Igualada-elokuva vie katsojat syvälle varapresidentti Francia Márquezin taisteluun Kolumbian eriarvoistavaa politiikkaa vastaan. Márquez nostaa kuuluviin marginalisoitujen ääniä, haastaa voimakkaita vallanpitäjiä ja palauttaa kansalaisten uskon politiikkaan. Márquezin matka presidenttikisassa on yhteiskunnallisen muutoksen symboli, joka innostaa katsojia pohtimaan, miten oikeudenmukaisuus voidaan saavuttaa.

Sunnuntaina 20. lokakuuta Latinalaisen Amerikan elokuvafestivaali Cinemaissi esittää valkokankaalla ohjaaja Juan Meija Boteron dokumenttielokuvan ”Igualada”. Teos pureutuu Kolumbian nykyisen varapresidentti Francia Márquezin presidentinvaalikampanjan vaiheisiin 2020-luvun alussa. Maansa presidentiksi pyrkivän Márquezin tavoite oli nostaa esiin yhteiskunnan hiljennetyt ihmiset, jotta myös heidän näkökulmansa tulisivat kuulluiksi poliittisessa päätöksenteossa. 

Lisäksi elokuvassa tuodaan esille Márquezin toimet monikansallisia kaivosyrityksiä ja äärioikeistolaista paramilitaarista ryhmää vastaan. Näiden osapuolten läsnäolo Márquezin kotikylä La Tomassa johtaa varallisuuden epäreiluun jakautumiseen, maaseudun yhteisöjen kulttuurin ja identiteetin katoamiseen sekä väkivallan uhan kasvuun. Márquez haluaa murtaa vallitsevan poliittisen status-quon ja luoda uudenlaisen Kolumbian. Vaikka Márquez ei lopulta tullutkaan maansa presidenttiä, hän nousi vaalikamppailun mustaksi hevoseksi päätyen varapresidentiksi Gustavo Petron rinnalle. 

Márquez haluaa viestiä kansalaisille, että hän on aidosti heidän puolellaan. Klikkaa twiitataksesi!

Igualada tarjoaa katsojille voimakkaan ja ajatuksia herättävän katsauksen kolumbialaisen yhteiskunnan sosiaalisiin ja poliittisiin ongelmiin. Dokumentti tuo esiin erityisesti yhteiskunnan epätasa-arvoisen ja väkivaltaisen tilanteen sekä sen, miten vaikeudet näkyvät konkreettisesti ihmisten arkielämässä. Igualada tuo katsojan myös lähelle Márquezin henkilökohtaista nousua paikallisesta aktivistista maansa politiikan kärkeen haasteiden keskellä. Hänen mottonsa ”Soy Porque Somos” (suom. ”Minä olen, koska me olemme”) korostaa yhteisöllisyyden tärkeyttä maassa ja Márquezin halua viestiä kansalaisille, että hän on aidosti heidän puolellaan.

Kolumbian politiikan uudet tuulet

Francia Elena Márquez Minan presidenttiehdokkuus on historiallinen tapahtuma Kolumbiassa, sillä hän oli yksi ensimmäisistä presidentin virkaan pyrkivistä afrokolumbialaisista naisista. Hänen nousunsa varapresidentiksi on myös merkittävä askel kohti monimuotoisuuden ja edustavuuden lisääntymistä maan politiikassa. Afrokolumbialaisten osuus Kolumbian politiikassa on aiemmin ollut vähäistä, vaikka he muodostavat yhden Latinalaisen Amerikan suurimmista afrotaustaisista väestöistä ja edustavat jopa 10 % koko maan väestöstä. Poliittinen edustus on ensiarvoisen tärkeää, mikä välittyy myös dokumentissa näkyvistä kohtauksista, joissa Márquez osallistuu vaaliväittelyihin muiden ehdokkaiden kanssa. Värikäs ja näyttävä pukeutuminen korostaa hänen afrikkalaisia juuriaan, erottaa hänet muista poliitikoista ja luo uudenlaisen representaation siitä, millaiselta kolumbialainen presidentti voisi näyttää. 

Toisaalta pelkkä ulkoinen representaatio ei yksinään riitä yhteiskunnallisten valtarakenteiden muuttamiseen tai ihmisten luottamuksen saamiseen. Tarvitaan myös aitoa kiinnostusta yhteisön ongelmia kohtaan. Yksi syy Márquezin suosiolle onkin se, että hän pystyy samaistumaan yhteiskunnallisiin ongelmiin oman elämäntarinansa kautta. Elokuvassa Márquez näytetään usein kansalaisten joukossa, osallistumassa mielenilmauksiin ja muistotilaisuuksiin, mikä tuo hänet lähelle ihmisiä. Márquezilla on pääsy sellaisiin tiloihin ja paikkoihin, joissa presidenttejä ei ole aikaisemmin totuttu näkemään. Lisäksi hänestä välittyy kiinnostus luoda aito yhteys kansaan sekä saada heidät jälleen luottamaan politiikkaan. Márquez kertoo omista elämänkokemuksistaan suoraan kameralle, joka lisää dokumentin intensiivisyyttä ja luo tiiviin suhteen katsojiin. Päällimmäiseksi jää vahva mielikuva siitä, että Márquez haluaa ja voi oikeasti muuttaa kolumbialaista yhteiskuntaa.

