Kirjoittajat Matilda Byholm ja Robert Stjernberg ovat Helsingin yliopistosta valmistuneita historioitsijoita, jotka ovat hiljattain tehneet kaksi pitkää matkaa Kaakkois-Aasiaan.

Kiinan kasvava vaikutusvalta Kaakkois-Aasiassa on näkyvä ilmiö alueella matkustavalle. Viime vuosina Laosiin ja Kambodžaan on perustettu useita suuria infrastruktuurihankkeita kiinalaisella rahoituksella. Ne tuovat kasvua, turismia ja työpaikkoja, mutta niitä varjostavat usein hämärä sijoituspolitiikka ja geopoliittiset intressit. Investointeihin liittyy usein suuria lainoja, paikallisten yhteisöjen pakkosiirtoja ja ekologisia ongelmia. Samaan aikaan maat ovat yhä riippuvaisempia Kiinasta.

Juna lähtee äänettömästi laiturilta ilman pienintäkään tärähdystä. Vauhti kiihtyy pian sadan kilometrin tuntinopeuteen. Muutamassa minuutissa olemme jättäneet taaksemme vilkkaan aseman ja maisemat vaihtuvat maaseuduksi, tosin ei rautatieaseman tienoillakaan juuri muita rakennuksia ollut. Asema sijaitsee lentokentän tavoin noin puolen tunnin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta.

Sisäänkäynnin yhteydessä on turvatarkastus metallinpaljastimineen ja laukuntarkastuksineen. Pienen kahvilan lisäksi asemalla on Friendship-niminen kioski, josta voi ostaa pientä purtavaa. Myös junan sisätilat tuovat hieman mieleen lentokoneen. Edessä olevassa istuimessa, kokoontaitettavan tarjoilualustan yläpuolella, lukee hienosti kirjailtuna LCR – Laos-China Railway.

Olemme lähteneet Laosin suosituimmasta matkakohteesta, Unescon maailmanperintökaupunki Luang Prabangista, kohti pääkaupunki Vientianea. Matka kestää noin kaksi tuntia, mikä on suuri ero verrattuna niihin 6–8 tuntiin, jotka olisimme viettäneet bussissa, jos olisimme taittaneet saman matkan vain muutamaa vuotta aiemmin. Junalippujen saaminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Liput tulevat myyntiin kolme päivää etukäteen, ja ne myydään loppuun lähes välittömästi. Virkailija selitti pahoittelevaan sävyyn, kuinka juna täyttyy nopeasti ryhmistä, jotka nousevat junaan radan pohjoispäässä, Botenissa Kiinan rajalla. Junavaunussa puhutun kielen perusteella hän saattoi olla oikeassa.

LCR avattiin virallisesti 3. joulukuuta 2021, vain päivä Laosin demokraattisen kansantasavallan 46. vuosipäivän jälkeen. Junarata on valtava infrastruktuurihanke, jonka ylellisyys on jyrkässä kontrastissa maan väestön valtaosan elintason kanssa. Laos on suurelta osin maatalousyhteiskunta jonka YK luokittelee yhdeksi maailman vähiten kehittyneistä maista.

Vuoristoinen maasto on tuonut oman haasteensa rautatieprojektiin – junaraide kulkee 154 sillan yli ja 76 tunnelin läpi. Yhteensä tämä tekee 196 kilometriä, mikä on vaikuttava luku jopa globaalissa mittakaavassa. Miten Laosin kaltaisella köyhällä maalla on varaa tämän mittakaavan hankkeeseen, on kysymys, joka on varmasti herännyt monissa matkailijoissa. Vastaus on varsin yksinkertainen: ei ole.

Nopeita muutoksia

LCR on nimensä mukaisesti Kiinan ja Laosin yhteinen projekti ja osa Kiinan Vyö ja tie -hanketta (Belt and Road Initiative tai BRI). Numerot kuitenkin paljastavat, kuinka yhteinen hanke todellisuudessa on. LCR:n on arvioitu maksaneen yhteensä noin 6 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Tästä 60 prosenttia tulee Kiinan valtion omistamalta Exim-pankilta ja 40 prosenttia Laos-China Railway Company Limitediltä, josta Kiina omistaa 70 prosenttia ja Laos 30 prosenttia.

