Aleksei Navalnyin kuolema siperialaisessa vankisiirtolassa järkytti venäläistä oppositiota ja kansainvälistä yhteisöä helmikuussa 2024. Millainen on Navalnyin elämän ja kuoleman vaikutus nuorten aikuisten sukupolveen Venäjällä? The Ulkopolitist haastatteli 22-vuotiasta venäläistä Zakhar Kinzerskiitä, joka vastustaa Putinin hallintoa ja sotaa Ukrainassa omalla YouTube-kanavallaan. 

Venäläinen oppositiojohtaja, 47-vuotiaana kuollut Aleksei Anatoljevits Navalnyi oli tunnetuin Vladimir Putinin vastustaja. Hänet tunnettiin muun muassa YouTube-kanavastaan, joka keskittyi Putinin hallinnon korruption paljastamiseen. Navalnyi toimi poliittisissa liikkeissä vuodesta 1999 alkaen ja oli ehdolla vuoden 2013 Moskovan pormestarinvaaleissa. Sen jälkeen hänen yrityksensä osallistua vaaleihin tai perustaa oma puolue torpattiin kerta toisensa jälkeen. Navalnyin poliittista toimintaa häirittiin myös jatkuvilla oikeustoimilla ja perusteettomilla tuomioilla.

The Ulkopolitist haastatteli 22-vuotiasta Zakhar Kinzerskiitä Navalnyin vaikutuksesta hänen ja hänen sukupolvensa poliittiseen ajatteluun. Kinzerskii julkaisee Zack the Russian- YouTube-kanavallaan videoita, joissa hän käsittelee kriittisesti Putinin hallintoa ja sotaa Ukrainassa. Videot ovat keränneet yli kolme miljoonaa katselukertaa. 

Zakhar Kinzerskii syntyi vuonna 2001, vuosi Putinin valtaan tulon jälkeen. Hän on kotoisin Amurin Komsomolskin satama- ja teollisuuskaupungista Venäjän Kaukoidästä, läheltä Japaninmerta. Venäjän Kaukoitä on melko köyhää ja harvaan asuttua aluetta, jota on aikanaan asutettu vangeilla ja pakkosiirroilla. Myös Kinzerskiin omat sukujuuret juontavat tätä kautta osittain Ukrainaan ja Puolaan.

Kinzerskii kasvoi äitinsä ja isäpuolensa kanssa. Maailman tapahtumia seurattiin pääasiassa televisiosta. ”Kaikki oli jo silloin jonkinasteista propagandaa ja kanavat hallituksen omistuksessa”, Kinzerskii sanoo. ”Olin lapsena periaatteessa tosi pro-Putin, koska en tiennyt muusta.”

Kinzerskiin ollessa 13-vuotias Venäjä miehitti Krimin. Kinzerskii ehdotti opettajalleen, että he voisivat järjestää koulussa paraatin Krimin valtauksen kunniaksi. ”Yllätyksekseni opettajani ei ilahtunut siitä yhtään. Hän sanoi, että emme todellakaan järjestä, ja että hän ei voi kertoa miksi, mutta ymmärtäisin sen kyllä tulevaisuudessa”, Kinzerskii kertoo. ”Ja hän oli oikeassa, ymmärrän nyt erittäin hyvin.”

Navalnyin videot vahvistivat jo heränneet epäilykset

Kinzerskii oli 15-vuotias, kun törmäsi ensimmäisen kerran Aleksei Navalnyin videoihin. Hän oli jo aiemmin kiinnittänyt huomiota ristiriitaan koulukirjojen ja ympäröivän todellisuuden välillä. Koulussa käytettävät oppikirjat oli kirjoitettu 90-luvulla, Boris Jeltsinin aikakaudella. ”Opin kirjoista sen, että demokraattisissa valtioissa on raja siinä, kuinka kauan yksi ihminen voi olla presidenttinä. Putin oli ollut vallassa jo 15 vuotta, joten ymmärsin kyllä, että jokin ei nyt täsmää.” 

Navalnyin videot vahvistivat epäilykset. ”Hänen videoillaan oli tarkkoja argumentteja ja tutkimuksia siitä, miten Putinin hallinto on korruptoitunut”, Kinzerskii sanoo. ”En ollut koskaan ennen törmännyt sellaiseen kritiikkiin. En tuntenut ketään, joka olisi vastustanut Putinia.”

