Australian nykyinen hallinto nousi valtaan vahvojen ilmastolupausten siivittämänä ja sitoutumalla lopettamaan maan ilmastotoimia pitkään jumittaneet ”ilmastosodat”. Vaikka edistystä on kahdessa vuodessa tapahtunut, maa ei ole onnistunut pääsemään irti perustavanlaatuisesta fossiiliriippuvaisuudestaan. Australian ilmastopolitiikan ytimessä onkin paradoksi, jossa edes päivitetyt ilmastotavoitteet ja käynnissä oleva uusiutuvan energian buumi eivät pysty enää peittämään maan haluttomuutta irtautua fossiilienergiasta.

2020-luvun alussa ilmastokriisi iski Australiaan toden teolla. Maata koettelivat vuodenvaihteessa 2019–2020 yhdet sen historian laajimmista maastopaloista, jotka polttivat tuhkaksi yhteensä noin Britannian kokoisen alueen (n. 243 000 km2) ja jättivät tuhansia ihmisiä kodittomaksi. Vain kahta vuotta myöhemmin Australian itärannikko kärsi historiallisista tulvista, jotka aiheuttivat Brisbanen ja Sydneyn välisellä alueella miljardivahingot. Pääministeri Scott Morrisonin liberaalipuolueen johtama oikeistohallitus joutui molemmissa katastrofeissa kovan kritiikin kohteeksi pelastustoimien hitaudesta ja ilmastonmuutoksen seurausten vähättelystä.

Tuhojen jälkeen ei ollut ihme, että Australian toukokuun 2022 parlamenttivaalit olivat monelle äänestäjälle ennen kaikkea ilmastovaalit. Anthony Albanesen johtama työväenpuolue nousi merkittävään vaalivoittoon lupaamalla palauttaa maan maineen ilmastopolitiikassa. Myös vihreät saavuttivat vaaleissa historiansa parhaan tuloksen ja vaa’ankieliaseman Australian senaatissa. Tyrmäyksenä edellisen hallituksen ilmastopolitiikalle liberaalipuolue menetti useita varmoja paikkoja suurkaupunkien vaurailla esikaupunkialueilla ”sinivihreille” riippumattomille ehdokkaille, jotka kampanjoivat voimakkaasti ilmastoteemoilla.

Ilmastovaaleista on nyt yli kaksi vuotta, ja Australia alkaa valmistautua ensi kevään parlamenttivaaleihin. Miten suuret ilmastolupaukset on lunastettu? Albanesen hallinto on kiistatta nostanut ilmastopolitiikan agendalle edeltäjiään vahvemmin, mutta syytökset hidastelusta ja viherpesusta eivät ole loppuneet. Päinvastoin: ristiriita hallinnon suurten ilmastopuheiden ja päästövähennysten todellisuuden välillä uhkaa käydä yhä räikeämmäksi.

Koukussa fossiilienergiaan

Australia lähtee joka tapauksessa ilmastotoimiin takamatkalta, sillä maa on tällä hetkellä täysin riippuvainen fossiilienergiasta sekä kotimaisessa energiantuotannossa että energianviennissä. Australia oli vuonna 2023 maailman toiseksi suurin nesteytetyn maakaasun viejä ja viidenneksi suurin kivihiilen tuottaja. Fossiiliset polttoaineet kattavat edelleen yli 90 prosenttia Australian kokonaisenergiankulutuksesta ja 65 prosenttia sähköntuotannosta.

Fossiilienergian massiivisen tuotannon seurauksena maan kasvihuonekaasupäästöt henkeä kohden ovat OECD-maiden korkeimmat ja noin kaksinkertaiset esimerkiksi Kiinaan verrattuna. Tutkimuslaitos Climate Analytics on arvioinut, että Australian globaali hiilijalanjälki kattaa 4,5 prosenttia maailman ilmastopäästöistä ja että siitä suurin osa johtuu fossiilisten polttoaineiden viennistä.

Fossiiliteollisuuden poliittinen vaikutusvalta on Australiassa merkittävä. Ala on vahva lobbaaja ja yksi suurimmista poliittisista lahjoittajista molemmille valtapuolueille. Klikkaa twiitataksesi!

Fossiiliteollisuuden poliittinen vaikutusvalta on Australiassa merkittävä. Ala on vahva lobbaaja ja yksi suurimmista poliittisista lahjoittajista molemmille valtapuolueille. Fossiiliteollisuuden siteet Australian hallintoon ovat tiiviit ja pyöröovipolitiikka yleistä, sillä lobbausta säännellään hyvin löyhästi. Esimerkiksi Australian energia- ja resurssipolitiikasta vastaavat ministerit ovat usein tulleet suoraan fossiiliteollisuuden palveluksesta ja siirtyneet sinne kautensa jälkeen takaisin. Tästä syystä monet ympäristöjärjestöt ja pienemmistä puolueista etenkin vihreät ovat jo pitkään syyttäneet Australian hallinnon olevan käytännössä fossiiliteollisuuden kaappaama.