Rahoittaakseen oman osuutensa, Laosin valtio on sijoittanut hankkeeseen 250 miljoonaa dollaria ja ottanut 480 miljoonan dollarin lainan edellä mainitulta Exim-pankilta. Brian Eyler mainitsee teoksessa Last Days of the Mighty Mekong (2019) miten valtava summa tämä oli maalle, jonka bruttokansantuote oli hankkeen käynnistymisvuonna 2016 vain vähän päälle kaksi kertaa rautatielinjan kokonaiskustannuksista. Laosin valtio takasi lainan viidellä kaliumkaivoksella. Tämän sopimuksen tarkat yksityiskohdat ovat kuitenkin aika lailla hämärän peitossa.

Laos ei ole Kaakkois-Aasian ainoa maa, johon Vyö ja tie -hanke ylettyy. Vuotta aiemmin istuimme minibussissa, joka huristaa kambodzalaista moottoritietä pitkin. Olemme jättäneet taaksemme pääkaupunki Phnom Penhin ruuhkaiset kadut ja lähes autio moottoritie tuntuu niihin verrattuna epätodelliselta. Välillä ohi hujahtaa kylttejä, joissa söpö panda muistuttaa ajoturvallisuudesta – ”are you driving or flying?” Phnom Penhin ja rannikkokaupunki Sihanoukvillen välinen moottoritie on rakennettu kiinalaisella rahoituksella nopeuttamaan kulkua kahden keskuksen välillä.

Vanhan matkaoppaan mukaan reilun kahdensadan kilometrin matkan taittamiseen menisi ainakin viisi tuntia, mutta uutta moottoritietä pitkin olemme perillä kolmessa tunnissa. Vasta avatun moottoritien vähäinen liikenne kuitenkin ihmetyttää.

Klikkaa twiitataksesi.

Vanhan matkaoppaan mukaan reilun kahdensadan kilometrin matkan taittamiseen menisi ainakin viisi tuntia, mutta uutta moottoritietä pitkin olemme perillä kolmessa tunnissa. Vasta avatun moottoritien vähäinen liikenne kuitenkin ihmetyttää. Kaupungeissa ja muilla valtateillä bussien ja autojen seassa pujottelee paikallisten skoottereita, mopoja ja tuktukeja, mutta sellaisilla moottoritielle ei ole asiaa. Sen päätarkoitus onkin nopeuttaa rahdin kuljetusta ja viedä turisteja Kambodzan rannikkokaistaleelle.

Vielä vajaa vuosikymmen sitten Sihanoukville tunnettiin rauhallisena rantakohteena, mutta vain muutamassa vuodessa kaupunki koki täydellisen muodonmuutoksen kun kiinalaiset sijoittat alkoivat rakennuttaa kaupunkiin kasinoja. Sihanoukvilleen alkoi tulla Kiinasta järjestäytynyttä rikollisuutta mukaan lukien ihmiskauppaa. Koronapandemian hiljennettyä uhkapelitalouden Sihanoukvilleen jäi valtava määrä keskeneräisiä rakennusprojekteja, joita ei vieläkään ole saatettu loppuun.

Nykyään suurin osa bussien tuomista turisteista suuntaakin suoraan satamaan, josta pääsee Sihanoukvillen edustalla oleville saarille. Koh Rong Sanloemin saarella hiekka on valkoista, meri turkoosia ja rantaviivaa täplittävät lähinnä länsimaisia reppureissaajia notkuvat hostellit ja rantabaarit. Turistien määrästä huolimatta tunnelma on rauhallinen ja heti rantaviivan takana kohoaa viidakon peittämiä kukkuloita. Yksikään rakennus ei ole puita korkeampi.

Seuraavana päivänä kävelemme saaren toisella puolella sijaitsevalle rannalle viidakon halki kulkevaa polkua pitkin. Matkan puolivälissä törmäämme odottamattomaan näkyyn – hakkuuaukeaan. Raivauskoneet repivät puita juurineen keskellä saarta. Juteltuamme paikallisille meille selviää, että saarelle rakennetaan isoa lomakeskusta ja lentokenttää. Tammikuussa 2023 useat paikalliset yrittäjät saivat viranomaisilta häätökäskyn, jossa väitettiin, että heidän toimintansa tontilla on laitonta.

