Ilmakuva Makokon slummista Nigerian Lagosissa. Lagos on yksi Afrikan niin sanotuista megakaupungeista. Nigerian ennustetaan kasvavan maailman kolmanneksi väkirikkaimmaksi valtioksi vuoteen 2050 mennessä. Kuva: Wikimedia Commons.

Väestöräjähdys, väestökato, synnytystalkoot – väestökysymykset herättävät Suomessa sekä maailmalla useimmiten synkkiä tulevaisuudennäkymiä. Maailman väkiluku kasvaa jatkuvasti ja on vuonna 2020 arviolta 7,6 miljardia. Tästä huolimatta eri puolilla maailmaa eletään hyvin erilaisissa väestökehityksen vaiheissa: kun yhtäällä haetaan ratkaisuja ikääntymisen haasteisiin, tavoitellaan toisaalla toiveikkaana nuoren väestön mahdollistamaa talouskasvua. Tässä neliosaisessa sarjassa tarkastellaan väestökehityksen erityispiirteitä Itä-Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, Aasiassa sekä Afrikassa. Sarjan viimeinen osa käsittelee keskustelua syntyvyydestä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jonka väestön on arvioitu kasvavan yli miljardilla seuraavien 30 vuoden aikana.

YK:n viimeisimmän arvion mukaan Saharan eteläpuolisen Afrikan väestö tuplaantuu vuoteen 2050 mennessä. Mikäli ennuste toteutuu, 30 vuoden kuluttua jo kaksi viidestä maailman lapsesta asuui Afrikassa. Nämä luvut kätkevät alleen kuitenkin suurta vaihtelua Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioiden kesken. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että Länsi- ja Keski-Afrikassa väestö kasvaa nopeimmin ja syntyvyys on korkeinta. Esimerkiksi Nigerissä, joka usein nostetaan esiin puhuttaessa Afrikan väestönkasvusta, kokonaishedelmällisyysluku on seitsemän lasta – korkein koko maailmassa. Eteläisessä Afrikassa luku on monessa maassa laskenut alle neljään. Myös useissa Itä-Afrikan maissa on syntyvyys laskenut viime vuosikymmenien aikana. Esimerkiksi Ruandassa kokonaishedelmällisyysluku oli vielä 80-luvun alussa yli kahdeksan, kun se tänä päivänä on noin neljä.

Vaikka syntyvyys laskee osassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa, ovat useat tutkijat nostaneet esiin alueen erityislaatuisen hitaan syntyvyyden laskun verrattuna muihin maailman alueisiin. Lisäksi, vaikka syntyvyys laskisi merkittävästikin, nousisi alueen väkiluku siitä huolimatta seuraavien vuosikymmenien aikana, sillä lastensaanti-ikään tulevien osuus väestöstä on niin suuri. Vuonna 2019 Saharan etelänpuoleisen Afrikan väestöstä 62 prosenttia oli alle 25-vuotiaita.

Useita selityksiä hitaammalle syntyvyyden laskulle

Vielä 90-luvulla monet tutkijat esittivät arvioita, joiden mukaan aiemmin Aasiassa ja Etelä-Amerikassa nähty merkittävä ja suhteellisen nopea syntyvyyden lasku oli lähtenyt käyntiin myös osassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että monet näistä arvioista olivat väärässä. Syntyvyys olikin laskenut arvioitua hitaammin ja joissakin niistä maista, joissa syntyvyys oli aluksi lähtenyt merkittävään laskuun, se oli 90-luvulla pysähtynyt. Myös YK on vuodesta 2002 asti korjannut väestönkasvun arviotaan Saharan eteläpuolisen Afrikan osalta ylöspäin. Tämä on saanut monet tutkijat määrittelemään Afrikan väestömuutoksen ainutlaatuiseksi verrattuna muihin alueisiin. Esimerkiksi tutkija John Bongaarts on käyttänyt ilmaisua ”Afrikka-efekti” kuvatakseen sitä, ettei Afrikka noudatakaan samaa kaavaa kuin muut alueet.

