Joulukuussa 2023 Kenia solmi kunnianhimoisen uuden talouskumppanuussopimuksen EU:n kanssa. Vähän huomiota saanut sopimus voi edistää myös Suomen tavoitteita lisätä kauppaa Afrikan kasvavilla markkinoilla. Yhden maan kanssa solmittu kumppanuus herättää kuitenkin huolta maanosan keskinäisen alueintegraation edistämisestä ja Afrikan vapaakauppa-alueen AfCFTA:n (African Continental Free Trade Area) toimeenpanosta.

Kenian ja EU:n 25 vuoden talouskumppanuussopimuksen (Economic Partnership Agreement, EPA) on määrä tulla voimaan tämän vuoden aikana. Sopimus antaa Kenian vientituotteille tullittoman ja kiintiöttömän pääsyn EU:n markkinoille. Sitä vastoin Kenian markkinat avataan EU-tuonnille osittain ja asteittain. Sopimusta on kuvailtu historialliseksi, sillä siihen sisältyy sitovia määräyksiä ilmasto- ja ympäristönsuojelusta, työntekijöiden oikeuksista, sukupuolten tasa-arvosta ja läpinäkyvästä riitojen käsittelystä. Näistä kestävyysnäkökulmista sopimus on kunnianhimoisin, jonka EU on ikinä solminut kehittyvän maan kanssa.

Sopimuksen odotetaan auttavan EU:ta vahvistamaan toimitusketjujaan ja tukevan samalla työpaikkojen luomista paikallisen lisäarvotuotannon avulla. EU on Kenian ensimmäinen vientikohde ja toiseksi suurin kauppakumppani Kiinan jälkeen. Kenian ja EU:n keskinäinen vuosittainen kauppa on kolmen miljardin dollarin luokkaa. Kenian odotetaan lisäävän vientiään ja hyötyvän samalla maatalouden, ruokaturvan ja varhaisessa kehitysvaiheessa olevan teollisuuden erityisistä suojatoimenpiteistä. Talouskumppanuussopimuksen valmisteluprosessin aikana Kenialle kertyneestä neuvottelukokemuksesta ja sopimuksen laajemmista ympäristöä koskevista säännöksistä voi olla hyötyä myös AfCFTA-sopimuksen laajemmalle täytäntöönpanolle. Kenia on yksi vapaakauppa-alueen luotsaajista.

Afrikan vapaakauppa-alueen toimeenpano etenee

Sopimus Afrikan vapaakauppa-alueesta (AfCFTA) tuli voimaan vuonna 2019 ja käynnistettiin toden teolla vuonna 2021. Sen tarkoituksena on yhtenäistää ja vahvistaa Afrikan sisäistä kauppaa vähentäen maiden riippuvuutta heilahtelevista hinnoista epävakailla raaka-ainemarkkinoilla. Tähän mennessä 47 jäsenmaata 55:stä on ratifioinut Afrikan unionin (AU) luotsaaman sopimuksen.

Tavaroiden ja palveluiden kaupan sekä riitojen ratkaisun pöytäkirjat on jo sovittu, kuten hiljattain myös investointien, kilpailupolitiikan ja teollis- ja tekijänoikeuksien. Yleinen täytäntöönpano on edelleen viivästynyt, sillä tullitarjouksista ja alkuperäsäännöistä ei ole vielä päästy sopuun kaikkien maiden kesken. Osasyy hitaalle edistymiselle voi olla monen Afrikan maan riippuvaisuus ulkoisesta kaupasta, avusta, lainoista ja investoinneista, eivätkä ne näin ollen ole immuuneja globaaleille talousjarruille covidista inflaatioon.

Kenia on yksi seitsemästä pilottimaasta, jotka ovat mukana vuonna 2022 aloitetussa kaupanohjausaloitteessa (Guided Trade Initiative). Aloite pyrkii testaamaan AfCFTA-kauppaa koskevia asiakirjoja ja menettelyjä ennalta valituissa tavaralähetyksissä pilottimaiden välillä. AfCFTA:n pääsihteerin Wamkele Menen mukaan 24 maata liittynee tänä vuonna aloitteeseen, jossa testataan myös uutta rahoitusjärjestelmän infrastruktuuria (Pan-African Payment and Settlement System), joka mahdollistaisi välittömien rajat ylittävien maksujen suorittamisen paikallisissa valuutoissa. Kaupanohjausaloitteen laajentuminen nähdään näin ollen tärkeänä askeleena vapaakauppa-alueen laajemmalle toiminnallistamiselle.

Toteutuessaan AfCFTA:sta tulisi maailman suurin vapaakauppa-alue, joka kattaisi 1,3 miljardin ihmisen ja 3,4 biljoonan dollarin markkinat. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tutkimuksen mukaan AfCFTA:n toimeenpano ja siihen liittyvät kattavat talousuudistukset voisivat lisätä Afrikan maiden välistä tavarakauppaa 53 prosentilla ja muun maailman kanssa 15 prosentilla.

