Turkin uskontoasiainvirasto on 2000-luvulla palkannut huomattavasti lisää korkeakoulutettuja naisia uskonnollisten asiantuntijoiden virkoihin. Turkin hallinnon ja uskontoasiainviraston tavoitteena on ollut uuden islamilais-konservatiivisen sukupolven kasvattaminen sekä naisten osallistaminen uskonnolliseen toimintaan. 

Turkin uskontoasiainvirasto (Diyanet İşleri Başkanlığı, tästä lähtien Diyanet) perustettiin vuonna 1924 Osmanien valtakunnan aikaisten uskontoinstituutioiden tilalle. Diyanet on toiminut koko Turkin tasavallan ajan läheisessä suhteessa maan hallintoon tavoitteinaan esimerkiksi lisätä kansan tietoisuutta islamista, ylläpitää moskeijoita ja koraanikouluja sekä järjestää uskonnollista toimintaa henkilökuntansa, kuten imaamien ja saarnaajien avulla. 

Diyanetin rahoitus on lisääntynyt ja asema vahvistunut huomattavasti Oikeus- ja kehityspuolue AKP:n ja presidentti Recep Tayyip Erdoğanin valtakaudella 2000-luvulla. Erdoğanin ja hänen puolueensa vahva islamilais-konservatiivinen tausta ja halu lisätä islamin näkyvyyttä ja asemaa Turkin yhteiskunnassa selittävät pitkälti Diyanetin kasvatettua vaikutusvaltaa. 

AKP:n valtakaudella koko henkilöstön määrä on kaksinkertaistettu, ja nykyään Diyanetissa työskentelee lähes 150 000 henkilöä. Diyanetissa naisten palkkaaminen uskonnollisiin työtehtäviin alkoi hitaasti 1960- ja 1970-luvuilla. Vuonna 2004 naisia oli viraston palkkalistoilla noin 2700. Nykyisin jo yli 30 000 naista työskentelee Diyanetissa, mikä viestii isosta strategisesta muutoksesta.

Naiset poliittisen islamin edistäjinä

Nykyisin merkittävä osa Diyanetin naistyöntekijöistä on yliopistotason islamilaisen teologian koulutuksen saaneita huippuosaajia ja useat mieskollegoihinsa verrattuna ylipäteviä. Nykytilannetta ymmärtääkseen tulee kuitenkin tarkastella jo 1950-luvulta alkunsa saaneita ilmiöitä ja kehityskulkuja.

Turkissa kaupungistuminen alkoi voimistua kovaa tahtia erityisesti 1950-luvulla. Muuttoliike suuntautui korostuneesti Mustanmeren alueen ja Itä-Turkin maaseudulta Istanbuliin, Ankaraan sekä Länsi-Turkkiin yleisesti. Näin ollen suurkaupungit ja hiljalleen niiden laitamille rakennetut hökkelikylät alkoivat täyttyä islamilais-konservatiivista elämäntapaa ja maailmankatsomusta edustavista ihmisistä, jotka haaveilivat paremmasta tulevaisuudesta.

Useat konservatiiviset muslimiperheet suhtautuivat nihkeästi tyttöjen kansakoulun jälkeisiin jatko-opintoihin. Iso muutos tilanteeseen saatiin vuonna 1976, kun imaamin ja saarnaajan koulutusta tarjoavat islamilaiset ammattilukiot alkoivat hyväksyä tyttöjä oppilaiksi. Turkissa ja yleisesti islamilaisessa perinteessä nainen ei voi toimia imaamina, mutta saarnaajan ja esimerkiksi koraanikoulun opettajan tehtävässä toimiminen on mahdollista. Islamilaisia ammattilukioita pidettiin useissa uskonnollisissa perheissä hyvinä vaihtoehtoina ja niissä opiskelevien tyttöjen määrä alkoi lisääntyä. On mahdollista puhua uudesta 1950-1970-luvuilla syntyneiden naisten sukupolvesta, jotka saivat uskonnollisen lukiokoulutuksen ja valmistuivat myöhemmin jopa yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Islamistisella agendalla olevien poliittisten puolueiden esiinmarssi alkoi Turkissa 1970-luvun alussa. Korkeakoulutetut naiset olivat alusta asti poliittisessa toiminnassa kohtalaisesti mukana. Vahvempi ja organisoidumpi naisten osallistuminen 1990-luvulla oli kuitenkin merkittävä tekijä siinä, että islamistiset puolueet alkoivat saavuttaa vaalivoittoja. Naiset esimerkiksi kulkivat ovelta ovelle levittämässä poliittista viestiä. Tällä tavoin saavutettiin köyhien alueiden uskonnolliset naiset, jotka viettivät suurimman osan ajastaan kotona ja naapurustossa. Heistä on sittemmin muodostunut islamilais-konservatiivisten puolueiden uskollinen äänestäjäkunta.

