Vaikka ympäristökriisi kiihtyy, useat Euroopan maat ovat merkittävien ympäristötekojen sijasta ryhtyneet kaventamaan ympäristöliikkeiden toimintamahdollisuuksia. Mielenosoittajiin kohdistuvia rajoituksia on perusteltu vetoamalla yleiseen turvallisuuteen ja järjestykseen. The Ulkopolitist haastatteli kahta suomalaista ympäristöaktivistia, jotka asetettiin hiljattain maahantulokieltoon Euroopan maissa.

Ympäristöaktivismi on puhututtanut viime vuosina Euroopassa. Uuden aallon liikkeet, kuten Elokapina, Last Generation ja Just Stop Oil hyödyntävät kansalaistottelemattomuutta herätelläkseen yhteiskuntia ympäristökriisin haasteisiin. Kansalaistottelemattomuudella on perinteisesti pyritty vetoamaan poliittisen yhteisön omatuntoon, jotta yhteiskunnassa havaittuja epäkohtia korjattaisiin. Liikkeiden toimintaa on mediassa ja poliittisessa puheessa pyritty leimaamaan “terrorismiksi” ja “rikollisuudeksi”, minkä myötä monessa maassa aktivismi hahmotetaan entistä vahvemmin uhkana yleiselle turvallisuudelle. Tällä hetkellä ympäristöaktivistien toimintaa rajoitetaan paitsi kansallisesti, myös valtioiden rajoilla.

Mielenosoittamista rajoitetaan kansallisella tasolla

Isossa-Britanniassa mielenosoitusoikeutta kavennettiin jälleen Charles III:n kruunajaisten alla pysyvillä laeilla, ja rauhanomaisista ympäristömielenosoituksista on annettu vastikään jopa kolmen vuoden vankeustuomioita varoittavina ennakkotapauksina. Ainakin 54 ihmistä istuu jo valmiiksi maan vankiloissa mielenosoittamisen seurauksena. Myös Ruotsissa rauhanomaiset mielenosoittajat saivat vuoden 2022 lokakuussa ehdottomia vankeusrangaistuksia. Saksassa ympäristöaktivistit ovat joutuneet kotietsintöjen kohteeksi epäiltyinä rikollisjärjestön perustamisesta. 

Ympäristöaktivismin kriminalisointi on huolestuttavaa kansalaisyhteiskunnan toiminnan näkökulmasta. Liikkeiden harjoittamalla kansalaistottelemattomuudella on demokratiassa keskeinen tehtävä, sillä se ohjaa tunnistamaan, etteivät laki ja moraali aina kulje käsi kädessä. Maaliskuussa julkaistun Civicus-järjestön laaja raportti kertoo järjestöjen ja aktivistien kohtaamista pidätyksistä ja kyseenalaisista laeista. “Lähes kaikki Euroopan maat ovat ottaneet kohteekseen ilmastoaktivistit”, toteaa Civicus-järjestön tutkimusjohtaja Marianna Belalba. Maailmalla yli 200 aktivistia päätyy vuosittain henkirikoksen uhriksi ympäristötuhoa vastustaessaan.

Suomessa poliisi on estänyt Elokapinan varainkeruumahdollisuuksia sillä perusteella, että rahankeräys on lain mukaan kiellettyä yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavan tai lainvastaisen toiminnan rahoittamiseksi. Pienkeräys estettiin myös, kun aktivistit yrittivät kerätä rahaa kattaakseen asianajokuluja tapauksessa, jossa seitsemää helsinkiläistä poliisia epäillään pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta poliisien käytettyä pippurisumutetta tiellä istuneisiin mielenosoittajiin. On tulkittavissa, että Helsingin poliisi pyrki rajoittamaan vastapuolen mahdollisuuksia oman edustuksensa järjestämiseen itseään koskevassa oikeudenkäynnissä. Valtiosääntöoikeuden dosentti Pauli Rautiaisen arvion mukaan Helsingin poliisin päätös rikkoo perus- ja ihmisoikeuksia.

