Opiskelijoiden koulutyöstä alkunsa saanut idea laajeni kansainväliseksi liikkeeksi, jonka seurauksena ilmastovastuista voidaan lopulta saada tarkempi kuva.

’Jos asuisin Komorien uppoavassa saarivaltiossa, mitä mieltä olisin ilmastonmuutoksesta?’ kysyi kansainvälisen koulutusjärjestö IBO:n pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen pääsiäisenä julkaistussa kirjoituksessaan, jossa hän kehotti lukijoitaan astumaan edes kuvitteellisesti toisenlaisessa ympäristössä asuvien kanssaihmistemme saappaisiin. Sosiaalisen median lainalaisuuksien mukaisesti Twitterissä jaettuun tekstiin tuli nopeasti joukko kiistäviä ja vastaan väittäviä kommentteja. Aivan kuin toisten todellisuuden kuvitteleminen olisi liian radikaalia.

Entinen yliopistonlehtorini tägäsi minut ketjuun, tiedustellen mikä on Tyynenmeren saarilla asuvan tutkijan mielipide tekstistä. Totesin Heinosen kirjoituksen olevan erinomainen – ja erityisen tärkeä. Vaikkei kuvittelemalla saavutetakaan sitä todellisuutta missä muut ihmiset elävät, auttaa se meitä suhteuttamaan kritiikkiämme ja ehkä jopa vaimentamaan ennakkoluulojamme.

Vastauksessani jaoin myös linkin tekstiin, jossa kerrotaan YK:ssa 29.3. annetusta julkilausumasta, jossa YK:n yleiskokous ilman äänestystä yksimielisesti hyväksyi Tyynenmeren saarivaltio Vanuatun esityksen kansainväliseltä tuomioistuimelta pyydettävästä neuvoa-antavasta lausunnosta ilmastonmuutoksen ihmisoikeusulottuvuuksista. Jaoin tekstin koska Vanuatun historiallinen esitys on aikoinaan lähtenyt liikkeelle mahdottomien todellisuuksien kuvittelemisesta – sen pohtimisesta millainen maailma voisi olla, jos se ottaisi huomioon ilmastonmuutoksen etulinjassa olevien ihmisten hädän, toiveet ja vaatimukset.

Heinonen on koulutuspolitiikan ammattilainen. Sen vuoksi hänen tekstinsä on loistava alustus tarinalle, joka johtaa YK:n yleiskokouksen päätökseen ja tulevaan kansainvälisen tuomioistuimen lausuntoon, joka saattaa merkittävästi muuttaa kansainvälistä ilmastopolitiikkaa vastuiden ja velvollisuuksien osalta.

Yhteiset mutta eriytetyt ilmastovastuut – eli ei kenenkään vastuu?

Kansainvälinen ilmastopolitiikka on Rio de Janeirossa vuonna 1992 solmitusta YK:n puitesopimuksesta alkaen nojannut niin kutsuttujen yhteisten mutta eriytettyjen velvoitteiden periaatteeseen. Periaatteen mukaan kaikilla maailman valtioilla on velvollisuus toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen mukautumiseksi, mutta erityinen vastuu on teollistuneilla valtiolla, jotka tuottavat suurimman osan päästöistä ja jotka ovat vuosikymmeniä ennen Rion puitesopimusta saaneet nauttia päästöjen tuottamisesta ilman velvoitteita pyrkiä hillitsemään niitä. Koska nämä Rion puitesopimuksen ensimmäisessä liitteessä nimetyt kehittyneet valtiot ovat taloudellisesti ja teollisesti eri asemassa kuin vielä kehittyvät valtiot, on niille osoitettu erityisvelvollisuus toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Yhteisten mutta eriytettyjen velvoitteiden periaatteeseen on kuitenkin sisäänrakennettuna myös ilmastosopimuksen vapaavalintaisuus tarvittavien politiikkatoimien osalta. Vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimus pyrki tehostamaan ilmastotoimia mm. sopimusvaltioiden kansallisten ilmastotoimien raportointivelvollisuudella, mutta toimet perustuvat yhä vapaaehtoisuudelle. Kehittyvien maiden näkökulmasta kansainvälinen ilmastoregiimi ei tarjoa riittäviä velvoitteita tukea valtioita, joista monessa jo kärsitään kuivuudesta, tulvista, lisääntyneistä ja voimistuneista myrskyistä sekä muista ilmastonmuutoksen negatiivisista vaikutuksista. Ilmastorahoitus on kaukana 100 miljardin dollarin tavoitteesta, ja pysyvien menetysten ja vahinkojen artiklan (artikla 8) tarkasta sisällöstä ja siihen suunnatuista varoista vasta neuvotellaan.

