Jos Serbian ja Kosovon välisiä suhteita pitäisi kuvata lyhyesti, voisi kertoa näiden kahden käyvän edelleen samaa debattia, jota on jauhettu jo Ottomaani-imperiumin hajoamisesta lähtien. Vaikka Kosovo julistautui itsenäiseksi valtioksi helmikuussa 2008, ei Serbian silmissä Kosovo ole itsenäinen valtio. Eikä tule näillä näkymin koskaan olemaankaan, sillä Kosovo on heidän näkemyksen mukaan osa Serbiaa.

Kosovon sisällä etnisyys Kosovon albaanien ja Kosovon serbien kesken tekee tiukkaa erottelua. Serbit eivät ole tervetulleita naapureita albaanivoittoisiin kaupunkeihin ja päinvastoin. Vain etniseltä taustaltaan romani-, ashkali- ja egyptiläisvähemmistöt voivat ”periaatteessa” asua niin albaani- kuin serbialueilla, joskin heidän asemansa ja se, kuka todellisuudessa toivoo heitä naapureikseen, onkin aivan toinen tarina.

Vallankäytön näkökulmasta Kosovoa johtaa Kosovon albaanit, jonka myötä debatti Kosovon ja Serbian välisistä suhteista on niinikään myös etnisesti värittynyt keskustelu. Keskustelu, joka eskaloitui 1990-luvun lopussa veriseksi sodaksi, ja joka sodan jälkimainingeissa aiheutti etnistä väkivaltaa vielä mm. vuonna 2004. Nyt rauhanaikana tätä elintärkeää keskustelua suhteiden parantamiseksi on käyty EU:n oman Catherine Ashtonin johdolla jo maaliskuusta 2011 lähtien ja vielä huhtikuun alussa neuvottelutilanne suhteiden normalisoimiseksi näytti surkealta.

Voitto Ashtonille

Toissa viikolla neuvotteluissa saatiin kuitenkin aikaiseksi merkittävä sopimus. Historiallista, kuten monet medialähteet ehtivätkin jo julistamaan. Eikä yksistään siksi, että sopimus on merkittävä askel Serbian ja Kosovon välisten suhteiden parantamiseksi vaan myös siksi, että kerrankin kukaan eurooppalaisista päämiehistä tai ulkoministereistä ei löytänyt avauduttavaa työrupeamansa aikana suuren kritiikin kohteeksi joutuneen, ensi vuonna tehtävänsä päättävän, Ashtonin työstä.

Ashtonin aikaansaama 15. kohdan sopimusluonnos otettiin vastaan osaltaan suhteellisen tyytyväisin mielin sekä Pristinassa että Belgradissa. Siis niin tyytyväisin mielin kuin tässä tilanteessa voi, etenkin kun serbien näkökulmasta sopimus vaatii merkittäviä myönnytyksiä. Myönnytyksiä, joista kaikki Kosovon serbit eivät ole samaan mieltä emävaltionsa kanssa ja jotka saivat mielenosoitusten lisäksi Serbian Kosovo-lähettilään eroamaan protestina.

Luonnollisesti sopimuksessa ei myöskään päästy Kosovon itsenäisyyden tunnustamisen tasolle eikä sopimus itsessään takaa sen menestyksekästä toimeenpanoa. Tästä huolimatta sopimuksella saatiin tehtyä tärkeitä päätöksiä Kosovossa asuvan serbiväestön asemasta sekä mm. kiistakysymyksenä olevan Kosovon pohjoisosan hallinnoinnista. Sopimuksen perusteella kyseistä aluetta tulisi jatkossa mm. hallinnoimaan vain ja ainoastaan Kosovon poliisi, sillä lisällä, että johtavaan virkaan nimitettävien etninen tausta tulee olla suhteessa paikalliseen väestöön. Toisin sanoen, siis heidän tulee olla etniseltä taustaltaan serbejä.      

EU-myönteisten kerho

EU-näkökulmasta sopimus sisältää oleellisen kohdan myös siitä, että kumpikaan osapuoli ei pyri olemaan toisen EU-jäsenyyspyrkimysten esteenä. Serbia on jo viime vuonna saanut itselleen jäsenehdokkaan statuksen, joskin kiistat Kosovon kanssa ovat pitäneet neuvotteluiden alkamisen jäissä. Tästä näkökulmasta nyt aikaansaatu sopimus onkin merkittävä askel Serbian etenemisessä EU:n jäseneksi. Kosovon osalta on puolestaan aivan liian aikaista puhua jäsenyysneuvotteluista potentiaalisen jäsenehdokkaan statuksesta huolimatta. Ei vain Serbian vuoksi, vaan yleisesti siksi, että niin kauan kuin Kosovoa käytännössä hallinnoi EULEX ja KFOR, ei Kosovo pysty täyttämään jäsenyyden edellytyksiä.

EU-keskustelussa mielenkiintoisen seikan luo myös se, että kaikesta EU-kriisiviidakosta huolimatta EU on onnistunut säilyttämään markkina-arvonsa laajentumispolitiikassaan ainakin Balkanilla, jossa Kosovon ja Serbian lisäksi EU-elämästä unelmoi myös Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Makedonia sekä Montenegro. Kosovon pyrkimysten ohella nämä unelmat vaativat kuitenkin ponnisteluita koko kerholta, jotta kaikki jäsenyysedellytykset olisivat kunnossa. Unelmista voi kuitenkin tulla totta, sillä tällä hetkellä lähimpänä unelmaansa on Kroatia, josta tulee EU:n uusin jäsen 1.heinäkuuta. Onnea heille!