Ympäristöliikkeen turvallistaminen

Ympäristöliikettä rajoittavia toimenpiteitä voidaan tarkastella turvallistamisen käsitteen kautta. Turvallistaminen tarkoittaa, että tietty asia, ihmisryhmä tai ilmiö hahmotetaan poliittisessa puheessa yhteiskunnan olemassaoloa uhkaavaksi, mitä vastaan pyritään toimimaan erityisin keinoin. Termin mukaan turvallistaminen voi tapahtua taloudellisella, sosiaalisella, ympäristöön liittyvällä, poliittisella tai sotilaallisella sektorilla. Tyypillisiä turvallistamisen kautta hahmotettuja ilmiöitä ovat muun muassa covid-19-pandemia, pakotettu muuttoliike sekä Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen jälkeinen aika, jolloin rajavalvonnan kiristäminen kiihtyi EU:n tasolla. Näissä kaikissa poliittinen puhe ja siitä seuranneet päätökset ovat olleet määrätietoisia. 

Myös Elokapina hyödyntää turvallistavan puheen logiikkaa. Elokapina kuvaa tavoitteekseen ravistella nykyistä poliittista järjestelmää julistamalla “ympäristöhätätilan”, jotta valtiot ryhtyisivät ympäristökriisin vastaisiin toimiin päättäväisemmin. Tätä voidaan hahmottaa pyrkimyksenä turvallistaa ympäristön muutos, jota vastaan on taisteltava hätäkeinoin. Teorian mukaan tällainen turvallistava ele ei kuitenkaan itsessään aiheuta laajaa turvallisuusuhan muodostumista yhteiskunnassa, vaan onnistuakseen se vaatii yleisön hyväksynnän. Vaikka sekä Elokapina että ylikansalliset järjestöt ovat osoittaneet pyrkimyksiä hahmottaa ympäristökriisi uhaksi nykyisen yhteiskunnan olemassaololle, ympäristöasiat eivät ole yleisesti  saaneet vastaavan uhan mielikuvaa. Sen sijaan on ilmeistä, että ympäristöaktivisteja on hahmotettu uhkiksi, mikä on johtanut heihin kohdistuvaan valvontaan ja rajoitustoimenpiteisiin. 

Maahantulokieltoja mielenosoittajille

Heinäkuussa 2019 Amos Wallgren asettui UBS-pankin Baselin konttorin ovien eteen Collective Climate Justice -ryhmän järjestämässä ilmastomielenosoituksessa, joka esti työntekijöiden pääsyn rakennukseen. Tavoitteena oli protestoida sveitsiläispankkien (UBS ja Credit Suisse) fossiilienergian investointeja vastaan. The Ulkopolitistin haastateltavana ollut Wallgren kertoi, että rauhanomainen mielenosoitus johti lopulta kiinniottoon ja 48 tunnin tutkintavankeuteen. Toimenpiteet yllättivät aktivistit sikäli, että vastaavissa protesteissa Sveitsissä seuraukset olivat aiemmin olleet maltillisia. Vankeuden päätteeksi kaksi suomalaista, 12 saksalaista, neljä itävaltalaista ja yksi yhdysvaltalainen aktivisti saivat maastapoistamispäätöksen ja kahden vuoden maahantulokiellon Sveitsiin. Kovia seurauksia perusteltiin sillä, että aktivistit muodostivat “uhan yleiselle turvallisuudelle ja Sveitsin kansainvälisille suhteille”.

Perimmäisiä motiiveja turvallistamiseen voidaan vain spekuloida, mutta kovat seuraukset eivät liene sattumaa. Saksassa paria viikkoa aiemmin 6000 ympäristöaktivistia oli vallannut energiayhtiö RWE AG:n Garzweilerin avohiilikaivoksen. Pian sen jälkeen Sveitsissä järjestetty mielenosoitus, johon Wallgren osallistui muiden rajan yli tulleiden aktivistien kanssa, kohdistui RWE:n hiilikaivostoimintaa rahoittaneeseen Credit Suisse -pankkiin ja UBS:ään. Voidaan ajatella, että ketterästi Schengenin vapaan liikkuvuuden alueella operoivan ympäristöliikkeen uhka Sveitsin talouden moottorina toimivalle pankkisektorille antoi sysäyksen pyrkimykseen luoda pelotevaikutusta ja käyttää rajaa työkaluna kansainvälisesti toimivien aktivistien eristämiseksi toisistaan.

