Kaakkois-Aasian maat pyrkivät lisäämään vaikutusmahdollisuuksiaan tekoälyn kehitykseen toimintaympäristössä, jossa suuri osa keskeisestä teknologiasta, infrastruktuurista ja investoinneista tulee alueen ulkopuolelta. Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö ASEAN rakentaa tekoälytoimijuutta yhteisillä linjauksilla, alueellisella yhteistyöllä ja omien teknologisten kyvykkyyksien kehittämisellä. Kaakkois-Aasiassa tekoälysuvereniteetissa ei kuitenkaan ole kyse täydellisestä riippumattomuudesta, vaan kyvystä vaikuttaa siihen, millaisilla ehdoilla teknologiaa kehitetään ja käytetään.

Tekoälyteknologian nopea kehitys muuttaa maailmantaloutta ja yhteiskuntia. Stanford AI Indexin (2026) mukaan yritysten globaalit tekoälyinvestoinnit yli kaksinkertaistuivat vuonna 2025, ja generatiivisen tekoälyn yksityinen rahoitus kasvoi yli 200 prosenttia. Generatiivinen tekoäly saavutti 53 prosentin väestötason käyttöönoton vain kolmessa vuodessa, nopeammin kuin aikanaan henkilökohtainen tietokone tai internet.

Kaakkois-Aasian maat pyrkivät aktiivisesti määrittelemään asemaansa tässä kehityksessä. Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö ASEAN on laatinut yhteisiä tekoälyä koskevia linjauksia, samalla kun jäsenmaat kehittävät omaa infrastruktuuriaan ja osaamistaan ja hakevat paikkaansa globaalien teknologiatoimijoiden välissä.

Tekoälyn käyttö leviää alueella nopeasti. e-Conomy SEA 2025 -raportin mukaan 79 prosenttia Kaakkois-Aasiassa työskentelevistä kertoo opetelleensa käyttämään tekoälyä, ja 43 prosenttia käyttää sitä sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti. 

Riippuvuuksia hallitaan sääntelyllä ja teknologiakyvykkyydellä

Tekoälystä on tullut yhä selvemmin maailmanpolitiikan kysymys, etenkin koska sen tuotantoketjun keskeiset osat ovat keskittyneet harvoille toimijoille. OECD:n vuoden 2026 raportin mukaan Yhdysvaltojen tekoälyinvestoinnit olivat vuonna 2025 yli kaksinkertaiset muihin OECD-maihin verrattuna. Kolme suurinta pilvipalveluntarjoajaa hallitsi 74 prosenttia globaalista pilvimarkkinasta vuonna 2023, ja yhdysvaltalaisen teknologiayhtiö NVIDIA:n osuus GPU-markkinasta oli noin 90 prosenttia.

Keskittyminen on lisännyt keskustelua siitä, miten valtiot ja alueet voivat hallita teknologiariippuvuuksiaan ja säilyttää toimijuutensa. Tässä yhteydessä puhutaan tekoälysuvereniteetista, jolla ei kuitenkaan välttämättä tarkoiteta teknologista omavaraisuutta tai pyrkimystä tuottaa kaikkea tarvittavaa itse. Carnegie Endowment for International Peace -ajatuspaja on ehdottanut tekoälysuvereniteetin tarkastelemista ennen kaikkea strategisena toimijuutena: valtioille olennaista on säilyttää kyky tehdä merkityksellisiä valintoja, mukauttaa teknologiaa omiin tarpeisiinsa ja osallistua sääntöjen laatimiseen myös teknologisen riippuvuuden vallitessa.

ASEAN-maiden teknologinen riippuvuus näkyy konkreettisesti siinä, että keskeinen osa tekoälyn tarvitsemasta infrastruktuurista tulee alueen ulkopuolelta. Datakeskuksia rakennetaan ASEAN-maihin nopeasti, mutta noin puolet alueen datakeskuksista oli vuonna 2024 ulkomaisten yritysten omistuksessa tai operoimana. Erityisesti yhdysvaltalaiset ja kiinalaiset teknologiayritykset ovat vahvasti läsnä alueen pilvipalveluissa ja digitaalisessa infrastruktuurissa.

