Nigerian talous on rakentunut vuosikymmeniä öljyn varaan. Samalla öljy on alettu nähdä syynä maan talousongelmiin ja korruptioon. Nigeria pyrkii laajentamaan taloutta muille aloille, mutta toisaalta se panostaa parhaillaan öljynjalostukseen. Paineet öljytaloudesta irtaantumiseen kasvavat vihreän siirtymän myötä.

Nigerian talouskehitys on jäänyt vuosien saatossa katkonaiseksi, vaikka maalla on runsaasti öljyvaroja. Maata pidetäänkin tyypillisenä esimerkkinä resurssikirouksesta eli teoriasta, jonka mukaan riippuvuus öljystä jarruttaa maan talouskehitystä, ruokkii korruptiota ja altistaa yhteiskunnan konflikteille.

Ensimmäiset öljyvarat Nigeriasta löydettiin vuonna 1956, ja reilussa kymmenessä vuodessa öljy muodostui koko kansantalouden veturiksi. Ennen pitkää hallituksen, energiayhtiöiden ja paikallisyhteisöjen välit kiristyivät öljykentillä Niger-joen suistossa. Öljyvuodoista aiheutuneet ympäristötuhot vaikeuttivat paikallisten elämää ja toimeentuloa, joka oli nojannut maatalouteen ja kalastukseen.

Erityisen tunnettu on Ken Saro-Wiwan kohtalo: hän protestoi energiayhtiö Shellin ympäristötuhoja vastaan, minkä jäljiltä Nigerian sotilashallinto teloitti hänet vuonna 1995. Vähitellen paikallisyhteisöjen, energiayhtiöiden ja sotilashallinnon välinen konflikti muuttui aseelliseksi. Nigeria siirtyi demokratiaan vuonna 1999, mutta väkivaltaisuudet Niger-joen suistossa jatkoivat senkin jälkeen kasvuaan 2000-luvulla.

Lopulta vuonna 2009 presidentti Umaru Musa Yar’Adua onnistui toteuttamaan ohjelman, jossa valtio lupasi integroida puolisotilaalliset ryhmittymät yhteiskuntaan ja työelämään vastineeksi aseistariisunnasta. Sittemmin nuori paikallisväestö on saanut pettyä tähän lupaukseen työpaikoista. Öljynporaus on jatkunut entisellään – ainakin melkein. 

Turvallisuustilanne Niger-joen suistossa on hallituksen mukaan jälleen heikentynyt, tällä kertaa öljyvarkauksien takia. Paikalliset rikollisjoukot vievät luvattomien putkistojen ja salakuljetusverkostojen avulla leijonanosan poratusta öljystä. Valtiolle tästä koituu tappiota jopa miljardeja Yhdysvaltain dollareita vuodessa.

Myös polttoaineiden tuonti ulkomailta köyhdyttää valtion kassaa. Öljyn maailmanmarkkinahinta on viime vuosina noussut eikä Nigerialla ole kylliksi jalostamoita vastaamaan kotimaiseen polttoaineiden kysyntään. Tämä nostaa polttoaineiden hintaa ja tekee monet riippuvaisiksi valtion polttoainetuesta. Tuki käy kalliiksi valtiolle, ja lopulta Nigeria jää vain hädin tuskin voitolle öllynporauksesta.

Öljy on siis kietonut talous-, turvallisuus- ja ympäristöpolitiikan tiiviisti yhteen. Löytyykö öljyriippuvuudesta tietä ulos vai onko resurssikirous ajanut Nigerian umpikujaan?

Kritisoitu resurssikirous

Resurssikirouksen teoriaa ja sen pitävyyttä on tutkittu laajasti. Nykyään suuri osa tutkijoista jakaa sen käsityksen, että resurssikirous on mahdollinen, mutta vain rajatuissa olosuhteissa. Yksimielisyyttä ei ole siitä, mitkä taustatekijät saavat ilmiön aikaan, mikä on sen tarkka toimintamekanismi tai miten siitä tulisi hankkiutua eroon.

Tutkija Zainab Usman haastaa resurssikirouksen uudessa kirjassaan Economic Diversification in Nigeria. Usmanin mukaan Nigeria on pyrkinyt eroon öljyriippuvuudesta laajentamalla talouspohjaansa aina vuoden 1960 itsenäistymisestä asti. Epäonnistuminen tavoitteessa ei kuitenkaan perustu ainoastaan yhteen luonnonvaraan. On huomioitava laajempi poliittinen konteksti.

Usman kuvaa, miten mahdollisuudet talouden kehittämiseen ovat vaihdelleet laajasti Nigerian historiassa. Esimerkiksi koloniaalihallinnosta itsenäistymisen jälkeen maan oli vaikea toteuttaa mittavia talousuudistuksia, koska sotilashallintojen kamppailu vallasta täytti poliittisen tilan. 2000-luvun alussa Nigeria taas kasvoi Afrikan suurimmaksi taloudeksi. Tämä oli mahdollista demokratiaan siirtymisen myötä, kun poliittinen elämä vakautui ja mahdollisti talouspoliittisia uudistuksia vuosituhannen alussa.

