Yritykset ulkopolitiikan ristiaallokossa

Kirjoittajan henkilökuva
Eetu Timonen | 20.11.2026
Tekstiartikkelin kuva. T. C. Hart - "Storm at Sea" (Public domain)

Kireä geopoliittinen tilanne ja suurvaltakilpailu tuovat ulkopolitiikan yhä lähemmäs yritysten arkea. Tämä näkyy konkreettisesti lähes jokaisella liiketoiminta-alueella. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaaminen nousee entistä tärkeämmäksi osaksi onnistunutta yritystoimintaa.

”Jos olisin yritysjohtaja, varmistaisin, että yrityksessä on ”Chief Geopolitical Officer”.

Tämä tasavallan presidentti Alexander Stubbin toistuva pohdinta kuvaa hyvin ulkopolitiikan entistä korostuneempaa roolia liiketoiminnan keskiössä. Uusi geotaloudellinen aikakausi, jossa taloudellisia keinoja käytetään valtioiden ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, on pakottanut yritykset tarkastelemaan toimintaympäristöään uusin silmin. Kun vielä muutama vuosi sitten papukaijamerkin sai mahdollisimman pienestä varastosta, nähdään varautuminen ja suurempi varastotila nyt kilpailuetuna. Oli sitten kansainvälisen kaupan muutoksessa kyse pannukakusta tai sillisalaatista, makrotasolla muutokset kumpuavat maailmakauppajärjestelmän murroksesta sekä voimistuneesta geopoliittisesta kilpailusta. 

Ilmiö ei sinänsä ole uusi, sillä yritykset ovat aina eläneet ulkopolitiikan ehdoilla ja usein myös tehneet ulkopolitiikkaa. Esimerkiksi hollantilaiset ja brittiläiset kauppakomppaniat olivat aikoinaan brutaaleine toimintatapoineen avainasemassa maidensa geopoliittisten asemien pönkittämisessä. Myöhemmin suurten monikansallisten yritysten tarpeet näkyivät niin suoranaisina vallankaappauksina kuin erilaisina standardeina. Globalisaation ja kansainvälisen kaupan liberalisoinnin myötä ulkopolitiikka jäi kuitenkin taka-alalle, ja pitkään pidettiin itsestäänselvyytenä, että kansainvälisen kaupan muodostamat keskinäisriippuvuudet ehkäisisivät konfliktien syntyä. Koronapandemia sekä Venäjän täysimittainen hyökkäyssota Ukrainassa realisoivat kuitenkin nopeasti taloudellisen keskinäisriippuvuuden riskit: se, mikä oli ennen nähty vahvuutena, muuttui nopeasti kansallisen turvallisuuden uhaksi. Muutos on näkynyt kauppaa rajoittavien toimien jyrkässä nousussa. Ulkopolitiikasta on tullut yrityksissä arkipäivää, ja se ulottuu yhä syvemmälle niiden liiketoimintaan. 

Ulkopolitiikkaa yritysarjessa

Konkreettisimmillaan ulkopolitiikka näkyy tuotteiden hinnoissa. Viime aikoina erityisesti Yhdysvaltojen harjoittama tullipolitiikka on ollut osoitus ulkopolitiikan näyttävästä paluusta. Vaikka tullitoimien vaikutukset ovat jääneet huomattavasti arvioitua matalammiksi, joutuvat yritykset jatkuvasti miettimään, missä suhteessa itse yritys, maahantuoja sekä loppuasiakas jakavat tullien tuottamat lisäkustannukset. Suorien tullikustannusten lisäksi yritykset ovat löytäneet itsensä yhä useammin keskeltä geopoliittista köydenvetoa. Esimerkiksi ranskalaiset viinit ovat olleet toistuvasti tullikiistojen ristitulessa, vaikka itse viiniä kohtaan ei tunnu kenelläkään olevan mitään vastaan. Lasku osuukin helposti yrityksiin, joilla ei ole kiistan kanssa mitään tekemistä. Kaupan politisoitumisen myötä valtiot iskevätkin sinne, mistä vastapuolta eniten kirpaisee, alasta riippumatta.