Sille, miksi syntyvyys on laskenut Saharan eteläpuolisessa Afrikassa hitaammin kuin muualla ja miksi lasku on pysähtynyt osassa alueen maista, on annettu monenlaisia selityksiä. Yhden arvion mukaan syynä ovat perhesuunnitteluohjelmien vähyys ja ongelmat ehkäisyvälineiden saatavuudessa. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vain 17 prosentin arvioidaan käyttävän ehkäisyvälineitä, tosin tämänkin luvun alla piilee suurta variaatiota maiden kesken. Yhden arvion mukaan ehkäisyvalistuksen menestykseen vaikuttaa muun muassa Afrikan poliittisten johtajien rooli. Monen tutkijan mukaan Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden johtavien poliitikkojen into osallistua väestönkasvun rajoittamiseen on ollut vähintäänkin laimeaa. Myös esimerkiksi muutokset kehitysyhteistyövarojen suuntaamisessa eri aikakausina ovat vaikuttaneet perhesuunnitteluohjelmien menestykseen. On esimerkiksi selvää, että monessa Saharan eteläpuolisen Afrikan maassa ohjelmien rahoitus väheni tai vähintäänkin jumiutui tietylle tasolle 90-luvulla, jolloin kehitysyhteistyövaroja suunnattiin HIV/AIDS-epidemian hoitoon.

Afrikan maiden johtavien poliitikkojen into osallistua väestönkasvun rajoittamiseen on ollut laimeaa.

Klikkaa twiitataksesi.

Toisen arvion mukaan syynä korkeaan syntyvyyteen ei olekaan lainkaan tai pelkästään perhesuunnitteluohjelmien vähyys tai ehkäisymenetelmien saatavuus, vaan afrikkalaisten perheiden toiveet saada paljon lapsia. Siihen taas, miksi perheet haluavat suuria perheitä, on esitetty lukuisia syitä. Esiin nostetaan usein esimerkiksi lapsikuolleisuus, lasten merkitys työvoimana ja turvana yhteiskunnan turvaverkkojen puuttuessa sekä tyttöjen koulutuksen puute.

Vaikka lapsikuolleisuus on merkittävästi laskenut, on se edelleen selvästi korkeampi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kuin muualla maailmassa. Tutkija Lyman Stonen mukaan syntyvyyden lasku Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei olekaan ollut lainkaan hidasta, jos se suhteutetaan alueen lapsikuolleisuuslukuihin.

Argumentti lapsikuolleisuuden ja syntyvyyden suhteesta pohjaa ajatukseen, jonka mukaan perheiden ei tarvitse hankkia niin paljon lapsia, jos on varmuus siitä, että lapset selviävät aikuisikään asti. Ajatus liittyy myös lasten merkitykseen tilanteessa, jossa yhteiskunnan turvaverkot puuttuvat. Jos luotettavia sosiaali- ja terveysjärjestelmiä ei ole, lapset tuovat turvaa perheelle, esimerkiksi vanhempien vanhoilla päivillä. Julkiset eläkejärjestelmät ovat valtaosassa alueen maita harvinaisuus. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vain keskimäärin 22,7 prosenttia eläkeikäisistä saa Maailman työjärjestö ILOn mukaan eläkettä, kun monessa korkean tulotason maassa eläke on keskimäärin lähes 100 prosentilla eläkeikäisistä. Tutkijat Pauline Rossi ja Mathilde Gorard ovat tutkineet Namibiaan 90-luvulla luotua eläkejärjestelmää ja uskovat sen vaikuttaneen syntyvyyden laskuun merkittävästi. Rossi ja Gorard kuitenkin korostavat, että eläkkeiden ja syntyvyyden suhteesta on tutkimusta vielä yllättävän vähän.

Julkiset eläkejärjestelmät ovat valtaosassa Saharan eteläpuolisen Afrikan maita harvinaisuus.

Klikkaa twiitataksesi.

Tutkijat Endale Kebede, Anne Goujon ja Wolfgang Lutz taas ovat arvioineet, että syntyvyyden laskun hidastuminen joissakin Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa voisi selittyä sillä, että noin vuonna 2000 lastensaanti-ikään tuli paljon tyttöjä, jotka olivat jääneet vaille koulutusta 80-luvulla. Tyttöjen koulutuksella on lapsikuolleisuuden ohella nähty selvä yhteys syntyvyyden laskuun.

