Syksyn aikana esille nousseet uudistukset Irakin perhelakeihin ovat huolestuttaneet, sillä naisten ja lasten oikeudet ovat vaarassa. On mahdollista, että lait johtavat lapsiavioliittojen sallimiseen sekä heikentävät naisten oikeuksia avioerotilanteissa ja huoltajuuskiistoissa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt taustalta löytyvä poliittinen valtakamppailu.

Irak pyrkii jälleen uudistamaan perhelakejaan. Nykyinen, vuonna 1959 käyttöön otettu perhelaki oli aikanaan alueen edistyksellisin, sillä se yhdistelee taidokkaasti islamilaisen lain periaatteita ja moderneja ihmisoikeuksia. Mikäli lakiesitys hyväksytään, vuoden 1959 lakien rinnalle luodaan erilliset perhelait sunni- ja shiiayhteisöille. Uudistusten jälkeen perheiden olisi mahdollista valita noudattavatko ne nykyisiä lakeja vai tiettyä uskonnollista. Sunni- ja shiiaoppineet säätäisivät lakinsa yhdessä korkeimman oikeuden kanssa. Vaikka lakien sisällöstä ei ole tarkkaa tietoa, odotettavasti ne tulevat merkittävästi heikentämään naisten ja lasten oikeuksia sekä uskonnon ja omantunnon vapautta. 

Vastaavia lakiuudistuksia on yritetty saada aikaan kolme kertaa, mutta nyt niiden läpivienti näyttää todennäköiseltä. Ajoitus ei kuitenkaan ole täysin sattumanvarainen. Lakimuutoksen taustalla on Etar Al-Tansiqi, Iran-mielisten shiiapuolueiden yhteenliittymä, josta tuli Irakin parlamentin suurin ryhmittymä vaalien voittaneen populistipoliitikko Muqtada Al-Sadr vetäytyessä hallituksesta syksyllä 2022. Al-Sadr tulee kuitenkin olemaan haaste muille shiiapuolueille jälleen ensi vuoden parlamenttivaaleissa, sillä niiden kannatus on viime vuosina laskenut katteettomien lupausten vuoksi. Näyttääkin siltä, että lakiuudistukset ovat Etar Al-Tansiqin yritys saada aikaan nopeita, omien intressiensä mukaisia muutoksia sekä kohentaa kuvaansa islamilaisena toimijana äänien toivossa. Jää kuitenkin nähtäväksi, kuinka kansa tähän reagoi. Iraqi Polling Team -järjestön toteuttamassa nettikyselyssä jopa 73% vastaajista vastusti lakiuudistuksia.

Näyttääkin siltä, että lakiuudistukset ovat Iran-mielisten shiiapuolueiden yhteenliittymän yritys saada aikaan nopeita, omien intressiensä mukaisia muutoksia sekä kohentaa kuvaansa islamilaisena toimijana äänien toivossa.

Klikkaa twiitataksesi.

Etar Al-Tansiqi myös pyrkii lähentymään Najafin hawzaa eli shiialaista uskonoppineistoa, joka on aina suhtautunut valtiovaltaan varovaisesti. Viime vuosina myös maan johtava uskonoppinut ajatolla Ali Al-Sistani on ottanut reilusti etäisyyttä shiiapuolueisiin niiden huonon maineen takia. Tilanne on kiusallinen, sillä lakiuudistusten vastustaminen saisi uskonoppineet näyttämään varsin tekopyhiltä niiden astuessa omia uskonnollisia säädöksiään vastaan. Vuonna 2017 Al-Sistani vastusti perhelain uudistuksia ja vetosi kaikkien uskonnollisten yhteisöjen tasa-arvoon, mutta tällä kertaa uskonoppineet ovat olleet varsin hiljaisia.