Riippuvuus ei kuitenkaan tarkoita, ettei alueella olisi toimijuutta, vaan riippuvuuksien hallinta nousee entistä keskeisempään asemaan. ASEAN-maat tasapainottelevat sen välillä, miten ne hyödyntävät Yhdysvaltojen ja Kiinan tarjoamaa teknologiaa, pääomaa ja infrastruktuuria ilman, että ne sitoutuvat liiaksi yhden toimijan teknologiaekosysteemiin.

Teknologiavalinnoilla on myös geopoliittinen ulottuvuus. Esimerkiksi 5G-verkot, datakeskukset, pilvipalvelut, merenalaiset tietoliikennekaapelit ja puolijohteet kytkeytyvät yhä tiiviimmin Yhdysvaltojen ja Kiinan väliseen teknologiakilpailuun.

Sääntely on yksi tapa vaikuttaa teknologian kehityksen ehtoihin. Sen rinnalla valtiot ja alueet voivat vahvistaa teknologista toimintakykyään esimerkiksi investoimalla osaamiseen, rakentamalla tutkimus- ja koulutusyhteistyötä, osallistumalla standardointiin ja kehittämällä datan hallintaa.

EU:n tekoälyasetus eli AI Act on tästä yksi esimerkki. EU pyrkii asettamaan tekoälyn kehittämiselle ja käytölle yhteisiä vaatimuksia markkina-alueellaan, vaikka suuri osa keskeisestä teknologiasta ja infrastruktuurista tuotetaan unionin ulkopuolella. Yleiskäyttöisten tekoälymallien tarjoajille asetetaan muun muassa vaatimuksia, jotka koskevat tekijänoikeuksien noudattamista ja koulutuksessa käytettyjen aineistojen läpinäkyvyyttä.

ASEAN rakentaa yhteistä toimintaympäristöä tekoälylle

Kaakkois-Aasiassa tekoälysuvereniteetin kysymystä lähestytään samanaikaisesti sekä kansallisella että alueellisella tasolla. ASEANin vuonna 2024 julkaistu Guide on AI Governance and Ethics pyrkii edistämään jäsenmaiden välistä yhdenmukaisuutta ja tekoälykehysten yhteentoimivuutta. Vuonna 2025 julkaistu Responsible AI Roadmap puolestaan tarjoaa jäsenmaille vaiheittaisia toimia vastuullisen tekoälyn käyttöönottoon ottaen huomioon maiden erilaiset tarpeet, prioriteetit ja kyvykkyydet. Lisäksi ASEAN on julkaissut generatiivista tekoälyä koskevan laajennetun ohjeistuksen.

ASEANin yhteinen lähestymistapa näkyy myös vuoden 2026 puheenjohtajamaa Filippiinien kaudessa ja sen painotuksessa tekoälyn turvalliseen ja vastuulliseen kehittämiseen.

Ero EU:n tekoälyasetuksen lähestymistapaan on se, että ASEAN ei pyri yhdenmukaistamaan jäsenmaidensa tekoälysääntelyä yhdeksi yhteiseksi sääntelykehykseksi. Sen sijaan se rakentaa yhteisiä ohjeistuksia ja periaatteita, joiden avulla jäsenmaat voivat kehittää omia lähestymistapojaan eri lähtökohdista. Tavoitteena on rakentaa yhteentoimivaa alueellista toimintaympäristöä.

Tekoälyn lisäksi ASEAN pyrkii rakentamaan alueellista neuvotteluvoimaa laajemmin digitaalisessa taloudessa. Aiemmin tänä vuonna ASEAN-maat saivat päätökseen neuvottelut alueellisesta digitaalisen talouden viitekehyssopimuksesta (Digital Economy Framework Agreement), joka luo yhteisiä puitteita muun muassa digitaaliseen kauppaan, datahallintaan ja kyberturvallisuteen. Tekoälysuvereniteetin kannalta olennaista ei näin ole vain oma teknologinen tuotanto, vaan myös kyky rakentaa yhteistä teknologista toimintaympäristöä.