Itse asiassa Nigerian talous on monipuolistunut: vuoden 2022 lopussa öljysektori muodosti enää alle 5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä muutos ei kuitenkaan ole heijastunut vientiin, josta öljy vastaa edelleen yli 90-prosenttisesti. 2000-luvun talouskasvu perustui ensisijaisesti maatalouteen, palveluihin ja kaupan alaan. Se ei kuitenkaan luonut työpaikkoja Nigerian nuorelle väestölle eikä edistänyt maan teollistumista.

Usman korostaakin, että vaikka Nigeria on kyennyt uudistumaan, sen talouspolitiikasta on puuttunut pitkäjänteinen strategia. Siksi talousuudistukset ovat jääneet puolitiehen ja vienti jumiin öljyntuotantoon.

Resurssikirouksen teoria on siis liian väljä tarjotakseen työkaluja öljyriippuvuudesta irtaantumiseen. Olennaista on se, miten vallan jakautuminen yhteiskunnassa luo tilaisuuksia talouspohjan uudistamiseen. Monille presidentinvaalit helmikuussa 2023 edustivat juuri tällaista tilaisuutta.

Presidentinvaalit koettelivat nuorten uskoa tulevaisuuteen

Vaalit ovat perinteisesti korkeiden lupausten aikaa, ja Nigeriassakin kaikki presidentinvaalien kärkiehdokkaat lupasivat monipuolistaa Nigerian taloutta ja vientiä. Lopulta vaalit voitti Bola Tinubu All Progressives Congress -valtapuolueesta (APC). Puolueen perusti kolme oppositiopuoluetta vuonna 2013 vastustamaan silloisen valtapuolueen Peoples Democratic Partyn (PDP) ylivaltaa Nigerian politiikassa. Siitä asti Nigerian politiikka on ollut näiden kahden puolueen kaksintaistelua.

Tällä kertaa vaalitaisto poikkesi totutusta. Tinubun valinta oli pettymys valtapuolueeseen turhautuneille nuorille, joista moni valoi toivonsa Peter Obiin pienpuoleesta Labour Party. Obi yllätti koko Nigerian suosiollaan, mutta jäi lopulta vaalitaistossa kolmanneksi. Obi ja toiseksi tullut ehdokas Atiku Abubakar (PDP) ovat kyseenalaistaneet vaalien luotettavuuden ja saattavat viedä äänestystuloksen oikeuteen.

EU:n vaalitarkkailijoiden mukaan vaalijärjestelyt olivat puutteelliset. Silminnäkijät ovat kertoneet esimerkiksi vaaliuurnien sieppauksista ja väkivallasta äänestyspaikoilla. Tämä laskee entisestään nigerialaisten jo valmiiksi matalaa luottamusta politiikkaan. Tinubua itseään on vuosien varrella kritisoitu korruptiosta, kuten julkisten varojen väärinkäytöstä ja äänestäjien lahjomisesta.

Tulevaa presidenttiä odottaa vaikea yhtälö. Talous-, ympäristö- ja turvallisuusongelmiin vastaaminen edellyttää öljysektorin uudistamista, talouspohjan laajentamista ja ennen pitkää myös vihreää siirtymää. 

Tinubu lupaa vapauttaa Nigerian öljyriippuvuudesta kehittämällä verohallintoa, infrastruktuuria ja alueellisia talouskeskuksia. Suunnitelmissa on myös panostuksia maatalouteen, sähköjärjestelmään ja vientisatamiin. Talousuudistukset ovat Tinubun erityisosaamista, ja hän korostaa moninkertaistaneensa osavaltio Lagosin verotulot kuvernöörikaudellaan 2000-luvun alussa.

Presidentti perii puolitiehen jääneen lakipaketin

Tinubu perii edeltäjältään vuonna 2021 säädetyn lakipaketin, johon huipentui kahdenkymmenen vuoden valmisteluprosessi. Se käsittelee öljysektoria aina polttoainetuista paikallisyhteisöjen asemaan ja ympäristötuhojen ehkäisyyn.

Edellinen presidentti ehti aloittaa öljyvarkauksien ehkäisyn sopimalla yhteistyöstä entisen rikollisjohtajan Government Ekpemupolon kanssa. Osalle nigerialaisista tämä hämmentävä sopimus vahvistaa epäilyksen, että poliitikot olisivat osa öljyvarkauksien takana piilevää verkostoa. Toisaalta Ekpemupolo on puhunut julkisuudessa siitä, miten Nigerian laivasto on mukana korruptiossa ja mahdollistaa esimerkiksi öljyn salakuljetuksen pois maasta.