Lobbaus tuottaa myös erittäin tuottoisia tuloksia. Ilmastokysymyksissä profiloituneen ajatushautomo Australia Instituten arvion mukaan Australian liittovaltio ja osavaltiot tukivat fossiilienergiaa erilaisilla verohelpotuksilla yhteensä lähes yhdeksällä miljardilla eurolla tilivuonna 2023–24. Arvion mukaan määrä on kasvussa edellisvuosista. Tutkijat pitävätkin fossiiliteollisuuden ja hallinnon liittoa yhtenä merkittävimmistä esteistä Australian ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun tiellä. Oma osansa on kuitenkin myös aiheen tulehtuneella poliittisella lähihistorialla.

Australian ilmastosodat ja ilmastotoimien politisoituminen

Australia yritti ottaa ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun ensi kerran vakavasti pääministeri Kevin Ruddin (2007–2010) hallinnon aikana. Ruddin ehdotus maan ensimmäisestä päästövähennysjärjestelmästä kaatui kuitenkin senaatissa oikeisto-opposition pitäessä sitä liian tiukkana, vihreiden taas pitäessä sitä liian lepsuna.

Lopputuloksena oli näihin päiviin asti kestänyt ”ilmastosotien” aika, jossa ilmastotoimista tuli puoluepoliittinen kysymys, jonka kohdalla poliittisen kentän oli mahdotonta tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi Tony Abbottin oikeistohallitus kumosi valtaan noustessaan vuonna 2014 lähes kaikki edeltäjänsä päästöjen vähentämiseen tähtäävät toimet, mukaan lukien maan ensimmäisen päästöhinnoittelujärjestelmän.

Omalta osaltaan vapautumista fossiilienergiasta hankaloittaa se, ettei Australiassa ole ainuttakaan ydinvoimalaa, vaikka maalla arvioidaan olevan maailman suurimmat uraanivarannot. Klikkaa twiitataksesi!

Valtakaudellaan (2014–2022) liberaalipuolue pyrki jättämään ilmastotoimet yksityisen sektorin markkinapohjaisen toiminnan vastuulle. Puolue esitteli suurin odotuksin myös hiilidioksidin talteenoton kaltaisia ratkaisuja, jotka eivät lopulta päätyneet laajamittaiseen käyttöön. Liittovaltion toimien laahatessa moni osavaltio ottikin ohjat omiin käsiinsä ja asetti itse tiukempia päästötavoitteita. Osavaltiot ovat myös olleet edelläkävijöitä innovatiivisemmissa ilmastoratkaisuissa, kuten uusiutuvan energian alueiden (REZ) ja akkuvarastojen pystyttämisessä.

Omalta osaltaan vapautumista fossiilienergiasta hankaloittaa se, ettei Australiassa ole ainuttakaan ydinvoimalaa, vaikka maalla arvioidaan olevan maailman suurimmat uraanivarannot ja se on globaalisti kolmanneksi suurin uraanin tuottaja. Australian ydinvoiman vastainen liike on hyvin vahva, ja ydinvoimaloiden rakentaminen on kielletty sekä liittovaltion tasolla että osavaltioissa erikseen.

Peter Duttonin johdolla liberaalipuolue on kuitenkin oppositiosta käsin alkanut vahvasti kannattaa pienydinreaktorien rakentamista käytöstä poistuvien hiilivoimaloiden paikalle. Ehdotus on herättänyt kovaa kritiikkiä, mutta nostanut ydinvoiman aivan uudella tavalla Australian energiapoliittiseen keskusteluun. Duttonia on myös syytetty halusta käynnistää ”ilmastosodat” uudelleen, sillä hän on johdonmukaisesti vastustanut kaikkia Albanesen hallinnon ilmastotoimia.

Australian nykyinen ilmastopolitiikka – kaksi askelta eteen ja yksi taakse

Albanesen hallinto julisti valtaan noustuaan ensitöikseen ”ilmastosotien” ajan olevan ohi ja ajoi läpi ilmastolakipaketin, jossa sitouduttiin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen 43 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja nettohiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä. Hallinto esitteli myös Powering Australia -ohjelman, joka budjetoi miljardien arvosta tukea esimerkiksi maan sähköverkon uudistamiseen ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Samalla Australia aikoo ottaa ilmastodiplomatiassa yhä näkyvämpää roolia hakemalla vuoden 2026 COP31-ilmastokokouksen järjestämisvastuuta yhdessä Tyynenmeren saarivaltioiden kanssa.