Turkissa on pitkään kiistelty uskonnollisesta pukeutumisesta. Erityisesti maaltamuuton seurauksena naisten päähuivin käyttö kaupungeissa muuttui näkyvämmäksi ja alkoi saada poliittisia ulottuvuuksia. Maalliset piirit, korkeakouluneuvosto sekä perustuslakituomioistuin alkoivat 1980-luvulta lähtien puuttua naisten huivin käyttöön. Taustalla oli korkeakoulutettujen naisten poliittinen aktivoituminen, joka koettiin uhaksi Turkin valtion maallista identiteettiä vahvasti puolustavien taholta. Ensin oli voimassa lyhyen aikaa kestäneitä huivikieltoja yliopistoissa, kunnes vuonna 1998 perustuslakituomioistuin kielsi huivin käytön kaikissa valtion instituutioissa sekä oppilaitoksissa. 

Huivikielto johti isoihin mielenilmauksiin, naisten työttömyyteen sekä opintojen lopettamiseen. Osa naisista otti huivin pois ennen työpaikalle tai kouluun saapumista ja puki sen jälleen päähän päivän päätteeksi. Moni myös päätyi Diyanetiin töihin, koska siellä huivin käyttö oli sallittua. Selvälle enemmistölle huivikiellosta muodostui yhteisöllinen kokemus, jopa trauma, joka voimaannutti naisten poliittista ja yhteiskunnallista toimintaa entisestään. Korkeakoulutetut konservatiiviset musliminaiset alkoivat myös vaatia suurempaa ja itsenäisempää roolia yhteiskunnassa ja poliittisessa päätöksenteossa. Tämä on osittain toteutunutkin ja AKP onnistui kumoamaan huivikiellon asteittain kokonaan vuoteen 2017 mennessä.

Moskeijoiden naisten tilat laitetaan kuntoon

Islamilaisessa perinteessä miehet rukoilevat moskeijassa selvästi naisia enemmän. Profeetta Muhammed kehotti naisia rukoilemaan pikemmin kotona, mutta oli vahvasti sitä mieltä, ettei naisten pääsyä moskeijaan tule mitenkään estää. Diyanet on korostanut yhtä islamilaisen historiankirjoituksen tulkintaa, jonka mukaan profeetta Muhammedin elinaikana naisten osallistuminen uskonnolliseen toimintaan julkisilla paikoilla oli erityisen aktiivista ja esimerkillistä. Tähän niin kutsuttuun kultaisen aikakauden malliin palaaminen on ollut 2000-luvulla yksi Diyanetin päätavoitteista. 

Ennen vuosituhannen vaihdetta noin 90 prosenttia Turkin moskeijoiden naisten rukous- ja peseytymistiloista oli täysin rapakunnossa tai ne jopa puuttuivat kokonaan. Tämä kertoo pitkästä vuosikymmenten ajanjaksosta, jolloin Turkin valtio sekä Diyanet laiminlöivät naisten oikeuden asiallisiin uskonnonharjoituspaikkoihin sekä uskonnolliseen toimintaan yleensä. Vuodesta 2011 lähtien Diyanet on pannut toimeen useita tulosta tuottaneita projekteja moskeijoiden naisten tilojen kunnostamiseksi. Näin on saatu moskeijoista naiset huomioon ottavia uskonnollisia tiloja rukoilemiseen, ajan viettämiseen ja uskonnolliseen toimintaan sekä opetukseen osallistumiseen.

Naissaarnaajat opettajina ja perheneuvojina

Turkissa islamilaiset liikkeet ja mystiikkaa korostavat suufilaiset veljeskunnat ovat suosittuja ja pitävät suurta poliittista sekä yhteiskunnallista valtaa. Liikkeet järjestävät miesten lisäksi myös naisille Koraanin opetusta ja keskustelutilaisuuksia, joiden opillinen näkökulma kumpuaa kunkin liikkeen perinteestä käsin. Tilaisuudet pidetään naisväen kesken yleensä jonkun kotona, jolloin emännöitsijä tarjoaa myös pienet purtavat ja juomat. Keskustelua ja opetusta johtaa yleensä pitkän linjan Koraanin taitaja, jolla ei välttämättä ole mitään virallista teologista tutkintoa.

Diyanet ei varsinaisesti kilpaile islamilaisia liikkeitä vastaan, mutta on 2000-luvulla pyrkinyt kasvattamaan omaa saavutettavuuttaan moninkertaistamalla naissaarnaajien ja koraanikoulun opettajien määrän. Sen tarkoituksena on ollut kehittää saarnaajista huippuosaajien ammattiryhmä. Saarnaajaksi pääsyyn on tarkat valintakriteerit ja pitkä polku. Valintaperusteena on esimerkiksi suoritettu teologian maisterin tutkinto, hyvä arabian kielen taito sekä vaativat pääsykokeet. Lisäksi saarnaajat joutuvat suorittamaan erillisen valtion virkamiehille tarkoitetun kokeen. Virkaan valintaa seuraa vielä vuoden mittainen harjoittelujakso. Saarnaajien tehtäviin on kova kilpailu ja halutuimpien kaupunkien virat annetaan parhaiten kokeissa menestyneille. 