Edellä mainittujen lisäksi on esitetty lukuisia muitakin syitä, jotka saattavat vaikuttaa Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden syntyvyyteen. Mailla on omia erityispiirteitään ja paikoin ainutlaatuisia historiallisia syitä, jotka vaikuttavat perhekokoihin joko suoraan tai epäsuorasti. Ei olekaan järkevää hakea yhtä yksittäistä tekijää, joka selittäisi syntyvyyttä koko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Esimerkiksi erot perheiden todellisen lapsiluvun ja toiveluvun välillä vaihtelevat maittain. Näin ollen näyttää siis siltä, että joissain maissa ehkäisyvälineiden saatavuus vaikuttaa syntyvyyteen merkittävästi, kun taas toisissa ei niinkään.

Toisaalta yhdistäviäkin tekijöitä maiden välillä on. Alueen maita yhdistää esimerkiksi menneisyys siirtomaina, ja tutkija Cheikh Mbacke muistuttaakin, että korkealla syntyvyydellä on myös historiallisia, siirtomaa-aikaan liittyviä syitä. Mbacken mukaan korkeat kuolleisuusluvut yhdistettynä siirtomaavallan tuotantosysteemiin, jossa työvoimaa piti riittää sekä siirtomaaisännän tarpeisiin että paikalliseen ruokatuotantoon, vaikuttivat osaltaan syntyvyyteen.

Afrikan päättäjien suhde syntyvyyteen muuttumassa

Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tutkimus ja puhe niin sanotusta demografisesta osingosta on kasvanut merkittävästi ja vaikuttanut sekä Afrikan väestöpolitiikkaan että kehitysyhteistyöhön Afrikassa. Demografisella osingolla viitataan talouden kasvuun tilanteessa, jossa työikäisiä on enemmän kuin heistä riippuvaisia ihmisiä. Teorian mukaan talouskasvu ei ole suora seuraus väestörakenteen muutoksesta, vaan osingon valjastamiseksi on päättäjien investoitava koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä luotava työpaikkoja nuorelle väestölle.

Aihe on noussut suosituksi Afrikassa, sillä on arvioitu, että jo vuonna 2035 koko Afrikan työikäinen väestö on suurempi kuin koko muun maailman yhteensä. Myös jotkut niistä päättäjistä, jotka aiemmin olivat haluttomia osallistumaan väestönkasvun hillitsemiseen, ovat nyt innostuneet syntyvyyden laskusta demografisen osingon näkökulmasta. Monessa maassa on esimerkiksi nyt oma ohjelmansa demografisen osingon saavuttamiseksi. Myös Afrikan unioni nimesi vuoden 2017 teemaksi demografisen osingon valjastamisen investoimalla nuorisoon. Afrikan unionin mukaan nykyhetki on ainutlaatuinen Afrikan mantereen historiassa ja verrattavissa muilla mantereilla tapahtuneisiin suuriin väestömuutoksiin, jotka muokkasivat alueiden taloustilannetta.

Vuonna 2035 koko Afrikan työikäinen väestö on suurempi kuin koko muun maailman yhteensä.

Klikkaa twiitataksesi.

Näkemys demografisesta osingosta on saanut kuitenkin myös kritiikkiä osakseen. Sen on esimerkiksi arvioitu olevan liian yksinkertaistava konsepti, joka ei ota huomioon maailmantalouden epätasa-arvoisuutta tai eri maiden ja alueiden vaihtelevia sosioekonomisia tilanteita. Konsepti perustuu Itä-Aasian talousihmeeseen, joka oli ainutlaatuisen historiallisen tilanteen tulosta, eikä sitä kriitikoiden mukaan ole näin ollen mahdollista monistaa muualle. Demografisen osingon konseptia on kritisoitu myös siitä, että se yksinkertaistaa työtätekevän väestönosan, eikä ota huomioon, että demografinen muutos tapahtuu eri luokissa ja etnisissä ryhmissä eri tavoin.

