Squamish-alkuperäiskansan Senakw-taloprojekti rakennetaan maille, jotka Kanada varasti alkuperäiskansalta vuonna 1913. Projekti vastaa koko väestöä riivaavaan asuntopulaan ja on omanlaisensa vastaus Kanadan sovintotaantumaan.

Useiden alkuperäiskansojen land back -vaatimus konkretisoituu harvoin yhtä selvästi kuin Kanadan länsirannikolla Vancouverissa, jossa squamish-alkuperäiskansa rakentaa Senakw-nimisessä rakennusprojektissa kaupungin keskustan lähistöllä sijaitsevalle tontille 11 korkeaa asuintaloa. Rakennuksista kolme on jo valmistunut. Vuoden 2024 tilastojen perusteella puolet rakennustyömaan työntekijöistä kuului alkuperäiskansoihin. 

Land back -liike vaatii tiivistettynä alkuperäiskansojen päätäntävallan ja itsemääräämisoikeuden palauttamista mailla, jotka heiltä on varastettu. Senakw-rakennusprojekti rakennetaankin nyt siis tontille, jolta squamishit häädettiin vuonna 1913. Teknisesti ottaen tontti ei ole kuitenkaan enää osa asuntopulasta kärsivää Vancouveria, sillä alkuperäiskansa sai noin nelihehtaarisen alueen takaisin vuosikymmenien oikeustaistelun jälkeen vuonna 2003. Tämä mahdollistaa korkean rakentamisen muun kaupungin kaavoitussäännöistä ja naapurialueiden asukkaiden kritiikistä huolimatta. 

Senakw-projektissa rakentuu yhteensä 6 000 vuokra-asuntoa, joista 250–300 on tarkoitus tarjota squamish-perheille. Kun talot valmistuvat kokonaisuudessaan vuonna 2032 tai 2033, uusi Senakw-asuntokanta vastaa yksinään koko Vancouverin vuotuista vuokra-asuntotuotantoa. Talokokonaisuuden on lisäksi määrä olla hiilineutraali.

Squamisheja on tänä päivänä noin neljätuhatta, ja he ovat yksi Coast Salish -alkuperäiskansoista, jotka asuttivat nykyistä Kanadan ja Yhdysvaltojen länsirannikkoa ennen eurooppalaisvalloittajien saapumista. Vancouver, kuten myös Senakw, oli squamish-asutuksen ydinaluetta. Kaupungin keskustaa ympäröivän False Creek -lahdelman vastarannalla sijaitseva Senakw oli vielä 1800-luvun loppupuolella kylä ja kohtaamispaikka, johon squamishit kerääntyivät lohen ja metsästyssaaliin kera. Brittiasuttajat olivat kuitenkin ehtineet perustaa lähelle pienenpuoleista tehdas- ja puuteollisuusasutusta.

“Senakw oli yltäkylläisyyden paikka. Se oli kansamme tärkein elannon lähde keväällä ja kesällä. Se oli suvuillemme lämminhenkinen ja tervetullut paikka noina lämpiminä vuodenaikoina, sillä siellä oli runsaasti ravintoa”, Squamish-neuvoston puheenjohtaja Wilson Williams selittää Works in Progress -julkaisulle. 

Pohjois-Amerikan toiseksi kallein kaupunki

Senakw’n kaltainen korkea rakentaminen on muualla Vancouverissa harvinaista muun muassa kaavoitussääntöjen ja kaupungin omien päätösten myötä. Myös Senakw’ia ympäröivät asuinalueet ovat lähes poikkeuksetta matalia liikerakennuksia tai omakotitaloja.