Maanosan kasvavat markkinat ovat jo kauan kiinnostaneet EU:ta, joka on yrittänyt neuvotella monta talouskumppanuussopimusta Afrikan maiden talousblokkien kanssa mutta on saanut vain muutaman päätökseen.

Paikallissopimukset ristiriidassa alueintegraation kanssa

EU:n Kenian kanssa solmiman EPA:n oli alun perin määrä kattaa koko Itä-Afrikan yhteisö. Keskustelut aloitettiin jo vuonna 2014, mutta Uganda, Tansania, Ruanda ja Burundi eivät halunneet vastapuolisia ehtoja vapauttaa markkinoitaan EU:lle, joten Kenia päätti lopulta jatkaa neuvotteluja yksin. Joulukuun allekirjoitustilaisuudessa Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vetosi jälleen Itä-Afrikan muihin maihin, jotta ne liittyisivät mukaan sopimukseen alueellisen yhdentymisen puolesta.

Monet afrikkalaistoimijat suhtautuvat epäilevästi sopimuksen hyötyihin ja ovat huolissaan siitä, että kunnianhimoisten kriteerien täyttäminen vie resursseja paikallistalouden kehittämiseltä. Talouskumppanuussopimusta on kritisoitu, koska sen odotetaan tuovan vain vähän hyötyjä Afrikan sisäisen kaupan kehittämiseen ja etenkin “vähiten” kehittyneille maille, joilla on jo tulliton pääsy EU:n markkinoille. Itä-Afrikan yhteisöstä kaikki paitsi Kenia lasketaan vähiten kehittyneiksi maiksi. Kenian kukkaneuvosto on myös korostanut tuottajiin ja etenkin pienviljelijöihin kohdistuvaa painetta noudattaa EU:n kestävyysvaatimuksia torjunta-aineiden vähentämisestä. Tämä vaatii investointeja ja voi vaikuttaa kielteisesti tuotantoon, sillä trooppisen ilmastonsa vuoksi Kenia suurena kukkavientimaana on altis tuholaisille.

Kenian päätös solmia ulkoisia kauppakumppanuuksia erillään Itä-Afrikan yhteisöstä aiheuttaa jo nyt jännitteitä alueella. Kenia allekirjoitti talouskumppanuussopimuksen maan entisen siirtomaavallan Ison-Britannian kanssa vuonna 2021 Brexitin jälkeen ja aloitti viime vuonna kauppasopimuskeskustelut myös Yhdysvaltojen kanssa. Yksi suurista huolenaiheista on eurooppalaisten tuotteiden tulviminen Kenian markkinoille paikallisen teollisuuden kustannuksella. Alkuvuodesta 2024 on jo ilmennyt ongelmia EU:n ja Britannian sopimusten yhteensovitettavuudessa paikallisten sopimusten kanssa. Kenia on rikkonut molempia sopimuksia asettamalla korkeammat tullit alkoholituotteille, jotta Itä-Afrikan yhteisön yhteistä ulkoista tullia ei rikottaisi.

Alueintegraatio on vaikeaa, ja erilliset kauppasopimukset vaikeuttavat sitä entisestään. Uuden EU-sopimuksen riskinä on, että Kenian kauppavirrat siirtyvät entisestään Afrikan ulkopuolelle, kun taas kestävän kehityksen määräykset voivat ohjata maan institutionaalisia ja teknisiä valmiuksia pois AfCFTA:n toimeenpanemisesta. Kehitystaloustieteilijä Carlos Lopesin mukaan kahdenväliset järjestelyt heikentävät AfCFTA-johteista prosessia ja Afrikan asemaa yhtenäisenä talouskumppanina.

Tulevaisuuden vapaakauppa-alue voisi toimia pohjana mantereiden väliseen, laajaan vapaakauppasopimukseen. Maanosan laajuista tulliliittoa ei tosin vielä ole näkyvissä, ja monet maat suhtautuvat ristiriitaisesti syvempään integraatioon eivätkä ne välttämättä halua antaa AU:lle valtaa sopia kauppasopimuksia puolestaan. AfCFTA saa kuitenkin laajaa tukea, koska EU, Yhdysvallat ja monet kansainväliset tahot näkevät talousuudistusten, alueintegraation ja Afrikan maiden välisen kaupan kasvun hyödyt omille kauppa- ja investointitavoitteilleen lähitulevaisuudessakin. Samoin Suomi tukee AfCFTA:n toimeenpanoa kehitysvaroilla, sillä se luo mahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle esimerkiksi digitaalisten ratkaisujen hyödyntämiseksi tavaroiden tullauksessa.

