Georgiassa käytiin merkittävät parlamenttivaalit 26. lokakuuta 2024. Vaaleja pidettiin etukäteen suunnannäyttäjänä sille, ottaako maa suunnan kohti EU-jäsenyyttä vai Venäjän vaikutuspiiriä. Venäjämielinen Georgialainen unelma -puolue julisti itsensä vaalien voittajaksi. Oppositio syyttää puoluetta vaalivilpistä. Mitä Georgian tilanteesta tulisi tietää?

Georgian presidentti Salome Zurabišvili oli jo ehtinyt onnitella oppositiota ääntenlaskun alkaessa. Kun lopullinen vaalitulos selvisi, tunnelma muuttui. Vastoin ennusteita hallituspuolue Georgialainen unelma sai 54 prosenttia äänistä ja länsimielinen oppositiokoalitio 37,5 prosenttia. 

”Viimeisenä riippumattomana toimielimenä en voi tunnustaa näitä vaaleja – se laillistaisi Venäjän vallankaappauksen Georgiassa. Esi-isämme kestivät liikaa, jotta voisimme luopua eurooppalaisesta tulevaisuudestamme”, Zurabišvili kirjoitti X:ssä ja kehotti kansalaisia protestoimaan. Länsi- ja EU-myönteinen Zurabišvili on ollut viime vuodet jatkuvasti vastakkain maansa hallituksen kanssa.

Vaalien tulos oli valtava pettymys EU-lähentymistä kannattaville. Ennen vaaleja opposition voittoa pidettiin todennäköisenä. Muun muassa yhdysvaltalaisen tutkimusyhtiö Edison Researchin ovensuukysely ennusti oppositiolle voittoa 11 prosenttiyksiköllä.

Georgia saavutti pitkään tavoittelemansa EU-ehdokasmaan aseman joulukuussa 2023, ja tavoite EU:n jäsenyydestä on kirjattu Georgian perustuslakiin. Vaalien voittajaksi julistautunut Georgialainen unelma kertoo kuitenkin edelleen tukevansa maansa pyrkimystä EU-jäsenvaltioksi. Samaan aikaan jäsenyysprosessi on jäissä puolueen oman demokratianvastaisen toiminnan takia.

Georgialainen unelma on uhannut lakkauttaa oppositiopuolueet perustuslaillisella muutoksella. Puolue ei kuitenkaan saanut vaaleissa määräenemmistöä, jota tarvittaisiin perustuslain muutoksiin. 

”Tämä on yritys varastaa Georgian tulevaisuus”, Tina Bokuchava, suurimman oppositiopuolueen Yhdistyneen kansallisen liikkeen johtaja, kommentoi vaalitulosta. Bokuchava kutsui hallituksen uhkausta oppositiopuolueiden lakkauttamisesta yritykseksi valkovenäläistää Georgia.

Oppositioryhmät ilmoittivat, etteivät niiden kansanedustajat ota vastaan parlamenttimandaattejaan vilpillisen vaalituloksen takia. 

Georgian pitkä tie EU-ehdokasmaaksi

Ymmärtääkseen Georgian nykytilannetta on katsottava hieman maan lähihistoriaan. 

Georgia itsenäistyi Neuvostoliitosta 1991 ja maassa käytiin sisällissota itsenäistymistä seuraavina vuosina. Tuolloin Venäjä tuki separatistisia liikkeitä Georgian pohjoisissa maakunnissa Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. Sisällissodan seurauksena alueet irtaantuivat Georgian keskushallinnosta.

Vuonna 1992 maan johtoon nousi Neuvostoliiton entinen ulkoministeri Eduard Ševardnadze. Ševardnadze toimi Georgian valtionpäämiehenä ja presidenttinä vuoden 2003 vaaleihin asti, jolloin tämän vaalivoittoa pidettiin vipillisenä. Alkoi ruusuvallankumouksena tunnettu tapahtumasarja, jonka seurauksena Ševardnadze pakotettiin eroamaan. Georgian ruusuvallankumous oli ensimmäinen niin kutsutuista värivallankumouksista, joissa länsimielinen liike kaatoi tai pyrki kaatamaan autoritaarisen hallinnon entisissä Neuvostoliiton maissa.

