Presidenttiehdokkaat kohtasivat vaalipaneelissa Hanasaaressa pohjoismaisten kysymysten äärellä maanantaina 18.12.2023. Miten ehdokkaat kuvasivat pohjoismaisen yhteistyön roolia osana laajempaa ulko- ja turvallisuuspoliittista kuvaa?

Alkuvuodesta 2024 käytävät presidentinvaalit ovat olleet politiikan ykkösaihe Suomessa viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana. Ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat ymmärrettävästi korostuneet vaalikeskusteluissa tasavallan presidentin ulkopoliittisen johtoroolin takia. Debateissa ei kuitenkaan juuri ole nostettu pohjoismaisen yhteistyön ulottuvuutta muiden aiheiden rinnalle, vaikka mahdollisuudet Pohjoismaiden välisen yhteistyön syventämiseen ovat historiallisen suuret Suomen ja todennäköisesti pian myös Ruotsin Nato-jäsenyyksien myötä. 

Pohjoismaisen yhteistyön roolista on syytä puhua uudessa turvallisuustilanteessa, jossa esimerkiksi hybridivaikuttamiseen vastaaminen on korostunut. The Ulkopolitist, Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus ja ER Bank of Ideas -ajatushautomo kutsuivatkin presidenttiehdokkaat keskustelemaan pohjoismaisen yhteistyön tulevaisuudesta Hanasaaressa järjestettyyn vaalipaneeliin. Ehdokkaista paikalla olivat Mika Aaltola, Li Andersson, Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho, Olli Rehn ja Alexander Stubb. Tilaisuuden avasi Hanaholmenin toimitusjohtaja Gunvor Kronman. Keskustelua moderoivat The Ulkopolitistin vastaava päätoimittaja Annastina Haapasaari ja podcast-juontaja Tuomas Lähteenmäki.

Paneeli keskittyi pohjoismaisen yhteistyön avainaiheisiinta aina Suomen, Pohjolan ja Baltian puolustuksesta ja turvallisuudesta siihen, kuinka pohjoismaisilla arvoilla voidaan vastata kiristyvään maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Keskustelussa nousivat esiin useat ajankohtaiset Natoon sekä arktisen alueen turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Paneelissa kartoitettiin ehdokkaiden näkeymyksiä myös muun muassa Kiina-riippuvuuden vähentämisestä, venäläistaustaisten ja kaksoiskansalaisten asemasta sekä presidentin roolista ja arvoista.

Nato-jäsenyyden tiimoilta ehdokkaat pääsivät kertomaan ajatuksiaan Naton ”pohjoismaisesta blokista,” jonka edistämisestä on oltu montaa mieltä. Yhteisen pohjoismaisen näkökulman tärkeydestä oltiin lähes yksimielisiä, vaikka ehdokkaat tuntuivatkin vierastavan ”blokki” -sanaa. Muun muassa Stubb näki tilausta Naton puitteissa tapahtuvalle epämuodolliselle pohjoismaiselle yhteistyölle. Siinä missä Halla-aho painotti, ettei Nato ole oikea paikka tehdä “pohjoismaista identiteettipolitiikkaa”, otti Andersson kantaa sen puolesta, että Suomi löytää jatkossakin paikkansa pohjoismaisesta viiteryhmästä.  Pohjoismaat vaikuttavat monien muiden yhteistyöfoorumien ohella myös Arktisessa neuvostossa.

Yhteistyön edistäminen arktisella alueella on kuitenkin vaikeutunut neuvoston työskentelyn ollessa jäissä Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Ehdokkaat olivat yhtä mieltä kasvaneesta geopoliittisesta kiinnostuksesta Arktikseen ja mainitsivat siihen liittyviä riskejä. Samalla arktiseen alueeseen liittyvät kysymykset nähtiin matalan kynnyksen yhteistyöalueena tilanteessa, jossa keskusteluyhteyttä Venäjään päätettäisiin taas alkaa avata. Haavisto korosti, että paikka neuvoston päätöspöydissä nähtiin erityisen tärkeänä jo sen perustamisen aikoihin vuonna 1996. Tuolloin Suomi ja Ruotsi pääsivät osaksi yhteisöä vaikkei niillä olekaan arktista rantaviivaa.

Uudet uhkat, kuten hybridivaikuttaminen, ovat sumentaneet ulko- ja sisäpolitiikan välistä rajaa ja näin ollen myös presidentin ja pääministerin vastuualueita. Kriisitilanteista puhuttaessa alleviivattiin johtamisen, tiedonkulun ja yhteistyön tärkeyttä. Ehdokkaista muun muassa Rehn toi esiin, että harmaa vyöhyke sisäisen turvallisuuden ja ulkopolitiikan välillä vaatii pelisääntöjen selkeyttämistä ja että presidentti, pääministeri ja valtioneuvosto voisivat tehdä päätöksiä esimerkiksi yhteistyöasiakirjan muodossa. Kokonaisturvallisuudesta puhuttaessa Aaltola toivoi Suomelta proaktiivisempaa asennetta suhteessa Venäjään, ”joka tulee käyttämään kaikkia harmaita alueita hyödykseen.” 

Tentin loppupuolella ehdokkaat pääsivät avaamaan vastauksiaan The Ulkopolitistin vaalikoneeseen, joka selvitti ehdokkaiden mielipiteet seitsemästä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asiakokonaisuudesta. Siirryttäessä kulttuurin ja taiteen rooliin hybridi- ja informaatiovaikuttamisen torjumisessa tuntui ehdokkaiden välillä vallitsevan myötämielisyys siitä, että kulttuurilla on paikkansa kansallisen kriisinsietokyvyn ja yhteenkuuluvuuden sekä yhteiskunnan resilienssin vahvistamisessa. Aivan lopuksi otettiin käsittelyyn isommat turvallisuuspoliittiset skenaariot, mikä herätti ehdokkaissa niin ikään samanmielistä keskustelua muun muassa Kiina-riippuvuuksien kriittisen tarkastelun suhteen.

Kokonaisuudessaan keskustelu osoitti, että pohjoismaisella yhteistyöllä – olivat kyseessä sitten viralliset mekanismit kuten Pohjoismaiden neuvosto, Pohjoismaiden ministerineuvosto ja Nordefco tai epävirallisempi pohjoismaiseen arvopohjaan perustuva toiminta ja dialogi – tulee olemaan kriittinen rooli myös tulevien vuosien ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ajattelussa. The Ulkopolitist jää seuraamaan presidentinvaalikeskustelua sekä sitä, millaisia turvallisuuspoliittisia avauksia ”Pohjolan linnakkeen” puolustamiseksi tehdään uuden presidentin valtakaudella.  Presidentinvaalipaneeli on katsottavissa kokonaisuudessaan alta ja kuunneltavissa myös podcastina esimerkiksi Spotifysta.

–
Teksti: Iida Hyyryläinen, Milka Kiukkonen, Nina Näsman

Kuvat: Hanaholmen – Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus