Hannah Ruotsalainen

Balkanin mielenosoitukset ovat houkutelleet kaduille suurempia ihmisjoukkoja kuin alueella on moneen vuoteen nähty. Serbiassa, Pohjois-Makedoniassa ja Kreikassa jopa satojentuhansien ihmisten protestit ovat viime vuosien aikana saaneet alkunsa poliittisesti riippumattomasta kollektiivisesta tuskasta, jonka taustalla ovat  estettävissä olleet kuolemiin johtaneet tapaturmat. Menetetyt ihmishenget, valtaosa nuoria, ovat seurausta korruptiosta, joka on saanut ihmisten poliittisen luottamuksen heikentymään hajoamispisteeseen asti.

Protestien laajuus viestii siitä, että ihmisten huolenaiheet ovat yhteisiä ja mittavia. Ne eivät kuitenkaan ole tuoneet riittäviä tuloksia, koska protestit jatkuvat. Samalla kun vaalivaikuttaminen ei näyttäydy riittävän tehokkaana vaikuttamisen välineenä, mielenosoitukset tuntuvat yleisesti liian tehottomilta tuottaakseen merkittäviä muutoksia. Taustalla saattaa kyteä syvempi demokratian kriisi.

Kreikassa helmikuussa 2023 tapahtunut junaturma Tempin kylässä vaati 57 ihmisen hengen. Kahden vuoden kyseenalaiselta vaikuttavan tutkinnan jälkeen onnettomuuden viralliseksi syyksi on annettu asemapäällikön huolimattomuus. Kuitenkin 70 % kreikkalaisista uskoo, että hallitus peittelee olennaista tietoa tapahtumista. Marraskuussa 2024 puolestaan Serbian Novi Sadin rautatieaseman katto romahti ja 16 ihmistä menehtyi. Vain kaksi päivää ennen turmaa Euroopan komissio oli huomauttanut Serbiaa julkisten hankintojen sääntöjen kiertämisestä. Tapaturman tutkinta on vielä kesken, mutta alustavien arvioiden mukaan sen syynä oli nimenomaan sääntöjen kiertäminen ja tahallinen rakennuskustannusten yliarviointi. Maaliskuussa 2025 tapahtuneessa yökerhon tulipalossa Pohjois-Makedonian Kočanissa taas kuoli 60 ihmistä. Tulipalo alkoi ilotulitteista, mutta henkilövahinkoja pahensi henkilörajoitusten törkeä ylittäminen: 250 hengen tiloissa oli noin 650 henkilöä. Lisäksi yökerhon on havaittu tehneen useita turvallisuus- ja luparikkomuksia.

Kaikissa näissä tapauksissa taustalla vaikuttavat vuosikymmenten mittaan juurtuneet järjestelmät, joissa valvonta, vastuu ja läpinäkyvyys ovat jääneet oman edun tavoittelun varjoon. Kun turvatoimet ja valvonta uupuvat, pelkät virheet voivat aiheuttaa kuolemaan johtavia onnettomuuksia.

Kreikan, Serbian ja Pohjois-Makedonian demokraattiset järjestelmät ovat verrattain nuoria. Poliittinen epävakaus ja syvälle juurtuneet rakenteelliset ongelmat tekevät niistä epäkypsiä toimimaan todellisten kansanvaltojen tavoin. Alueella poliittiset, kulttuuriset ja uskonnolliset jännitteet ovat jatkuvasti pinnalla. Myös talouskriisit ovat olleet pidempiä ja syvempiä kuin muualla Euroopassa.

Kreikan sotilasjuntta päättyi vasta vuonna 1974, ja maa on yhä yksi EU:n korruptoituneimmista jäsenistä. Entisen Jugoslavian valtioihin lukeutuvat Serbia ja Pohjois-Makedonia taas ovat rakentaneet demokratiaansa viime vuosikymmeninä. Populismin nousu ja poliittinen polarisaatio ovat kuitenkin viime vuosina ruokkineet demokraattista taantumista. Serbiaa luonnehditaan ”vialliseksi demokratiaksi”, jota heikentävät presidentti Aleksandar Vučićin autoritääriset taipumukset. Pohjois-Makedonian konservatiivijohtoinen demokratia voi puolestaan verrattain paremmin, muttei ole erityisen vakaalla pohjalla.

Viime kuukausina Serbiassa on nähty satojentuhansien ihmisen mielenosoituksia, Kreikassa suuria yleislakkoja ja Pohjois-Makedoniassa muun muassa protesteja Kočanin kylän nuorille uhreille järjestetyissä muistotilaisuuksissa. Monet uhreista kuuluivat kutistuvaan nuoreen ikäluokkaan, joka on jäänyt asumaan vaikean muuttotappion koettelemalle alueelle. Serbian, Pohjois-Makedonian ja Kreikan mielenilmausten ytimessä ovat siis onnettomuudet, joiden ei olisi pitänyt tapahtua. Kaikki onnettomuudet johtuivat virheistä, jotka eivät itsessään olleet kuolettavia: rakennuskustannusten paisuttelu, huolimattomuus ja miltei kolminkertainen vierasmäärä. Ne tekevät kuitenkin näkyviksi byrokratian ja turvallisuuden rakenteet, jotka toimiessaan ovat huomaamattomia ja hiljaisia. Kun ne eivät toimi, huomio kiinnittyy turvajärjestelmiin ja määräyksiin, ja pinnalle nousevat kysymykset laiminlyöntien syistä. Siksi tragediat antavat kullekin yhteiskunnalle tilaisuuden tarkastella omia rakenteitaan sekä paljastavat ennennäkemättömiä epäkohtia ja laiminlyöntejä niiden takaa.