Kinzerskiin lähipiirissä ei oltu koskaan kuultukaan Aleksei Navalnyistä. ”Hänen nimeään ei koskaan mainittu televisiossa tai sanomalehdissä”, Kinzerskii sanoo. ”Se oli kielletty sana. Siksi moni vanhempi ihminen kuuli hänestä ensimmäisen kerran vasta hänen kuolemansa jälkeen.”

Sen sijaan lukiossa Navalnyi tunnettiin hyvin. ”Todella moni oli nähnyt hänen videoitaan. En sano, että kaikki olisivat olleet hänen kannattajiaan, mutta eivät he olleet suoraan häntä vastaankaan. Iso osa muista nuorista olisi halunnut muuttaa ainakin jotain hallinnosta” Kinzerskii selittää. 

Kinzerskii näytti videoita myös perheenjäsenilleen. Se ei tuottanut toivottua tulosta. ”Äitini totesi vain, että tiedäthän, kaikki hallitukset ovat korruptoituneita ja varastavat rahaa ihmisiltä. Isäpuoleni taas kysyi, että mistä tiedän, ettei hän valehtele. He ovat kasvaneet neuvostoaikana ja oppineet siihen, että mihinkään ei voi luottaa.”

Navalnyin pidätystä 2021 seurasi mielenosoitusten aalto

Aleksei Navalnyi kävi lähellä kuolemaa jo vuonna 2020, jolloin hänet myrkytettiin Novitšok-hermomyrkyllä. Tutkivan journalistiryhmä Bellingcatin selvityksen mukaan myrkytyksen takana oli Venäjän tiedustelupalvelu FSB. Navalnyi sai hoitoa Saksassa ja toivuttuaan hän päätti monen yllätykseksi palata Venäjälle tammikuussa 2021. Hänet pidätettiin heti koneen laskeuduttua Moskovaan. 

Navalnyin korruption vastainen säätiö julkaisi YouTubessa dokumenttielokuvan, jossa kehotettiin ihmisiä osoittamaan mieltä 23. tammikuuta 2021. Navalnyin pidätystä vastustaviin mielenosoituksiin osallistui kymmeniä tuhansia ihmisiä yli sadalla paikkakunnalla ympäri Venäjää. 

Myös Kinzerskii osallistui mielenosoitukseen kotikaupungissaan Amurin Komsomolskissa. Paikalle saapui noin sata mielenosoittajaa. ”Olin surullinen, että niin vähän ihmisiä ilmaantui”, Kinzerskii sanoo. “Oli tammikuu ja yli 30 astetta pakkasta. Silti, se oli säälittävää.”

Myös Kinzerskiin perhe vastusti Navalnyin pidätystä. Kinzerskiin uusi isäpuoli ei pitänyt Putinista. Mielenosoitukseen he eivät kuitenkaan tulleet. ”He pelkäsivät menettävänsä työnsä. Venäjän Kaukoidässä on lähinnä valtion työpaikkoja ja jos osallistuu mielenosoituksiin, saa potkut. Muita töitä ei ole.”

Venäjän Kaukoidässä on lähinnä valtion työpaikkoja ja jos osallistuu mielenosoituksiin, saa potkut. Muita töitä ei ole.

Klikkaa twiitataksesi.

Poliisit hajottivat mielenosoituksen. ”Paikalla oli 50 poliisia ja 100 mielenosoittajaa. Lisäksi mielenosoittajien joukossa oli siviilipoliiseja”, Kinzerskii kertoo. ”Poliisit puskivat ihmisiä kahdesta suunnasta kilpien kanssa kuin joku roomalainen legioona. Se oli aivan älytöntä. Sata ihmistä ja he järjestivät tuollaisen shown.”

Kinzerskii kertoo itkeneensä myöhemmin katsoessaan videoita Moskovasta, jossa mielenosoittajia pahoinpideltiin ja pidätettiin. Joukossa oli paljon nuoria ja opiskelijoita. ”Moni ei uskaltanut mennä kaduille. Se oli yksi syy siihen, miksi mielenosoituksilla ei lopulta ollut vaikutusta.”

Sota sysäsi opposition tiukille ja Venäjän kohti totalitarismia 

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, Kinzerskii oli juuri palannut opiskelijavaihdosta Yhdysvalloista ja muuttanut asumaan Moskovaan. Hän oli perustanut YouTube-kanavan, jossa kuvasi tavallista elämäänsä Venäjän Kaukoidässä ja opiskelijavaihtoaan USA:ssa. Hän oli aikonut jatkaa opiskelua yliopistossa ja videoiden tekemistä Moskovassa. 