Francia Márquez oli yksi ensimmäisistä presidentin virkaan pyrkivistä afrokolumbialaisista naisista. Klikkaa twiitataksesi!

Ihmisoikeuksien ohella Márquezilla on intohimoa uudistaa Kolumbian yhteiskuntaa ympäristönäkökulmasta. Hän oli jo ennen presidentinvaaleja tunnettu ympäristöaktivismistaan, jonka juuret ovat hänen kotiseutujensa ongelmissa. Ympäristökysymykset ovat olleet Márquezille tärkeitä lapsuudesta lähtien; hänen aktivistiuransa alkoi jo 13-vuotiaana, kun padon rakentaminen uhkasi La Toman yhteisöä. Pitkäjänteinen työ ympäristöasioiden parissa tuotti tulosta, ja vuonna 2018 hänet palkittiin arvostetulla Goldmanin ympäristöpalkinnolla, mikä tuodaan elokuvassakin esille. Hänen panoksensa luonnonsuojelun ja afrokolumbialaisen yhteisön hyväksi sai tunnustusta myös BBC:ltä, joka listasi hänet vuonna 2019 maailman 100 vaikutusvaltaisimman naisen joukkoon.

Luonnon merkitys korostuu elokuvassa sekä henkilökohtaisella että kulttuurisella tasolla. Elokuva painottaa, kuinka tärkeä rooli luonnolla ja omalla maalla on La Tomassa elävän yhteisön identiteetille ja kulttuurille. Samalla se tuo esiin, miksi monikansallinen kaivostoiminta sekä entisen presidentti Álvaro Uriben edistämät kaivosprojektit uhkaavat yhteisön elinmahdollisuuksia. Márquezin nuoruusvuosien taistelut luonnon puolesta kuvataan intensiivisesti, mikä alleviivaa hänen pyrkimystään turvata parempi tulevaisuus kolumbialaisille.

Pitkittynyt konflikti ja eriarvoisuuden syvät juuret

Márquezin symbolinen merkitys avautuu Kolumbian historian kautta. Maa on kärsinyt yhdestä maailman pisimpään jatkuneista ja väkivaltaisimmista sisäisistä konflikteista, jonka tuhoisat vaikutukset ovat koskettaneet syvästi kansaa. Väkivalta on vaatinut yli 200 000 ihmisen hengen, tuhansia on kidnapattu ja miljoonat ovat joutuneet jättämään kotinsa. Konflikti on alkanut yli puoli vuosisataa sitten, ja sen juuret ulottuvat syvälle yhteiskunnan rakenteisiin. Elokuvassa avataan konfliktin taustoja esimerkiksi  eriarvoistavan maanomistajuuden kautta, joka ilmenee alueoikeuksia koskevissa kiistoissa ja vähävaraisten ihmisten pakkohäädöissä. Elokuvassa myös nostetaan esille paramilitaariset ryhmät, erityisesti äärioikeistolainen Autodefensas Unidas de Colombia eli AUC, joka on ollut vastuussa useista afrokolumbialaisiin kohdistuneista joukkomurhista. Valtion korruptio näkyy yhteiskunnan polarisaationa, mikä lisää marginalisoitujen kansalaisten epäluottamusta politiikkaan, jonka he kokevat vain tietyille ryhmille tarkoitetuksi.

Ihmisoikeuksien ohella Márquezilla on intohimoa uudistaa Kolumbian yhteiskuntaa ympäristönäkökulmasta. Klikkaa twiitataksesi!

Konflikti on vaikuttanut merkittävästi yhteiskunnan sosiaalisiin rakenteesiin. Se on heikentänyt ihmisoikeuksien toteutumista ja syventänyt rakenteellista rasismia sekä naisvihaa, mikä on entisestään vaikeuttanut heikoimmassa asemassa olevien elämää. Elokuva maalaa karun kuvan rakenteellisten ongelmien syvyydestä ja niiden seurauksista. Se paljastaa, miten eriarvoisuus on edelleen tiiviisti sidoksissa etnisyyteen ja sukupuoleen, kuinka afrikkalaisen orjuuden perintö on juurtunut syvälle Kolumbian yhteiskuntaan sekä sen, miten naisten oikeudet eivät juhlapuheista huolimatta toteudu. Afrokolumbialaisena naisena Francia Márquez kuvastaa näiden kahden marginaalin kohtaamista.

