Turkissa järjestetään 31.3.2024 paikallisvaalit, joissa valitaan muun muassa pormestarit ja kunnanjohtajat sekä valtuustot eri hallintotasoille. Presidentti Erdoğanin AKP voitti edelliset vaalit selvästi vaaliliittonsa kanssa vuonna 2019 menettäen kuitenkin suurimpien kaupunkien pormestarin paikat oppositiolle. Erdoğan tavoittelee näitä virkoja takaisin puolueelleen, ja tätä työtä helpottaa oppisitiokoalition hajaannus. Uskonnollis-konservatiiviset pienpuolueet saattavat yllättää hyvällä kannatuksellaan, mikä vähentäisi suoraan AKP:n äänipottia.

Vuoden 2019 paikallisvaaleissa pääoppositiopuolue CHP voitti pormestarin paikat 21 maakunnassa, kun vuoden 2014 vaalien jälkeen luku oli 13. Vaikka viime vaaleissa AKP menetti erityisesti suurimpien maakuntien pormestarin paikat oppositiolle, oli tappio pitkälti symbolinen. Isossa osassa maakuntia on edelleen AKP-enemmistöiset valtuustot, jotka tekevät varsinaiset päätökset. Turkissa pelkkä maakunnan pormestarin paikka ei riitä paikallisen tason uudistusten läpiviemiseen. Kuitenkin AKP:n kokema tappio suurimpien maakuntien pormestarikilpailuissa nostettiin esiin kansainvälistä mediaa myöten. Tämä lisäsi opposition toivoa Turkin poliittisen suunnan muuttamisesta. Erityisesti Istanbulissa häviäminen oli presidentti Erdoğanille nöyryytys, sillä hän itse nousi politiikan valokeilaan toimiessaan Istanbulin pormestarina 1990-luvulla. Nyt haetaan revanssia. Erdoğanin ja AKP:n eduksi ovat vuonna 2023 voitetut presidentin- ja parlamenttivaalit sekä opposition hajaannus.

Pormestari, kunnanjohtaja ja kuvernööri vallankäyttäjinä

Turkissa on yhteensä 81 maakuntaa, joista 30 väkiluvultaan suurinta kantaa nimeä suurkaupunkialue. Kaikki maakunnat sekä suurkaupunkialueet jakautuvat kuntiin ja nämä vielä naapurustoihin. Turkin paikallisvaaleissa äänestäjät joutuvat täyttämään monta äänestyslippua, kun yhtä aikaa valitaan muun muassa pormestarit, kunnanjohtajat, valtuustot sekä naapuruston virkamiehet (muhtar).

Turkissa pormestarit ja kunnanjohtajat ovat varsin näkyvässä asemassa. Kaduilla kävellessä ja bussilla maakunnasta toiseen matkatessa silmään osuu suuria kylttejä, joissa paikalliset poliittiset johtajat tervehtivät ihmisiä poliittisen iskulauseen ja edustamansa puolueen logon kera. Turkissa poliittiset saavutukset ja epäonnistumiset usein henkilöityvät vahvasti yhteen henkilöön, vaikkei hän yksin asioista päätäkään.

Kansalaiset ovat kunnanjohtajien ja pormestarien tekemisistä kiinnostuneita, ja aiheeseen liittyvät kiivaat keskustelut eivät ole harvinaisia. Tehtävässään epäonnistunut johtaja saa usein yhden vaalikauden jälkeen lähteä, mutta pidetty henkilö saattaa pysyä vallassa pitkiäkin aikoja. Esimerkiksi 86-vuotias kulturelli professori Yılmaz Büyükerşen ehti toimia Keski-Turkin Eskişehirin maakunnan pormestarina vuodesta 1999, kunnes päätti siirtyä nauttimaan eläkepäivistään eikä enää asettunut ehdolle. Turkin hallitus voi myös erottaa pormestarin tai kunnanjohtajan. Tätä ilmiötä on nähty erityisesti Kaakkois-Turkin kurdivaltaisilla alueilla, joissa alun perin vaalit voittaneita johtajia on korvattu terrorismikytköksiin vedoten valtapuolue AKP:n edustajilla. Erdoğan ei ole halunnut päästää kurdeja valtaan missään muodossa.

Turkissa pormestari on maakuntansa ylin vallankäyttäjä. Hänen tehtäviinsä kuuluu johtaa maakuntaa kokonaisuutena ja siten maakuntavaltuustoa. Pormestarin varsin laaja työnkuva vastaa esimerkiksi kaupunkisuunnittelusta, rakennushankkeista, julkisesta liikenteestä, talousasioista, kaupungin puhtaanapidosta sekä tapahtumista ja kulttuurista. Vaikka valtuusto tekee varsinaiset päätökset, on pormestarilla mahdollisuus palauttaa tehty päätös uudelleen käsiteltäväksi. Hän on myös usein maakunnan edustaja valtakunnallisesti ja merkittävä poliittinen keskustelija. Erityisesti suurimpien maakuntien, kuten Istanbulin ja Ankaran, pormestarit ovat olleet vaikutusvaltaisia jopa kansallisella tasolla.

