Valko-Venäjä vapautti joulun alla 123 poliittista vankia. Valtaosa vangeista siirrettiin Ukrainaan, pienempi osa Liettuaan. Vastineeksi Yhdysvallat poisti valkovenäläisiä lannoitteita koskevia pakotteita ja lupasi purkaa muut pakotteensa asteittain. Taustalla on todennäköisesti Yhdysvaltain pyrkimys suurempaan Euroopan itälaitaa koskevaan järjestelyyn ja Valko-Venäjän itsevaltiaan presidentin poliittinen peli.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin hallinto on painostanut Venäjää ja Ukrainaa toistuvasti aseleponeuvotteluihin. Vuoden 2025 kesällä osapuolet saatiin saman pöydän ääreen Istanbulissa, mutta neuvottelut päättyivät tuloksetta. Loppusyksystä Trumpin erityislähettiläs Steve Witkoff asettui puoltamaan Venäjän rauhanehtoja, joita Ukrainan ja Länsi-Euroopan johtajat pitivät epäoikeudenmukaisina, mutta Ukraina ei taipunut sanelurauhaan. Vastineeksi länsimaat ja Ukraina laativat oman rauhanehdotuksensa, jonka Venäjä puolestaan hylkäsi.

Samalla Venäjän ja aiemmin rauhanneuvotteluja isännöineen Turkin suhteet ovat heikentyneet. Ukrainalaiset ovat iskeneet meridrooneilla Turkin rannikolla seilanneita Venäjän varjolaivaston aluksia vastaan ja venäläisdroonit ovat vahingoittaneet turkkilaisia kauppalaivoja Odessan kaupungin edustalla.

Turkki on myös tukenut neuvotteluissa Ukrainan alueellista koskemattomuutta, eikä todennäköisesti halua Ukrainan allekirjoittavan Istanbulissa sanelurauhaa, joka jäisi historiaan mahdollisesti uutena Münchenin sopimuksena – ja vahvistaisi Venäjän asemaa Mustallamerellä entisestään.

Miltä siis kuulostaisi uusi Minskin sopimus?

Valko-Venäjän itsevaltias Aljaksandr Lukašenka on kenties aistinut tilaisuutensa parantaa asemaansa ja toimia potentiaalisena rauhanvälittäjänä tilanteessa, jossa Trump haluaa rauhaa hinnalla millä hyvänsä eikä Turkki ole enää halukas välittämään rauhanneuvotteluja. Eurooppalaiset johtajat eivät ole pitäneet Lukašenkaa Valko-Venäjän laillisena hallitsijana vuoden 2020 vaalivilpin jälkeen, mutta Trumpin erityislähettiläs John Coale on puhunut vankien vapauttamisen jälkeen Valko-Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteiden normalisoimisesta.

Trump on lähestynyt jo aiemminkin Vladimir Putinin ja Kim Jong-unin kaltaisia autokraatteja liittolaismaidensa mielipiteistä piittaamatta. Ukrainan täysimittaisen sodan aikana Lukašenka toimi myös välittäjänä Putinin ja edesmenneen kapinallisjohtaja Jevgeni Prigožinin välillä Wagner-joukkojen juhannuskapinan yhteydessä vuonna 2023.

Vankien vapauttaminen on jo saanut Yhdysvallat purkamaan ensimmäiset pakotteensa ja tunnustamaan Lukašenkan tosiasialliseksi neuvottelukumppanikseen, vaikka Valko-Venäjä on järjestänyt toistuvia hybridioperaatioita Puolan ja Liettuan itärajoilla. Lukašenkan näkökulmasta hänen kannattaa painottaa jatkossa Trumpille myös hyviä keskusteluyhteyksiään sekä Volodymyr Zelenskyiin että Putiniin ja vihjailla, että Valko-Venäjä voisi lopettaa omat hybridioperaationsa osana mahdollista Minsk III-sopimusta. Vastineeksi Trump voisi painostaa eurooppalaisia johtajia tunnustamaan Lukašenkan Valko-Venäjän lailliseksi  presidentiksi.

Ukraina ja Euroopan unioni ovat pitäneet Valko-Venäjää sodan virallisena osapuolena, koska Venäjän joukot hyökkäsivät helmikuussa 2022 maan eteläosista Kiovaan. Ukrainalla on myös huonoja muistoja edeltävistä Minskissä solmituista ja Valko-Venäjän välittämistä aseleposopimuksista vuosilta 2014 ja 2015. Tästäkin huolimatta Ukraina ja Valko-Venäjä ovat ylläpitäneet minimaalisia diplomaattisuhteita ja niiden joukot ovat välttyneet keskinäisiltä yhteenotoilta. 

Korkea-arvoisten vankien, kuten Viktar Babarykan ja Maria Kalesnikavan, siirtoa Valko-Venäjältä Ukrainaan voikin pitää myös Lukašenkan keinona hakea uutta luottamusta Zelenskyin hallinnolta. Aiemmissa tapauksissa Valko-Venäjä on myös siirtänyt valtaosan vangeista Liettuaan eikä Ukrainaan. Vuosi 2026 näyttää, onnistuuko Lukašenka tällä kertaa poliittisessa pelissään.