Hallitusohjelmissa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kirjaukset ovat sekoitus aiempien linjausten jatkuvuutta ja uusien painopisteiden luomista. Maailmanpolitiikan näyttämöllä tapahtuneet mullistukset ovat lisänneet tarvetta yksityiskohtaisempiin ja monipuolisempiin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kirjauksiin. 

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluvat muiden politiikan osa-alueiden kanssa hallitusohjelman vakiosisältöön. Eduskuntavaalitutkimuksen 2023 mukaan Suomessa hallitusohjelmia on käytetty yhä enemmän asiakysymysten ratkomiseen jo ennalta ennen hallitustaipaleen alkua. Näin hallituspuolueet pyrkivät ennen hallitustyön aloittamista estämään hankalat neuvottelutilanteet sopimalla päätöksistä ennalta.Ulkopolitiikan kirjaukset hallitusohjelmissa viestivät lisäksi muille valtioille ulkopolitiikan vakautta hallituksen vaihtuessa. Hallituksen ulkopoliittista samanmielisyyttä onkin perusteltu sillä, että erimielisyyttä voitaisiin käyttää Suomea vastaan. 

Pääministereiden Juha Sipilän (2015–2019), Antti Rinteen / Sanna Marinin (2019–2023) ja Petteri Orpon (2023–) hallitukset ovat hallitustyönsä alussa valmistelleet hallitusohjelmat seuraaviksi nelivuotiskausiksi. Hallitusohjelmissa keskeisen aseman ovat saaneet talouteen, hyvinvointiin, terveyteen ja koulutukseen liittyvät kirjaukset. Näiden ohella myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan rooli osana hallitusohjelmia on kasvanut vuosien saatossa.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan rooli osana hallitusohjelmia on kasvanut vuosien saatossa.

Klikkaa twiitataksesi.

Ratkaisujen Suomi (2015)

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen 74 sivuinen hallitusohjelma on ytimekäs ja tiivistäen kirjoitettu. Strategiaohjelman muotoa mukaileva hallitusohjelma pysyttelee yleisellä tasolla yksityiskohtiin menemisen sijasta. Sama näkyy myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan kirjauksissa, jotka on kirjattu sivuja säästellen. 

Sipilän hallitusohjelmassa tiedostetaan ajankohtaisena ilmiönä vuonna 2014 alkaneen Ukrainan kriisin vaikutukset Suomeen. Ohjelma tunnistaa kansainvälisen yhteistyön puitteet YK:n, käytännönläheisen Nato-kumppanuuden sekä Itämeren ja Pohjolan turvallisuuspolitiikan kautta. Samalla hallitusohjelmassa ylläpidetään mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Hallitusohjelmassa myös huomioidaan hybridivaikuttamiseen ja kyberhyökkäyksiin varautuminen. Hybridivaikuttamisen seuraukset ovat nousseet 2010-luvulla uusiin mittoihin. 

Sipilän hallitusohjelmassa nostetaan esiin arktisen alueen kestävä kehitys ja transatlanttinen yhteistyö. Painopiste pysyttelee kuitenkin Suomen lähialueilla laajemman globaalin perspektiivin sijasta. Tämä  heijastaa talouskärjellä kirjoitetun hallitusohjelman menosopeutustarpeita ja voimavarojen keskittämistä Suomen välittömään läheisyyteen.  Hallituksen painotus tuloksellisuuteen näkyy kehityspolitiikassa, minkä saralla hallitusohjelmassa vahvistetaan kohdemaan omaa yritystoimintaa ja veropohjan kerryttämistä. 

Sipilän hallitusohjelmassa ei esitetä laajempia ulkopoliittisia päämääriä ja tavoitteenasettelu on varovaista ja maltillista. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkää linjaa jatketaan, eikä suuria muutoksia ole edellisiin hallituksiin verrattuna. Isoin muutos koskee kuitenkin Nato-optiota. Hallitusohjelmassa luovutaan edellisen hallitusohjelman kirjauksesta, jonka mukaan Nato-jäsenyyttä ei haeta kuluvalla hallituskaudella. Tämä tarkoitti täsmällisen kiellon poistoa Nato-hakemukselle. Muutosta hallitusohjelman Nato-kirjaukseen perusteltiin Euroopan turvallisuustilanteen heikentymisellä ja Ukrainan kriisillä. 

Osallistava ja osaava Suomi (2019)

Alkujaan Antti Rinteen­ ja sittemmin Sanna Marinin (sd.) hallituksen hieman päälle satasivuinen hallitusohjelma käsittelee Sipilän ohjelmaa tarkemmin ulko- ja turvallisuuspoliittisia teemoja, linjauksia ja tavoitteita. Hallitusohjelman tilannekuvassa kerrotaan sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän ja kansainvälisen oikeuden haasteista ja jakolinjoista. Keskeisin ulko- ja turvallisuuspoliittinen viesti Marinin hallituksen ohjelmassa koskee Suomen ulkopolitiikan ihmisoikeusperustaisuutta. Marinin hallitus nosti johdonmukaisen ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa edistävän ulkopolitiikan keskeiseksi linjaukseksi, sillä sen koettiin vahvistavan Suomen ennestään määrittämää ihmisoikeusperustaista linjaa.

