Suomi on tukeutumassa puolustusyhteistyössään yhä vahvemmin Yhdysvaltoihin, ainoaan demokraattiset arvomme jakavaan globaaliin sotilasmahtiin. Yhdysvaltalainen demokratia on kuitenkin vaikeuksissa, minkä johdosta maan politiikan lähitulevaisuuden suuntia on vaikeaa ennakoida. Monet merkit viittaavat siihen, että vuoden 2024 presidentinvaalien kriisiytyminen on mahdollista. Yhdysvaltain sisäisen kehityksen arvaamattomuuden tulisi kuulua paremmin Suomessa nyt käytävässä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.

Donald Trumpin vaalivoitto, presidenttikausi ja vaalitappion jälkeinen kaaos huolestutti monet yhdysvaltalaisen demokratian voinnista. Monet myös huokaisivat helpotuksesta, kun valta Valkoisessa talossa lopulta vaihtui. Huhut Yhdysvaltain demokratian kuolemasta olivat suuresti liioiteltuja, ajateltiin.

Joe Bidenin presidenttiyden tasaisuus edeltäjäänsä nähden on kuitenkin hämärtänyt sitä, että pinnan alla kuplii yhä. Yhdysvaltain demokratian tilan heikkeneminen on vain jatkunut Bidenin kauden aikana. Valtiomuotojen tilaa arvioiva The Economist Intelligence Unit on määritellyt Yhdysvallat vuodesta 2016 lähtien hauraaksi demokratiaksi, ja tuoreimmassa helmikuussa 2022 julkaistussa arviossa Yhdysvaltain demokratia saavutti mittaushistoriansa pohjalukemat. Muutama kuukausi sitten yli 150 Yhdysvaltain politiikan eturivin tutkijaa allekirjoitti yhteiskirjeen vaatien maan kongressia nopeisiin toimiin demokratian pelastamiseksi.

Kuinka tilanne on päässyt näin pahaksi?

Trumpin ote republikaaneista ei lipsu

Trump ei ole Yhdysvaltain demokratian ongelmien syy vaan seuraus. Samaan aikaan on kuitenkin selvää, että niin kauan kuin Trump pysyy aktiivisena toimijana Yhdysvaltain politiikassa, ei maan demokratia pääse tervehtymään. Trumpismi ei ole myöskään haalistumassa pois, vaan se tulee nähdä Yhdysvaltain politiikan yhdeksi keskeiseksi ideologiaksi myös lähitulevaisuudessa.

Vuoden 2020 presidentinvaalit eivät päässeet lopulta paisumaan mahdottomaksi sotkuksi, sillä maan instituutiot tekivät työnsä. Trump ähkyi ja puhkui, mutta poliitikot, tuomarit ja virkamiehet vahvistivat hiljaa vaalien tuloksia, sillä todisteita vaalivilpistä ei löytynyt. Lopuksi Trump kiihotti kannattajansa rynnäköimään sisään kongressitaloon, mutta eihän sekään häntä auttanut.

Trumpin kykyä uhmata Yhdysvaltain demokratiaa aliarvioidaan viimekertaisen suorituksen jäljiltä. Vallalla on ajatus, ettei Trump jaksanut perehtyä edes instituutioiden toimintaan ja ettei hänellä ole taitoa ja malttia organisoida vallankaappausta kabinetista käsin. Mutta Trumpin vahvuus ja vaara ei olekaan tässä, vaan hänen poikkeuksellisessa kyvyssään vetää kannattajansa mukanaan vaihtoehtotodellisuuteen, jolla ei näytä olevan rajoja.

Trumpin kykyä uhmata Yhdysvaltain demokratiaa aliarvioidaan viimekertaisen suorituksen jäljiltä.

Klikkaa twiitataksesi.

Trump sai hetkessä valtaosan kannattajistaan uskomaan vuoden 2020 presidentinvaalien olleen vilpilliset Bidenin eduksi ilman yhtäkään todistetta. Nyt, vajaat puolitoista vuotta vaalien jälkeen, lähes puolet republikaaneista pitää täysin varmana, että vaalien tulokset väärennettiin. Lisäksi neljäsosa republikaaneista uskoo vaalivilpin olleen melko varmaa. Vain kuusi prosenttia republikaaneista pitää Bidenin voittoa täysin oikeudenmukaisena. Trumpin valheeseen uskomisesta on tullut valtaosalle republikaaneista myös tärkeä osa identiteettiä. Taannoisessa kyselyssä yli puolet republikaaneista sekä republikaaneihin kallellaan olevista sitoutumattomista äänestäjistä vastasi, että Trumpin vaalivoittoon uskominen on oleellista, jotta nykyisin voi ”olla” republikaani. Trumpin todellisuuden jakamisesta on tullut uskollisuuden mittari: jos et usko Trumpin sanaa, et voi kuulua meihin.