^{Kuva vuoden 2016 Ende Gelände -mielenosoituksesta, jossa tuhannet mielenosoittajat valtasivat Welzow-Süd-avohiilikaivoksen ja lamaannuttivat viereisen ruskohiilivoimalan toiminnan kahdeksi päiväksi // Eine Gelände (CC BY-NC 2.0)}

Elokuussa 2022 Anders Brandt puolestaan matkusti parinkymmenen muun ympäristöaktivistin kanssa laivalla Helsingistä Tukholmaan tarkoituksenaan osallistua Gotlannissa järjestettyyn mielenosoitukseen, joka vaati rakennusmateriaaleja valmistavan Cementan sulkemista alueella. Hänet ja viisi muuta aktivistia kuitenkin tunnistettiin heti Tukholman terminaalissa ja otettiin kiinni. 

Poliisi otti kaikki, joilla oli rinkka selässä sivuun ja vei kuvien perusteella tunnistetut huoneeseen, Brandt kuvailee The Ulkopolitistille. Tämän jälkeen tunnistetut vietiin poliisilaitokselle kuulusteltavaksi ja sieltä säilöönottokeskukseen.

Brandtin lisäksi viittä suomalaista aktivistia pidettiin säilössä neljä vuorokautta. Syyksi vapaudenriistolle (frihetsberövning) ja sitä seuranneelle käännytykselle ja maahantulokiellolle poliisi antoi aktivistien aiheuttaman uhan yleiselle turvallisuudelle. Tukholman poliisin tiedottajan mukaan Ruotsin maahanmuuttolaki mahdollistaa pidätykset ja, jopa “velvoittaa poliisin pidätyksiin tietyissä tilanteissa”. Brandtin tapauksessa poliisi oli antanut ymmärtää, että hän olisi saapunut maahan tarkoituksenaan rikkoa Ruotsin lakia. Poliisin perusteluissa mainittiin Brandtin kohdalla useat epäilyt Suomessa vahingonteosta, tunkeutumisesta ja sabotaasista. Brandt kertoo, ettei kuitenkaan ole saanut tuomioita rikoksista Suomessa, eikä syyllistynyt mainittuihin tekoihin. Lopulta Ruotsin maahanmuuttovirasto kumosi käännytyksen ja maahantulokiellon. 

Vaikka Cementan sulkemista vaatineessa mielenosoituksessa ei lopulta tehty kiinniottoja tai rikottu lakia, kiinniotettuja kohdeltiin jo lähtökohtaisesti potentiaalisina rikollisina. Brandt päättelee, että Suomen viranomaiset olisivat informoineet Ruotsin poliisia rajaa ylittävistä aktivisteista, jotka olivat matkalla mielenosoitukseen. Myös Tanskan vastaisella rajalla samaan mielenosoitukseen matkalla olleiden aktivistien liikkumista rajoitettiin. Brandt kertoo yrittäneensä saada selville tietoja, joita Suomen viranomainen oli välittänyt Ruotsiin, mutta tiedonvälityksen kansainväliseen luonteeseen vedoten poliisi oli evännyt häneltä nämä tiedot.

On hyvin ahdistavaa, että Suomen poliisi seuraa, milloin aktivistit ovat poistumassa maasta ja varoittaa siitä Ruotsin viranomaisia, Brandt toteaa.

Take Concrete Action -mielenosoitukseen pyrkineiden aktivistien kiinniotto herättää kysymään: voimmeko kansalaisina varmistua siitä, että poliisi toimii valtuuksiensa mukaisesti, mikäli toiminnasta puuttuu läpinäkyvyyttä ja näin mahdollisuuksia selvittää, onko poliisi toiminut lainmukaisesti? Aiheesta raportoinut Amnestyn Suomen osasto myös kyseenalaistaa, millä keinoin ja mistä syistä mielenosoittajista kerätään tietoa ja milloin niitä välitetään muihin maihin.

Kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksista on pidettävä kiinni

Ympäristöaktivistien kiinniotot, valvonta ja valtioiden rajoilla tapahtuva hallinta kielivät yhä enemmän ympäristöaktivismin mieltämisestä rikolliseksi toiminnaksi. Aktivismin turvallistamisen työkalut toimivat niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin: yhtäältä puheessa ja toisaalta lakimuutoksissa, valvonnassa ja valtioiden rajoilla. The Ulkopolitistin haastattelemat aktivistit määriteltiin uhkiksi kansalliselle turvallisuudelle, mikä mahdollisti heidän vapautensa riiston ja maahantulokieltonsa. Erityisesti Take Concrete Action -mielenosoitukseen pyrkineiden aktivistien kiinniotto rajalla kielii siitä, että mielikuva aktivismin rikollisuudesta oli siinä määrin todellinen, että heidät määriteltiin uhaksi jo ennen kuin rikosta oli tapahtunut.

Ympäristöaktivistien kiinniotot, valvonta ja valtioiden rajoilla tapahtuva hallinta kielivät yhä enemmän ympäristöaktivismin mieltämisestä rikolliseksi toiminnaksi.

Klikkaa twiitataksesi.

Turvallistamispuhe oikeuttaa myös laajempaa tiedonkeruuta ja poikkeamista turvallistettujen yksityisyyden suojasta. Haastateltavien mukaan jopa alaikäisiltä aktivisteilta oli otettu pidätyskuvia, sormenjälkiä ja DNA-näytteitä. Uudessa Euroopan komission ehdottamassa Prüm II -ohjelmassa tällaista dataa hyödyntävä hallinta ja rajat ylittävä tiedonvaihto automatisoituisivat entistä tehokkaammin. Kun yhä suurempi joukko toimijoita kriminalisoidaan ja kehittyvien järjestelmien puitteissa yhä useampi voidaan tunnistaa lähtökohtaisesti epäillyksi, lisääntyy viranomaisten kyky erilaisiin toimiin, joilla vapauksia ja yksityisyyttä voidaan rajoittaa ilman riittäviä perusteita tai asianmukaisia suojatoimia. 

The Ulkopolitistin haastattelemien aktivistien kokemusten kautta voidaankin hahmottaa, että ympäristöaktivistien kehystäminen turvallisuusuhkiksi mahdollistaa sellaiset poliisin ja rajapolitiikan työkalut, jotka ovat tutumpia joko kansainvälisen rikollisuuden hallinnoimisesta tai pakotetun maahanmuuton rajoittamisen keinoista. Eurooppalaisiin turvallistamispuheisiin on syytä kiinnittää huomiota etenkin nyt, kun hallitustunnusteluja johtavassa puolueessa on osoitettu halua kokoontumisvapauden ja lakkojen rajoittamiseen. Eurooppalaisissa verrokkimaissa ruuvi sanan- ja kokoontumisvapauden ympärillä on kiristynyt vähä vähältä erilaisiin kriiseihin, uhkakuviin ja poikkeustiloihin vedoten.

Globaalin pohjoisen aiheuttaman ilmastokriisin kiihtyessä Euroopan maat turvallistavat yhtäältä ilmastokriisiä vastaan kamppailevia aktivisteja ja toisaalta elinkelvottomiksi muuttuneilta alueilta pakenevia ihmisiä. Ratkaisuehdotusten tulisi keskittyä elonkehän suojeluun ja globaalin oikeudenmukaisuuden syventämiseen, ei linnoittautumiseen ja uhkakuvien rakentamiseen.

^{Elokapina järjesti Lajinsa viimeiset -mielenosoituksen Eduskuntatalolla lokakuussa 2022 osana Luontokatokapina-kampanjaa. // Elokapina (CC BY)}

Kirjoittajat: Johanna Metsänheimo & Riku Löf
Kommentointi & editointi: Rosa Kotoaro & Julius Lehtinen
Kielenhuolto: Matti Marjamäki