Viranomaisten mukaan suurin osa saaren maasta olisi jo vuonna 2008 myyty kahdelle suuryritykselle, joiden rakennusprojektien alta paikallisten on nyt siirryttävä. Aikaa kiinteistöjen tyhjentämiseen annettiin alun perin tammikuun loppuun asti, mutta määräajan venyttämisen johdosta häätökäskyn saaneet majatalot vastaanottivat turisteja vielä vieraillessamme saarella helmikuussa 2023. Aika on kuitenkin käymässä vähiin. Meidän majatalomme joutuu lopettamaan toimintansa lähtöämme seuraavalla viikolla.

Kasinoita ja plantaaseja

Koh Rong Sanloemin tapaus ei ole Kambodzassa ja Laosissa ainut laatuaan. Lukuisissa muissakin kohteissa paikalliset ihmiset on lyhyellä varoitusajalla häädetty kodeistaan ja liikeyrityksistään isojen sijoittajien rakennusprojektien alta. Sijoittajat ovat lähtöisin useista Itä-Aasian maista, kuten Japanista tai Vietnamista, mutta ylivoimaisesti suurin osa projekteista on kiinalaisia hankkeita.

Paikalliset yhteisöt ovat vuosien varrella joutuneet väistämään niin kaupunkirakentamisen kuin Mekongia katkovien vesivoimaloidenkin tieltä. Vuonna 2008 kiinalaisomisteinen rakennusfirma Union Development Group (UDG) vuokrasi Botum Sakor -kansallispuistosta maa-alueen, joka vastaa noin viidesosaa Kambodzan lyhyestä rannikkokaistaleesta. Alue sijaitsee reilut 30 kilometriä luoteeseen Koh Rong Sanloemilta, Kampong Som -lahden toisella puolella etelässä sijaitsevasta Sihanoukvillesta katsottuna.

Vyö ja tie -hankkeisiin kuuluvalle Dara Sakorin talousvyöhykkeelle kaavaillaan valtavaa turistikaupunkia lentokenttineen, kasinoineen ja luksushuviloineen. Sopimuksen seurauksena Botum Sakor on menettänyt yli 20 prosenttia metsistään ja yli tuhat perhettä on häädetty kodeistaan. Sihanoukvillen lailla myös Dara Sakorista on alkanut paljastua verkkohuijauksiin liittyvää ihmiskauppaa, josta on kasvanut poikkeuksellisen laaja ilmiö Kambodzassa viime vuosien aikana.

Uusien viljelmien tieltä on usein jouduttu siirtämään paikallisia asukkaita, ja jos alue on ollut asumatonta, metsää on raivattu. Vuoden 2024 alussa Laosissa arvioitiin olevan yli 900 Kiinasta peräisin olevaa maataloushanketta.

Klikkaa twiitataksesi.

Lähinnä Kiinasta ja muualta Kaakkois-Aasiasta kotoisin olevat ihmiskaupan uhrit houkutellaan Kambodzaan valheellisten työtarjousten perässä. Perillä järjestäytyneet rikolliset vangitsevat uhrit keskuksiin, joissa heidät pakotetaan väkivallan uhalla suorittamaan muun muassa uhkapelaamiseen ja verkkoromansseihin liittyviä huijauksia. Vuonna 2020 Yhdysvallat asetti UDG:lle pakotteita vedoten ihmisoikeuskysymyksiin. Häätöjen lisäksi Yhdysvallat on myös ilmaissut huolensa Dara Sakorin lentokentän mahdollisesta sotilaallisesta käytöstä.

Myöskään Laosissa rautatie ei ole ainoa kiinalaissijoitus. Maantieteestä ja valtio-ohjatummasta taloudesta johtuen sijoituksilla on tosin eri painotukset. Kasinot ja luksushotellit ovat toistaiseksi harvinaisempia, sen sijaan maataloussektorin hankkeet ovat paljon näkyvämpiä. Niihin kuuluvat muun muassa junan ikkunasta näkyvät plantaasit, joissa viljellään muun muassa banaaneja, sokeria ja kassavaa, trooppista juuresta. Uusien viljelmien tieltä on usein jouduttu siirtämään paikallisia asukkaita, ja jos alue on ollut asumatonta, metsää on raivattu.