Korkean elintason kaupunki kärsiikin raskaasta asunto- ja elinkustannuskriisistä. Alkuvuodesta 2026 julkaistun Demographia International Housing Affordability Report  –raportin mukaan Vancouver on tulotasoon nähden Pohjois-Amerikan toiseksi kallein kaupunki asua: syyskuussa 2026 kaupungin keskimääräinen vuokra oli 2 729 Kanadan dollaria eli noin 1 700 euroa. Vancouverin asukasluku väheni  8 000 asukkaalla vuosina 2024–2025, minkä on arvioitu johtuneen tiukemman maahanmuuttopolitiikan ohella asuinkustannusten noususta. Esimerkiksi The New York Times kuvailee, että asuntopulaan vaikuttaa nimenomaan edellä mainittu keskittyminen omakotitalojen rakentamiseen valtameren ja vuorien tiukasti rajaamalla maantieteellisellä alueella.

“Se on poikkeuksellisen vääränlaista maankäyttöä kaupungissa, jossa asuntojen hinnat ja vuokrat ovat niin korkealla”, BC Policy Solutions -ajatuspajan taloustieteilijä Alex Hemingway kommentoi NYT:lle.

Asuinkustannusten ohella Vancouver ja koko Kanada kärsivät elinkustannusten yleisestä noususta. Toukokuisessa kyselytutkimuksessa yli 95 prosenttia kanadalaisista sanoi, että ruoan, asumisen ja sähkölaskujen kaltaisten menojen kallistuminen heikentää heidän taloudellista tilannettaan. Lisäksi asiantuntijat arvioivat, että myös kiihtynyt kauppasota Yhdysvaltojen kanssa vahingoittaa Kanadan taloutta edelleen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi Calgaryn yliopiston taloustieteilijä Trevor Tombe kommentoi Kanadan yleisradioyhtiö CBC:lle, että presidentti Donald Trumpin hiljattain määräämät 50 prosentin tullit pienentävät Kanadan bruttokansantuotetta 0,4–0,5 prosenttia. 

Jäyhää sovintopolitiikkaa ja NIMBY-kritiikkiä

Alkuperäiskansojen oikeudet nousivat Kanadassa raskaasti tapetille vuonna 2021, kun alkuperäiskansoille tarkoitettujen vanhojen sisäoppilaitosten pihoilta löytyi satoja merkitsemättömiä hautoja. Pelkästään noin 350 kilometrin päässä Vancouverista sijaitsevasta Kamloopsista löytyi 215 hautaa, joita ei ollut merkitty.

Sisäoppilaitokset olivat osa Kanadan kolonialistista järjestelmää, jossa sisäoppilaitosten julkilausuttu tavoite oli “tappaa lapsen sisällä oleva intiaani”. Assimilointiin tähdännyt vuonna 1876 laadittu Indian Act -laki on edelleen voimassa samalla nimellä, joskin jokseenkin muokatussa muodossa. Laki rajoittaa edelleen esimerkiksi alkuperäiskansojen maankäyttöoikeuksia. 

Kanada on tunnustanut syyllistyneensä kulttuuriseen kansanmurhaan, mutta epäreilu järjestelmä ja kipeä menneisyys ajavat alkuperäiskansojen jäseniä edelleen esimerkiksi alkoholismiin ja mielenterveysongelmiin valtaväestöä ja maahanmuuttajaryhmiä ankarammin. Alkuperäiskansat ovat alakynnessä myös työllistymisen ja koulutuksen saroilla. Puheista huolimatta myöskään alkuperäiskansojen keskeisin vaatimus land back  ei toteudu kunnolla. Esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa suunnitellaan Albertan öljykentiltä lähtevää West Coast Oil Pipeline -öljyputkea, jota useat alkuperäiskansojen edustajat ovat asettuneet vastustamaan. Viimeksi elokuun 2026 alussa Brittiläisen Kolumbian alkuperäiskansojen johtajat vaativat Kanadan pääministeriä Mark Carneyta ja Albertan pääministeriä Danielle Smithiä keskeyttämään putkihankkeen ilmasto- ja luonnonkatastrofisyistä.