ASEAN-maiden kohdalla kysymys on myös siitä, kenen maailmaa tekoäly ymmärtää. Suuret kielimallit ovat tähän asti rakentuneet pitkälti aineistoille, joissa Kaakkois-Aasian kielet ja kulttuuriset kontekstit ovat olleet heikommin edustettuina. AI Singapore SEA-LION-kielimalliperhe pyrkii vahvistamaan alueen kielten, kulttuurien ja paikallisten kontekstien edustusta tekoälyssä ja samalla tekoälyn paikallista saavutettavuutta.

Tekoälysuvereniteetti saa näin myös kulttuurisen ulottuvuuden. Kyse ei ole vain siitä, kuka omistaa laskentatehoa tai rakentaa suurimmat mallit, vaan myös siitä, millä kielillä ja millaisista yhteiskunnallisista lähtökohdista tekoälyä kehitetään.

Jäsenmaiden erilaiset lähtökohdat ovat samalla sekä vahvuus että haaste. Vietnamissa painottuu riskiperusteinen tekoälysäätely, jossa korostuvat muun muassa ihmiskeskeisyys, turvallisuus ja kansallisten valmiuksien vahvistaminen. Malesiassa taas tekoälykehityksen fyysinen perusta on noussut keskeiseksi. Maassa on vuodesta 2021 vuoden 2026 puoliväliin mennessä hyväksytty 385,7 miljardin ringgitin edestä datakeskuksiin liittyviä investointeja. Indonesiassa puolestaan korostuu datan asema tekoälyn raaka-aineena ja kysymys siitä, kuka saa hyötyä sen taloudellisesta arvosta. Maassa valmistellaan myös kansallista tekoälytiekarttaa vuosille 2026–2029.

Jäsenmaiden erilaiset tavat rakentaa tekoälyyn liittyvää kyvykkyyttä voivat yhdessä parhaimmillaan täydentää toisiaan. ASEANin haasteena on kuitenkin löytää tasapaino kansallisten intressien ja yhteisen alueellisen toimijuuden välillä. Kyvykkyyksien yhdistäminen voi vahvistaa ASEANin mahdollisuuksia muodostaa yhteisiä kantoja ja neuvotella suurempien teknologiatoimijoiden kanssa.

Mitä ASEANin tekoälypolitiikka voi opettaa Suomelle?

ASEANin tekoälykehitys tarjoaa näkökulman myös Suomelle ja Euroopan unionille, joiden on rakennettava toimintakykyään tilanteessa, jossa keskeisiä teknologioita, infrastruktuureja ja tuotantoketjuja hallitsevat suuret kansainväliset toimijat. Suomen teknologiaulkopolitiikassa korostuvat kansainvälinen yhteistyö, sääntelyyn ja standardeihin vaikuttaminen ja teknologisen turvallisuuden ja toimintakyvyn vahvistaminen.

ASEANin esimerkki osoittaa, miten alueellinen yhteistyö voi tarjota pienille ja keskisuurille valtioille keinoja vahvistaa toimijuuttaan ja neuvotteluasemaansa suhteessa suurempiin teknologiatoimijoihin. Tämä ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti, vaan edellyttää yhteisten intressien löytämistä ja kykyä sovittaa yhteen jäsenmaiden erilaisia tavoitteita.

Teknologiakehityksen suunta ei nimittäin määräydy vain siellä, missä tehokkaimmat mallit rakennetaan. Keskeistä on myös, millaista dataa niiden kehittämiseen käytetään, millaiseen infrastruktuuriin ne tukeutuvat, millaisia sääntöjä niiden ympärille luodaan ja ketkä pääsevät osallistumaan näiden päätösten tekemiseen. 

Teknologinen riippuvuus linkittyy siksi myös toimijuuteen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, kuka rakentaa ja omistaa datakeskuksia ja merenalaisia tietoliikennekaapeleita, missä data liikkuu ja millaisilla ehdoilla. ASEANissa kysymys on erityisen konkreettinen, sillä alueen merkitys digitaalisen infrastruktuurin ja datakeskusten sijoituspaikkana on kasvanut nopeasti. Sama kysymys koskettaa myös Suomea ja Euroopan unionia: kuinka säilyttää liikkumavaraa teknologiariippuvuuksien keskellä ja samalla osallistua niiden sääntöjen rakentamiseen, joiden varaan teknologinen tulevaisuus muodostuu?