Tekoälyn valtavirtaistuminen maanpuolustuksessa luo uudenlaisia digitaalisia huoltovarmuusriippuvuuksia viranomaisten ja yksityisen sektorin ohjelmistokehittäjien välille. Yhdysvaltalaiset teknologiajätit ovat näyttäneet, että ohjelmistokehittäjät voivat välineellistää huoltovarmuusketjun turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon vaikuttamiseksi. Suomessakin ennakkotapauksia kannattaa tulkita uudenlaisena turvallisuuspoliittisena vallankäyttönä, jota vastaan ei ole vielä riittävää kansainvälistä oikeussuojaa tai itsenäistä digitaalista infrastruktuuria. 

Suomalaisen puolustusteollisuuden kärkiyritys Patria järjesti elokuussa 2026 kaksi puolustuspolitiikkaa ja innovaatioita käsittelevää keskustelupaneelia Turun kaupunginteatterilla pidetyssä Eurooppa-foorumissa. Keski-ikäisistä miehistä koostuvissa paneeleissa istuivat muun muassa Patrian, Nokian, Puolustusvoimien ja Euroopan komission edustajat sekä europarlamentaarikot Pekka Toveri ja Mika Aaltola. 

Koska maanpuolustus on taas noussut Suomen turvallisuuspolitiikan keskiöön, ei ole yllättävää nähdä puolustusteollisuuden yrityksiä fasilitoimassa korkean tason poliittista dialogia. On kuitenkin mielenkiintoista havainnoida keskustelun uusinta jäsentä: tekoälyyn ja tietoliikenneyhteyksiin erikoistunutta Nokiaa. Nokian läsnäolo kertoo tekoälyn valtavirtaistumisesta Suomen maanpuolustuksessa. 

Tekoäly tuo tullessaan uudenlaisen huoltovarmuusketjun ohjelmistokehittäjän ja Puolustusvoimien välille. Tekoälykaupoilla tuote ei vaihda omistajaa, vaan asiakas ostaa luvan käyttää ohjelmistoa, jonka jatkuva päivitys vaatii kehittäjän osaamista. Tekoälyteollisuudessa innovaation ja asiantuntijuuden keskittyessä yksityiselle sektorille riippuvuus syntyy yrityksen ja Puolustusvoimien välille. 

Viimeaikaiset Yhdysvalloista kummunneet esimerkit ovat kuitenkin näyttäneet, että tekoälyn huoltovarmuusketju voi toimia myös väylänä yksittäisille ohjelmistokehittäjille vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja puolustusvoimien toimintakykyyn – vahingossa tai tarkoituksenmukaisesti.  

Ennakkotapauksia kannattaa tulkita laajemmin uudenlaisena turvallisuuspoliittisena vallankäyttönä. Silloin katse kannattaa myös kohdistaa kotimaan sisälle; Suomessa on herätty teknologisiin riippuvuuksiin liittyviin riskeihin, mutta keskustelu rajautuu usein digitaalisen puolustusteollisuuden ulkopuolelle eikä huomioi suomalaisten ohjelmistokehittäjien mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon. 

Yhdysvaltalaiset teknologiajätit poliittisina vallankäyttäjinä

Yhdysvaltalaiset tekoäly- ja teknologiajätit kuten Anthropic, SpaceX ja Amazon ovat toimittaneet viime aikoina esimerkkejä ohjelmistokehittäjien valta-asemasta suhteessa poliittiseen päätöksentekoon. Puolustuspolitiikassa keskeinen ennakkotapaus ohjelmistokehittäjän vallankäytöstä on keväällä huomiota herättänyt tekoäly-yritys Anthropicin ja Yhdysvaltain sotaministeriön välinen kiista. 

Yhdysvaltojen sotaministeriö hyödynsi Anthropicin Claude-tekoälyohjelmistoa siviilien joukkovalvonnassa ja ohjusten kohteiden määrittämisessä Venezuelan presidentti Nicolás Maduron kiinnioton aikana tammikuussa 2026. Tämän jälkeen Yhdysvallat myös käytti ohjelmistoa Iranissa. Anthropic vaati ohjelmiston sotilaskäytön lopettamista vedoten Clauden käyttösopimukseen, jossa sotilaskäyttö on kielletty. Anthropicin mukaan ohjelmisto ei ollut tarpeeksi kehittynyttä sotilaskäyttöön. Sotaministeriö haastoi yrityksen oikeuteen kriittisen toimitusketjun vaarantamisesta ja purki sopimuksen. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump myös kielsi ”epäisänmaallisen” Clauden virkakäytön. Vaikkei Anthropic lopulta estänyt sotaministeriötä käyttämästä ohjelmistoa, se kykeni puuttumaan operatiiviseen toimintaan taistelukentällä. 