Georgian ruusuvallankumous oli ensimmäinen niin kutsutuista värivallankumouksista, joissa länsimielinen liike kaatoi tai pyrki kaatamaan autoritaarisen hallinnon entisissä Neuvostoliiton maissa.

Klikkaa twiitataksesi.

Ruusuvallankumouksen jälkeen presidentiksi nousi länsimielinen Mikheil Saakašvili, joka lupasi palauttaa Etelä-Ossetian ja Abhasian takaisin Georgian keskushallinnon alle. Välit Venäjän kanssa kiristyivät entisestään, ja lopulta elokuussa 2008 Venäjä ja Georgia taistelivat viisi päivää kestäneen raivokkaan sodan, joka päättyi Venäjän ylivoimaiseen voittoon. 

Sodan seurauksena Venäjä tunnusti Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisiksi valtioiksi. Kansainvälinen yhteisö ei ole yhtynyt tunnustukseen, vaan Venäjän katsotaan miehittävän edelleen noin viidennestä Georgian pinta-alasta.

Kesällä 2014 Georgia otti ensimmäisen konkreettisen askeleen kohti EU:ta, kun EU ja Georgia solmivat assosiaatiosopimuksen, jolla lähennettiin alueiden taloudellisia ja poliittisia siteitä. Georgia haki EU-jäsenyyttä maaliskuussa 2022 ja sai ehdokasmaan aseman joulukuussa 2023. Nyt kauan tavoiteltu EU-jäsenyys on kuitenkin jäissä. 

Georgialainen unelma kääntyi kohti Venäjää 

Georgialainen unelma -puolue on ollut vallassa vuodesta 2012 alkaen. Puolue ajoi aluksi liberaalia, länsimielistä politiikkaa, mutta erityisesti kahden viime vuoden aikana suunta on muuttunut. Muutosta kuvastaa se, että nykyinen presidentti Zurabišvili oli puolueen tukema ehdokas vuoden 2018 presidentinvaaleissa.

Puolue on pitänyt yllä omalaatuista tasapainoa suhteessa Venäjään ja länteen. Aiemman sodan seurauksena maalla ei ole virallisia diplomaattisuhteita Venäjän kanssa ja se on esimerkiksi ottanut vastaan ukrainalaisia pakolaisia, mutta toisaalta kieltäynyt asettamasta EU:n vaatimia pakotteita Venäjälle.

Georgialaisen unelman keskeinen viesti syksyn 2024 vaalikampanjassa on ollut, että länsi ja paikallinen oppositio pyrkivät ajamaan Georgian sotaan Venäjän kanssa. Sodalla pelottelu on voimakas viesti maassa, jossa Venäjän edellinen hyökkäys on tuoreessa muistissa. Irakli Kobakhidze on toiminut maan pääministerinä alkuvuodesta 2024 ja hänen johdollaan puolue on ottanut entistä kärjekkäämmän linjan.

Georgialaisen unelman keskeinen viesti syksyn 2024 vaalikampanjassa on ollut, että länsi ja paikallinen oppositio pyrkivät ajamaan Georgian sotaan Venäjän kanssa. Sodalla pelottelu on voimakas viesti maassa, jossa Venäjän edellinen hyökkäys on tuoreessa muistissa.

Klikkaa twiitataksesi.

Georgialaisen unelman taustalla on alusta asti häärinyt puolueen perustaja, oligarkki ja Georgian rikkain ihminen Bidzina Ivanišvili. Ivanišvili käyttää valtaansa pääosin kulissien takana, eikä hän ole viime vuosina toiminut merkittävissä poliittisissa tehtävissä. Julkisuudessakin hän on esiintynyt harvakseltaan. Tästä huolimatta häntä pidetään jopa Georgian vaikutusvaltaisimpana ihmisenä. 