Afrikan markkinat tarjoavat mahdollisuuksia suomalaisyrityksille

Alueintegraation ja monenkeskisen sääntöpohjaisen kauppajärjestelmän tukemisen lisäksi Suomi haluaa kaksinkertaistaa kaupan Afrikan maiden kanssa vuodesta 2020 vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite ilmenee ulkoministeriön maaliskuussa 2021 julkaisemassa Suomen ensimmäisessä Afrikka-strategiassa. Se tähtää Suomen ja Afrikan maiden poliittisten ja taloudellisten suhteiden kehittämiseen ja monipuolistamiseen.

Afrikka muodostaa edelleen hyvin pienen osan Suomen suorasta ulkomaankaupasta. Suomen tavaroiden ja palvelujen vienti Afrikkaan oli 1,86 miljardia euroa vuonna 2020. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 se oli noussut 2,28 miljardiin euroon. Pääasiallisia vientituotteita ovat metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden tuotteet, koneet ja laitteet sekä kaivos- ja prosessiteknologia. Etelä-Afrikka, Egypti ja Marokko ovat Suomen suurimmat vientimaat Afrikassa. Vienti vastaa vain kahta prosenttia ja tuonti Afrikasta 0,6:tta prosenttia Suomen kokonaiskaupasta. Suurin osa Suomen kaupasta Afrikan kanssa käydään kuitenkin epäsuorasti EU:n kautta, jolloin suoran viennin tilastot eivät anna kokonaiskuvaa.

Suomen Nairobin suurlähettilään Pirkka Tapiolan mukaan Suomi ei voi saavuttaa kaupan kaksinkertaistamisen tavoitetta ilman Keniaa. Kenian ostovoima ja uusien teknologioiden tarve kasvaa kaupungistumisen ja keskiluokkaistumisen myötä ja tarjoaa niin ollen mahdollisuuksia suomalaisyrityksille. Maa toimii myös porttina Itä-Afrikan kasvaville markkinoille. UN Comtrade -tilastojen mukaan Suomen suora kauppa Kenian kanssa on lähes tuplaantunut neljässä vuodessa 88 miljoonaan dollariin vuonna 2023. Suomen tuonti Keniasta on pysytellyt alle 10 miljoonan dollarin vuosittaisella tasolla 2020-luvulla. Suomalaisyritykset hyötyvät EU-tason kauppasopimuksista, kuten Kenian kanssa solmitusta EPA:sta, sillä kauppasuhteet EU:n ulkopuolisten maiden kanssa määritellään Brysselissä.

Uuskolonialismia vai strategista kumppanuutta?

Kenian kahdenkeskinen talouskumppanuus EU:n kanssa voi olla käytännönläheinen päätös maalle lyhyellä aikavälillä, mutta se nakertaa uskoa alueelliseen yhdentymiseen. Raaka-aineiden hankinta on edelleen keskeinen tavoite EU:lle, jonka tiukentuneet lait toimitusketjujen kestävyydestä ovat selvä osasyy ympäristö- ja työntekijöiden oikeuksien määräyksille sopimuksessa. EU on jo monta vuotta tehnyt retorista pesäeroa avunantajaroolistaan korostaen uutta suhdetta Afrikkaan strategisena kumppanina. Sopimus Kenian kanssa voisi todistaa  pesäeroa käytännössä, jos se onnistuu mahdollistamaan suuremman lisäarvon tuotannon Keniassa ja edistämään rakenneuudistuksia.

Euroopan ja sen entisten Afrikan siirtomaiden väliset kauppasuhteet ovat edelleen hyvin epätasapainoiset. Kaksi kolmasosaa Afrikan viennistä EU:hun on alkutuotteita ja raaka-aineita ja suurin osa EU:n investoinneista Afrikkaan kohdistuu kaivannaisteollisuuteen. Alueintegraatio taas povaa monimutkaisempien tavaroiden ja palveluiden kauppaa. Afrikan vielä vähäinen sisäinen kauppa ja EU:n historiallinen asema markkinoilla uhkaa jättää Afrikan heikommat taloudet loukkuun vallitsevaan uusliberalistiseen ja uuskolonialistiseen suhteeseen, jossa paikallistalouden uudistukset jäävät kaupan vapauttamisen jalkoihin ja taloudelliset edut virtaavat ensisijaisesti Eurooppaan.

EU, Suomi mukaan lukien, sanoo haluavansa kehittää monipuolisempia suhteita Afrikkaan. AfCFTA -sopimuksen täytäntöönpanon tulisi silloin olla keskiössä EU:n Afrikassa harjoittaman hajanaisen kauppapolitiikan sijaan, joka pikemminkin vaarantaa alueen yhdentymisen ja vahvistamisen kaupankäynnin uutta lukua varten.

__

Kirjoittaja: Nina Näsman

Editointi: Karoliina Lehtola, Tiina Salola, Jannika Melkko

Kielenhuolto: Jannika Melkko