Anthropicin toiminta tapahtui sopimusehtojen puitteissa, mutta teknologiset riippuvuudet mahdollistavat myös turvallisuuspoliittisten päättäjien täyden ohittamisen. Esimerkiksi suoran toiminnan mies, teknologiamiljönääri ja SpaceX:n omistaja Elon Musk on ajoittain jakanut satelliittien avulla toimivan Starlink-verkon muiden maiden kansalaisille ilman valtioiden lupaa. 

Iranissa Musk alkoi jakamaan Starlink-verkkoa ensimmäisen kerran vuonna 2022 alkaneiden mielenosoitusten aikana, jolloin Iranin hallinto katkaisi kansalaisten pääsyn verkkoon. Mielenosoitusten kiihtyessä tammikuussa 2026 Musk poisti palvelun käyttömaksut. Iranin kansalaisilla on yhä maksuton pääsy verkkoon, mitä Iranin hallinto on yrittänyt eliminoida häiritsemällä signaaleja sekä rankaisemalla kansalaisia, joiden hallusta satelliittilaitteita löytyy. Viimeaikaisten tietojen mukaan Iranin tietoyhteyksistä vastuussa oleva virasto on ollut suhteellisen tehoton yhteyksien torjumisessa. Samankaltaisesti tasavallan presidentti Alexander Stubb kehotti 25.9. Muskia laajentamaan Starlink-verkon kattavuutta Venäjän miehittämille alueille, jotta Ukrainan joukot pystyisivät maalittamaan venäläisiä ohjuslaukaisimia Venäjän alueella. 

Kansainvälisen telekommunikaatioliitto ITU:n mukaan Muskin toiminta herättää merkittäviä kysymyksiä valtioiden digitaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja yrittäjän vaikutusvallasta puuttua poliittiseen päätöksentekoon. Länsimaiden kyvystä uhmata hirmuhallitsijoita on Yhdysvaltain ja Euroopan vinkkelistä tietysti näissä tapauksissa strategista hyötyä, mutta Muskin uskollisuus ja ailahtelemattomuus eivät ole kiveen hakattuja. 

Musk teorisoi demokratian ja valtion roolin olevan vanhanaikainen, koska teknokraatit ja heidän teknologiansa tulevat korvaamaan yhteiskuntasopimuksen määrittämän kansalaisen ja valtion suhteen. Mies uskoo itse pystyvänsä tarjoamaan kansalaisille uuden maailmanjärjestyksen teknologiansa avulla, samalla tehden yhteiskunnan riippuvaiseksi hänen liiketoiminnastaan. 

Hänellä on tähän jo materiaaliset rahkeet; Starlink-infrastruktuuri on maailmanlaajuista ja SpaceX omistaa 54 prosenttia maata kiertävistä satelliiteista. Yhdysvalloissa Muskia on kutsuttu Yhdysvaltain puolustus- ja avaruusinfrastruktuuriksi, koska Yhdysvaltain puolustusministeriö sekä ilmailu- ja avaruushallintovirasto NASA ovat täysin riippuvaisia Muskin palveluista. Toimintaperiaate on hyperkapitalistinen ja demokratian vastainen – miehen päätöksenteon yhteiskuntavastuullisuuteen ei kannata luottaa. 

New York Timesin mukaan saman skaalan globaalia vaikutusvaltaa käyttää myös Amazonin omistaja, maailman rikkain mies Jeff Bezos, jonka AWS-pilvipalvelua käyttää noin 11 000 valtion virastoa yli 200 maassa.  Hän on myös intohimoinen puolustuspolitiikasta: Bezos on itse kuvaillut puolustuksen tukemista isänmaallisena velvollisuutena. 

Syyskuun 22. päivä Amazon julisti solmineensa yhteistoimintasopimuksen Naton, sen jäsenmaiden ja niiden puolustusteollisuuden kumppanien kanssa. AWS-palveluita voi nyt käyttää Naton salaisen tiedon hallinnointiin, yltäen Suomeenkin. Globaali AWS-infrastruktuuri on haavoittuvainen yhden miehen päätöksille, mutta myös ympäristölleen. Syyskuussa Amazon raportoi Bahrainissa sijaitsevien AWS-datakeskusten vahingoittuneen Iranin sodassa, pimentäen AWS-pilvipalvelut osassa Arabiemiirikuntia. 

Tekoälyvalta Suomessa

Kansainvälisten teknologiayritysten valta puuttua politiikkaan muodostuu siis monella tavalla. Suomalaisilla yrityksillä ei toki ole samankaltaista infrastruktuurimonopolin tuomaa vipuvartta puuttua Suomen valtion toimintaan. Suuruudenhullu asenne ja teknokraattinen ideologia puuttuvat toivottavasti myös. 

