on menettänyt venäjänkielisten äänestäjien kannatusta muun muassa avoimen Venäjä-mieliselle Latvian venäläisten liitolle (LKS). Viron tavoin tämä saattaa kertoa Latvian venäjänkielisen vähemmistön osittaisesta radikalisoitumisesta.

Kansallinen liittouma, joka siirtyi hallituskeikauksen myötä myös oppositioon, ei ole yhtä räyhäävä viestinnässään kuin virolainen serkuspuolueensa EKRE, vaikka molemmat ajavatkin pitkälti samoja asioita. Kansallinen liittouma on aina ollut tiukan Venäjä-vastainen, eikä tähän ole näköpiirissä mitään muutosta. Puolue on muiden eurooppalaisten populistipuolueiden tavoin keskittynyt viime vuosina yhä enemmän siirtolaispolitiikkaan sekä identiteetti- ja arvokysymyksiin, mikä on osaltaan jarruttanut muun muassa Istanbulin sopimuksen ratifiointia Latvian parlamentissa.

Viron lailla kielikysymys on myös Latviassa asia, joka on sekä yhdistänyt että jakanut poliittista kenttää.

Klikkaa twiitataksesi.

Viron lailla kielikysymys on myös Latviassa asia, joka on sekä yhdistänyt että jakanut poliittista kenttää. Se on pääasiallisin kulma, mitä kautta Venäjä yrittää vaikuttaa Latvian sisäpolitiikkaan tukemalla puolueita ja järjestöjä, jotka vastustavat maan virallista kielipolitiikkaa. Kansallinen liittouma on korostetusti kielipuolue, ja sen verrattain vahva asema latvialaisessa politiikassa on tukenut siirtymää latviankieliseen opetukseen venäjänkielisissä kouluissa. Tämä siirtymä liikahti merkittävästi eteenpäin edellisen hallituksen aikana, epäilemättä Venäjän hyökkäyssodan hoputtamana. Kielikysymyksessä oppositiossa ovat nyt enää varsinaiset ”venäläispuolueet”.

Liettuassa presidentti ja hallitus toistuvasti tukkanuottasilla

Liettuassa erimielisyyksiä ulkopoliittisessa keskustelussa ovat herättäneet ennen kaikkea suhteet Kiinaan ja Valko-Venäjään, ihmisoikeuskysymykset ja suhtautuminen siirtolaisvirtaan rajalla. Aiemmin ristiriitoja aiheutti myös kysymys maan puolalaisvähemmistön oikeuksista, mutta ne kiistat on sittemmin pääosin ratkaistu. Liettuassa ulkopolitiikkaan liittyvät kitkat ovat usein yhteydessä yksittäisten suuryritysten kauppaintresseihin, ja näitä liiketaloudellisia etuja puolueet ja poliitikot monesti kanavoivat.

Omalaatuinen piirre Liettuan poliittisessa järjestelmässä on presidentin aktiivinen osallistuminen ei ainoastaan valtaoikeuksiensa puitteissa ulkopoliittiseen päätöksentekoon, vaan myös päivänpoliittiseen keskusteluun. Tämä on johtanut jatkuviin ristiriitoihin kulloinkin istuvan presidentin ja hallituspuolueiden välillä. Maan tämänhetkinen presidentti, puoluepoliittisesti sitoutumaton Gitanas Nauseda, arvostelee usein ennen kaikkea keskustaoikeistolaisen valtapuolue Kotimaan liiton (TS-LKD) yksittäisiä ministereitä, eritoten puolueen puheenjohtajaa, ulkoministeri Gabrielius Landsbergisiä.

Nauseda arvosteli hallituksen päätöstä sallia Taiwanin avata edustusto Vilnassa. Kiina vastusti päätöstä väittäen syyksi, että edustuston virallinen nimi, Taiwanin edustusto Liettuassa, sotii niin kutsuttua yhden Kiinan periaatetta vastaan. Vastatoimena Peking sulki liettualaiset yritykset Kiinan markkinoilta. Nausedan mukaan Liettuan hallitus ja ulkoministeri aivan erityisesti toimivat harkitsemattomasti. Landsbergis on korostanut, että läheisemmät suhteet Taiwaniin ovat osa hallituksen pyrkimystä monipuolistaa Liettuan kauppasuhteita.

Presidentti ja hallitus ovat ajautuneet sanasotaan myös Valko-Venäjän vastaisista pakotteista. Nauseda on vaatinut, että Valko-Venäjän kansalaisia tulee koskea samanlaiset maahantuloa koskevat rajoitukset kuin Venäjän kansalaisia, kun taas hallitus on kuunnellut Liettuassa majaansa pitävää Valko-Venäjän oppositiota, jonka mielestä Minskin hallintoa vastustaville valkovenäläisille on suotava mahdollisuus paeta maasta. Venäläisen palkka-armeija Wagnerin taistelijoiden siirtyminen Valko-Venäjälle on tosin näyttänyt muuttavan hallituksen kantaa.

Ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan Nauseda esitti, että Valko-Venäjän lannoiteteollisuus, jonka tuotannosta suurin osa vietiin maailman markkinoille aiemmin Liettuan kautta, tulisi jättää EU:n pakotteiden ulkopuolelle. Tässäkin kannassaan presidentti asettui tuolloin hallitusta vastaan. Valkovenäläisten lannoitteiden transitokauppa muodosti merkittävän osan Klaipedan merisataman tavaraliikenteestä. Nauseda näyttää oppositiopuoleiden lailla korostavan liiketaloudellisia etuja eri tavalla kuin nykyiset hallituspuolueet.

Liettuan presidentti on ahkerasti osallistunut arvokeskusteluun, mikä on ajoittain tuonut hänet yhteen yhteiskunnallista hajaannusta aiheuttavien poliittisten toimijoiden kanssa.

Klikkaa twiitataksesi.

Eniten intohimoja herättävä Liettuan maakuvaan liittyvä kiistakysymys on ollut suhtautuminen kansainvälisesti velvoittaviin ihmisoikeussopimuksiin. Nämä kiistat koskevat ennen kaikkea sukupuolineutraalia avioliittolakia, kansainvälistä perhesuhdeväkivallan vastaista sopimusta ja siirtolaisten oikeuksia. Nämä kysymykset ovat jakaneet myös oikeistoliberaalia hallituskoalitiota. Presidentti Nauseda on niin ikään ahkerasti osallistunut arvokeskusteluun, mikä on ajoittain tuonut hänet yhteen yhteiskunnallista hajaannusta aiheuttavien poliittisten toimijoiden kanssa.

Virosta ja Latviasta poiketen Liettuan suurin kielivähemmistö eivät ole venäjän- vaan puolankieliset. Suuri osa maan puolalaisvähemmistöstä kuitenkin kuluttaa venäjänkielistä mediasisältöä ja katselee Venäjän valtiollisten televisiokanavien ohjelmia. Kristilliskonservatiivinen kielipuolue Liettuan puolalaisten valitsijaliike (LLRA) on kampanjoinut erityisen ahkerasti niin sanottujen perinteisten perhearvojen puolesta, joita Moskovan keskustelevisio myös ahkerasti toitottaa propagandassaan. Lisäksi LLRA on solminut vaaliliittoja Liettuan piskuisten venäläispuolueiden kanssa.

Baltian vilkas ulkopoliittinen keskustelu paljastaa jakolinjat

Baltian maissa ulko- ja turvallisuuspoliittiset erimielisyydet eivät ole lähellekään niin repiviä kuin monissa muissa EU- ja Nato-maissa, vaikka keskustelu onkin perinteisesti ollut vilkkaampaa kuin meillä Suomessa. Baltian politiikassa on kuitenkin huomionarvoisia voimia, jotka eivät edusta maiden tämänhetkistä näennäistä ulkopoliittista yksimielisyyttä. Vaikka mitään merkittävää muutosta meidän eteläisten liittolaistemme ulko- ja turvallisuuspoliittisessa linjassa ei ole nähtävissä, yllä kuvatut jakolinjat on meidänkin hyvä ottaa huomioon, kun arvioimme Baltian kokonaistilannetta.

Virossa voi olla edessä tilanne, missä osa maan venäläisvähemmistöstä kääntyy takavuosien tavoin uudestaan valtiovaltaa vastaan. Sodan riehuessa lähialueella tällainen kehityssuunta herättäisi luonnollisesti erityisen suurta huolta. Latviassa kasvavaa kitkaa aiheuttanee huoli kansainvälisten pakotteiden kohteena olevan Ventspilsin entisen pormestarin mahdollisesta vaikutusvallasta maan uuden hallituksen sisällä. Liettuassa voidaan odottaa, että julkinen kinastelu presidentin ja hallituspuolueiden välillä kärjistyy yhä entisestään lähestyttäessä ensi vuoden presidentinvaaleja. Kaikkiin näihin kipukohtiin Venäjä, Valko-Venäjä ja mahdollisesti myös Kiina pyrkivät varmasti iskemään.

Virossa, Latviassa ja Liettuassa on kussakin maassa näennäisestä yhtenäisyydestä huolimatta huomattavaa ristivetoa monissa keskeisissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.

Klikkaa twiitataksesi.

Kirjoittaja: Kerkko Paananen
Kommentointi ja editointi: Karoliina Rajala & Kaarlo Somerto
Kielenhuolto: Hanna Lehto