Hallitusohjelmaan on kirjattu yhteensä seitsemän ulko- ja turvallisuuspoliittista tavoitetta. Näihin lukeutuu monenkeskeisyyden vahvistaminen, rauhanrakentaminen, globaalin vastuun kantaminen, kumppanuuksien lisääminen Afrikan maiden kanssa, avoimen ja reilun kaupan edistäminen, arktisen yhteistyön vahvistaminen sekä pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden ja Itämeri-yhteistyön syventäminen. 

Marinin hallitusohjelman kirjaus ratkaisujen tarkastelemisesta reaaliajassa osoitti, että turvallisuuspoliittinen ympäristö voi muuttua nopeasti ja yllättäen.

Klikkaa twiitataksesi.

Ulkopoliittisten tavoitteiden lisäksi hallitusohjelmassa on kolme varsinaisesti turvallisuuspolitiikkaa koskevaa tavoitetta. Näihin lukeutuu uskottavan puolustuksen ylläpito, strategisten suorituskykyhankkeiden läpivieminen ja kyberturvallisuuden vahvistaminen.  

Hallitusohjelmassa kirjataan, että Suomi jatkaa Nato-kumppanuuteen perustuvaa laaja-alaista yhteistyötä ja säilyttää mahdollisuuden hakea Nato-jäsenyyttä. Muutoksena edellisen hallitusohjelman Nato-kirjauksiin Marinin ohjelmassa tuodaan esille, kuinka ratkaisuja tarkastellaan reaaliajassa kansainvälisen turvallisuusympäristön muutokset huomioon ottaen.

Vahva ja välittävä Suomi (2023) 

Petteri Orpon (kok.) hallituksen yli parisataa sivuinen hallitusohjelma pysyttelee Marinin hallitusohjelmaa mukaillen laajan hallitusohjelman linjalla. Ohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittinen osio alkaa maailmanpolitiikan nykytilanteen läpikäymisellä: Suomen toimintaympäristön muutokseen on vaikuttanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, globaali vastakkainasettelu sekä sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen rapautuminen. 

Orpon hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu viisi ulkopoliittista tavoitetta ja linjausta. Näihin lukeutuu aktiivinen Nato-Suomi, uskottava maanpuolustus, taloussuhteet osana Suomen strategista ulkopolitiikkaa, kehityspolitiikan kokonaisvaltaisuus sekä kyberturvallisuus, informaatioturvallisuus ja hybridiuhkien torjuminen. 

Orpon hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspolitiikka rakentuu lähtökohdalle, että Suomi on Naton jäsen. Hallitusohjelma onkin ensimmäinen, joka on laadittu aikana, jolloin Suomi on osa puolustusliitto Natoa. Nato saa ison roolin ohjelmassa, jossa käsitellään oikeuksia ja velvoitteita jotka Suomelle kuuluvat osana puolustusliittoa. Painopiste on aktiivisessa osallistumisessa ja sitoutumisessa koko puolustusliiton kattavaan yhteiseen puolustukseen.

Muutoksen kohteina Nato-kirjaukset ja kehityspolitiikka

Jokainen tarkasteltu hallitusohjelma korostaa kansainvälistä sääntöpohjaista järjestystä ja instituutioiden kunnioittamista Suomen etuna. Painopistealueina näyttäytyvät lähialueet: arktinen alue yhdessä Itämeren kanssa. Jokaisessa kolmessa viimeisimmässä hallitusohjelmassa huomioidaan lähialueiden lisäksi Euroopan unioni myös turvallisuusyhteisönä ja vaalitaan transatlanttisia suhteita. Samoin kyberturvallisuus ja hybridivaikuttamiseen varautuminen ovat olleet yhtäläisesti edustettuina hallitusohjelmissa. 

Nato-optio, eli Suomen mahdollisuus hakea puolustusliiton jäseneksi, on kirjattu Sipilän ja Marinin hallitusohjelmiin. Molemmissa tuodaan esille Suomen Nato-kumppanuuden toimet.  Orpon hallitusohjelmassa Suomi on Naton jäsen ja huomio on täysimääräisessä osallistumisessa liittokunnan toimintaan. 

Suomen liittyminen Natoon onkin esimerkki hallitusohjelmista poikkeavista toimista, joihin ulkoiset olosuhteet voivat johtaa. Marinin hallituskauden aikana maailmanpolitiikan aallot iskivät Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan myötä Suomeen ja reaaliajan muutokset huomioitiin kun arvopohjaisen ja ihmisoikeusperustaisen hallitusohjelman laatinut hallitus vei Suomen puolustusliitto Natoon. Samalla hallitus teki panostuksia Suomen puolustuskykyyn. Marinin hallitusohjelman kirjaus ratkaisujen tarkastelemisesta reaaliajassa huomioi mahdollisuuden, että päätöksiä on kyettävä tekemään nopeasti muuttuneissa olosuhteissa. 

