Ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu Suomessa on viime vuosina keskittynyt pitkälti Nato-jäsenyyteen, geopolitiikkaan ja kansainvälisten suhteiden kiristymiseen.  Vähemmälle huomiolle on jäänyt naisten rooli Natossa ja laajemmin kansainvälisessä turvallisuudessa. Naton jäsenenä Suomella on mahdollisuus nostaa YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman tavoitteita esille entistä vahvemmin ja asemoitua niissä edelläkävijäksi Natossa. Näin toteaa tohtori Saira Yamin, joka toimii tutkijana Naval War Collegessa Yhdysvalloissa ja on perehtynyt erityisesti naisten rooliin konflikteissa.  

Maailmassa on tälläkin hetkellä kymmeniä konflikteja ja sotia, joiden seuraukset näkyvät erityisen karulla tavalla naisten elämässä. Ukrainassa naiset ja tytöt kärsivät sodan vakavista vaikutuksista, jotka ulottuvat ihmiskaupasta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta aina tärkeiden toimeentulonlähteiden menetykseen ja kasvavaan köyhyyteen. Gazassa puolestaan yli 70 prosenttia kuolleista siiviileistä on ollut naisia, ja lähes miljoona naista ja tyttöä on joutunut pakenemaan kotiseuduiltaan. Sudanin sisällissodan myötä erityisesti naiset kärsivät äärimmäisen humanitaarisen kriisin keskellä, ja monet ovat joutuneet pakkotyön, seksuaalisen väkivallan ja muiden ihmisoikeusloukkausten uhreiksi.

“Sodat  ja konfliktit ovat yhä tänä päivänä vaarallisimpia naisille, ja ne koskettavat naisia suhteettoman paljon”, toteaa The Ulkopolitistin haastattelussa Helsingissä huhtikuussa vieraillut tutkija Saira Yamin. Yamin toimii Naval War Collegen Naiset, rauha ja turvallisuus -ohjelman johtajana.   

Yamin korostaa, että myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöt kärsivät valtaväestöä enemmän konflikteissa, mutta naiset ovat silti erityisen haavoittuvassa asemassa ja järjestelmällisen kaltoinkohtelun kohteena. “Seitsemän kymmenestä ihmiskaupan uhrista on naisia ja tyttöjä, joita myydään esimerkiksi seksiorjiksi tai lapsivaimoiksi. Ihmiskaupan kokonaisliikevaihdon arvioidaan olevan 150 miljardia dollaria vuosittain”, Yamin kertoo. Hän kuitenkin korostaa, että naisiin kohdistuva väkivalta, petokset ja ihmiskauppa eivät ole vain inhimillisen turvallisuuden ongelma, vaan myös alueellinen ja globaali ongelma. 

Sukupuolinäkökulma tulee ottaa paremmin huomioon asevoimissa

Turvallisuuspolitiikka on perinteisesti nähty hyvin maskuliinisena politiikan alana, ja naiset on pitkään suljettu pois turvallisuussektorin tehtävistä. Myös turvallisuustutkimuksen valtavirta keskittyy usein maskuliinisiksi luonnehdittuihin ulkoisiin uhkakuviin, kuten sotaan tai terrorismiin. Naisten merkityksellisen ja tasa-arvoisen osallistamisen varmistamiseksi on kuitenkin välttämätöntä luopua maskuliinisesta ja yksiulotteisesta puhetavasta ja tarkastella turvallisuutta aiempaa laajemmasta näkökulmasta. Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on otettava huomioon kaikki sellaiset yhteiskunnalliset tekijät, jotka vaikuttavat naisten, tyttöjen sekä muiden kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa olevien elämään konfliktialueilla. Tällaisia yhteiskunnallisia tekijöitä ovat esimerkiksi taloudellinen ja sosiaalinen asema, pääsy koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon.

Sodat ja konfliktit ovat yhä tänä päivänä vaarallisimpia naisille, ja ne koskettavat naisia suhteettoman paljon.

Klikkaa twiitataksesi.