Lisääntymis- ja seksuaalioikeuksien pysyttävä mukana syntyvyyskeskustelussa

Demografisen osingon konseptia on kritisoitu myös syntyvyyskeskustelun näkökulmasta. Feministi Sonia Correan mukaan konseptin suosio nousi tarpeesta löytää lisärahoitusta seksuaali- ja lisääntymisterveyden ohjelmille, joita George W. Bushin hallinnon aikana lakkautettiin. Bush veti rahoitusta pois myös monilta kansainvälisiltä järjestöiltä, koska niiden tulkittiin kannattavan aborttia. Yhden arvion mukaan rahoituksen vähentymisellä oli haitallisin vaikutus juuri Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Nyt Trumpin kaudella suunta on ollut sama. Trumpin hallinto on muun muassa luopunut YK:n väestörahaston rahoituksesta jo kolmena vuotena peräkkäin.

Feministi Correa siis uskoo, että demografinen osinko -konseptin suosio on noussut hyvästä tarkoituksesta vastustaa konservatiivisia argumentteja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia vastaan. Mutta Correa näkee hyvällä tarkoituksella myös varjopuolensa. Hänen mukaansa demografiseen osinkoon perustuva perhesuunnittelu saattaa viedä huomiota ja rahoitusta pois siltä perhesuunnittelun suuntaukselta, joka perustuu lisääntymis- ja seksuaalioikeuksiin eikä pelkästään syntyvyyden rajoittamiseen.

Näkökulma perhesuunnitteluun muuttui merkittävästi vuoden 1994 Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin myötä, kun ylhäältä alaspäin suuntautuvaa syntyvyyden hillintää alettiin pitää ihmisoikeuksien vastaisena. Konferenssissa päätettiin sen sijaan keskittyä lisääntymis- ja seksuaalioikeuksiin. Jotkut tutkijat ovat nyt huomanneet, että suoraan syntyvyyden vähentämiseen tähtäävä näkökulma on kuitenkin jälleen nostanut perhesuunnitteluohjelmissa ja kehitysyhteistyössä päätään – 10 vuotta Correan argumentin jälkeen.

On mahdollista, että huoli ilmastonmuutoksesta ja YK:n ylöspäin korjatut väestöennusteet ovat vaikuttaneet siihen, että ylhäältä alaspäin suuntautuva, syntyvyyden hillitsemiseen keskittyvä suuntaus on noussut jälleen esiin kehityspolitiikassa. Lisäksi siihen on voinut vaikuttaa demografisen osingon konsepti, joka Correan sanojen mukaan lähestyy ehkäisyä talouskasvun välineenä sen sijaan, että tietoa ehkäisystä ja sen saatavuutta lähestyttäisiin perustavanlaatuisena ihmisoikeutena.

Edellä mainitun muutoksen kanssa kulkee käsi kädessä liian yksinkertaistava ja kaksijakoinen puhe Afrikan väestönkasvusta. Esimerkiksi kun Afrikan syntyvyydestä puhutaan mediassa yhden otsikon alla, päädytään usein käyttämään esimerkkinä vaikkapa Nigeriä. Korkeat syntyvyysluvut esitetään toisinaan myös syynä kaikkiin Afrikan ongelmiin. Näin teki esimerkiksi Ranskan presidentti Macron pari vuotta sitten, kun hän viittasi Afrikan ongelmiin sanoessaan, ettei rahakaan auta, jos perheet saavat seitsemän tai kahdeksan lasta. Yksinkertaistavaa on myös puhua Afrikan demografiasta tarkastellen tulevaisuutta joko katastrofina tai osinkona, kuten Maailmanpankki on asian ilmaissut.

Yksinkertaistavaa on puhua Afrikan demografiasta tarkastellen tulevaisuutta joko katastrofina tai osinkona

Klikkaa twiitataksesi.

Riskinä sekä yksinkertaistavassa puheessa Afrikan syntyvyydestä että suoraan syntyvyyden vähentämiseen tähtäävissä ohjelmissa on se, että ne saatetaan nähdä imperialistisina hankkeina sysätä syy ilmastonmuutoksesta ja resurssien loppumisesta afrikkalaisten niskaan. Tutkija John F. May muistuttaa, että Afrikan päättäjät ovat usein historiassa kyseenalaistaneet länsimaisten toimijoiden motiiveja hidastaa väestönkasvua Afrikassa. Näin ollen, vaikka puhe demografisesta osingosta on nyt saanut osan Afrikan päättäjistä kannattamaan perhesuunnittelua uudella tavalla, olisi tärkeää, että tämän muutoksen keskiössä pysyisivät myös lisääntymis- ja seksuaalioikeudet.