Vuoden 2024 alussa Laosissa arvioitiin olevan yli 900 Kiinasta peräisin olevaa maataloushanketta. Tämä näkyy selvästi maataloustuotteiden viennissä Laosista Kiinaan, joka on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Laosin mukaan vienti kasvoi 20 prosenttia vuonna 2023, 1,4 miljardin arvosta. Valtio viittaa ”2+3-järjestelmään”, jossa Laos tarjoaa maata ja työvoimaa, kun taas sijoittajat tarjoavat pääomaa, asiantuntemusta ja markkinoita. Tämä tarkoittaa, että Laos toimii lähinnä sijoittajien viljelysmaana valmiita kiinalaisia markkinoita varten.

Lisäksi useiden plantaasien ja tehtaiden on raportoitu työllistävän kiinalaista työvoimaa ennemmin kuin paikallista. Monien plantaasien ja jalostamojen on myös raportoitu saastutavan vesiä ja aiheuttavan muita ympäristöhaittoja. Radio Free Asian mukaan Laosin valtio, puhumattakaan kansalaisista, hyötyvät tästä järjestelmästä rahallisesti erittäin vähän. Lehden haastattelema laosilainen liikemies arvioi maan osuuden vientituloista olevan vain noin 10 prosenttia.

Autoritaarisuus ja korruptio

Syy kiinalaisten yritysten vyörymiselle Kambodzaan ja Laosiin löytyy maiden johdosta. Kambodzaa 1980-luvulta aina elokuuhun 2023 asti hallinnut Hun Sen kiristi otettaan vallasta viimeisten kymmenen pääministerivuotensa aikana ja teki heikosta demokratiasta käytännössä diktatuurin. Elokuussa pääministeriksi nousi Hun Senin poika, Hun Manet. Vahvistaakseen valtaansa Hun Sen palkitsi itselleen lojaaleja tukijoita maanluovutuksilla ja Kambodza onkin sisällissotaa käyvän Myanmarin jälkeen Kaakkois-Aasian korruptoitunein maa. Kiina oli Hun Senin Kambodzalle houkutteleva liikekumppani sillä se sivuutti kysymykset demokratiakehityksestä ja ihmisoikeuksista, kun sopimuksia allekirjoitettiin.

Laosia taas on hallinnut kommunistinen puolue vuodesta 1975. Taloutta on avattu 1990-luvulta alkaen ja ulkomaalaiset sijoitukset ovat yleistyneet. Maahan on perustettu niin kutsuttuja erityistalousalueita (special economic zones), joilla ulkomaiset, etupäässä kiinalaiset, yritykset voivat toimia vapaasti. Alueille on suunnitteilla muun muassa isoja hotellikomplekseja.

Laosin ulkopoliittiset suhteet ovat usein perustuneet tasapainotteluun Kiinan ja Vietnamin välillä. Päätös LCR:stä lyötiin lukkoon Choummaly Saysonen Kiina-mielisen kabinetin aikana. Silloisella kiinalaistaustaisella varapääministerillä, Somsavat Lengsavadilla, on henkilökohtaisia kytköksiä useisiin maahan tehtyihin sijoituksiin. Vain pari viikkoa LCR-sopimuksen vahvistamisen jälkeen hallitus pakotettiin eroamaan ja korvattiin Vietnam-mielisellä kabinetilla.

Monia Kambodzaan sijoittaneita kiinalaisyrityksiä yhdistää hämäräperäinen tausta. Niilläkin rakennusyrityksillä, joilla nimellisesti on kambodzalainen omistaja on usein kiinalainen rahoittaja ja moniin näiden yritysten hankkeisiin liittyykin vahva epäily rahanpesusta. Myös ajaessamme bussilla Laosissa poliisi pysäytti meidät pariin otteeseen, mutta huomatessaan kaikkien matkustajien olevan länsimaalaisia, matka sai jatkua. Kuljettajamme kertoi, että tiesulkujen tarkoituksena on kitkeä rahanpesua ja että poliisit tarkistivat vain kiinalaisten ja vietnamilaisten papereita.

Matkamme aikana meille kerrotaan, että monet Kambodzassa vaikuttavat kiinalaiset liikemiehet ovat kotimaassaan rikollisia, jotka ovat siirtäneet toimintansa ulkomaille. Esimerkiksi Kambodzan kansalaisuuden vuonna 2017 saanut She Zhijiang on yksi Dara Sakorin sijoittajista. She tunnetaan myös Myanmarin ja Thaimaan rajalla pyörittämistään kasinoista ja niistä paljastuneista ihmiskauppavyyhdeistä, jotka noudattelevat samaa kaavaa kuin Dara Sakorissa paljastuneet vastaavat. She on parhaillaan pidättetynä Thaimaassa odottamassa karkoitusta Kiinaan.