Nato sisällyttää sukupuolinäkökulman kaikkiin sen ydintehtäviin ja korostaa naisten osallistumisen merkitystä operaatioissa, kuten Afganistanissa 2000-luvun alkupuolella. Yaminin mukaan paljon työtä on kuitenkin vielä tehtävänä. Vuonna 2020 naisten osuus Naton jäsenmaiden asevoimissa oli 13 % ja miesten 87 %. Euroopan sukupuolten tasa-arvoinstituutin julkaisun mukaan jäsenvaltioiden poliittisesti nimittämistä Naton neuvoston edustajista vain joka viides on naisia. Asevoimiin hakeutuneiden naisten määrä on korkeimmillaan Kreikassa, Yhdysvalloissa, Tšekissä, Kanadassa ja Ranskassa.

Yamin painottaa, että asevoimista tulee tehdä inklusiivisempia naisille – toisin sanoen naisia pitää osallistaa entistä enemmän ja sukupuolinäkökulma tulee huomioida aiempaa paremmin asevoimissa. Hänen mukaansa kulttuurista muutosta tarvitaan läpi koko turvallisuussektorin. Naisten aseman vahvistamiseksi ja säilyttämiseksi asevoimissa on tehtävä sellaista politiikkaa, joka tunnistaa esimerkiksi seksuaalisen häirinnän ja sukupuolittuneen väkivallan luomat haasteet. Lisäksi on toteutettava perheystävällistä politiikkaa. “Sukupuolinäkökulma on yhdistettävä inhimilliseen turvallisuuteen ja tapaan, jolla toteutamme rauhaa ja turvallisuutta nykypäivänä”, Yamin toteaa. Esimerkiksi Ukrainan kontekstissa hänen mukaansa on välttämätöntä  integroida naisten näkemykset sodanjälkeisen Ukrainan johtajuuteen: ilman sitä yhteiskunnan kokonaisvaltainen muutos ei ole mahdollista.

Naiset nähdään useissa maissa edelleen ennen kaikkea “hoivaajina” eli perinteisten maskuliinisten ja sotilaallisten toimijoiden vastakohtana. Tähän ongelmalliseen asetelmaan on tartuttu YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselmassa, joka velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan naisten edustuksen kaikilla päätöksenteon tasoilla. Positiivista kehitystä on tapahtunut viimeisen 25 vuoden aikana, mutta paljon työtä on vielä edessä. Yaminin mukaan Suomen kaltaisten valtioiden tulee olla naisten ja tyttöjen oikeuksia edistävän työn eturintamassa. Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselma tulee nähdä globaalina normatiivisena kehyksenä, jonka kautta voidaan vaatia paitsi naisten oikeuksien parantamista myös liittolaisuutta miehiltä. Valtioiden lisäksi myös kansalaisyhteiskunnalla on päätöslauselman käytännön toteutuksessa tärkeä rooli. Yamin korostaa, että kansalaisyhteiskunta on kaikkein tehokkaimmin edistänyt Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman tavoitteita. 

Suomi on toiminut aktiivisesti 1325-päätöslauselman edistäjänä, ja Suomessa toimii aktiivinen Naiset, rauha ja turvallisuus -verkosto. Päätöslauselman kansallisessa toimenpideohjelmassa tunnistetaan turvallisuustoimintaympäristön muutokset: Venäjän hyökkäys Ukrainaan, polykriisi eli erilaisten kriisien kasaantuminen, väkivaltaisten konfliktien lisääntyminen sekä kasvava asevarustelun ja asekaupan volyymi ovat muuttaneet keskustelua rauhasta ja turvallisuudesta. Päätöslauselman toimeenpanoa kehystävät Suomessa myös laajemmat ulko- ja turvallisuuspoliittiset prioriteetit. Suomen ulkopolitiikan tasa-arvotyön perusta nojaa ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon (2020), jossa korostetaan ihmisoikeusperustaisuutta, inklusiivisuutta sekä sukupuolten tasa-arvoa Suomen ulkopolitiikan ohjaavina teemoina. Lisäksi Euroopan unionilla on Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintasuunnitelma sekä EU:n sukupuolten tasa-arvoa koskeva toimintasuunnitelma, joita Suomi jäsenvaltiona tukee.

Saira Yamin puhumassa ”The Future of Women, Peace, and Security Co-Operation in EU and NATO” – tilaisuudessa Helsingissä 5.4.2024. Kuva: Ansa Kilpeläinen.