Myös Elokuvan nimi ’Igualada’ kiteyttää ydinviestin Kolumbian tasa-arvokamppailusta. Igualada on halventava termi, jota käytetään kuvaamaan köyhiä, maaseudulta tulevia ihmisiä, jotka vaativat oikeuksiaan ja oikeudenmukaisuutta. Elokuvassa nähdään, kuinka Márqueziin viitataan kyseisellä sanalla hänen puolustaessaan yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia. Márquez kuitenkin onnistuu muuttamaan halventavan nimityksen merkitystä ja tekemään siitä dynaamisen taisteluhuudon oikeudenmukaisuuden puolesta. Hän kääntää kielteisen leiman voimakkaaksi symboliksi, joka kuvastaa muutosta ja nostaa esiin niiden äänet, jotka ovat pitkään jääneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Tämän kautta Márquez vahvistaa rooliaan uudenlaisena toivon tuojana Kolumbian pitkässä taistelussa yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista.

Poliittisen osallistumisen kääntöpuoli: vähättelyä ja salamurhayrityksiä

Márquezin matka varapresidentiksi oli täynnä haasteita ja vaaroja. Vaalikampanjan alussa kaikki eivät uskoneet Márquezin hyväntahtoisiin tarkoitusperiin vaan suhtautuivat skeptisesti hänen pyrkimykseensä uudistaa Kolumbiaa. Elokuvassa nähdään, kuinka Márquez kohtaa uransa alkuvaiheilla sekä myös vaalituloksien julkaisun jälkeen vähättelyä ja epäuskoa kansalaisten taholta. On käsinkosketeltavaa, kuinka nämä kommentit satuttavat Márquezia. Kaikki kommentointi ei rajoitu vain Márquezin tekoihin, vaan hän on myös joutunut rasististen herjausten kohteeksi. Márquez kuitenkin pystyy kokoamaan itsensä ja onnistuu vakuuttamaan, että hän todella haluaa uudistaa Kolumbiaa.

Epäuskon lisäksi Márquezin yllä leijui jatkuva väkivallan uhka. Kolumbiassa ihmisokeus- ja ympäristöaktivistien murhat ovat valitettavan yleisiä, mikä tekee maasta yhden maailman vaarallisimmista paikoista heille, jotka taistelevat oikeuksiensa puolesta. Elokuva korostaa julmaa todellisuutta koskettavassa kohtauksessa, jossa pidetään hiljainen muistohetki henkensä menettäneille aktivisteille. Elokuvassa myös nähdään, kuinka Márquezin lapset joutuivat pakenemaan Kolumbiasta väkivallan pelossa. Márquez itsekin joutui salamurhayrityksen kohteeksi. Hän jatkoi kuitenkin taisteluaan tietoisena siitä, että hänen henkensä oli uhattuna. 

Vaikka väkivaltaan ja epäonnistumiseen liittyvät riskit olivat korkealla, elokuva tekee selväksi, että Márquezin panokset olivat sitäkin suuremmat. Presidenttiys on mahdollisuus muuttaa Kolumbian yhteiskuntaa tasavertaiseksi ja luoda positiivisempaa tulevaisuutta kaikille. Elokuvassa esitetty Márquezin ”Minä olen, koska olemme” -kampanja pyrkii yhdistämään kaikki kolumbialaiset luokasta, sukupuolesta, etnisyydestä ja seksuaalisuudesta huolimatta. Se kutsuu jokaisen osallistumaan, mikä tekee siitä tärkeän askeleen kohti oikeudenmukaisempaa ja yhtenäisempää yhteiskuntaa.

Francia Márquez: ihmisoikeuksien edistäjä Kolumbiassa

Igualada elokuva piirtää kuvan siitä, kuinka Francia Márquez on noussut afrokolumbialaisen yhteisön symboliksi ja laajemmaksi tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolestapuhujaksi. Hänen taustansa ja kokemuksensa tarjoavat ainutlaatuisen perspektiivin, joka resonoi maaseudun yhteisöjen, vähemmistöjen ja ympäristöaktivistien keskuudessa. Elokuva tuo esiin Márquezin vahvuuden ja periksiantamattomuuden yhteiskunnassa, jossa eriarvoisuus ja väkivallan uhka ovat päivittäisiä todellisuuksia. Vaikka Kolumbian poliittiset ja yhteiskunnalliset haasteet ovat edelleen syvälle juurtuneita, Márquezin matka paikallisesta aktivistista varapresidentiksi tarjoaa toivon kipinän muutoksen mahdollisuudesta. Hänen tarinansa muistuttaa, että rakenteelliset muutokset ovat mahdollisia, kun ääni annetaan niille, jotka ovat pitkään olleet hiljennettyjä.

Francia Márquez on kiistatta yksi tämän hetken kiinnostavimmista ja puhuttelevimmista poliittisista hahmoista. Hänen taustansa, rohkeutensa ja intohimonsa yhdenvertaisuuden sekä ihmisoikeuksien puolesta tekevät hänestä ainutlaatuisen voiman Latinalaisen Amerikan politiikassa. Jää nähtäväksi, mihin suuntaan hänen uransa kehittyy varapresidenttiyden jälkeen – onnistuuko hän lopulta toteuttamaan kunnianhimoisen tavoitteensa ja muokkaamaan Kolumbian yhteiskuntaa sellaiseksi, jossa oikeudenmukaisuus toteutuu. On kuitenkin selvää, että Márquezin vaikutus ulottuu jo nyt syvälle sekä kotimaassa että kansainvälisesti.