Pysyvillä menetyksillä ja vahingoilla tarkoitetaan sellaisia ilmastonmuutoksen vaikutuksia, joihin ei enää voida vastata sopeutumisen ja hillitsemisen keinoin. Pysyviin menetyksiin kuuluu esimerkiksi maa-alueen jääminen merenpinnannousun alle, ja vahinkoihin toistuvat myrskytuhot. Osaan vahingoista ja menetyksistä voidaan vastata ilmastotoimien kautta sekä taloudellisen tuen avulla. Näitä menetyksiä ja vahinkoja korvaamaan päätettiin vuoden 2022 ilmastokokouksessa avata erillinen rahasto, mutta kuka sitä rahoittaa ja kuinka paljon on yhä epäselvää.

Ei ole yllätys, että kehittyvät saarivaltiot ovat saavuttaneet tärkeän moraalisen äänitorven roolin ilmastoneuvotteluissa. Monissa näistä valtioista eletään jo ilmastonmuutoksen haittavaikutusten kanssa.

Klikkaa twiitataksesi.

Kehittyvät saarivaltiot ovat olleet merkittävässä asemassa kansainvälisen ilmastoregiimin kehittämisessä. Vanuatu ehdotti jo Rion puitesopimukseen pykälää teollistuneiden valtioiden vastuusta korvata kehittyville valtioille ilmastonmuutoksesta aiheutuvia pysyviä menetyksiä ja vahinkoja, ja saarivaltioiden yhteistyöjärjestö Alliance of Small Island States oli keskeisessä roolissa, kun tämä pykälä lopulta saatiin neuvoteltua Pariisin sopimukseen. Myös ilmastosopimuksen suositus ilmaston lämpenemisen hillitsemisestä 1,5 celsiusasteeseen oli saarivaltioiden taitavien diplomaattien ansiota.

Ei ole yllätys, että kehittyvät saarivaltiot ovat saavuttaneet tärkeän moraalisen äänitorven roolin ilmastoneuvotteluissa. Monissa näistä valtioista eletään jo ilmastonmuutoksen haittavaikutusten kanssa. Esimerkiksi Fidžin hallitus julkaisi huhtikuussa uuden ohjeistuksen kylien siirtämisen varalta. Maassa on jo siirretty kuusi kylää, ja toistaiseksi 42 on identifioitu mahdollista siirtämistä varten seuraavien 5–10 vuoden aikana. Marshallsaarista tuli jo vuonna 2019 maailman ensimmäinen valtio, joka julisti kansallisen ilmastohätätilan. Moni pienistä saarivaltioista on altis merenpinnan nousulle ja jatkuville myrskyille. Tuvalulla on kärsitty tämä talvi kuivuudesta, ja maaliskuussa Vanuatun pääkaupungin Port Vilan yli kulki kaksi kategoria kolmen myrskyä vain kolmen päivän sisällä toisistaan.

Kehittyvien valtioiden argumentti on, että kehittyneet valtiot ovat liian hitaita ja toimettomia ilmastonmuutoksen etulinjassa olevien yhteisöjen auttamisessa. Kansainvälisen ilmastorahaston tuki on tarpeeseen nähden täysin riittämätöntä. Moni ilmastoprojekti toimii lähinnä huonona laastarina haavaan, joka jo on liian suuri paikattavaksi vain pinnallisesti. Suomen kaltaiset kehittyneet valtiot, joilla ilmastoregiimin mukaisesti olisi erityinen velvollisuus toimia eivät toistaiseksi ole ottaneet ilmastovastuitaan riittävän vakavasti.

Opiskelijoiden kurssityöstä kansainvälisen politiikan aitiopaikalle

Turhautuminen kansainvälisen ilmastopolitiikan hitauteen ja saamattomuuteen motivoi yliopistoni University of the South Pacific:n (USP) opiskelijoita vuonna 2019 miettimään kansainvälisen ympäristöoikeuden kurssilla keinoja, joiden avulla ilmastotoimien nopeutta ja tehokkuutta saataisiin lisättyä. Kansainvälisesti ilmastotoimien tehostamista on pyritty edistämään monin tavoin oikeustoimien kautta.