”Minulla oli paljon odotuksia ja suunnitelmia elämästäni Venäjällä. Kaikki peruttiin”, Kinzerskii sanoo. ”Jotta olisin voinut jatkaa elämääni, minun olisi pitänyt vaieta sodasta. En olisi voinut moraalisesti hyväksyä sitä. Siksi myös kanavani muuttui sinä päivänä.”

Kinzerskii osallistui ystäviensä kanssa sotaa vastustavaan mielenosoitukseen. Protestoijien oli tarkoitus kokoontua Pushkinin aukiolle Moskovan keskustaan, mutta poliisit estivät pääsyn alueelle. Kinzerskii on julkaisut kanavallaan videon, jolla hän kertoo illan tapahtumista. Mielenosoittajat liikkuivat ympäri Moskovan keskustaa ja huusivat ”ei sotaa”. Poliisit hajottivat mielenosoittajien joukkoja ja pidättivät ihmisiä. 

Kinzerskii kertoo joutuneensa eroon ystävistään ja muista mielenosoittajista hiljaiselle sivukadulle. Poliisit juoksivat hänen peräänsä. Kiinni jääminen oli erittäin lähellä. ”En ole ikinä juossut niin kovaa”, hän kertoo videolla. ”Tiesin, että jos minut pidätetään, minut erotetaan yliopistosta, lähetetään vankilaan tai Ukrainaan sotimaan.”

Kun Kinzerskii pääsi lopulta turvalliseen paikkaan, hän otti repustaan toisen hupparin ja vaihtoi sen ylleen. Vaatteiden vaihtaminen on yksi keino välttää tunnistetuksi tulemista valvontakameroista, joita Moskovassa on runsaasti. Valvontakameroita ja puhelinsignaaleja on käytetty mielenosoittajien pidättämiseen myös mielenosoitusten jälkeen. 

Vaatteiden vaihtaminen on yksi keino välttää tunnistetuksi tulemista valvontakameroista, joita Moskovassa on runsaasti. Valvontakameroita ja puhelinsignaaleja on käytetty mielenosoittajien pidättämiseen myös mielenosoitusten jälkeen.

Klikkaa twiitataksesi.

Poliittinen toiminta Venäjällä oli rankasti rajoitettua jo ennen sodan alkamista. Kinzerskiin mukaan ihmisillä oli kuitenkin ainakin jonkinlaiset kansalaisoikeudet ja henkilökohtaista vapautta. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tilanne on mennyt sodan alkamisen jälkeen erittäin huonoon suuntaan. ”Kun sota alkoi, Venäjällä tapahtui käännös autoritaarisesta systeemistä kohti totalitarismia. Hallitus haluaa kontrolloida kaikkea”, Kinzerskii kuvailee. “Vielä ei olla ihan siellä, mutta valitettavasti se on se, mitä näin.”

Pian mielenosoitusten jälkeen Kinzerskii teki päätöksen lähteä Venäjältä Georgiaan. “Pelkäsin että minut pidätetään ja aloin olla huolissani mielenterveydestäni. Meinasin saada sydänkohtauksen joka kerta kun näin poliiseja”, Kinzerskii sanoo. ”Lähteminen ei ollut helppoa, mutta en olisi voinut jäädä. Nyt voin sanoa avoimesti mielipiteeni Putinin hallinnosta, eikä minun tarvitse pelätä joutuvani vuosiksi vankilaan.”

Aleksei Navalnyin kuolema hämärissä olosuhteissa järkytti ympäri maailmaa. Navalnyin tarkka kuolinsyy ja -aika on edelleen tuntematon. Kuva Berliinistä helmikuussa 2024. Kuva: Nikita Pishchugin, Unsplash.

Navalnyi onnistui yhdistämään oppositiota ristiriitaisuuksistaan huolimatta

Kinzerskii oli yllättynyt kuullessaan Navalnyin kuolemasta. ”Vaikka oli ilmeistä että niin tulisi käymään”, hän sanoo. ”Minä en olisi halunnut uskoa sitä. Tiedän, että hän oli inspiroitunut Nelson Mandelasta, joka oli vuosia vankilassa ja nousi sen jälkeen johtajaksi Etelä-Afrikassa. Se on kaunis tarina, mutta valitettavasti se ei toistunut.”

