Tasavallan presidentti Alexander Stubb on saanut poikkeuksellisen paljon kansainvälistä huomiota luotuaan läheiset suhteet Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin kanssa. Stubbin harjoittama kahdenvälinen diplomatia ei ole uusi ilmiö suomalaisille valtionjohtajille, mutta poikkeuksellista on, että se on tuonut Stubbille ja sitä kautta Suomelle myös muodollisempaa valtaa.

1. Golfturnaus oli henkilökohtainen voitto Stubbille, ulkopoliittinen onnistuminen Suomelle

Tasavallan presidentti Alexander Stubbista on kirjoitettu kuluneen syksyn aikana kansainvälisissä medioissa useita henkilökuvia, joiden viesti on sama: Stubbin sanotaan hallitsevan Trumpin ystävänä olemisen salat ja “puhuvan Trumpia”. Tuoreen jäänmurtajakaupan jälkeen BBC kuvasi Stubbia “yllättäväksi Euroopan puhemieheksi”. Stubbia pidetään yhtenä niistä Nato-johtajista, joilla on eniten vaikutusvaltaa Trumpin mielipiteeseen Ukrainan sodasta. Tämä on pienen maan päämiehelle suuri saavutus.

Stubbin ja Trumpin lämpimät välit eivät ole syntyneet yhdessä yössä. Kun Trump noin vuosi takaperin voitti presidentinvaalit, Stubb soitti Trumpille. Säännöllistä yhteyttä he ovat pitäneet keväästä lähtien. Yhteydenpito huipentui tämän vuoden maaliskuussa Trumpin Mar-a-Lagon loma-asunnolla järjestettyyn yhteisgolfaukseen. Yhteisen golfturnauksen aikaansaaminen oli onnellisten sattumien, pitkäjänteisen kulisseissa tehdyn taustatyön sekä hyvin kohtaavien henkilökemioiden ansiota.

Stubbin tutustumista republikaanisenaattori Lindsey Grahamiin voidaan pitää Trump-suhteen muodostamisessa käänteentekevänä. Etelä-Carolinasta kotoisin oleva Graham on pitkän linjan republikaanisenaattori, josta tuli aiemmasta Trump-kritiikistään huolimatta lopulta Trumpin luotettava liittolainen. Stubb oli tavannut Grahamin tämän Suomen vierailulla, ja juuri Grahamin kautta Stubb sai myös alun perin yhteyden Trumpin suuntaan. Graham toimi myöhemmin myös tärkeänä linkkinä Mar-a-Lagon golfauksen järjestämisessä.

Tärkeä yksityiskohta on, että Stubb on opiskellut juuri Etelä-Carolinassa Furmanin yliopistossa golfstipendillä. Stubb tuntuu ymmärtävän etelävaltiolaista ja ylipäätään yhdysvaltalaista mielenmaisemaa ja tulee siten oletettavasti hyvin juttuun sekä Grahamin että Trumpin kanssa. Suomen vierailua koskevassa lehdistötiedotteessaan Graham hehkuttaa Suomea ja Stubbin taustaa: “Presidentti Stubb on myös Furmanin yliopiston alumni, joka on pelannut golfjoukkueessa. Mitä muutakaan liittolaiselta voisi toivoa?”

Mar-a-Lagon golfauksen järjestymisessä ei kuitenkaan ollut kyse pelkästään onnekkaista sattumista. Stubb on käyttänyt merkittävästi aikaansa yhteydenpitoon Grahamin ja Trumpin kanssa. Aika taas on yksi tärkeimmistä poliittisista resursseista, joita presidentillä on. Stubb on valinnut priorisoida suhteita Yhdysvaltoihin tässä maailmanajassa. Valinta vaikuttaa nyt tuottavan tulosta, myös konkreettisesti miljardiluokan jäänmurtajakaupan kautta.

Suomen ulkoasiainhallinnosta on pidetty pitkäjänteisesti yhteyttä republikaanitahoihin. Esimerkiksi Trumpiin ja Trumpin avustajiin on pidetty yhteyttä jo ennen Trumpin valintaa presidentiksi. Tapaamista ei siis voida aivan kokonaan lukea vain Stubbin henkilökohtaiseksi onnistumiseksi – toki hänen panostaan ei myöskään voi vähätellä. Golfturnaus on nähty isona ulkopoliittisena onnistumisena Suomelle, sillä Stubb oli ensimmäinen pohjoismaalainen valtionjohtaja, joka tapasi Trumpin tämän virkaanastumisen jälkeen.

2. Hyvät henkilökohtaiset välit nostavat Suomen myös virallisemmille foorumeille

Stubb ei ole suinkaan ensimmäinen suomalainen presidentti, joka on ymmärtänyt, että valtioiden päämiesten henkilökohtaisilla suhteilla on Suomen menestymisen kannalta merkitystä. Golfdiplomatian voidaankin nähdä olevan uusi, nykyaikaan sopivampi muoto presidentti Urho Kekkosen harjoittamasta saunadiplomatiasta. Kekkosen aikaan saunassa oli helpompi väistellä neuvostojohtajien kiusallisia kysymyksiä yhteisistä sotaharjoituksista. Samaan tapaan Ukrainan sodasta on helpompi käydä hankalia keskusteluja golfauksen kaltaisen yhteisen tekemisen parissa.