Turkissa on yhteensä 922 kuntaa, joista jokaisella on oma kunnanjohtajansa. Kunnanjohtajan ja pormestarin tehtävät ovat osittain limittäisiä, mutta kunnanjohtaja keskittyy suppeammin paikallisten asioiden hoitamiseen käytännön tasolla. Kunnanjohtaja myös edustaa kuntaansa maakuntavaltuustossa. Turkki on väkiluvultaan sekä pinta-alaltaan iso valtio, ja näin ollen mittasuhteet ovat täysin erilaiset kuin Suomessa. Kunnanjohtajan hallinnoiman maakuntakeskuksen väkiluku voi olla satojatuhansia, jopa miljoona ihmistä.

Vaaleilla valituista päättäjistä huolimatta Turkissa on sekä maakunta- että kuntatasolla sisäministeriön ehdotuksesta presidentin nimittämät kuvernöörit. Kuvernöörillä ei ole merkittävää toimeenpanovaltaa paikallisissa asioissa, mutta hän toimii näennäisestä puolueettomuudestaan huolimatta linkkinä valtionhallinnon ja maakunnan välillä. Kuvernööri on paikallisen poliisi- ja turvallisuuskoneiston ylipäällikkö ja pystyy esimerkiksi kieltämään mielenosoituksia. Kaikista paikallishallinnossa tehdyistä päätöksistä tulee tiedottaa kuvernööriä viikon sisällä. Yleensä kuvernöörien palvelusajat yhdessä kohteessa kestävät vain hallituskauden eli viiden vuoden ajan, jotta liian läheisiä paikallisia suhteita ei synny.

Erdoğan haluaa Istanbulin ja Ankaran takaisin

Pääoppositiopuolue CHP:n yli puoluerajojen arvostettu Ekrem İmamoğlu hakee jatkokautta Istanbulin pormestarina. Edellisissä vaaleissa oppositio toimi yhtenäisesti ja asetti hänet pääehdokkaakseen, mikä mahdollisti niukan voiton entisestä pääministeristä, AKP:n Binali Yıldırımistä. Nyt tilanne on toinen. Lähes kaikki oppositiopuolueet ovat päätyneet asettamaan omat ehdokkaansa, ja äänten jakautuessa useiden eri ehdokkaiden välille on İmamoğlulla haastava tehtävä edessään tullakseen uudelleen valituksi. Viimeisimpien mielipidetiedustelujen mukaan İmamoğlu johtaa kuitenkin edelleen niukasti kolmella prosenttiyksiköllä AKP:n pormestariehdokas Murat Kurumia 43,5 prosenttiyksikön kannatuksella. Tosin Turkissa tehtyjen mielipidemittausten luotettavuuteen tulee suhtautua varauksella, sillä ne ovat usein poliittisesti puolueellisia johonkin suuntaan.

AKP:n ehdokas Murat Kurum on varteenotettava kilpailija, ja hänellä on mahdollisuus päihittää İmamoğlu Istanbulin pormestarikisassa. Kurum toimi Turkin edellisen hallituksen ympäristö- ja kaupunkisuunnittelun ministerinä ja keskittyy vaalikampanjassaan kaupungin viihtyvyyteen, julkiseen liikenteeseen sekä maanjäristyskestävän rakennuskannan kehittämiseen. Turkin politiikan kentällä 47-vuotiaan Kurumin valinta ehdokkaaksi on tarkasti harkittu. Hän on uudehko kasvo höystettynä aikaisemmalla kokemuksella niiden asioiden hoitamisesta, jotka asukkaita paljon puhuttavat. Erdoğan kampanjoi yhdessä Kurumin kanssa viestinään se, että Istanbul tulee ”pelastaa” opposition kynsistä.

Ankaran pormestarinvaalissa taas on kyse vahvasti kansallismielisiksi profiloituvien ehdokkaiden kilpailusta. Oppositiopuolue CHP:tä edustava pormestari Mansur Yavaş pyrkii jatkokaudelle. Hänellä on vastassaan AKP:n Turgut Altınok, joka on toiminut Ankaran suurkaupunkialueen, miltei miljoonan ihmisen Keçiörenin, kunnanjohtajana vuosina 1994–2004 ja uudelleen vuodesta 2019. Altınok on paikallisesti tunnettu ja suosittu poliitikko. Turkin paikallispolitiikassa on yleistä, että hiljalleen hyvällä työllä noustaan kunnanjohtajan virasta maakunnan pormestariksi. Näin kävi esimerkiksi nykyisen Istanbulin pormestarin Ekrem İmamoğlun tapauksessa, ja tämä olisi Altinokille luonnollinen askel.