Kinzerskii yllättyi kuitenkin iloisesti nähdessään, kuinka moni saapui Navalnyin hautajaisiin Moskovassa. Hän arvelee, ettei Kremlissäkään oikein osattu varautua siihen. Lisäksi oppositiojohtajan hautajaisten estäminen olisi voinut johtaa isompiin protesteihin.

Myös Kinzerskiin ystäviä oli paikalla. ”He näkivät, etteivät ole yksin. On edelleen paljon ihmisiä, jotka uskovat parempaan tulevaisuuteen Venäjällä.”

Kinzerskii uskoo, että Navalnyia tullaan muistamaan etenkin nuorempien venäläisten keskuudessa, esimerkiksi graffiteissa kaduilla. Hän toivoo näkevänsä tulevaisuudessa myös virallisia muistomerkkejä, joissa kunnioitetaan niitä opposition edustajia, jotka uhrasivat elämänsä paremman tulevaisuuden puolesta.

”Mutta valitettavasti en usko, että hänestä tulee isosti protestien symboli”, Kinzerskii sanoo. “Ihmisillä oli hänestä liian monia mielipiteitä.”

Etenkin poliittisen uransa alkupuolella Navalnyi näyttäytyi äärioikeistolaisten liikkeiden seurassa. Georgian vastaisen sodan aikana vuonna 2008 hän kutsui georgialaisia ”jyrsijöiksi” ja vuonna 2014 hän tuki Krimin niin sanottua “kansanäänestystä”. Vankeusaikanaan Navalnyi pyysi ainakin osaa lausunnoistaan anteeksi ja on todennut, että Ukrainalle tulee palauttaa vuoden 1991 rajat. 

Amnesty International ilmoitti vuonna 2021, ettei käytä Navalnyistä enää termiä ”mielipidevanki”. Perusteluna olivat Navalnyin vuosia sitten lausumat kommentit. Myöhemmin Amnesty ilmoitti tehneensä virheen ja perui päätöksensä. Mielipidevanki-termistä luopumisen taustalla oli ilmeisesti ainakin osittain myös Venäjältä toteutettu voimakas Navalnyin vastainen trollikampanjointi.

Suomessakin nousi pieni kohu Navalnyin kuoleman jälkeen, kun Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak kirjoitti X:ssä, että Navalnyi oli venäläinen nationalisti, jonka vuoksi ei kannata kyyneliään tuhlata. 

”Olen samaa mieltä siitä, että Navalnyi oli nationalisti”, Kinzerskii toteaa. ”Minä en ole, enkä pidä nationalismista. Jos Venäjällä olisi ollut oikeat vaalit, joissa on monia ehdokkaita, en olisi äänestänyt häntä. Omia arvojani olisi edustanut paremmin esimerkiksi Boris Nemtsov, jonka Kreml murhasi jo vuonna 2015.” 

Venäjällä oli 2000-luvun alussa voimakasta äärioikeistolaista liikehdintää, johon liittyi osittain myös Putinin vastustaminen. Liberaali liike oli huomattavasti pienempi ja keskittynyt suuriin kaupunkeihin. Navalnyi kykeni toimimaan liikkeiden välissä ja yhdistämään oppositiota. Navalnyin tukeminen oli monelle ainoa väylä vastustaa Putinia. Uskottavia vaihtoehtoja ei juuri ollut. Kinzerskii uskoo, että Navalnyi oli lopulta melko liberaali myös lännen näkökulmasta.

Navalnyi kykeni toimimaan liikkeiden välissä ja yhdistämään oppositiota. Navalnyin tukeminen oli monelle ainoa väylä vastustaa Putinia.

Klikkaa twiitataksesi.

“Hän ei ollut täydellinen. Mutta jos hän olisi noussut valtaan, en usko, että hän olisi ollut seuraava Putin.”

Oppositiolta puuttuu yhteinen linja ja suunta 

Opposition tilanne Venäjällä on erittäin vaikea. Opposition edustajat on ajettu ulkomaille, suljettu vankilaan, tapettu tai muutoin hiljennetty. 

”Yksi syy minkä takia ajattelen, että Putinilla ei ole ongelmaa opposition kanssa, on oppositio itse”, Kinzerskii sanoo. Hänen mukaansa oppositio on riitaisaa, eikä samaa mieltä olla juuri mistään. Väittelyä on tullut esimerkiksi siitä, tulisiko tulevaisuuden Venäjän ottaa verotuksessa mallia ennemmin Yhdysvalloista vai Euroopasta. Kinzerskiitä tämä turhauttaa.