Oppositiopuolueet ovat vuosia syyttäneet Ivanishvilia uskollisuudesta Venäjälle. Carnegie Europen tutkijan Thomas de Waalin mukaan on yksinkertaistavaa nähdä Ivanishvili pelkkänä Vladimir Putinin pelinappulana. Tutkija vertaa Ivanišvilia Unkarin Viktor Orbániin, joka pelailee omia pelejään Venäjän ja EU:n välissä ja vetoaa konservatiivisiin arvoihin. 

Muutama päivä ennen vaaleja Ivanišvili antoi paikalliselle televisiokanavalle laajan haastattelun, jossa hän esitteli ajatteluaan, kuten erilaisia lännenvastaisia salaliittoteorioita. Ivanišvilin mukaan paikallisen opposition taustalla vaikuttaa ”globaali sotapuolue” eli jonkinlainen länsimainen salaliitto, joka pyrkii ajamaan Georgian sotaan Venäjän kanssa. Hän toisti myös uhkauksensa rangaista poliittisia vastustajiaan. 

Ivanišvili puolueineen on lietsonut vihaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Haastattelussa hän väittää esimerkiksi, että Euroopassa vanhempia painostetaan pakottamaan lapsensa vaihtamaan sukupuoltaan, että lapset ovat olleet mukana orgioissa Barcelonan Pride-tapahtumassa ja että ”miesten maito on samaa kuin naisten maito”. 

Uudet lait rajoittavat kansalaisyhteiskuntaa ja mediaa 

EU-jäsenyyden kannatus on Georgiassa erittäin vankkaa. Jopa 86 prosenttia kansasta kannattaa unioniin liittymistä. Myös Nato-jäsenyyden kannatus on suurta: 79 prosenttia kannattaa liittymistä sotilasliittoon. 

Eurooppa-neuvosto laittoi kuitenkin Georgian EU-prosessin jäihin kesäkuussa 2024. Jäädyttämisen taustalla oli niin kutsuttu agenttilaki, joka pakottaa kansalaisjärjestöt ja tiedotusvälineet rekisteröitymään ”vieraan vallan agenteiksi”, mikäli ne saavat yli 20 prosenttia rahoituksestaan ulkomailta. Vastustajat ovat kutsuneet lakia ”venäläiseksi laiksi”, sillä se muistuttaa läheisesti lainsäädäntöä, jota Venäjällä käytetään hallinnon kritisoinnin tukahduttamiseen. 

Historiallisen suurissa mielenosoituksissa jopa 200 000 ihmistä kerääntyi kaduille vastustamaan lakia ja näyttämään tukensa EU-jäsenyydelle. Poliisit käyttivät mielenosoitusten tukahduttamiseen vesitykkejä ja kyynelkaasua. Presidentti Zurabišvili käytti veto-oikeuttaan lakiesitystä vastaan, mutta vastustuksesta huolimatta laki saatiin runnottua läpi. 

Toinen kansainvälistä huomiota herättänyt laki rajoittaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Laki kieltää samaa sukupuolta olevien avioliitot ja adoptiot, sukupuolen korjaamisen sekä ”homopropagandan”, kuten homoseksuaalisuudesta kertomisen kouluissa.

Yksi Georgian tunnetuimmista transsukupuolisista, malli ja vaikuttaja Kesaria Abramidze murhattiin vain päivä lain hyväksymisen jälkeen. Tapaus on herättänyt huolta viharikosten ja syrjinnän lisääntymisestä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat hyvin kiistanalainen aihe Georgiassa, ja valtapuolue Georgialainen unelma on valjastanut sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt osaksi viholliskuvaansa. Mielipidemittaukset osoittavat, että samaa sukupuolta olevien avioliittoja vastustetaan laajasti, joskin mielipiteet ovat liikkuneet hieman sallivampaan suuntaan.

Jopa yli 200 000 ihmistä osoitti mieltään Tbilisissä niin kutsuttua agenttilakia vastaan keväällä 2024. Mielenosoitukset olivat historiallisen suuria neljän miljoonan asukkaan maassa. Kuva: Unsplash.