Tammikuun kuudennen päivän mellakoiden jälkeen arvuuteltiin hetken aikaa, olisiko kyseessä ollut epilogi Trumpin poliittiselle uralle. Ei arvuuteltu kauaa, sillä Trumpin suosio omien joukossa ei juuri notkahtanut. Trumpia hetken aikaa kritisoimaan uskaltautuneet republikaanijohtajat vaikenivat nopeasti, kun he huomasivat Trumpin vastustamisen olevan heidän omalle poliittiselle tulevaisuudelleen riskialtista. Trump säilytti paikkansa puolueen tosiasiallisena johtajana, ja nyt tammikuun kuudes näyttäytyy prologina – päivänä, jolloin trumpismi näyttäytyi maailmalle liikkeenä, joka oli valmis hylkäämään demokratian pysyäkseen vallassa.

Trump ei tule eläessään tunnustamaan vaalitappiota, ja hänen puheensa ovat viime aikoina ainoastaan radikalisoituneet. Trump on enteillyt haluavansa armahtaa kongressitalon valtauksesta tuomitut sekä usuttanut kannattajiaan kaduille mellakoimaan, jos häntä vastaan uskalletaan nostaa rikossyytteitä. Trumpin johdolla republikaanisen puolueen ruohonjuuriosasto on jatkanut radikalisoitumista, ja vaikka puolueesta löytyy myös Trumpin kriitikkoja, ei huipulle ole noussut merkittävää vastavoimaa trumpismille.

Trump on selvä ennakkosuosikki republikaanien vuoden 2024 presidenttiehdokkaaksi, jos hän sitä itse haluaa. Hänen kannatuksensa puolueen äänestäjien keskuudessa vuoden 2024 ehdokkaaksi on pysynyt jämäkästi 50 prosentin tuntumassa. Ainoa toinen kaksinumeroisiin kannatuslukemiin yltävä ehdokas on Floridan kuvernööri Ron DeSantis, joka on profiloinut itsensä nuorempana ja koronaskeptisempänä versiona Trumpista. 43-vuotias DeSantis kuitenkin jaksaa taatusti odottaa omaa vuoroaan, jos Trumpilla itsellään riittää vielä virtaa. Mikään ei osoita siihen suuntaan, että republikaanit haluaisivat kääntyä vielä pois trumpismin tieltä – asettuu Trump itse ehdolle tai ei.

Viime vaalit olivat farssi, seuraavat voivat olla tragedia

Republikaaneilla on hyvät mahdollisuudet voittaa seuraavat presidentinvaalit täysin laillisesti. Demokraattien puolella presidentti Bidenia painaa ikä, Kamala Harris on lähihistorian epäsuosituin varapresidentti, eikä puoluetta repivään esivaalikamppailuun haluttaisi lähteä. Yhdysvaltain vaalijärjestelmä suosii republikaaneja juuri nyt niin vahvasti, että puolueella on hyvät mahdollisuudet voittaa, vaikka se saisi reilusti alle puolet koko kansan äänistä.

Mutta mitä Trumpin johtama republikaanipuolue olisi ensi kerralla valmis tekemään, jos se kuitenkin häviäisi? Trump on käynyt systemaattista kampanjaa puhdistaakseen republikaaneista kaikki, jotka eivät jaa hänen valhettaan häneltä anastetusta vaalivoitosta. Ensi syksyn välivaaleissa Trumpin julkinen tavoite on syrjäyttää republikaanien kuvernöörit ja osavaltiosihteerit, jotka eivät suostuneet kääntämään viime vaalien tuloksia. Yhdysvaltain vaalijärjestelmässä juuri osavaltioita johtavat kuvernöörit sekä osavaltiosihteerit ovat pääsääntöisesti niitä, jotka vahvistavat kumileimasimella oman osavaltionsa vaalitulokset. Trump haluaa luonnollisesti seuraavien vaalien tuloksia vahvistamaan itse valikoimiaan lojalisteja, jotka ovat luvanneet valaa uskollisuutta Trumpille.

Trump on käynyt systemaattista kampanjaa puhdistaakseen republikaaneista kaikki, jotka eivät jaa hänen valhettaan häneltä anastetusta vaalivoitosta.

Klikkaa twiitataksesi.

Esimerkiksi Arizonan osavaltion osavaltiosihteerin eli vaalien ylimmän virkamiehen virkaan Trump tukee Mark Finchemia. Finchem ansaitsi Trumpin luottamuksen ja pääsi hänen siipiensä alle oltuaan paikalla tammikuun kuudentena kongressitalon mellakassa. Trumpille tämä oli konkreettinen osoitus uskollisuudesta. Finchemin vakuuttavuutta Trumpin silmissä nosti myös hänen aktiivisuutensa QAnon-piireissä, joissa Bidenin presidenttiyden oikeutus kiistetään jo lähtökohtaisesti.

Finchem ei ole yksittäistapaus. National Public Radion seurannan mukaan yhteensä 17 osavaltiossa ylimmän vaalivirkailijan toimeen ehdolla on republikaaneja, jotka kiistävät Bidenin voittaneen edelliset vaalit. Finchemin tapaan moni muukin kampanjoi lupaamalla kääntää viime vaalien tulokset, jotta Trump voitaisiin palauttaa Valkoiseen taloon heti. Tämä ei ole tietenkään mahdollista, mutta jo absurdilla lupauksella kampanjointi kertoo puolueen hengestä paljon.

 

”Kuin nimittäisi pyromaaneja palolaitoksen johtoon.”

Näin kommentoi Joanna Lydgate The New York Timesille edellisten vaalien tulosten oikeutuksen kiistävistä ehdokkaista. Lydgate johtaa puoluepoliittisesti sitoutumatonta vaalien eheyttä seuraavaa States United Action -organisaatiota. Hän on huolissaan siitä, että demokratian toiminnan kannalta olennaiset epäpoliittiset luottamusvirat ovat politisoitumassa. ”Sääntöjä ja tuomareita vaihdetaan, jotta voidaan vaihtaa tuloksia.”

Perinteisesti vähäistä kiinnostusta herättäneistä osavaltiosihteerien vaaleista on tulossa ensi marraskuussa tulikuumat. Trump on jo aloittanut ahkeran kampanjoinnin omien lojalistiensa puolesta, ja kampanjarahan määrä on räjähtänyt niissä vaa’ankieliosavaltioissa, joissa Trump hävisi viimeksi täpärästi. Trumpin valikoimien ehdokkaiden suosiota aletaan mitata toden teolla toukokuusta lähtien, kun puolueiden esivaalien sesonki alkaa. Trumpille esivaalit ovatkin selkeä koetus puolueen sitoutumisesta hänen vaalivalheeseensa myös jatkossa.

Syksyn välivaalit ovat todennäköisesti republikaanien juhlaa, sillä istuvan presidentin puolue kärsii lähes poikkeuksetta välivaaleissa tappion. Republikaanit saavat tästä ilmiöstä myös osavaltiotasolla vaaleihin myötätuulta. Suuri osa republikaaneista uskoo aidosti väitteisiin edellisten vaalien vilpillisyydestä. Oletettavaa onkin, että halu oikaista koettu vääryys tulee ajamaan republikaaniäänestäjiä ahkerasti uurnille.

Syksyllä valittavat osavaltiosihteerit vastaavat vuoden 2024 vaalien järjestämisestä. Suostuisivatko Finchemin kaltaiset Trump-lojalistit vahvistamaan oman osavaltionsa vaalitulokset, jos oman puolueen ehdokas ei niissä voita? Pelätyssä tapahtumasarjassa keskeisissä vaa’ankieliosavaltioissa demokraatin voittoa ei “vaalivilpin” vuoksi vahvistettaisi, ja republikaanien kontrolloima osavaltioparlamentti tulkitsisi, että osavaltio ei kyennyt järjestämään vaaleja. Tämän jälkeen osavaltioparlamentti nimittäisi osavaltion valitsijamiehet itse. Protestit syttyisivät ympäri maata ja oikeusjuttujen määrä räjähtäisi käsiin, kun molemmat puolueet väittäisivät voittaneensa ja syyttäisivät toisiaan vilpistä. Protestit muuttuisivat väistämättä verisiksi maan 400 miljoonan käsiaseen johdosta. Liittovaltion voisi olla välttämätöntä julistaa maahan poikkeustila ja pyrkiä lakkauttamaan protestit voimalla, mikä voisi eskaloida kriisiä entisestään. Kongressi ei välttämättä kykenisi vahvistamaan vaalituloksia 6. tammikuuta 2025. Yhdysvallat löytäisi itsensä perustuslaillisen kriisin keskeltä, jossa mitattaisiin jo poliisin ja asevoimien uskollisuutta.

Valkoisessa talossa istuu seuraavien vaalien aikaan demokraatti, mutta liittovaltion mahdollisuudet vaikuttaa osavaltioiden toimiin ovat rajalliset. Yhdysvalloissa vastuu vaalien järjestämisestä on osavaltioilla, ja demokraattien pyrkimykset siirtää valtaa osavaltioilta liittovaltiolle ovat törmänneet kongressissa seinään. Kongressi saanee vietyä läpi lakipäivityksen siitä, ettei kongressi tai varapresidentti voisi yrittää yksin kääntää vaalitulosta – kuten Trump painosti varapresidentti Mike Penceä tekemään – mutta tuntuvia muutoksia maan vaalijärjestelmään ei ole näköpiirissä. 

Yksittäiset lakimuutokset yhden puolueen äänillä eivät myöskään ratkaise demokratian kriisiä. Demokratia on kansan mielentila ja yhteinen projekti: se nojaa ensisijaisesti vakiintuneisiin normeihin ja vasta toissijaisesti lakipykäliin. Yhdysvaltain tapaisessa kaksipuoluejärjestelmässä demokratia ei pysy pystyssä, jos vain toinen puolueista on valmis tunnustamaan tappioita vaaleissa. Trumpismissa kiinni oleva republikaanipuolue näyttää hetki hetkeltä valmiimmalta antaa demokratian romahtaa kokonaan, jos he sen tehtyään tietäisivät löytävänsä itsensä vallasta.

Tehokkain lääke Yhdysvaltain demokratian hoitoon olisi puoluerajat ylittävä kansanliike demokratian puolesta, mutta sen muodostuminen on vaikeaa, kun demokratiaa uhkaavasta tahosta ei olla yhtä mieltä. Jo nyt voi ennustaa, että republikaanien kollektiivisesti rakentama identiteetti Trumpilta viedystä vaalivoitosta tekee rauhanomaisten vaalien järjestämisen vuonna 2024 hyvin vaikeaksi.

Suomen turvallisuus ei voi olla riippuvainen Yhdysvaltain vaaleista

Yhdysvaltojen vakaus kumppanina voi horjua lähivuosina. Ilmassa on aistittavissa kaikki merkit, kuinka Yhdysvallat saattaa olla kulkemassa kohti yhä synkempää demokratian kriisiä. Trumpin paluu tai vaalien sekasorto eivät kumpikaan ole väistämättömiä tulevaisuuksia, mutta silti niin mahdollisia, että Suomen tulee niihin varautua.

Trumpin toinen kausi olisi hänen ensimmäistä kauttaankin poukkoilevampi. Natosta Trump tuskin kuitenkaan saisi Yhdysvaltoja lähtemään, vaikka hän sen ”sitten toisella kaudella” suunnittelikin tekevänsä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut, kuinka nopeasti republikaanit voivat löytää sisimmästään reaganilaiset haukat, eivätkä republikaanit senaatissa antaisi Trumpin hajottaa Natoa.

Yhdysvaltain poliittinen kehitys ei lähitulevaisuudessa näytä helposti ennustettavalta, minkä tulisi kuulua paremmin myös Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.

Klikkaa twiitataksesi.

Itse Trump ei kuitenkaan muutu, vaikka hänen eristäytymispolitiikkansa on juuri nyt vastatuulessa. Hänen vaistollaan liittolaisuudet oman mantereen ulkopuolella ovat useammin riippakiviä kuin Yhdysvaltain edun edistäjiä. Trumpille itselleen luontevin antagonisti suurvaltapolitiikassa on Kiina, joten Yhdysvallat pyrkisi pysyttelemään etäämmällä Euroopan konflikteista. Näin tapahtuisi etenkin, jos konfliktin osapuolena olisi Naton ulkopuolinen maa. Nato-maiden kollektiiviselle puolustamiselle voi puolestaan ennustaa jatkossakin sekä Yhdysvaltain kansan että molempien puolueiden vahvaa tukea. Suomessa tulee muistaa, että kahdenväliset suhteet Yhdysvaltoihin ovat vahvemmin kiinni istuvan presidentin ajattelusta ja siksi monenvälisiä suhteita riskialttiimpia nopeille muutoksille. Kenenkään ei tulisi kuitenkaan vähätellä, kuinka vaikean tilanteen Yhdysvaltain demokratian vaaran vuodet tuottavat myös Natolle.

Nyt tapahtuva suhteiden tiivistäminen Atlantin yli on Suomen turvallisuuden vahvistamiselle olennaisen tärkeää, sillä Suomen paikka on lännessä. Suomi ei voi kuitenkaan tuudittautua ajattelemaan, että Nato-jäsenyys tai lisääntyvä puolustusyhteistyö Yhdysvaltain kanssa kumpikaan ratkaisisi taianomaisesti kaikkia turvallisuutemme haasteita. Naton jäsenenäkin Suomen kansallisen puolustuskyvyn tulisi olla niin vahva, että Yhdysvaltain vaalien tulokset eivät aiheuttaisi meillä paniikkia. Yhdysvaltain poliittinen kehitys ei lähitulevaisuudessa näytä helposti ennustettavalta eikä vakaalta, minkä tulee kuulua paremmin Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.

—

Kirjoittaja: Ilmari Reunamäki

Editointi: Ulla Henttonen, Riku Löf, Tuulikki Olander

Kielenhuolto: Anna Kananen