Kuuluisa esimerkki on esimerkiksi Juliana vs. Yhdysvallat. Vielä keskeneräisessä kanteessa joukko nuoria pitää Yhdysvaltain ilmastonmuutosta aiheuttavia toimia nuoren sukupolven perustuslaillisia oikeuksia vaarantavana. Euroopassa kanteita on nostettu erityisesti Alankomaissa, sekä yrityksiä että valtiota vastaan. Myös Suomessa on jo nostettu ilmastokanteita.

Koska kanteen nostaminen kehittyvää Tyynenmeren saarivaltioita vastaan – jotka yhdessäkin tuottavat arvioiden mukaan vain 0.03 % maailman päästöistä – olisi nurinkurista, päättivät opiskelijat USP:n Emalus -kampuksella Vanuatulla pohtia kansainvälisiä vaihtoehtoja. Opiskelijoiden mukaan on tärkeää yhdistää ilmastonmuutokseen liittyvät vastuut ja ilmastonmuutoksen etulinjassa olevien kansojen ihmisoikeuksien suojelu. Tästä lähti liikkeelle ajatus pyytää kansainväliseltä tuomioistuimelta neuvoa-antavaa päätöslauselmaa ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen välisestä suhteesta.

Opiskelijoiden mukaan on tärkeää yhdistää ilmastonmuutokseen liittyvät vastuut ja ilmastonmuutoksen etulinjassa olevien kansojen ihmisoikeuksien suojelu.

Klikkaa twiitataksesi.

Kurssityöstä sai alkunsa myös opiskelijaliike Pacific Islands Students Fighting Climate Change. Joukko eri Tyynenmeren saarivaltioista tulevia nuoria alkoi lobata Tyynenmeren valtioiden poliittista johtoa paitsi alueellisesti myös maailmanlaajuisesti, saaden nopeasti tukea eri kansalaisjärjestöiltä. Itse ajatus neuvoa-antavan päätöslauselman hakemisesta kansainväliseltä tuomioistuimelta oli ollut jo kerran aiemmin Tyynenmeren saarivaltioiden agendalla. Pieni 18 000 asukkaan Palau esitti jo vuonna 2011 vastaavan päätöslauselman tuomista YK:n yleiskokoukseen, mutta aloite ei tuolloin edennyt.

Toisin on vuonna 2023. Opiskelijaliike sai Vanuatun hallituksen ajamaan aloitetta, ja ennen maaliskuun loppua yli 100 valtioita, Suomi mukaan lukien, oli antanut tukensa päätöslauselmaehdotelmalle. Kansainvälisen tuomioistuimen peruskirjan mukaisesti tuomioistuin voi ottaa harkittavakseen tapauksia, jos ne tuodaan sen arvioitavaksi esimerkiksi YK:n yleiskokouksen kautta. Vielä käsittelyä edeltävällä viikolla oli epävarmaa, jouduttaisiinko Vanuatun päätöslauselmaehdotuksesta äänestämään. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan yleiskokous päätti yksimielisesti lähettää pyynnön neuvoa-antavasta päätöslauselmasta kansainväliselle tuomioistuimelle.

Kansainvälisen tuomioistuimen mahdollinen arvio ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen suhteesta

Kansainvälinen tuomioistuin on antanut valtioille lokakuulle asti aikaa antaa lausuntonsa asiassa. Lopullisen arvion saamisessa menee kuitenkin luultavasti vuosia, eivätkä sen neuvoa-antavat päätöslauselmat ole valtioita suoraan sitovaa kansainvälistä oikeutta. Niillä on kuitenkin kautta tuomioistuimen historian ollut tärkeä asema niin kutsutun pehmeän lain kehittämisessä. Neuvoa-antavien päätöslauselmien painoarvo nojaa tuomioistuimen rooliin kansainvälisen lain ylimpänä tulkitsijana.

Useat neuvoa-antavat päätöslauselmat ovat selventäneet kansainvälisen oikeuden keskeisiä normeja ja periaatteita luoden näin pohjaa kansainvälisen oikeuden tulkinnalle. Tuomioistuimen arviolla ilmastonmuutoksen ihmisoikeusulottuvuuksista on tästä syystä suuri merkitys tulevaisuuden ilmastotoimien kannalta.

Ilmastonmuutos vaikuttaa yhteisöjen ruoka- ja vesiturvallisuuteen, oikeuteen asunnosta, työstä ja elinkeinosta, ja tulevaisuudessa mahdollisesti jopa oikeuteen kansallisuudesta ja kulttuurista.

Klikkaa twiitataksesi.

Ihmisoikeuksilla ja ilmastopolitiikalla on kompleksinen historia. Pariisin ilmastosopimus mainitsee ilmastonmuutoksen ihmisoikeusulottuvuuden johdannossaan, mutta itse toimeenpantavat artiklat eivät viittaa ihmisoikeuksiin lainkaan. YK:n globaali kompakti maahanmuuttajien suojelusta vuodelta 2018 toteaa ilmastonmuutoksen ja muuttoliikkeiden yhteyden, mutta sekään ei tulkitse tätä yhteyttä muutamaa mainintaa enempää.

On kuitenkin kiistatonta, että ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset aiheuttavat ongelmia monien keskeisten ihmisoikeuksien kannalta. Ilmastonmuutos vaikuttaa yhteisöjen ruoka- ja vesiturvallisuuteen, oikeuteen asunnosta, työstä ja elinkeinosta, ja tulevaisuudessa mahdollisesti jopa oikeuteen kansallisuudesta ja kulttuurista. Ilmastonmuutoksen myös ennustetaan lisäävän merkittävästi konfliktien riskiä sekä kansainvälisiä että kansallisia muuttoliikkeitä. Ihmisoikeusnäkökulmasta on erityisen ongelmallista, että samalla kun vastuu ihmisoikeuksien turvaamisesta on keskeisesti valtion velvollisuus kansalaisiaan kohtaan, heikentää ilmastonmuutos erityisesti kehittyvien valtioiden kykyä ja edellytyksiä suojata kansalaistensa oikeuksia ilman, että valtiot itse aktiivisesti vaarantaisivat näitä oikeuksia.

Katson, että kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa-antava päätöslauselma ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen suhteesta voi olla kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten velvoitteiden kannalta uraauurtava. Jos kansainvälinen tuomioistuin päätöslauselmassaan selventää kansainvälisiä vastuita tarjota suojelua, tukea ja resursseja ilmastonmuutoksen etulinjassa oleville yhteisöille, se tulee selventämään yhteisten mutta eriytettyjen vastuiden periaatteen laajuutta.

Ilmastonmuutoksen ihmisoikeusulottuvuuden painottaminen mahdollistaa ilmastovelvoitteiden merkityksen kirkastamisen siirtämällä painopisteen pois päästöistä.

Klikkaa twiitataksesi.

On tärkeää, että kehittyneiden valtioiden velvollisuudet kehittyviä valtioita kohtaan tarkennetaan antamalla konkreettisempi sisältö näille vastuille siten, että teollistuneet valtiot velvoitetaan nykyistä suoremmin todellisiin ja vaikuttaviin ilmastotoimiin vapaavalintaisten lupausten sijaan. Ilmastonmuutoksen ihmisoikeusulottuvuuden painottaminen mahdollistaa ilmastovelvoitteiden merkityksen kirkastamisen siirtämällä painopisteen pois päästöistä. Tuomioistuimen päätös toivottavasti alleviivaa kansainvälistä velvoitetta antaa tukea kehittyville valtioille, josta monessa jo maksetaan ilmastonmuutoksen hintaa yhteisöjen olematta siihen itse vastuussa. 

Kehittyneiden valtioiden vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuva ilmastoregiimi on osoittautunut hitaaksi ja tehottomaksi. Lähitulevaisuudessa yhä suurempi osa ilmastonmuutoksen negatiivisista vaikutuksista on luonteeltaan pysyviä menetyksiä ja vahinkoja, joihin ei enää voi vastata vain mukautumisen ja sopeutumisen keinoin. Tällöin ajankohtaiseksi nousee myös kysymys näiden vahinkojen aiheuttajista ja kansainvälisestä vastuusta toimia – sekä mahdollisesti tarjota kompensaatiota ja korvauksia aiheutetuista vahingoista ja menetyksistä niistä kärsiville yhteisöille.

Kirjoittaja: Milla Vaha

Editointi: Eero Tuorila, Anton Karppanen

Kielenhuolto: Sannimari Veini