Useat tahot todistavat vaaleihin vaikuttamisesta 

Oppositio syyttää Georgialaista unelmaa ja Venäjää vaaleihin sekaantumisesta. Presidentti Zurabišvili kutsui vaalitulosta ”Venäjän erikoisoperaatioksi”. Eurooppalaiset tarkkailijat ovat todenneet, että Georgian parlamenttivaaleissa ilmeni rikkomuksia, äänten ostamista ja väkivaltatapauksia. 

Euroopan unioni on vaatinut Georgian viranomaisia tutkimaan vaalit avoimesti, nopeasti ja riippumattomasti. Useat valtionjohtajat Yhdysvaltain presidenttiä Joe Bidenia myöten ovat ilmaisseet huolensa vaalien rehellisyydestä. 

Sen sijaan Unkarin pääministeri Viktor Orbán onnitteli Georgialaista unelmaa ”ylivoimaisesta voitosta”. Orbán vieraili Tbilisissä muutama päivä vaalien jälkeen ja jakoi valtapuolueen näkemykset siitä, että länsimaat haluavat vetää Georgian mukaan sotaan. Orbanin onnittelumatka oli erityisen kiusallinen EU:n yhtenäisyyden näkökulmasta, sillä Unkari on EU:n tämänhetkinen puheenjohtajamaa. 

Kiristynyt poliittinen ilmapiiri ja voimaan tulleet lait ovat näkyneet Georgiassa myös vapaan median toiminnassa. Georgia on romahtanut lehdistönvapausindeksillä vuodessa sijalta 77 sijalle 103. Tšekin ulkoministeriön mukaan vaaleista raportoimaan saapunut tsekkiläinen toimittaja pidätettiin lentokentällä ja tämän maahantulo estettiin.

Kiristynyt poliittinen ilmapiiri ja voimaan tulleet lait ovat näkyneet Georgiassa myös vapaan median toiminnassa. Georgia on romahtanut lehdistönvapausindeksillä vuodessa sijalta 77 sijalle 103.

Klikkaa twiitataksesi.

Oppositiolla on nyt edessä vaikeat ajat

Oppositiopuolueille oli merkittävä saavutus, että ne onnistuivat yhdistämään voimansa Georgialaista unelmaa vastaan. Odotukset hallituspuolueen syrjäyttämisestä olivat korkealla, ja pettymyskin on suurta. Vaaleja seuraavana päivänä tuhannet ihmiset osoittivat mieltään parlamenttitalon edessä. Paikalla oli erityisesti nuoria ja opiskelijoita. 

Georgia onnistui säilyttämään vahvan kansallisen identiteettinsä neuvostoaikojen yli. EU-jäsenyyden tavoittelusta on tullut symboli georgialaisten pyrkimyksille kohti aitoa itsenäisyyttä Venäjän vaikutusvallasta.

Samaan aikaan Georgialainen unelma pelottelee väittämällä, että EU:ta ja länttä kohti kurottelu johtaa Georgian sotaan. Tällainen ”rauhanviesti” voi vedota osaan kansasta. Vaalikampanjassa rinnastettiin kuvia Georgian rakennuksista ja Mariupolin tuhoista: tätäkö te haluatte? Jos EU ja länsi eivät kykene tukemaan Ukrainaa riittävästi, ne näyttäytyvät heikkoina myös Georgiassa.

Koska Georgialainen unelma ole virallisesti vetäytynyt EU-jäsenyyttä puoltavasta linjastaan, on kansan mielipiteellä puolueelle edelleen ainakin jonkin verran merkitystä. Lisäksi georgialaiset ovat olleet valmiita osoittamaan mieltään ja puolustamaan oikeuksiaan. Vaalitulos ja puolueen siirtyminen autoritaarisempaan suuntaan on kuitenkin osoittanut, ettei demokratian kunnioitus enää kuulu sen pelikirjaan.

Etenkin nuoret georgialaiset haluaisivat mahdollisuudet, joita EU voi tarjota. Jatkuvat pettymykset voivat herättää kysymyksen siitä, kääntääkö länsi selkänsä Georgialle. Georgian oppositio on valtavan haasteen edessä: kuinka pitää yllä toivoa, kun tavallisen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet kutistuvat ja kaivattu EU-jäsenyys karkaa yhä kauemmaksi?