Hinnan lisäksi ulkopolitiikka vaikuttaa myös siihen, mistä tuotteet tai niiden osat voidaan ostaa. Niin sanottujen alkuperäsääntöjen tunteminen onkin noussut yritystoiminnan keskiöön. Selkeimmin ilmiö on näkynyt kiinalaisen terästuotannon ylikapasiteetissa. Kiina tuottaa yli puolet koko maailman vuosittaisesta teräksestä ja myy sitä pilkkahintaan ulkomaille kotimaisen kysynnän riittämättömyyden takia. Ylikapasiteetista johtuen Yhdysvallat ja EU ovat asettaneet teräkselle erikoistulleja sekä erilaisia kiintiöintä. Kun ennen riitti tietää, missä itse tuote on valmistettu, nyt yritysten pitää selvittää myös yksittäisten osien materiaalin alkuperää. Käytännössä suomalaisten yritysten pitää selvittää, missä suhteessa esimerkiksi Vietnamissa valmistetussa teräsosassa on käytetty Kiinassa sulatettua terästä. Ilman tätä tietoa esimerkiksi erilaisten tullikiintiöiden hyödyntäminen tai julkisiin kilpailutuksiin osallistuminen jää yrityksille mahdottomaksi. 

Hankintojen lisäksi ulkopolitiikka ulottuu myös myyntiin pakotteiden määrätessä, kenelle ja millä ehdoilla yritys voi tuotteitansa myydä. Vaikka pakotteet ovat olleet osa kansainvälistä politiikkaa jo pidemmän aikaa ja niiden vaikutuksista on väännetty kättä vähintään yhtä kauan, on niiden rooli varsinkin eurooppalaisesta näkökulmasta kasvanut huomattavasti. EU on asettanut pelkästään Venäjää vastaan yli kaksikymmentä pakotepakettia, joiden lisäksi yrityksillä on velvollisuus arvioida tuotteidensa jälleenmyyntiä. Tuoreen EU-tuomioistuimen päätöksen mukaan ei riitä, että yritys tarkistaa, onko maksunsaaja pakotelistalla, vaan sen on myös arvioitava mahdollista pakotelistatun tahon riskiä päästä käsiksi rahoihin. Vaikka tekoäly voi auttaa eri prosessien sujuvoittamisessa, ulkopolitiikan korostunut rooli ilmenee yritysmaailmassa hyvinkin konkreettisesti esimerkiksi compliance-tiimien paisumisessa. 

Ulkopolitiikka näkyy konkreettisesti myös investointien suunnittelussa. EU:n sijoitusten seuranta-asetus velvoittaa vuodesta 2028 alkaen jäsenmaat seulomaan ulkomaisia investointeja muun muassa puolijohteiden, tekoälyn ja puolustussektorin osalta. Yrityksille tämä tarkoittaa, että rahoittajan tai ostajan tausta on selvitettävä entistä tarkemmin. Myös eri valtioiden kansallisesti lupaamat investoinnit valuvat lopulta tavalla tai toisella yritysten harteille. Lisäksi ulkopolitiikasta kumpuavat erilaiset sabotaasiyritykset ja jopa Yhdysvalloissa mahdolliseksi työkaluksi pohdittu yritysvakoilu tuottavat yhä enemmän liiketoimintariskejä.

Ulkopolitiikkaa johtoryhmissä

Geotaloudellisen kilpailun myötä myös ulkopoliittisesta suuntautumisesta on tullut entistä tärkeämpi osa myös yritysten liiketoimintastrategiaa. Erityisesti tämä on näkynyt turvallisuuteen linkittyvillä aloilla. Esimerkiksi Nokia on viime aikoina systemaattisesti siirtänyt liiketoimintaansa kohti puolustusalaa. Samaan aikaan kun yritys investoi suuresti Yhdysvaltoihin, on se myös vetäytymässä Kiinasta. Olipa kyseessä puhdas liiketoimintastrategia tai tietoinen geopoliittinen suuntautuminen, ilmiö viittaa siihen, että ulkopoliittiset ja taloudelliset intressit ohjaavat yritysten valintoja aina osto- ja myyntitilanteista liiketoiminnan strategiseen suunnitteluun. 