“Kovan” ulko- ja turvallisuuspolitiikan ohella jokaisessa kolmessa hallitusohjelmassa linjataan kehityspolitiikasta, mutta eri painopistein. Sipilän ohjelmassa kehityspolitiikan fokusta ei eritellä, vaikka kehitysyhteistyön tuloksellisuutta ja mitattavuutta painotetaan. Marinin ohjelmassa kehityspolitiikan päämääränä on köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen yhdessä sukupuolinäkökulman ja kestävän kehityksen kanssa. 

Lisäksi hallitusohjelmassa on kirjaus vähemmistöjen osallisuudesta kehityspolitiikan valmistelussa. Orpon ohjelmassa kehityspolitiikkaa käsitellään osana Suomen strategisia taloussuhteita. Kehitystyö kohdistuu olennaisiin kumppanimaihin ja tavoitteena on vähentää kohdemaiden taloudellista riippuvuutta muista. Yksittäisenä kohteena Ukraina on nostettu Suomen suurimmaksi kehitysyhteistyön kohteeksi. 

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu Suomessa vahvan konsensuksen piiriin. Tarkoituksena on välttää ristiriitoja keskeisissä kysymyksissä. Myös hallitusohjelmat ovat jatkaneet ulko- ja turvallisuuspoliittista konsensusta. Voidaankin todeta, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka koostuu monien hallituskausien ylittävästä jatkuvuudesta, strategisista painopiste-eroista ja mukautumisesta maailmanpolitiikan muutoksiin. 

Samankaltaiset ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaukset eri hallitusohjelmissa voidaan selittää jatkuvuudella. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen kansalaiset ja poliitikot ovat lähtökohtaisesti lähes samaa mieltä keskenään. Ymmärrys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja tilannekuvasta yhdistääkin merkittävästi suomalaisia. Painopiste-eroavaisuudet hallitusohjelmissa puolestaan selittyvät sillä, että ohjelmat kirjoitetaan ajamaan hallituspuolueiden linjauksia ja tavoitteita hallituskaudella. Jokainen hallitus pyrkiikin jättämään oman jälkensä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Aiempien hallitusten ulkopolitiikkaa ei myöskään pidetä yleisesti epäonnistuneena, vaan sen ajatellaan olevan sellaisenaan soveltumaton muuttuneisiin olosuhteisin. 

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kasvava merkitys

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut merkittävästi tarkasteltujen hallitusohjelmien kirjausten välillä. Näillä muutoksilla on ollut välitön vaikutus Suomen harjoittamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä Suomen asemoitumiseen maailmalla. Kuitenkaan Nato-jäsenyyttä lukuunottamatta ulkopoliittisten linjavetojen muutokset hallitusohjelmien välillä eivät ole olleet suuria. 

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitys hallitusten työskentelylle on kuitenkin kasvanut. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, kuinka paljon painoarvoa ulko- ja turvallisuuspoliittisille teemoille annetaan hallitusohjelmien sivumäärissä mitattuna. Sipilän hallitusohjelmassa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta puhutaan vain kahden sivun verran 74 sivuisessa hallitusohjelmassa. Marinin hallitusohjelmassa ulko- ja turvallisuuspolitiikalle on varattu 10 sivua 126 sivuisesta hallitusohjelmasta ja Orpon hallitusohjelmassa 12 sivua 246 sivuisesta hallitusohjelmasta. 

Jos nämä luvut muuttaa prosenttiosuuksiksi nähdään, että sivumäärässä mitattuna Sipilän hallitusohjelmasta käsitellään ulko- ja turvallisuuspoliitiikkaa 2,7 %. Marinin hallitusohjelmassa sama osuus on 7,9 % ja Orpon hallitusohjelmassa 4,8 %. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrä hallitusohjelmissa on pysytellyt maltillisena, mutta se on silti kasvattanut osuuttaan yli puolella. 2010-luvulta voimistuneet yllättävät ja ennalta-arvaamattomat maailmanpoliittiset muutokset ovat kasvattaneet ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitystä hallitusohjelmissa.

Vallitsevaan maailmanpoliittiseen tilanteeseen nojaten voidaan olettaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan osuus hallitusohjelmissa tulee kasvamaan, tai vähintäänkin säilyttämään nykyisen painoarvonsa. Ulkoasiainhallintoon kuuluvien asioiden paljous on kasvanut ja esimerkiksi pohjoisen ja arktisen alueen merkityksen lisääntyminen tuo Suomelle enemmän vaikutusmahdollisuuksia. Lisäksi varautuminen hybridiuhkiin, kirjaukset puolustusmäärärahoista, materiaaliavusta ja Suomen toiminnasta puolustusliitto Natossa tulevat pysymään hallitusten asialistalla jatkossakin Nato-jäsenyyden ja Ukrainan sodan jatkumisen myötä. 

Vallitsevaan maailmanpoliittiseen tilanteeseen nojaten voidaan olettaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka tulee kasvamaan hallitusohjelmissa tai vähintäänkin säilyttämään vastaavan painoarvonsa.

Klikkaa twiitataksesi.