Lakiuudistus voi kääntyä myös Najafia vastaan, sillä se institutionalisoisi uskonoppineiden järjestelmän suhteessa valtioon. Tähän mennessä Najafin hawza on katsonut vastuulleen kuuluvaksi vain uskonharjoittamiseen liittyvän ohjeistamisen, mutta lakiuudistusten tullessa voimaan shiialaisesta perhelaista vastaisi viime kädessä maan korkein uskonoppinut. Tämä on suuri askel kohti iranilaista wilayat al-faqih -järjestelmää, jossa uskonoppinut käyttää korkeinta valtaa. Riskinä lienee myös se, että poliitikkojen ja uskonoppineiden näkemykset risteävät koskien kuka tämä korkein uskonoppinut on. Lakiuudistus saattaakin heikentää Najafin hawzan itsenäisyyttä tai jopa asettaa sen poliittisten puolueiden talutusnuoraan. Etar Al-Tansiqille Najafin hawzan tuki puolestaan olisi tärkeää suosion ja legitimiteetin kasvattamiseksi.

Kysymyksiä on herättänyt myös perhelakiuudistuksen perustuslaillisuus. Sen katsotaan olevan ristiriidassa uskonnon ja omantunnon vapauden takaavan artiklan 41 kanssa, sillä perheenjäseniin saatetaan soveltaa väärää lakia heidän kuuluessa eri katsomuskuntiin. Toisaalta on myös argumentoitu, että artikla 41 nimenomaan mahdollistaa uskonnollisten yhteisöjen erilliset lait. Lakiuudistukset luultavasti myös rikkoisivat perustuslain artiklaa 14, joka takaa kansalaisille yhdenvertaisen kohtelun lain edessä.

Perhelain uudistukset myös johtavat sektarianismin kasvuun eli uskontoryhmien välisten rajalinjojen syvenemiseen ja kansallisvaltion lipsumiseen kohti sektarianistista valtiota. Tähän mennessä poliittisen järjestelmän sektarianismi on ollut epämuodollista rajoittuen poliittisen vallan tasaamiseen eri kansanosien välillä. Lakiuudistus institutionalisoisi sektarianismin jaotellen kansalaiset uskonnollisen vakaumuksen mukaan, mikä vaikuttaisi perheiden elämään konkreettisella tavalla. Etar Al-Tansiqin visiona onkin sektarianistinen, shiiajohtoinen ja Iranin tukema valtio. Koko kansan huomioivan vision puute ja keskittyminen sektarianistiseen retoriikkaan selittäneekin Etar Al-Tansiqin politiikan tehottomuutta. Perhelakia pusketaan läpi vauhdilla, mutta lakialoitteet muun muassa öljy- ja kaasuteollisuuteen sekä kansalaisuuteen liittyen ovat jumittaneet paikallaan vuosia. 

Sektarianistisessa politiikassa piilee myös jännitteiden ja konfliktin riski. Etar Al-Tansiqi ei ole valtansa vuosina osoittanut suurta kiinnostusta sunnien marginalisaation ehkäisemiseksi tai kaikkia yhdistävän kansalaisidentiteetin luomiseksi. Tilanne onkin tulenarka, kun käsittelyssä on samaan aikaan myös sunnien ajama armahduslaki, joka mahdollistaisi terrorismikytköksistä kuolemaantuomittujen armahdukset. On mahdollista, että päädytään vaihtokauppoihin, jotka syventävät sektarianismia entisestään.

Nähtäväksi jää, onnistuuko kansalaisaktivismi viheltämään poikki poliittisen valtapelin, jossa pelinappuloina ovat jälleen kerran naisten ja lasten oikeudet.

Klikkaa twiitataksesi.

Lakialoitteet ovat saaneet aikaan myös suurta vastustusta. Merkittävimmäksi toimijaksi on noussut Koalitio 188, joka koostuu kansalaisjärjestöistä, aktivisteista, julkisuuden henkilöistä ja yliopistotoimijoista. Laajoja protesteja on järjestetty useissa kaupungeissa läpi syksyn. Nähtäväksi jää, onnistuuko kansalaisaktivismi viheltämään poikki poliittisen valtapelin, jossa pelinappuloina ovat jälleen kerran naisten ja lasten oikeudet. Viimeinen toivo Irakin naisille lienee se, että lakiuudistukset kaatuvat puolueiden sisäisiin ristiriitoihin ja kyvyttömyyteen, mikä ei sekään ole mahdottomuus.