Edistystä vai velka-ansa?

Vaikka monet kiinalaisten yritysten hankkeista parantavatkin esimerkiksi kulkuyhteyksiä ja luovat työtä paikallisille, liittyy niihin silti merkittäviä ongelmia. IMF:n mukaan Laosin valtionvelka on ylittänyt maan bruttokansantuotteen, ja tästä velasta yli puolet on Kiinalle. Nivomalla Kambodzan ja Laosin osaksi Vyö ja tie -hankettaan sitoo Kiina maita lähemmäs itseään ja lujittaa vaikutusvaltaansa alueella.

Eniten muutoksen tuulet vaikuttavat tavallisiin laosilaisiin ja kambodzalaisiin, joiden oikeusturva on lähes olematon häätöjen ja pakkosiirtojen edessä. Monesti häätö suuryrityksen hankkeen alta vie yhteisöiltä myös elinkeinon uusien asuinalueiden sijaitessa huonommalla alueella maanviljelyä ajatellen tai liian kaukana hyvistä kalastusvesistä. Toinen kärsijä on jo valmiiksi luontokadosta kärsivä paikallinen ympäristö.

Kiireellä etenevissä projekteissa ei aina ole arvioitu ympäristövaikutuksia, ja monien rakennuskompleksien alta esimerkiksi kuivataan järviä ja kaadetaan puita, joiden merkitys kaupunkien viilentäjinä tulee entisestään korostumaan ilmastonmuutoksen edetessä. Varsinkin Kambozan metsät ovat vähentyneet dramaattisesti hakkuiden seurauksena. Sekä Kambodzan että Laosin arvioidaan olevan erityisen haavoittuvassa asemassa ilmastonmuutoksen suhteen.

Kiireessä ja nopeaa voittoa tavoitellessa huomioidaan harvoin luonto, geopolitiikka tai sosiaaliset seuraukset.

Klikkaa twiitataksesi.

Tavalliselle matkaajalle suuri osa tästä tosin näyttäytyy lähinnä positiivisina edistysaskeleina kohti sellaista elintasoa, mihin olemme tottuneet globaalissa lännessä, aina paremmista liikenneyhteyksistä, moderneilla mukavuuksilla varusteltuihin hotelleihin. On kiistatonta, että tämä kehitys nostaa elintasoa ja sosiaalista liikkuvuutta. Voi kuitenkin kysyä, kenen ehdoilla tämä tapahtuu ja mitkä ovat sen pitkän aikavälin seuraukset. Kiireessä ja nopeaa voittoa tavoitellessa huomioidaan harvoin luonto, geopolitiikka tai sosiaaliset seuraukset. Maiden hallinnoille tämä kehitys on monin tavoin myös keino legitimoida oma valta ja luoda kuvaa edistyksestä. Etelä-Laosissa sijaitsevassa Paksen kaupungissa tämä ilmenee hyvin, jossa guesthousen henkilökunta neuvoo meidät vastarakennettuun ostoskeskukseen nostamaan käteistä ja syömään lounasta.

Ilmastoitu ostoskeskus tuntuu eri todellisuudelta kuin sitä ympäröivät kuumat ja pölyiset kadut. Ravintoloiden lisäksi keskuksessa on elokuvateatteri, kuntosali ja iso ruokakauppa. Etenkin tänään Friendship Mall Pakse on täynnä musiikkia, kumisevia gongeja ja hyväntuulisia ihmisiä. Liiketiloissa kiertää lohikäärmemaskotti nauravien lasten saattamana. On 10. helmikuuta 2024, kiinalainen uusivuosi ja lohikäärmeen vuoden alku. Ison ruokakaupan seinällä lukee isolla, punaisella kirjoituksella muistutus ystävyyden arvosta: “Friendship is always worth it”.

—

Kirjoittajat: Matilda Byholm ja Robert Stjernberg
Editointi: Eero Tuorila, Julia Lintunen, Veikko Mäkelä
Kielenhuolto: Hanna Lehto