Ranskan operaatio Barkhanen toiminta-alue viidessä Sahelin maassa vastaa pinta-alaltaan koko Eurooppaa. Kuva: Thomas Goisque, Wikimedia Commons.

Malin, Nigerin ja Ranskan armeijat ovat kokeneet viime kuukausina historiallisen raskaita tappioita jihadismin vastaisessa taistelussa Sahelissa. Kierroksia tilanteeseen lisäävät Länsi-Afrikassa kasvava kritiikki entistä siirtomaavalta Ranskaa kohtaan ja Ranskan yritykset vetää Sahelin sotaan mukaan eurooppalaisia liittolaisia.

“Käytät aikasi pikkuisen Emmanuel Macronin tottelemiseen, joka on pelkkä lapsi”, malilainen muusikko Salif Keïta näpäyttää Malin presidentille Ibrahim Boubacar Keïtalle kohdistamallaan videolla, jonka supertähti julkaisi Facebookissa viime vuoden marraskuussa. “Etkö tiedä, että Ranska rahoittaa vihollisiamme?” hän jatkaa, viitaten vihollisilla Malia ja sen naapurimaita riivaaviin jihadisteihin, joilla on yhteyksiä al-Qaidaan ja Isisiin.

Nopeasti levinnyt läksytys sai vastakaikua maassa, jossa julkinen kritiikki entistä siirtomaavaltaa Ranskaa ja sen sotilaallista läsnäoloa kohtaan on kasvanut. Kun Ranska alun perin vuonna 2013 lähetti joukkonsa Pohjois-Maliin pysäyttämään ääri-islamististen liikkeiden etenemisen kohti etelää ja pääkaupunkia Bamakoa, otettiin se avosylin vastaan. Nyt Ranskan liput palavat mielenosoituksissa, ja Keïtankin videollaan vihjailemat salaliittoteoriat entisen siirtomaavallan oikeista tarkoitusperistä leviävät.

Länsi-Afrikan suurimpana entisenä siirtomaavaltana Ranskalla on alueella yhä huomattavat taloudelliset ja poliittiset intressit, joita se pyrkii sotilaallisella läsnäolollaan suojelemaan. Tuhannet ranskalaiset yritykset toimivat Länsi-Afrikassa muun muassa pankkialalla, tietoliikenteessä, suurissa infrastruktuuriprojekteissa sekä logistiikassa, ja noin 240 000 Ranskan kansalaista asuu Afrikassa. Ranskan ulkomaiset suorat investoinnit Afrikkaan ovat kymmenkertaistuneet 2000-luvun alusta lähtien.

Jihadismin vastainen sota Malissa ja sen naapurivaltioissa on sotilaallisten tappioiden ja kritiikin kasvaessa Ranskalle kuitenkin entistä kiperämpi kysymys. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on yrittänyt jakaa taakkaa sekä afrikkalaisten liittolaisten että muiden Euroopan maiden kanssa ja saada jihadisminvastaiseen taisteluun mukaan uusia liittolaisia. Vastakaiun puute kertoo osaltaan yhteisen vision ja strategian puutteesta sekä jihadismin vastaisten operaatioiden suurista poliittisista riskeistä.

Väkivalta saavuttanut ”ennennäkemättömät mittasuhteet”

Kielteinen asenneilmapiiri Ranskan pitkittynyttä läsnäoloa kohtaan kielii osittain väsymyksestä ja kyllästymisestä huonontuneeseen turvallisuustilanteeseen sekä Malissa että muualla Sahelin alueella. Tammikuun alussa YK:n Länsi-Afrikan ja Sahelin edustaja raportoi YK:n turvallisuusneuvostolle, että jihadistiliikkeisiin kytkeytynyt väkivalta alueella on saavuttanut ennennäkemättömät mittasuhteet.