Senakw onkin pelkän taloprojektin sijaan myös vastaus järjestelmälle, joka jatkaa alkuperäiskansojen syrjimistä. Oikeustaistelu Senakw-tontista voidaan nähdä osana Kanadan alkuperäiskansojen oikeudellisen mobilisaation strategiaa, jossa alkuperäiskansat turvautuvat tuomioistuimiin kiistoissaan maan hallituksen ja viranomaisten kanssa. Strategiaa edisti perustuslain muutos vuodelta 1982, jossa Kanada tunnusti alkuperäiskansojen oikeudet. Muutos koski myös sopimusoikeuksia, jotka viittaavat alkuperäiskansojen ja kruunun välisiin maankäyttösopimuksiin. Myös Kanadan korkein oikeus on velvoittanut hallituksen neuvottelemaan alkuperäiskansojen kanssa.

“Sovinnon ydin on se, että lähtökohtana on totuus. On jo korkea aika, että alkuperäiskansat luovat arvoa niistä pienistä reservaattialueista, jotka meille jäivät jäljelle sen jälkeen, kun aiemmat rasistiset hallitukset takavarikoivat lähes kaiken”, squamish-neuvoston ex-puheenjohtaja Khelsilem ja squamishien Nch’kaỷ-talousyhtiön toimitusjohtaja Mindy Wight kirjoittivat mielipidekirjoituksessaan vuonna 2022.

“Kyse on myös johtajuuden osoittamisesta ja siitä, että näytämme maailmalle, kuinka alkuperäiskansat vaikuttavat Kanadaan myönteisesti – aivan kuten Kanada on vaikuttanut syvällisesti alkuperäiskansoihin. Meidän on pitänyt muuttua ja uhrata niin paljon siitä, keitä olemme, ja luopua niin paljosta meille kuuluvasta, jotta Kanada voisi olla olemassa.”

Projektiin liittyvä valtaväestön kritiikki on painottunut Not in my backyard (NIMBY) -reaktiohin ja Senakw-asuntojen hintoihin. Esimerkiksi Kitsilanon kaupunginosan asukasyhdistys vei Senakw’a koskevan valituksensa Brittiläisen Kolumbian korkeimpaan oikeuteen vuonna 2022. Asukasyhdistyksen mukaan korkeat talot eivät sovi ympäröivään kaupunkiympäristöön eikä Vancouverin kaupunki kuullut alueen asukkaiden huolia hyväksyessään Senakw’n. Paikalliset kriitikot ovat myös väittäneet, että alkuperäiskansojen annetaan kiertää demokraattista prosessia sovintopolitiikan varjolla: esimerkiksi Vancouverin ex-kaupunginvaltuutettu Gordon Price sanoi CBC:lle vuonna 2022, että projektilla ei ole “demokraattista tilivelvollisuutta” heille, jotka eivät voi äänestää squamishien omissa vaaleissa.

“Kuulkaas, minä sanon sen. Periaatteessa kyse on “te kusetitte meitä, nyt me kusetamme teitä” -tilanteesta. Se ei ole perusta sovinnolle, se ei tule toimimaan”, Price väitti. 

Senakw-asuntojen hinnat ovat myös saaneet kritiikkiä, koska projektia on markkinoitu kohtuuhintaisella asumisella. Senakw’n korkeimmat asuntohinnat todella ovat Vancouverin markkinahintojen yläpäästä. Toisaalta noin viidennes asunnoista on tarkoitus pitää vuokriltaan kohtuuhintaisena asumisena.

Kanadan sovintotaantuma

Squamishit eivät ole koskaan allekirjoittaneet brittikruunun kanssa sopimusta maidensa luovuttamisesta. Silloinkin, kun kruunu teki alkuperäiskansojen kanssa sopimuksia, tilanteisiin liittyi painostuksen, kielimuurin ja hyväksikäytön kaltaisia ongelmia. Kun siirtolaisasutus alkoi laajentua Brittiläisessä Kolumbiassa 1800-luvun loppupuolella ja vuosisadan vaihteessa, alueen alkuperäiskansoille myönnettiin noin 0,3 prosenttia provinssin maa-alasta – nekin reservaatteina.

Kanada on siis etelänaapurinsa tavoin rakennettu varastetulle maaperälle. Maan hallitus julkaisi vuonna 2015 totuus- ja sovintokomission raportin, jonka 94-kohtaisesta vaatimuslistasta Kanada oli Indigenous Watchdog -järjestön mukaan täyttänyt viime elokuun alkuun mennessä vasta 14. Määrä on minimaalinen, vaikka vallassa on ollut alkuperäiskansoille lähtökohtaisesti myötämielisempi liberaalipuolue, jonka puheenjohtaja oli viime vuoden maaliskuuhun asti The Telegraphin “Woke-prinssiksi” julistama Justin Trudeau.

Kanadalaisen Länsi-Ontarion yliopiston tutkijat Christopher Alcantara ja Philip Zuidema arvioivatkin vancouverilaiselle The Tyee -lehdelle, että Kanadan keskushallinto ja provinssihallitukset vaikuttavat kärsivän “sovintotaantumasta” (reconciliatory backsliding), jossa hallitukset kumoavat tai muuttavat alkuperäiskansojen kollektiivisia oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä. Tutkijoiden mukaan sovintotaantuman suurin taustatekijä on eurooppalaistaustaisessa väestössä havaittu “uudisasukkaiden vastareaktio” (settler backlash), joka syntyy resurssiniukkuudesta. Käytännössä enemmistöryhmä kokee, että vähemmistöjen vaatimukset uhkaavat sen pitkäaikaista kontrollia ja etulyöntiasemaa.

“Vastareaktio syntyy, kun sovittelupolitiikka tai sen tulokset – kuten totuus- ja sovintokomission loppuraportti – kyseenalaistavat syvälle juurtuneita kansallisia myyttejä ja alkuperätarinoita tai loukkaavat alkuperäiskansoihin kuulumattomien omistusoikeuksia”, Alcantara ja Zuidema analysoivat.

Myös cree-alkuperäiskansaan kuuluva journalisti Michelle Cyca kiinnitti samaan huomiota vuonna 2022. Hän kirjoitti kolumnissaan, että “kanadalaiset eivät ole tottuneet näkemään alkuperäiskansojen edustajia sosiaalisesti, taloudellisesti tai maantieteellisesti arvokkaissa paikoissa, kuten Senakw’ssa”. 

Vastaus kaikkien vancouverilaisten ongelmiin

Kanadan alkuperäiskansat eivät ole kolonisoijilleen mitään velkaa, mutta Senakw’n kaltaiset projektit voivat osaltaan edistää sovintotyötä ja torjua sovintotaantumaa. Kun alkuperäiskansojen maille rakennetaan useita tornitaloja, projekti vastaa alkuperäiskansan huolien ohella valtaväestönkin asuntopulaan erityisesti, jos asuntojen hinnat pystytään pitämään kurissa. Samalla tulee selväksi, etteivät valtaväestön luomat kaavoitussäännöt välttämättä kykene vastaamaan akuuttiin kriisiin alkuperäiskansojen ratkaisujen tavoin.

Senakw’n menestyksen myötä kaupunkiin ajetaankin lisää alkuperäiskansojen rakennusprojekteja. Squamish-, Musqueam- ja Tsleil-Waututh-alkuperäiskansat suunnittelevat Jericho Lands -kokonaisuutta, johon on tarkoitus rakentua 13 000 asuntoa. Myös Heather Lands -rakennusprojekti on saanut hyväksynnän Vancouverin kaupunginvaltuustolta. Alkuperäiskansat siis tarttuvat toimeen, kun Vancouver on kyvytön ratkaisemaan ongelmiaan.