Selkeänä erona historiaan on kuitenkin se, ettei Stubbin ja Trumpin ystävyytenä näyttäytyvä suhde ole jäänyt vain epämuodollisiksi tapaamisiksi golfkentille. Se on nostanut Stubbin ja samalla Suomen isojen eurooppalaisten maiden kanssa samoihin pöytiin myös virallisemmilla foorumeilla.

Elokuussa Stubb edusti Euroopan kärkimaiden johtajien joukossa, kun Valkoisessa talossa neuvoteltiin rauhaa Ukrainaan. Kokous oli vastareaktio Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamiselle Alaskassa. Siellä Trumpin mielipide vaikutti kääntyneen peesaamaan Putinia, joten myös Eurooppa halusi päästä viemään oman viestinsä Trumpille. Kehiin tuotiin “Trumpia puhuva” Stubb.

Stubb oli jo aiemmin toiminut osana Ukrainasta keskustelevien Euroopan johtajien ydinryhmää. Hänet haluttiin mukaan Valkoisen talon tapaamiseen, sillä hänellä on hyvät suhteet kaikkiin neuvotteluiden osapuoliin: Trumpiin, Zelenskyiin ja Euroopan maiden johtajiin. Eurooppalaiset johtajat näkivät myös Stubbin analyyttiset taidot ja kyvyn tiivistää asioita kolmeen pointtiin tärkeinä välineinä Trumpin suuntaan. Toisin sanoen Stubb nähtiin hyödyllisenä siinä, että Euroopan viesti saataisiin välitettyä oikealla tavalla Trumpille.

Valkoisessa talossa Stubb puhui yhteisestä rajasta Venäjän kanssa ja suomalaisten kokemuksista talvi- ja jatkosodasta. Stubb toimi neuvotteluissa elävänä muistutuksena valtiosta, joka on selvinnyt Venäjän aggressiosta ja onnistunut saavuttamaan pysyvän rauhan. Stubb pystyi tuomaan pöytään toivoa tulevasta, olemaan tukena Zelenskyille ja toimimaan tulkkina Euroopan maiden johtajien ja Trumpin välillä. Senaattori Grahamin sanotaankin kuvailevan Stubbia “siltana Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä”.

3. Stubb toteuttaa golfdiplomatialla arvopohjaista realismia

Stubb on noussut lyhyessä ajassa kansainvälisessä yhteisössä arvostetuksi toimijaksi Ukrainan sodan lopettamisessa. Stubb on käyttänyt saamansa alustat ja kansainvälisen huomion Ukrainan asian sitkeään ajamiseen. Kansainvälisen median tekemissä henkilöhaastatteluissa Stubb on puhunut rauhan saavuttamisesta varovaisen optimistisesti. Hän ei unohtanut mainita Ukrainaa myöskään YK:n yleiskokouksessa pitämässä puheessaan. Suhteiden luominen Trumpiin ei siis ole ollut pelkästään itsetarkoitus, vaan keino päästä vaikuttamaan Euroopan turvallisuustilanteeseen.

Näyttää siltä, että Stubb on saanut ylleen Ukrainan sodan suhteen eräänlaisen kansainvälisen arvojohtajan viitan. Häntä kuunnellaan paitsi siksi, että hän osaa puhua ja esiintyä, myös siksi, että suomalaisilla on historiansa vuoksi uskottavuutta puhua Venäjän uhasta. Samalla tavalla myös Sanna Marin antoi pääministerinä ollessaan napakoita lausuntoja Ukrainan sodan lopettamisesta. Stubbin puolella on siis myös jo pidempään kestänyt momentum, jossa kansainvälistä mediaa ja valtioiden johtajia kiinnostaa, mitä Suomella on sanottavana.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ohjaa Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko. Siinä Stubbin itsensä vakiinnuttamaa arvopohjaisen realismin käsitettä kuvaillaan tärkeistä arvoista, kuten demokratiasta, oikeusvaltiosta ja ihmisoikeuksista kiinni pitämiseksi, mutta samaan aikaan vuoropuhelun käymiseksi myös sellaisten maiden kanssa, jotka eivät jaa samaa arvopohjaa. On selvää, ettei Stubb ole kaikesta Trumpin kanssa samaa mieltä. Stubbin valinta panostaa hyviin suhteisiin Trumpin kanssa on arvopohjaista realismia konkreettisimmillaan: Trumpin kautta Stubb voi niin ikään edistää rauhaa Ukrainaan.

Toisille tämä yllättävä ystävyys voi näyttäytyä rähmällään olemiselta Yhdysvaltojen suuntaan, toisille taas välttämättömyytenä vaikeassa maailmantilanteessa. Kriittiset äänet ovat huolissaan uuden ajan suomettumisesta. Suurena erona vanhaan on kuitenkin se, ettei Yhdysvalloilla ole intressiä kyseenalaistaa Suomen itsenäisyyttä. Jäänmurtajakauppoja koskevalla vierailulla Trump vakuutti puolustavansa Suomea “voimakkaasti”, mikäli Venäjä hyökkäisi Suomeen. Tämänkaltainen lupaus, siis eräänlainen turvatakuu, voi hyvinkin olla merkittävintä, mitä golfdiplomatialla voi saada aikaan.