YK luokittelee Malin rauhanturvaoperaationsa Minusman vaarallisimmaksi operaatioksi maailmassa. Neljän viime vuoden aikana missio on menettänyt 118 rauhanturvaajaa. Siviilikuolonuhrit Malissa, Nigerissä ja Burkina Fasossa ovat viisinkertaistuneet kolmen vuoden aikana. Vuonna 2019 yli 4400 ihmistä menetti henkensä jihadistien hyökkäyksissä. Yli miljoona ihmistä on joutunut jättämään kotinsa.

Vuonna 2019 yli 4400 ihmistä menetti henkensä jihadistien hyökkäyksissä.

Klikkaa twiitataksesi.

Jihadistit ovat viime kuukausina myös pystyneet haastamaan eri maiden armeijoita isoissa sotilaallisissa yhteenotoissa. Ranska koki suurimman sotilaallisen tappionsa lähes neljään vuosikymmeneen 26. marraskuuta 2019, kun 13 sotilasta kuoli kahden helikopterin yhteentörmäyksessä sotilasoperaatiossa Malin pohjoisosassa. Malin armeija puolestaan menetti 54 sotilasta jihadistien hyökkäyksessä marraskuun alussa, ja vain pari viikkoa myöhemmin 17 sotilasta kuoli toisessa yhteenotossa jihadistien kanssa.

Tappioiden sarjassa suurimmat uutiset ovat kuitenkin kantautuneet Malin itänaapurista Nigeristä. Raporttien mukaan satoja jihadistitaistelijoita hyökkäsi armeijan leirille Inatesiin 10. joulukuuta, ja ainakin 71 sotilasta kuoli. Islamilaiselle valtiolle uskolliset ryhmittymät, muun muassa Islamic State in the Greater Sahara, ilmoittivat olevansa hyökkäyksen takana, ja väittivät tiedotteessaan ottaneensa haltuun aseita, ammuksia, ajoneuvoja ja jopa useita tankkeja. Vain kuukausi myöhemmin aivan Malin rajalla Chinagodrarissa 89 sotilasta menehtyi toisessa samantyyppisessä hyökkäyksessä.

Loppua sodalle jihadisteja vastaan ei näy. Entistä mittavammat yhteenotot armeijoiden kanssa ja kasvaneet uhriluvut kertovat jihadistiryhmittymien kasvaneesta kyvystä suunnitella ja toteuttaa monimutkaisia aseellisia hyökkäyksiä. Samalla jihadistiliikkeet ovat juurtuneet paikallisiin yhteiskuntiin. Niillä on intressejä ja kytköksiä paikalliseen laittomaan talouteen sekä sormensa pelissä eri heimojen ja yhteisöjen välisissä ikiaikaisissa jännitteissä, joita ne lietsovat ja käyttävät hyväkseen.

Ranskan vastaus kritiikkiin

Taistelua jihadisteja vastaan on kuvailtu mahdottomaksi kissa-hiiri-leikiksi, jossa armeijat koluavat Sahelin valtavia aavikkoseutuja löytääkseen siellä piileskelevän vihollisen. Selkeitä ja helppoja poliittisia tai sotilaallisia voittoja ei ole tarjolla. Tässä tilanteessa suuret sotilaalliset tappiot ja yhä kielteisempi asenneilmapiiri on vaikea yhtälö erityisesti Ranskalle, joka on investoinut jihadismin vastaiseen taisteluun huomattavasti.

4500 sotilaan vahvuinen operaatio Barkhane on tällä hetkellä Ranskan suurin ulkomailla toimiva sotilaallinen operaatio. Kotimaassa Barkhanen korkeaa hintaa, johon lukeutuvat menetettyjen henkien lisäksi noin kahden miljoonan euron päivittäiset kulut, on yhä vaikeampi selittää. Erityisesti marraskuista helikopterien yhteentörmäystä, jossa Ranska menetti 13 sotilasta, seurasi maassa kiivas keskustelu Barkhanen strategian ja olemassaolon perimmäisten syiden uudelleen arvioinnista.