”Kuvitelkaa! Venäjästä on parhaillaan tulossa toinen Pohjois-Korea, ja täällä väitellään siitä, minkälainen verojärjestelmä tulevaisuuden Venäjällä pitäisi olla.” Myös suhtautuminen maaliskuisissa presindentinvaaleissa äänestämiseen, tai äänestämättä jättämiseen, herätti kiivaita mielipiteitä puolesta ja vastaan. “Vaikka koko vaalit ovat pelkkää hiton sirkusta”, Kinzerskii sanoo. ”Riitely on turhauttavaa, mutta se on myös iso ongelma.”

Pian Aleksei Navalnyin kuoleman jälkeen hänen leskensä Julja Navalnaja julkaisi videon, jolla ilmoitti jatkavansa miehensä työtä. Navalnaja on esiintynyt aiemmin julkisuudessa lähinnä miehensä rinnalla ja tukena. Kinzerskii uskoo, että Julija Navalnaja voi antaa toivoa oppositiohenkisille ihmisille. Hänellä ei kuitenkaan ole suuria toiveita siitä, että Navalnaja voisi suoraan astua miehensä saappaisiin. 

“Hän on harvoin tehnyt mitään poliittisia kannanottoja, eikä hänellä ole minkäänlaista poliittista asemaa”, Kinzerskii sanoo. ”Valitettavasti Aleksei Navalnyi oli ainoa ihminen, joka pystyi yhdistämään oppositiota.”

Propaganda ja informaation rajoittaminen lisääntyy 

Vaikka suurinta osaa sosiaalisen median palveluista on rajoitettu, YouTube on vielä vapaasti katsottavissa Venäjällä. ”Tällä hetkellä minun toivoni on Maxim Katz. Hän on yksi näkyvimmistä opposition edustajista ja hänellä on iso YouTube-kanava”, Kinzerskii sanoo. Hän tosin epäilee, että myös YouTubeen tullaan puuttumaan lähivuosina.

Kinzerskii kertoo olevansa järkyttynyt lukiessaan nykyisten teini-ikäisten kommentteja VK:sta, joka on venäläinen sosiaalisen median alusta. ”Heille syötetään niin paljon propagandaa kouluissa. Internetiä on rajoitettu ja kaikki itsenäiset mediat on lakkautettu. Tilanne on vielä paljon huonompi, kuin silloin kun olin itse samanikäinen.” 

”On kuitenkin yleinen väärinkäsitys, että kaikki venäläiset kannattavat Putinia. Uskon, että vain alle 40 % oikeasti kannattaa häntä. Toki se riippuu paljon iästä ja siitä, missä asuu. Esimerkiksi Venäjän Kaukoidässä Putinin kannatus on suurta.” Kinzerskii arvioi, että keskimäärin 20 % venäläisistä kannattaa ja 20 % vastustaa sotaa Ukrainassa. Loput 60 % eivät välitä. ”Väitän silti, että nuorista aikuisista suurin osa ei kannata sotaa.”

Zakhar Kinzerskii arvioi, että keskimäärin 20 % venäläisistä kannattaa ja 20 % vastustaa sotaa Ukrainassa. Loput 60 % eivät välitä.

Klikkaa twiitataksesi.

Kinzerskii sanoo, että vaikka tyytymättömyyttä sotaan on, hän ei ole havainnut mitään merkkejä tai vallankumouksellista liikehdintää, joka viittaisi siihen, että valta voisi vaihtua lähivuosina. Hän ei usko voivansa palata Venäjälle pitkään aikaan. “Toki toivon, että olen väärässä”, hän sanoo. 

Kinzerskii haluaisi nähdä, että tulevaisuudessa Venäjän perustuslakia muutettaisiin, presidentin valtaoikeuksia pienennettäisiin ja Venäjän alueet saisivat halutessaan päättää itsenäisyydestään. ”Ymmärrän, että lännessä on helppo ajatella, että kaikki venäläiset ovat pahoja. Kuitenkin me ihmiset olemme suurelta osin ympäristömme tuotteita”, hän sanoo. “Toivon, että ympäristö Venäjällä olisi erilainen, ja että ihmiset saisivat mahdollisuuden nähdä propagandan läpi.”

Lähteenä on käytetty Kalle Kniivilän teosta Putinin pahin vihollinen. Aleksei Navalnyin tarina. 2022. Into.

Kirjoittaja: Milka Kiukkonen
Kommentointi: Mari Isomäki
Kielenhuolto: Sannimari Veini