The Ulkopolitist ja Eurooppanuoret järjestivät syksyllä 2026 Eurooppa ja eurooppalaisuus -teemaisen kirjoituskilpailun 14-19 -vuotiaille nuorille. Lily Fu voitti kilpailussa toisen sijan.

Mietin usein saksalaisen elektronisen musiikin yhtyeen Kraftwerkin vuonna 1977 julkaisemaa kappaletta ”Europa Endlos”. Kappaleessa toistettu tyyni ilmaus ”Elämä on ajaton / Eurooppa on loputon” luo hypnoottisen kuvan rajattomasta, muuttumattomasta ja yhtenäisestä Euroopasta. Kappaleen luoma kuva on täynnä vanhan maailman romantiikkaa: hotelleja, puistoja, palatseja ja bulevardeja, mutta samalla tämän pintakiillon alla sykkivät haikeus ja yksinäisyys. Ikään kuin matkustaja katsoisi junan ikkunasta ulos ja näkisi sodan kokeneen ja hieman rappeutuneen Euroopan maisemien vilisevän ohi. 

Kraftwerkin kappaleen erityisen mieleenpainuvat sanat esiintyvät sen lopussa: ”Eleganssi ja dekadenssi.” Nämä kaksi toisiinsa rinnastettua sanaa tuovat esiin mantereen historian syvät ristiriidat: kulttuurisen loiston alla piilee räikeä rappio. Euroopan nykyisen vaurauden taustalla on myös historiaa, johon kuuluu toisten maiden valtaamista, riistämistä ja ryöstämistä. Euroopan historian synkkiä puolia korostavat esimerkiksi ristiretkien uskonnolliset vainot, toisen maailmansodan aikana tehdyt kansanmurhat sekä Jugoslavian verilöylyt. 

Jos vanha Eurooppa voidaan nähdä kahden ääripään – korkeakulttuurin ja tuhoisan sodankäynnin – näyttämönä, nykyinen Eurooppa voidaan puolestaan nähdä mukavuuden ja turvattomuuden raja-alueena. Eurooppalaiset ovat moniin muihin verrattuna etuoikeutettuja: he saavat nauttia hyvästä koulutuksesta, terveydenhuollosta sekä hyvinvointipalveluista. Samalla Euroopan maita yhdistävät monet epävarmuudet, kuten taloudellisen kilpailukyvyn heikkeneminen, teknologisen kehityksen tuomat haasteet sekä sotilaalliset uhkakuvat. Kun Eurooppa kilpailee muun maailman kanssa globaalissa mittakaavassa, ihmisistä voi tuntua siltä, että Eurooppa on menettänyt oman asemansa. 

Ei ole ihme, että moni eurooppalainen nuori kokee vaikeaksi pitää omasta identiteetistään kiinni. Tietämättömyys ja epävarmuus lietsovat halua juurtua yhä tiukemmin johonkin konkreettiseen, jolloin on helppo alistua nostalgialle. Kenties juuri kaipuu pysyvyyteen ja juurtumiseen tekee kansallismielisten ääriliikkeiden tarjoamasta maailmankuvasta houkuttelevan. Nuori voi tuntea nostalgiaa aikoja kohtaan, joina hän ei ole itse elänyt. Hän käsittää romantisoidun, menneen maailman paremmaksi, sillä nykymaailman haasteet hankaloittavat hänen pyrkimyksiään löytää oma paikkansa. Nostalgia on juuri se tekijä, joka tekee Euroopan historiasta ja kukoistuksesta niin suurenmoisia ja puoleensavetäviä. 

Tällaisessa epävarmuuden sumussa vaeltavan nuoren on vaikea nähdä selvästi Euroopan näennäisen ylvään menneisyyden toista puolta. Hän ei näe mahtavuuden takana olevaa nälkää, pelkoa ja kuolemaa. Ääriliikkeen ideologia tarjoaa hänelle loputonta menneisyyden ihailua: menneisyys on lupaava, kun taas tulevaisuus on toivoton ja muutos pelottava. Maahanmuuttajista ja vähemmistöistä tulee syntipukkeja, joiden kannettavaksi sälytetään kaikki syyt Euroopan ”rappeutumisesta”. 

Kraftwerkin lähes puoli vuosisataa sitten kuvaama Eurooppa-kaiho ei ole kadonnut, vaan se on saanut uusia muotoja sosiaalisen median aikakaudella. Siihen voi nyt, nopeatempoisena aikanamme, törmätä TikTokissa julkaistavissa Eurooppaa ja eurooppalaisuutta ylistävissä videoissa. Niissä vilisee tyyliteltyjä karttoja sekä montaaseja eurooppalaisista maisemista, joiden päällä pyörivät EU:n lipusta tutut keltaiset tähdet. Italialaiset aukiot, sveitsiläinen vuoristo ja suomalainen järvi seuraavat toisiaan muutaman sekunnin välein. Videoissa pyritään herättämään kansallista ylpeyttä sekä korostamaan yhteistä eurooppalaista identiteettiä. Vaikka Euroopan maat ja niiden kansalaiset ovat hyvinkin moninaisia, nykyisten globaalien kriisien keskellä ihmisille on tärkeää tuntea kuuluvansa yhteiseen yhteisöön, yhteiseen maanosaan nimeltä Eurooppa. 

Videot alkavat usein miesäänen sanoilla: ”Meidän maanosamme kutsutaan Euroopaksi.” Mihin toteamus ”meidän maanosamme” kuitenkin viittaa? Eurooppa ei enää muodostu ainoastaan ”kantaeurooppalaisista”, vaan myös maahanmuuttajista, toisen sukupolven maahanmuuttajista ja heidän jälkeläisistään, joiden identiteetit voivat muovautua sekä asuinmaan kulttuurin että oman perheen juurien mukaan. Jos kyseinen lause viittaa vain menneeseen ”kukoistuksen aikojen” Eurooppaan, moni nyky-Euroopan asukas jään tämän ”meidän” ulkopuolelle. 

Pohdin usein, mitä ”meidän maanosamme” todella merkitsee minulle. Vaikka olen elänyt puolet elämästäni Suomessa, tarkastelen usein tätä maata ja tätä maanosaa ulkopuolisen silmin. Voisin matkustaa ympäri Eurooppaa rajojen yli, mutta kuljen sen kaduilla ja bulevardeilla yksinäisenä ja irrallisena. Voin vapaasti matkustaa vailla päämäärää, mutta en silti saavu eurooppalaisuuden keskelle. Tunnen mantereen hiljaisuuden ja sekasorron. Tunnen myös sen kunnian ja häpeän. Osaan erottaa sen täydellisen postikorttimaiseman tosielämästä, johon kuuluvat lisäksi syrjintä, ulkopuolisuus ja erilaiset yhteiskunnalliset paineet. 

Kenties eurooppalaiseen identiteettiin kietoutuu myös maanosan rikkinäisestä menneisyydestä periytyviä traumoja. Joillekin eurooppalaisuus rakentuu osittain tällaisesta sukupolvien yli kantavasta historiallisesta kokemuksesta – sodista ja kansallisesta kärsimyksestä. En juuri koe tällaista yhteistä kansallista murhetta omakseni. Toisaalta eurooppalaisuus toimii nykyään symbolisena muistutuksena, joka yhdistää ihmisiä  vaikeina aikoina. Toki eurooppalaisuutta voi tulkita eri tavoin. Jotkut ajautuvat sitä etsiessään ääriliikkeisiin, toiset taas pitävät sitä lähes kansainvälisyyden synonyymina. 

Eurooppa-aiheiset TikTok-videot tihkuvat paitsi kansallistunnetta ja ihailua myös koskettavaa yltiöoptimismia ja tulevaisuudenuskoa. On totta, että nykyisessä maailmantilanteessa tarvitaan tällaista melkein naurettavaa optimismia. Eurooppa on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Se ei tarkoita sitä, että sen historian kiilto olisi aina kunniallista ja ihailtavaa. Mielestäni ”loputtoman Euroopan” loistoa ei tule etsiä vain menneisyydestä, vaan myös epävarmuuden hämärtämästä tulevaisuudesta.