Lakipaketin turvin valtio kannustaa energiayhtiöitä verohelpotuksilla siirtymään merelle poraamaan öljyä. Vaikka tämä ratkaisu vähentäisi korruptiota ja ympäristötuhoja Niger-joen suistossa, se ei pitkällä tähtäyksellä uudista Nigerian öljyriippuvaista taloutta. Uudelle presidentille jää osoitettavaksi, miten lakipaketin avulla puututaan öljysektorin ongelmiin.

Kaikki ei riipu yksin Nigeriasta. Toisin kuin teoria resurssikirouksesta antaa ymmärtää, korruptio on kansainvälinen ilmiö. Tästä saatiin hiljattain näyttöä, kun energiayhtiö Glencore tuomittiin aluksi Isossa-Britanniassa ja sitten Yhdysvalloissa sakkoihin viranomaisten lahjonnasta Nigeriassa.

Miksi talouden monipuolistaminen on niin vaikea yhtälö?

Viime aikoina Nigeria on hieman yllättäen panostanut öljynjalostukseen. Päätös on ymmärrettävä, sillä käynnistyttyään jalostustoiminta voisi helpottaa Nigerian talousongelmia merkittävästi lähitulevaisuudessa. Sitä ennen Tinubun voi olla vaikeaa rahoittaa kaavailemiaan talousuudistuksia.

Ennen pitkää Nigerian on uudistettava talouttaan ja vientiään, viimeistään sitten kun fossiilisista polttoaineista irtaudutaan kansainvälisesti. Valtion tavoitteena on hiilineutraalius vasta vuonna 2060, ja siirtymäkauden energianlähteenä se aikoo hyödyntää maakaasua. 

Nigeria kaavailee rakentavansa tuhansien kilometrien mittaisia kaasuputkia, joilla se veisi maakaasua Algerian ja Marokon kautta Euroopan markkinoille. Hankkeet olisivat kalliita ja valmistuisivat pahimmassa tapauksessa vasta, kun Eurooppa on jo irtautunut kaasusta. Vielä toistaiseksi EU pyrkii lisäämään kaasun tuontia Nigeriasta.

Asiantuntijat ympäri Afrikan ovat erimielisiä siitä, onko kaasu järkevä ratkaisu mantereen vihreään siirtymään. Monien mielestä se vaikuttaa silti ainoalta realistiselta vaihtoehdolta, kun huomioidaan maan kasvava energiantarve. Toiset taas pitävät aurinkoenergiaa halvimpana ratkaisuna energiavajeen kuromiseen.

Joka tapauksessa vihreä siirtymä vaatisi massiivisia investointeja, joita valtio yksin ei kykene rahoittamaan. Tämä heikentää Nigerian mahdollisuuksia irtautua fossiilisista polttoaineista ja tukea samanaikaisesti muita toimialoja.

Öljy on vain yksi Nigerian haasteista

Moni nigerialainen toivoi kevään 2023 vaaleista käännekohtaa Nigerian historiassa. Sellaista, jossa poliittinen tahtotila voisi avainhetkellä luoda edellytykset poliittisen talouden muutokselle, aivan kuten Zainab Usman kirjassaan peräänkuuluttaa. Vallassa jatkaa kuitenkin vanha valtapuolue, ja presidentiksi nousee korruptiosyytteissä ryvettynyt politiikan ja liike-elämän konkari.

Resurssikirouksen tutkimusperinne voi olla hyvinkin oikeassa siinä, että öljyvaroilla on korruptiota ruokkiva vaikutus. Tätä väitettä Zainab Usmankaan ei lopulta kumoa kirjassaan. Öljy on silti vain yksi tekijä muiden joukossa, eikä sen vaikutusta yhteiskuntaan tulisi liioitella.

Vaikka Tinubu on konkaripoliitikko, hän astuu presidentiksi heikoimmalla äänisaaliilla 24-vuotiaan demokratian historiassa. Luottamus demokratiaan on pohjamudissa, mutta nuoret nigerialaiset tahtovat yhä aktiivisemmin vaikuttaa maan poliittiseen suuntaan. Vaalitulosta syynätään vielä pitkään, mahdollisesti oikeudessa asti. Mielenosoitukset epäonnistuneiden vaalijärjestelyjen takia ovat yleisiä.

Nigerian öljytalous etsii uutta suuntaa, ja kasvavien paineiden keskellä valtion on ennen pitkää osoitettava kykynsä uusiutua. Toisaalta valtion on haastavaa luovia tietään ulos öljyriippuvuudesta, vastata demokratiapaineisiin ja uudistaa samalla talouttaan vihreän siirtymän ehdoilla.

Uusi hallitus vastaa edessä koittaviin haasteisiin todennäköisesti yksi kerrallaan ja kiireellisyysjärjestyksessä. Tällöin kauaskatseiset suunnitelmat öljytalouden uusimisesta jäävät helposti taka-alalle.

— 

Kirjoittaja: Jussi Ala-Lahti

Editointi: Nanna Hallikainen, Nina Näsman, Karoliina Lehtola

Kielenhuolto: Matti Marjamäki