Jatkumon toisessa päässä ovat yritykset, joiden tuotteista on tullut itsessään ulkopolitiikkaa. Tekoälyn toimitusketjua hallitsevat yhdysvaltalaiset teknologiajätit ovat lyhyessä ajassa keskittäneet huomattavaa ulkopoliittista valtaa yksityiselle sektorille. Esimerkiksi Elon Muskin omistama Starlink ja sen puolustussektorille suunnattu versio Starshield ovat vaikuttaneet Ukrainan sodan käänteisiin. Ukrainan sodassa suoraa ulkopoliittista valtaa on käyttänyt myös Microsoft, joka on tarjonnut kyber- ja pilvipalveluita maksutta Ukrainan julkishallinnon käyttöön erityisesti sodan alkuvaiheessa. Strategisesti merkittävä tuote tuo mukanaan myös riskejä, mikä on näkynyt jo esimerkiksi ICEYE:n toiminnassa.  

Tekoäly vie tätä kehitystä vielä pidemmälle. Globaalin sääntelyn puuttuessa ja suurvaltojen keskustelujen päättyessä tuloksettomina yksityinen sektori on lähes omillaan jalkauttamassa uudenlaista autonomista teknologiaa. Yritysten päätökset teknologian kehityskohteista, julkaisusta ja levikistä vaikuttavatkin jatkossa huomattavasti niin valtioiden kuin yksittäisten ihmisten ja organisaatioiden edellytyksiin ajaa omia etujaan. Tällaiset yritykset muotoutuvat nopeasti ulkopolitiikan passiivisista mahdollistajista sen aktiivisiksi tekijöiksi, halusivat ne sitä tai eivät. 

Viime aikojen valossa erityistä huomiota tulee kiinnittää myös politiikan ja yritystoiminnan epämääräisiin muotoihin. Superrikkaiden satsauksista vaalikampanjoihin uutisoidaan laajasti, mutta vähemmälle huomiolle jäävät erilaiset takahuonediilit. Oli kyse golfkentistä, luksusresorteista tai öljystä, puhumattakaan Yhdysvaltojen presidentin perheen omasta kryptovaluutasta  ja liiketoiminnasta, epämääräisen rahan määrä ulkopolitiikassa on kasvanut viime aikoina huolestuttavasti. Myös erilaisten ennustemarkkinoiden ja suoranaisen vedonlyönnin yleistyminen ulkopolitiikassa kasvattaa riskiä taloudellisten intressien ja ulkopolitiikan yhteentörmäyksille.

Geopoliittinen osaaminen osana yritysjohtamista

Presidentti Stubbin ajatus yritysten geopoliittisen osaamisen huomioimisesta ei ole siis pelkkä kärjistys, sillä ulkopoliittinen osaaminen nousee entistä tärkeämmäksi osaksi onnistunutta yritystoimintaa. Ulkopolitiikan vaikutuksen kasvaessa myös yritysten kannustimet vaikuttaa siihen kasvavat. Yritykset eivät olekaan vain sopeutujia, ovathan ne jo pitkään saaneet äänensä kuuluviin monenkeskisillä foorumeilla, kuten YK:ssa, OECD:ssä sekä ilmastokokouksissa. Takahuonediilien kitkemiseksi sekä vaikuttamismahdollisuuksien tasoittamiseksi läpinäkyvien vaikuttamisfoorumeiden olemassaolo korostuu entisestään. Sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen horjuessa valta kuitenkin näyttää kasautuvan huipulle – oli sitten kyse johtokuntien pöydistä tai politiikan areenoista.  

Editointi: Carla Vesto & Pauliina Parviainen
Kommentointi: Tomi Kristeri & Pinja Vuorinen
Kielenhuolto: Saana Kääriäinen


Lisättävää?

Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.