Tekoälyn ja kriittisten teknologioiden mahdollistamaa arvaamatonta vallankäyttöä ei silti tule jättää huomiotta. Anthropicin tapaus demonstroi mahdollista tilannetta, jossa ohjelmistokehittäjä hyödyntää huoltovarmuusriippuvuutta turvallisuuspoliittisen vaikuttamisen välineenä. Samankaltaisia ristiriitatilanteita voi syntyä myös kotimaassa, varsinkin ohjelmistokehittäjien ja Puolustusvoimien yhteistyön syventyessä.  

Suomessa Puolustusvoimien Data- ja tekoälystrategia linjaa Puolustusvoimien tavoittelevan avustettua strategista päätöksentekoa ja tietojohtamista sekä kilpailukykyistä sotakoneistoa. Puolustusvoimien arkiseen kriittiseen infrastruktuuriin kuuluvat hallinnolliset ohjelmistot, tietoturva ja suojatut yhteydet. Puolustusinfrastruktuurissa ja sotakoneistossa korostuvat varsinkin avustettu päätöksenteko, ympäristön ja mahdollisten kohteiden kartoittaminen ja havainnointi sekä miehittämättömät droonit. Puolustusvoimat avasi tammikuussa Tekoälykeskuksen yhteistyössä kotimaisten ohjelmistokehittäjien ja korkeakoulujen kanssa tekoälystrategian tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Suomessa kannattaa myös pohtia miten teknokraattinen tekoälyvalta saattaa konkretisoitua ja muuttua puolustusteollisuuden nauttiessa vaikutusvaltaisesta eturyhmän asemasta suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa. Puolustusteollisuuden yritykset, etunenässä valtion omistuksessa oleva Patria ja sen tytäryhtiöt, ovat valtion tärkeimpiä turvallisuuspoliittisia yhteistyökumppaneita. Tämän lisäksi Kokoomuksen mukaan puolustusteollisuus on yksi Suomen kärsivän talouden pelastajista. Puolustuspolitiikan salassapitovelvollisuuden takia mahdollisia vaikutusväyliä on vaikeaa arvioida ulkopuolelta, mutta yrityksillä on lähes aina intressi vaikuttaa liiketoimintaa myötäilevään päätöksentekoon. 

Voiko tekoälyvaltaa säännöstellä? 

Kuten Iranin ja Anthropicin esimerkit näyttävät, valtioiden repertuaari digitaalisen vallan väärinkäytön tilanteissa on lähinnä reaktiivinen eikä ennakoiva. Onko Suomen puolustusvoimilla valmiuksia reagoida tilanteisiin, joissa omaa digitaalista infrastruktuuria välineellistetään itseä vastaan? 

Yhdysvaltain esimerkit huomioiden olisi toivottavaa, että Suomessa digitaalisen infrastruktuurin toimivuus voitaisiin suojata väärinkäytöltä vahvistamalla valtion sisäistä asiantuntijuutta ja itsenäistä infrastruktuuria. Puolustusvalmiuden digitaalisen huoltovarmuusketjun riippuvuus yksityisestä sektorista on riskialtista. 

Samoin Elon Muskin kaltaisten miesten harjoittamaan digitaalisen pakottamisen mahdollisuuteen tulisi herätä ja varautua kansainvälisen lainsäädännön avulla. Valtioiden digitaalista suvereniteettia valvovat valtiot itse, ilman tarvittavia keinoja toimia tilanteessa, jossa Muskin kaltainen mies päättää kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeuden olevan haitaksi hänen liiketoiminnalleen. Syyskuun YK:n yleiskokouksessa presidentti Stubb nosti esiin kansainvälisen YK:n järjestelmään kuuluvan tekoälyorganisaation muodostamisen. Ehkä sama organisaatio voisi keskittyä myös digitaalisen vallankäytön rajoittamiseen. 

Pienenä ja ulkomaisille riippuvuuksille herkkänä maana on Suomen strateginen etu nostaa vallankäytön kysymyksiä tekoälykeskusteluun. Kuten Anni Vehmaa ja Ida-Susanna Kolehmainen totesivat aikaisemmassa analyysissaan tekoälyn käytöstä sodan kontekstissa, sotilaskäytön tekoälynormit ovat vasta muokkaantumisen vaiheessa. Suomella on siis oikea mahdollisuus vaikuttaa lainsäädännön ja tekoälyhallinnon lopputulokseen. Vallan huomioiminen tekoälysääntelyssä vaatii kuitenkin nöyryyttä tunnustaa, ettemme tiedä vielä tarpeeksi tekoälyn  ja digitaalisten valtarakenteiden muodostumisesta tai niiden vaikutuksista turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon.