Kansainvälisessä yhteisössä vallitsee edelleen laajasti käsitys, että Suomi oli ennen Natoon liittymistään puolueeton. Nykyisessä jännittyneessä turvallisuusympäristössä ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittisiin väärinkäsityksiin enää varaa. Uuden presidentin yksi tärkeimmistä tehtävistä on viestiä maailmalle selkeästi Suomen kannoista.

Kun Alexander Stubb valittiin lauantaina 11.2. Suomen seuraavaksi presidentiksi, X-viestipalvelu täytyi nopeasti eri valtioiden päättäjien onnitteluviesteistä. Vaikka onnittelut X:ssä kuuluvat nykyään protokollaan, viestien määrään vaikutti myös Stubbin laaja tunnettuus ja hyvä verkostuneisuus.

Suomi on ollut viimeiset kaksi vuotta kansainvälisesti paljon esillä Natoon liittymisen myötä. Myös Stubb selosti professorin roolissaan kansainväliselle medialle Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Tässä tehtävässä hän itsekin törmäsi väärinkäsitykseen Suomesta, joka elää yhä. Ulkomailla vallitsee edelleen ajatus, että Suomi oli ennen Natoon liittymistä puolueeton. 

“Suomi ei ole ollut puolueeton kylmän sodan päättymisen jälkeen. Olemme EU:n jäseniä. Osallistumme Naton operaatioihin ja koulutukseen. Korjatkaa juttunne ja otsikkonne. Tietämättömyydestä voi tulla turvallisuusuhka”, reagoi Stubb X:ssä maaliskuussa 2022 New York Timesin juttuun. Puolueettomista Suomesta ja Ruotsista kirjoitti vielä vuonna 2023 mm. BBC ja Politico.

Alexander Stubb vuonna 2018 hänen toimiessaan vielä Euroopan investointipankin varapääjohtajana. Kuva: Friends of Europe

“Tietämättömyys” ei kuitenkaan koskenut pelkästään toimittajia. Kesäkuussa 2022 myös Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg kutsui Suomea ja Ruotsia puolueettomiksi maiksi. Miten se on mahdollista? Stoltenberg ajatteli asiaa mahdollisesti samoin kuin moni muukin eurooppalainen päättäjä: EU-maat, jotka eivät ole Naton jäseniä, ovat päättyneet tähän ratkaisuun puolueettomuutensa takia. Näin on toiminut esimerkiksi Itävalta.

Suomi on kylmän sodan jälkeen kehittänyt omaperäistä lähestymistapaa Nato-kysymykseen. Suomi ei enää ollut puolueeton, vaan sotilaallisesti liittoutumaton. Puolueettomuus-käsitteestä luovuttiin, kun Suomi liittyi EU:hun. Kuten tutkijat Matti Pesu, Tuomas Iso-Markku ja Juha Jokela totesivat, EU on ollut Suomen näkökulmasta myös turvallisuusjärjestö. Tähän argumenttiin luultavasti viittasi myös Stubb, kun hän selitti yllä mainitussa kannanotossa Suomen asemaa mm. EU-jäsenyydellä.

Parempaa turvallisuuspoliittista viestintää

Viesti Suomen turvallisuuspolitiikan doktriinista ei kuitenkaan mennyt ulkomailla laajemmin perille. Voidaan pohtia, johtuuko se Suomen strategisen viestinnän epäonnistumisesta. Vai oliko se kenties tarkoitus? Tutkija Minna Ålander on käyttänyt Suomen tavasta viestiä termiä strategic non-communication, eli strateginen vähäpuheisuus. Matalan profiilin pitäminen ja keskittyminen pikemminkin tekoihin kuin sanoihin on ollut osa Suomen aiempaa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Esimerkiksi Suomen valmiudesta edetä Nato-prosessissa ilman Ruotsia tiedotettiin niinkin kryptisesti, että ulkoasiainvaliokunnan jäsenet totesivat, että ensisijaisesti toivotaan yhteistä matkaa, mutta muiden maiden päätöksiin ei voida vaikuttaa.

Matalan profiilin pitäminen ja keskittyminen pikemminkin tekoihin kuin sanoihin on ollut osa Suomen aiempaa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Viestintä yhdistettynä tekoihin luo pidäkettä suhteessa Venäjään.

Klikkaa twiitataksesi.

Väärinkäsitys Suomen puolueettomuudesta voi osittain johtua myös siitä, että ulkomailla turvallisuuspolitiikkaa katsottiin omista lähtökohdistaan, jotka poikkesivat Suomen näkökulmasta. Euroopassa vallitsi aiemmin ajatus, että EU on ensisijaisesti talousunioni, ei turvallisuusjärjestö. Turvallisuutta haettiin Natosta. 

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kuitenkin muuttunut ja niin on muuttumassa myös suomalaisten tapa viestiä siitä. Selkeälle viestinnälle on nykyisessä epävakaassa turvallisuustilanteessa tarvetta. On Suomen intressien mukaista viestiä selkeästi sekä maan osallistumisesta Naton toimintaan että Suomen omista tavoitteista Naton kehityksessä. Viestintä yhdistettynä tekoihin luo pidäkettä suhteessa Venäjään. 

Suomen tulee jatkossakin puhua selkeästi myös Ukrainan tukemisen puolesta, erityisesti suhteessa isompiin EU- ja Nato-maihin, jotka voisivat panostaa Ukrainan tukemiseen enemmän. Jos länsi epäonnistuu Ukrainan tukemisessa, seuraukset olisivat vakavat erityisesti Venäjän rajanaapureille, Suomi mukaan lukien. 

Kansainvälisesti tunnetun Stubbin presidenttiys on Suomelle oiva mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Tätä mahdollisuutta ei kannata jättää hyödyntämättä. 

Kirjoittaja: Kateřina Buchtová

Editointi: Hannu Salomaa, Eetu Kukila

Kielenhuolto: Hanna Lehto