Ranska on vastahakoinen maksamaan jihadismin vastaisen taistelun kasvavaa hintaa yksin, varsinkin, kun se tarkoittaa menetettyjä ihmishenkiä ja siten yhä suurempia poliittisia riskejä. Lisääntyneen epävakauden sekä kasvavan siirtolaisuuden ja pakolaisuuden vuoksi Ranska kokee jihadismin olevan Sahelissa koko Eurooppaa koskeva geopoliittinen uhka. Samalla Ranska näkee, että muut Euroopan maat ovat jättäneet tämän koko Eurooppaa koskevan ongelman yksin Ranskan ratkaistavaksi.

Ranska on vastahakoinen maksamaan jihadismin vastaisen taistelun kasvavaa hintaa yksin.

Klikkaa twiitataksesi.

Ranska onkin pyrkinyt laajentamaan eurooppalaisten liittolaistensa verkostoa perustamalla Barkhanen alaisen erikoisjoukkojen koalition koodinimellä Takuba ja kutsumalla mukaan useita EU:n jäsenvaltiota, muun muassa Ison-Britannian, Saksan, Ruotsin, Norjan ja Viron. Rotevamman eurooppalaisen sotilasyhteistyön käynnistäminen Malissa ei kuitenkaan ole helppoa suurten poliittisten ja sotilaallisten riskien sekä EU:n sisäisten jännitteiden takia.

Monilla Euroopan mailla on Malissa jo entuudestaan joukkoja esimerkiksi rauhanturvaajina, mutta ei jihadismin vastaisia operaatioita. Useimmat näistä maista ovat lisäksi tottuneita tekemään sotilaallista yhteistyötä lähinnä Naton alla, jonka tulevaisuus Yhdysvaltojen vetäytyessä on kuitenkin kyseenalainen. Toisaalta EU:n itäiset jäsenmaat eivät välttämättä pidä Sahelia geopoliittisesti merkittävänä alueena, ja niiden analyysi Euroopan naapurustosta nousevista uhkakuvista on melko erilainen kuin Ranskalla. Takuban kohtalo onkin vahvasti yhteydessä kysymykseen EU:n yhteisen puolustuksen kehittämisestä ja suunnasta.

Vaisu reaktio Ranska-kielteisyyteen kiristää välejä

Eurooppalaisten liittolaisten värväämisen lisäksi Macron on hakenut vastauksia Barkhanen legitimiteettikriisiin ja huonontuneeseen turvallisuustilanteeseen kovistelemalla afrikkalaisia liittolaisiaan. Ranska on muun muassa uhkaillut vetää joukkonsa Sahelin alueelta, elleivät sen länsiafrikkalaiset liittolaiset tarjoa polttavimpiin kysymyksiin tyydyttäviä vastauksia. Tämä heijastelee Yhdysvaltojen kantaa, joka myös julkisesti pohtii joukkojensa vetämistä Länsi-Afrikasta.

Uhkailuista huolimatta monet näkevät Ranskan armeijan läsnäolon Sahelin alueella yhä välttämättömänä. Barkhanen lisäksi jihadismin vastaisessa taistelussa aktiivinen on ollut viiden Sahelin valtion Mauritanian, Malin, Nigerin, Tšadin ja Burkina Fason vuonna 2014 perustama G5 Sahel -ryhmä ja sen 10 000 sotilaan joukko. G5 Sahel ei kuitenkaan vaikuta pystyvän itsenäisesti vakauttamaan tilannetta muun muassa koordinaatio- ja rahoitusongelmien vuoksi.

Vetäytymistä todennäköisempää on, että Ranska sitoutuu Maliin ja muualle Sahelin alueelle yhä pitkäjänteisemmin. Negatiiviseen asenneilmapiiriin reagoiva Macron on pyytänyt länsiafrikkalaisia valtioita vahvistamaan julkisesti pyyntönsä Ranskan sotilaalliselle tuelle ja läsnäololle Sahelissa. Epävirallisesti Ranska on valittanut afrikkalaisten liittolaistensa vaisusta vastauksesta Länsi-Afrikassa kasvavaan Ranska-kielteisyyteen, salaliittoteorioihin ja väärien tietojen levittämiseen.

