Kiitos vastauksesta, sekä oleellista keskustelua sisältäneestä Poynterin artikkelista! Epätarkkuudet uutisoinnissa ovat oleellisia siksi, että ne herättävät perusteltuja epäilyksiä kaikista muistakin artikkelin osista, jo journalismin perussääntöjen mukaan mitkään tekaistut kohdat artikkelissa eivät ole perusteluja ja jos näin joudutaan toimimaan, tulisi tämä tehdä selväksi.
Lisäksi muut kytkökset luovat vahvasti kuvaa ainakin jonkinasteisesta syötöstä artikkelin yhteydessä, ja juuri tästä syystä itse artikkeli on hyvinkin mielenkiintoinen: sen kautta ja artikkelista saatujen taustatietojen hitaasti paljastuessa on mahdollista rekonstruoida kuvaa siitä, miten informaation ja julkisuuden hallinnointi Yhdysvalloissa toimii, sekä tehdä valistuneita arvauksia niin sen motiiveista kuin esimerkiksi sotilasoperaatioiden todellisesta tilanteesta annettua kuvaa ja sen taustoja analysoimalla.
New Yorkerin artikkeli käsittelee jälleen yhtä kansainvälisen lain näkökulmasta hyvin ongelmallista Yhdysvaltojen sotilasoperaatiota. Artikkeli ja sen kuvaama sotilasoperaatio ansaitsevat tarkkaa luentaa. En voi olla mainostamatta tässä yhteydessä erinomaista Mediaseuraaja-blogia, ja sen kirjoitusta "Sotajournalismin anatomia", joka on aiheellinen koonti sotajournalismin kysymyksistä jotka nousivat kirkkaasti esiin Osama bin Ladenin tappo-operaatiota kuvanneen New Yorkerin kirjoituksen yhteydessä: http://mediaseuraaja.wordpress.com/2011/01/02/sotajournalismin-anatomia/
Kiitos kommentista, en ollut lukenut Fairin juttua. Sekä New Yorker että Schmidle ovat kumpikin - surprise, surprise - puolustaneet artikkelia. Alla on hyvä kertaus kritiitikistä, puolustuksesta ja vähän pohdintaa journalismin etiikasta: http://www.poynter.org/latest-news/top-stories/142507/schmidle-defends-sourcing-in-new-yorkers-getting-bin-laden-story-while-narrative-editors-suggest-improvements/
Olen samaa mieltä, että on vähintäänkin hieman kyseenalaista että kirjoittaja ei maininnut että hän ei suoraan haastatellut erikoisjoukkoja, vaan artikkeli kokonaisuudessan perustuu heitä heidän handlereiden haastatteluihin. Itse play-by-play iskusta on varmaan enemmän fiktiota kuin faktaa (Schmidle viittaa rekonstruktionsa epävarmuuteen). Tämä ei kuitenkaan vaikuta artikkelin osiin jotka käsittelevät valmisteluprosessista ja iskun seurauksia - joskin on varmaa, että artikkeli on vähintään tiedustelupalvelujen siunaama jos ei enempää. Vaikka artikkeli edustaisikin 'virallista' kantaa niin sen implikaatiot ovat kiinnostavia.
New Yorkerin artikkelin taustatyössä on runsaasti aukkoja, joita toiset journalistit ovat kyseenalaistaneen. Kannattaa lukea esimerkiksi tämä Christine Fairin koonti, jonka mukaan ainakin osa New Yorkerin artikkelin tiedoista on todennäköisesti keksittyjä ja osa mahdollisesti tiedustelupalvelujen syöttämää.
http://www.registan.net/index.php/2011/08/04/the-schmidle-muddle-of-the-osama-bin-laden-take-down/
Tavoitteena on mahdollisesti ollut antaa uskottavampi, "tiukempi" kuva Yhdysvaltojen sekavasta ulkopolitiikasta ja operationaalisesta johdosta. Joka tapauksessa Fairin teksti on hyvä esimerkki aiheensa ja ammattinsa vakavasti ottavasta kollegiaalisesta journalistin työstä.
Lisättävää?
Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.