AKP:n kanssa yhteistyötä edellisissä parlamenttivaaleissa tehneet pienpuolueet ovat asettaneet omat ehdokkaansa Istanbulin ja Ankaran pormestarikisaan, mutta niiden kannatus näissä maakunnissa on lähtökohtaisesti sen verran vähäinen, ettei se AKP:n voittomahdollisuuksia paljoa heikennä. Lisäksi kilpailun ollessa tiukka pienpuolueiden kannattajat äänestävät usein taktisesti AKP:n ehdokkaita varmistaakseen, ettei CHP voita.

Opposition tilanne eroaa AKP:stä siinä mielessä, että viime paikallisvaaleissa CHP:n kanssa yhteistyötä tehneiden kansallismielisen İyi-puolueen, kurdimielisen HDP:n ja vahvasti uskonnollis-konservatiivisen Saadet-puolueen yhteenlaskettu ääniosuus oli 14,5 prosenttiyksikköä. Vaikka osa näiden puolueiden kannattajista äänestäisi taktisista tai muista syistä CHP:n ehdokkaita, ei opposition hajaannus voi olla näkymättä lopputuloksessa negatiivisesti.

Paikallisvaalien tulosten moninaiset vaikutukset

Pitkällä aikavälillä AKP:n valta-asema voi horjua siten, että uskonnollis-konservatiivisille äänestäjille tarjoutuu uskottava saman aatemaailman vaihtoehto. Tällaista ei yli 20 vuoteen ole Turkissa ollut, mutta nyt vahvasta kannatuksesta ja tehokkaasta paikalliskoneistosta huolimatta AKP:tä uhkaa useilla alueilla äänten valuminen muille puolueille. Lähtökohtaisesti vahva haastajaehdokas AKP:lle on Turkin poliittisen islamin tienraivaajan Necmettin Erbakanin pojan Fatih Erbakanin johtama Yeniden Refah -puolue (Uusi hyvinvointipuolue). Vuoden 2023 parlamenttivaaleissa AKP:n kanssa vaaliliitossa ollut Yeniden Refah sai viisi kansanedustajaa ja yhteensä noin 1,5 miljoonaa ääntä, mikä on vuonna 2018 perustetulle puolueelle loistava tulos. Nyt vaaliliitto AKP:n kanssa on hajonnut erimielisyyksiin, ja Yeniden Refah aikoo päämäärätietoisesti nousta suureksi puolueeksi kritisoimalla AKP:tä. Yeniden Refah -puolueen ja muidenkin pienpuolueiden kansallinen näkyvyys ja vaikutusvalta lisääntyisivät kertaheitolla, jos ne voittaisivat esimerkiksi kunnanjohtajien paikkoja AKP:ltä. Tämä ei olisi Erdoğanille mieluista, sillä se murtaisi AKP:n vahvaa asemaa.

AKP varmasti säilyttää vahvan yleisen kannatuksensa, jota vastaan CHP yrittää taistella tavoitteenaan saada edellisten paikallisvaalien kaltainen tulos. Jos CHP:n İmamoğlu voittaa Istanbulissa ja jatkaa pormestarin virassa, on hänellä hyvät lähtökohdat nousta Turkin poliittisella kentällä vieläkin suuremmaksi hahmoksi. Häntä povataan opposition varteenotettavimmaksi presidenttiehdokkaaksi vuodelle 2028. Kaakkois-Turkissa kurdimielinen DEM-puolue jatkanee alueellista hallintaansa, mutta kysymys on lähinnä siitä, korvataanko pormestarit ja kunnanjohtajat terrorismikytköksiin vedoten taas pikaisesti AKP:n edustajilla.

Istanbulin ja Ankaran pormestarikilpailuiden suurten otsikoiden varjoon jää helposti väkiluvultaan pienempien maakuntien tilanne. Uskonnollis-konservatiivisten kansalaisten äänistä käydään nyt todella kovaa kilpailua. Edellisiin paikallisvaaleihin verrattuna uusia, AKP:tä haastavia pienpuolueita on useita. Mahdollinen lopputulema on myös, että pienpuolueet syövät toistensa kannatusta siinä määrin, ettei yksikään pärjää tarpeeksi hyvin. Tällöin AKP:n ja presidentti Erdoğanin asema olisi horjumaton taas muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Pinnan alla muhii.