Kovistelun lisäksi Macron on pyrkinyt lujittamaan yhteistä rintamaa Sahelin valtioiden kanssa. Merkkipaalu näissä diplomaattisissa pyrkimyksissä oli 13. tammikuuta järjestetty huippukokous Paun kaupungissa Etelä-Ranskassa, jonne Macron kutsui virkaveljensä G5 Sahelin maista keskustelemaan jihadismin vastaisen taistelun suunnasta. Maat vahvistivat yhteistyötään ja sopivat perustavansa “Sahelin koalition”, joka merkitsisi yhteisen komentorakenteen luomista ja läheisempää tiedusteluyhteistyötä armeijoiden välille.

Malin ulkoministeri Tiébilé Dramé totesi huippukokouksen päätteeksi, että ulkomaisten armeijoiden läsnäolossa Malissa ei ole mitään epäselvää: “He ovat täällä, koska olemme pyytäneet heitä tulemaan apuun”. Muut G5 Sahelin maat eivät heti kommentoineet kysymystä Ranskan armeijan läsnäolosta, haluten luultavasti välttää koskemasta tulenarkaan aiheeseen.

Jihadistien katse suuntaa etelään

Taistelussa Sahelin tulevaisuudesta jihadisteilla on kaikki voitettavanaan ja vain vähän hävittävää. Arviolta yhteensä noin 4000 taistelijan kokoisten jihadistiliikkeiden tavoitteena on horjuttaa Sahelin alueen valtioita väkivallan ja kaaoksen keinoin. Mitä kauemmin armeijoiden turhauttavat ja tuloksettomat operaatiot aavikolla kestävät ja mitä väkivaltaisemmaksi ja poliittisesti epävakaammaksi tilanne Sahelin maissa muuttuu, sen parempi jihadisteille.

Jihadistit hyötyvät eittämättä myös linjauksista, joissa jihadismin vastainen taistelu nostetaan prioriteetiksi monen muun tärkeän kysymyksen kuten peruspalveluiden tarjoamisen tai ilmastonmuutoksen seurauksiin sopeutumisen kustannuksella. Tämä vahvistaa liikkeiden narratiivia, jossa afrikkalaiset valtiot ovat korruptoituneita ja pienen eliitin etuja ajavia, pitkälti länsimaisten uuskolonialistien sätkynukkeja, joita tavallisen ihmisen hyvinvointi ei kiinnosta.

Jihadistisen väkivallan poliittiset tarkoitusperät vaativat poliittisia ratkaisuja, ja vaatimuksia dialogin käymiseksi onkin kuultu muun muassa Malissa. Sotilaallisten ratkaisujen rajallisuudesta kertovat pelot väkivallan leviämisestä Sahelista kohti Länsi-Afrikan rannikkovaltioita. Erityisesti Malin ja Nigerin eteläinen naapuri Burkina Faso on alttiina, ja maan nopeasti heikentynyt turvallisuustilanne kielii jihadistien pyrkimyksistä levittäytyä kohti etelää.

Jihadistisen väkivallan poliittiset tarkoitusperät vaativat poliittisia ratkaisuja.

Klikkaa twiitataksesi.

Tämä kehityssuunta vaikeuttaa jo valmiiksi hankalia olosuhteita. Vuonna 2020 kuudessa Länsi-Afrikan maassa järjestetään vaalit, mikä saattaa nostaa sisäpoliittisten kysymysten painoarvoa päättäjien päätöksenteossa ja herättää kysymyksiä Ranska-kielteisyyden vaikutuksesta tilanteen kehittymiseen. Samalla turvallisuustilannetta jotenkin kasassa pitävä Ranska ei halua maksaa jihadismin vastaisen taistelun hintaa yksin. Ranskan on vakuutettava muut EU-maat Sahelin geopoliittisesta tärkeydestä – ei vain Ranskan omille intresseille, vaan koko Euroopalle.