Rauhasta pitää puhua moniulotteisemmin 

Suomessa keskustelu Nato-jäsenyydestä on ollut pitkälti kovan turvallisuuden kysymysten sävyttämää. Jäsenyyttä on tarkasteltu muun muassa ydinaseliittouman sekä ydinasepelotteen näkökulmasta. Myös kansallisen toiminnan tarkastelu on jäsenyyden myötä edelleen keskiössä: osana Natoa Suomi ylläpitää ja kehittää edelleen omaa puolustuskykyään sekä jatkaa puolustusyhteistyötään kahden- ja monenvälisesti.

Tohtori Yamin korostaa Suomen olevan “malliesimerkki sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa yhteiskunnassa”. Vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavien naisten määrä Suomessa on kasvanut, ja vuonna 2022 palveluksen aloittaneita oli ennätysmäärä. Vaikka Yamin tunnistaa naisten kasvavan kiinnostuksen asepalvelusta kohtaan, hän kuitenkin suhtautuu varauksella sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen. Tätä hän perustelee erityisesti naisten yhteiskunnallisen aseman kautta. Miesten tulisi jakaa samoja vastuita kotona, mutta se ei vielä ole itsestäänselvää. Yaminin mukaan ei myöskään riitä, että naiset suorittavat asepalveluksen, vaan että naisia saataisiin enemmän myös puolustussektorin johtotehtäviin. Hän korostaakin, että asevoimat ovat tehokkaimmillaan silloin, kun niissä toimivat kaikkein motivoituneimmat henkilöt sukupuoleen katsomatta. Puolustusvoimat aikoo kokeilla kutsuntojen sekä naisten vapaaehtoisen asepalveluksen valintatilaisuuksien yhdistämistä syksyllä 2024 Uudellamaalla, Hämeessä sekä Lapissa. 

Naisten läsnäolo rauhantyön ja turvallisuussektorin johtotehtävissä vähentää tutkitusti väkivaltaisten konfliktien syntymisen todennäköisyyttä sekä lisää mahdollisuutta ratkaista olemassaolevat konfliktit rauhanomaisin keinoin. Myös laajemmin tarkasteltuna sukupuolten tasa-arvo on olennainen tekijä maan turvallisuudessa ja vakaudessa. Naisten merkityksellisen osallistumisen mukanaan tuomat hyödyt kokonaisvaltaiseen turvallisuuteen ovat siis huomattavia. Tilastojen mukaan naisten osallistuminen vähentää rauhansopimusten epäonnistumisen todennäköisyyttä 64 prosentilla. Naisten osallistumisen myötä on myös 35 prosenttia todennäköisempää, että rauhansopimus kestää vähintään 15 vuotta. Lisäksi naisten osallistaminen rauhanturvaamistehtäviin laajentaa näkökulmia konfliktien hallintaan.

Naisten läsnäolo rauhantyön ja turvallisuussektorin johtotehtävissä vähentää tutkitusti väkivaltaisten konfliktien syntymisen todennäköisyyttä sekä lisää mahdollisuutta ratkaista olemassaolevat konfliktit rauhanomaisin keinoin.

Klikkaa twiitataksesi.

Kuten Suomen kansallisessa Naiset, rauha ja turvallisuus -toimenpideohjelmassa todetaan, velvoittaa Nato-jäsenyys Suomea paitsi vahvistamaan tasa-arvo-osaamista myös vahvistamaan “gender-rakennetta” Naton ydinperiaatteiden mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että naisten osallistumista turvallisuussektorin tehtäviin lisätään ja että alasta pyritään tietoisesti tekemään sukupuolisensitiivisempi. Tämän lisäksi tarvitaan moniulotteisempaa keskustelua rauhasta: utopian sijaan rauhan täytyy olla uskottava vaihtoehto ja tavoite. 

“Emme voi saavuttaa kestävää rauhaa, jos keskustelemme ainoastaan kovan turvallisuuden kysymyksistä”, Yamin painottaa. Naiset, rauha ja turvallisuus -viitekehyksen onnistunut sisällyttäminen osaksi kansallisia ja kansainvälisiä toimia edellyttää paitsi rauhan ja turvallisuuden käsitteiden sekä turvallisuussektorin maskuliinisuuden kriittistä tarkastelua myös monipuolisempaa keskustelua Suomen roolista osana Natoa. 

Kirjoittajat: Ansa Kilpeläinen ja Heljä Ossa

Editointi: Tomi Kristeri ja Emmi Kivi

Kielenhuolto: Elena Rintamäki