Saarnaajien työtehtäviä on monipuolistettu 2000-luvulla. Opettamisen lisäksi saarnaajat ova vuodesta 2011 alkaen voineet tehdä työtään esimerkiksi vankiloissa, kouluissa, sairaaloissa ja opiskelija-asuntoloissa. Saarnaajat osallistuvat myös erilaisiin keskustelutilaisuuksiin, perheneuvontaan sekä puhelimen välityksellä tehtävään neuvontapalveluun. Saarnaajien pitämistä opetustuokioista on kehitetty systemaattisesti aikataulutettuja ja suunniteltuja kokoontumisia, jotka ovat kaikille avoimia tilaisuuksia. Naiset ovat pitäneet uudesta kokonaisuudesta, joka mahdollistaa uskonnollisen keskustelun lisäksi tavallisen rupattelun sekä naissaarnaajan konsultoinnin kaikenlaisissa ongelmissa. Diyanet vaatii työntekijöitään raportoimaan tarkasti kaikesta toiminnasta, joten minkäänlaista sooloilua ei katsota hyvällä. Kuitenkin monista naissaarnaajista on tullut kaupunginosissaan vaikutusvaltaisia ihmisiä. Toisaalta joillakin alueilla Diyanet ei ole onnistunut juurikaan kasvattamaan jalansijaansa, sillä islamilaiset liikkeet tarjoavat vastaavat palvelut omille kannattajilleen.

Edelleen enemmistö Diyanetin naistyöntekijöistä on koraanikoulun opettajia, joiden työtehtävät ovat saarnaajia suppeammat. Viikoittaista sukupuolen mukaan eroteltua opetusta järjestetään sekä lapsille että aikuisille. Erityisesti aikuisten naisten kiinnostus koraanikoulua kohtaan on lisääntynyt 2000-luvulla, mikä on yhteydessä Diyanetin pitkän linjan panostuksiin. Vuonna 2017 yli 800 000 naista osallistui koraanikoulun kursseille – osallistujien määrä nelinkertaistui noin kymmenessä vuodessa. Lisäksi äärimmäisen suosittuja ovat lapsille kesäisin järjestettävät koraanikoulut, joiden osallistujamäärä vuonna 2025 oli yli 2,5 miljoonaa. Vaikka Turkki on monilla mittareilla katsottuna maallistunut muslimimaa, islamin perinteitä kunnioitetaan ja jumalausko on yleistä. Islamin tärkeäksi kokevat vanhemmat haluavat, että lapset oppivat Koraanin perusteita jo pienestä pitäen.

AKP ja uskontopolitiikan suunta 

Presidentti Erdoğan ja AKP ovat pitkäaikaisen työn, taitavan poliittisen pelisilmän sekä maltin avulla onnistuneet lisäämään islamin asemaa valtion instituutioissa ja yhteiskunnassa yleisesti. Erdoğan ja AKP eivät kuitenkaan ole poikkeuksia vaan osa pitkää jatkumoa. Turkin poliittinen historia on ollut itsevaltaisten johtajien ja oikeistokonservatiivisten puolueiden voittokulkua, joista useat ovat hyödyntäneet uskontoa politiikassaan.

Naisten ottaminen mukaan Diyanetin toimintaan on ollut tärkeä toimi osana islamilais-konservatiivisen sukupolven kasvattamista. Naisten oma vakaumus siirtyy todennäköisesti lapsille, sillä Turkissa varsinkin konservatiivissa perheissä naiset ovat pääosin vastuussa lasten kasvatuksesta. Toisaalta useat mielipidemittaukset ovat osoittaneet turkkilaisen nuorison olevan entistä maallistuneempaa. AKP on kuitenkin muokannut Turkin koulutusjärjestelmästä omia tavoitteitaan suosivan, mikä mahdollistaa halutun maailmankatsomuksen levittämisen.

Monet maallistuneet turkkilaiset pitävät Diyanetin vaikutusvaltaa aivan liian suurena, sillä se onnistunut pääsemään syvälle yhteiskuntaan kouluja myöten. Vastaavasti miljoonat konservatiiviset muslimit kiittelevät Diyanetin lisääntynyttä uskonnollista toimintaa. Monet kokevat Diyanetin linjan olevan maltillisempi ja helpommin lähestyttävä verrattuna vanhoillisiin islamilaisiin liikkeisiin. Pitkään yhteiskunnallisesti laiminlyödyille konservatiivisille musliminaisille Erdoğanin politiikka on tuonut runsaasti uusia ammatillisia mahdollisuuksia ja lisännyt heille suunnattua uskonnollista toimintaa. Tulevaisuudessa Turkin hallinto pyrkii kasvattamaan Diyanetin roolia entisestään.