Monet tahot kyseenalaistavat Kreikan junaonnettomuuden raporttien todenperäisyyttä, eikä rautateiden turvatoimia ole siksi parannettu. Junaturman aikana vallassa ollut Uusi demokratia -puolue hallitsee yhä 156 paikkaa 300-paikkaisesta parlamentista ja lupaa ”modernisoida” rautatiesysteemin vuoteen 2027 mennessä. Kyseinen hallitus on selvinnyt kolmesta epäluottamuslauseesta kolmessa vuodessa, viimeisimpänä helmikuussa. Opposition Panhelleeninen sosialistiliike (PASOK) syyttää hallitusta siitä, että se palkitsee uskollisuutta pätevyyden sijaan sekä asettaa oman selviytymisensä yhteiskunnan tarpeiden edelle. Yleinen näkemys on, että epäluottamuslausetta ei voitettu, koska oppositio itse on hajallaan eikä kykene yhteistyöhön. Pääministeri Mitsotakis puolestaan syyttää oppositiota salaliittoteorioiden levittämisestä, jotka koskevat hallituksen osallisuutta Tempi-turman tutkinnan peittelyssä. Nämä syytökset kärjistävät epäluottamusta ja polarisaatiota entisestään.

Kreikan tilanne heijastaa edustuksellisen demokratian puutteita, eräänlaista parlamentaarista umpikujaa. Oppositiolla ei ole riittävää enemmistöä, jotta se saisi epäluottamuslauseita läpi ennen vuoden 2027 vaaleja. Lisäksi kansalaisten usko sekä hallitukseen että oppositioon on heikko.

Vuonna 2025, kaksi vuotta Tempin junaturmasta, ketään ei ole Kreikassa  tuotu oikeuden eteen. Pohjois-Makedoniassa puolestaan 15 ihmistä on pidätetty  yökerho-onnettomuudesta lahjonta- ja korruptioepäilyjen vuoksi. Serbiassa taas syyttäjät ovat ottaneet 13 ihmistä kiinni epäiltynä rautatieaseman sääntöjen vastaisista rakennustöistä, ja protestit ovat painostaneet pääministerin eroamaan tehtävästään. Mutta auttavatko yksittäiset rangaistukset, jos ongelmien syy on systeemissä? Kuinka hallinnot voivat siirtyä järjestelmällisestä korruptiosta eteenpäin?

Kun demokraattiset keinot eivät enää vaikuta toimivilta, kansalaisten ja hallitusten välinen kuilu kasvaa, kunnes osapuolet eivät enää kuule toisiaan. Jos päätöksenteko perustuu vallan säilyttämiseen, eikä kansalaisten ääneen, ei kyse ole enää kansanvallasta. Esimerkiksi Serbian presidentti Aleksandar Vučic kiisti aluksi poliisin käyttäneen laittomia äänikanuunoja mielenosoitusten hajottamiseen, mutta joutui myöhemmin myöntämään valehdelleensa. Pohjois-Makedoniassa tiedonvapautta on puolestaan kavennettu ja median toimintaa rajoitettu. Systeemiset ongelmat tapaturmamaissa viittaavatkin siihen, että kuilu edustajien ja kansan välillä on kasvanut jo suureksi, ja valtaapitävät tekevät kaikkensa pitääkseen vallan käsissään.

Kuolemiin johtaneet tapaturmat ovat epäilemättä systeemisen ongelman oire. Lisäksi ne ovat paljastaneet syviä yhteiskunnallisia puutteita. Ne ovat myös näyttäneet, kuinka vaikeaa ratkaisujen löytäminen on; rakenteiden puutteet ovat liian suuria, jotta ne voisi korjata yhden hallituskauden aikana. Kun rakenteellisista ongelmista kärsivät hallitukset ajattelevat neljän vuoden tähtäimellä, lyhytnäköisyys ja edustussyklit ovat edustuksellisessa demokratiassa esteitä merkityksellisen muutoksen saavuttamiselle . 

Luottamusta demokratian mekanismeihin ei kasvateta ilman avoimeen ja vastuulliseen toimintaan kannustamista.Päästäkseen pois ilmeisestä umpikujasta poliittiset kentät kaipaavat uudistumista pitkällä tähtäimellä: uusia liikkeitä, uusia kasvoja ja vaihtoehtoja sekä etenkin lisää läpinäkyvyyttä. Onnettomuudet eivät voi olla ainut hetki, jolloin tieto ja totuus pääsevät pintaan.

Serbian, Pohjois-Makedonian ja Kreikan mielenosoitukset viestivät kansalaisten riveissä vallitsevasta yhteisymmärryksestä, jonka mukaan yhteiskunnan edustajat eivät edusta kansaa, vaan itsejään. On yhä epäselvää, kuinka yhteiskunnan edustajat ja edustettavat saataisiin puhumaan samoista aiheista saman pöydän ääreen. Kunnes tähän kysymykseen löytyy vastaus, luottamus hallituksiin jatkaa laskuaan ja protestit jatkuvat.