Liittovaltion toiminta onkin vauhdittanut Australiassa käynnissä olevaa uusiutuvan energian buumia, jossa uusiutuvan energian osuus sähköntuotannossa on tuplaantunut vain kuudessa vuodessa. Uusiutuvan sähkön tuotanto on kuitenkin jakautunut vahvasti osavaltioiden välillä. Esimerkiksi Tasmania tuottaa jo käytännössä kaiken sähkönsä vesivoimalla, mutta lännessä ja pohjoisessa fossiilisen sähköntuotannon hegemonia on yhä vahva. 

Hallinto on pyrkinyt myös suitsimaan pahimpia saastuttajia uudistamalla niin sanottua safeguard-mekanismia, jonka on tarkoitus tehdä tietyn rajan ylittävistä hiilidioksidipäästöistä vuosi vuodelta kalliimpia teollisuuslaitoksille. Mekanismia on kuitenkin kritisoitu siitä, että se mahdollistaa edelleen päästöjen vähentämisen kompensaatioilla, joilla on helppo peittää todelliset ilmastotoimet. Australialla on pitkä historia tilastojen kaunistelusta ilmastoasioissa. Hallinnon oman raportointitavan mukaan maan hiilidioksidipäästöt ovat laskeneet noin 28 prosenttia vuoden 2005 tasosta, mutta merkittävä osa tästä on seurausta erilaisista maankäyttöön ja metsänhoitoon liittyvistä projekteista, jotka lasketaan hiilinegatiivisiksi.

Samalla Australia ei osoita pienintäkään merkkiä fossiilienergiasta irtautumisesta. Hallinnon hyväksyntää odottaa yli sata uutta fossiilienergiaprojektia, jotka tuottaisivat toteutuessaan lähes viiden gigatonnin kokonaispäästöt, mikä romuttaisi maan ilmastotavoitteet. Vaikka kaikki projektit tuskin toteutuvat, esimerkiksi Scarboroughin valtavan kaasukentän on määrä aloittaa tuotanto Länsi-Australian rannikolla vuonna 2026. Vuoden 2030 päästötavoitteidensa saavuttamiseksi Australian pitäisi vähentää hiilidioksidipäästöjä 17 miljoonaa tonnia joka vuosi, mutta maan fossiilienergian tuotannon ei ennakoida vähenevän käytännössä ollenkaan. Fossiilikoukusta on vaikea päästä irti, etenkin jos maan talouskasvu ja vienti ovat sen varassa.

Australian ilmastopolitiikan paradoksaalinen tulevaisuus

Ilmastostaan ja luonnostaan ylpeiden australialaisten luulisi välittävän ilmastotoimien tehokkuudesta, etenkin koska ilmastokriisin ja ihmisen toiminnan vaikutukset ympäristölle ovat maassa niin selkeästi nähtävissä. Australian biodiversiteetti heikkenee ennätyksellistä vauhtia, nisäkäslajeja kuolee maassa sukupuuttoon eniten maailmassa ja Iso valliriutta on edelleen vaarassa tuhoutua meriveden lämmetessä. Vaikka enemmistö australialaisista kannattaakin siirtymää pois fossiilienergian käytöstä, suuri osa on skeptisiä sen suhteen, voiko maa saavuttaa edes omat ilmastotavoitteensa, Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteista puhumattakaan.

Juhlapuheista ja konkreettisesta edistymisestäkin huolimatta maan nykyiset sitoumukset eivät nimittäin nosta kunnianhimon tasoa edes EU:n tai Yhdysvaltojen ilmastotavoitteiden tasalle. Klikkaa twiitataksesi!

Fossiiliriippuvuuden ja ilmastopolitiikan välinen suhde on Australiassa paradoksaalinen. Juhlapuheista ja konkreettisesta edistymisestäkin huolimatta maan nykyiset sitoumukset eivät nimittäin nosta kunnianhimon tasoa edes EU:n tai Yhdysvaltojen ilmastotavoitteiden tasalle. Myös kansainvälisissä ilmastovertailuissa Australia pärjää edelleen kehnosti, vaikka parannusta on tapahtunut edellisen hallinnon aallonpohjasta. Valtioita ilmastotoimien tehokkuuden mukaan listaava Climate Change Performance -indeksi laskee maan ”heikkoihin suoriutujiin”. Climate Action Tracker luokittelee Australian ilmastotoimet riittämättömiksi, etenkin rahallisten tukien osalta.

Maa voisi valita toisenkin tien. Monen asiantuntijan mielestä Australialla olisi valtava potentiaali nousta uusiutuvan energian tuotannossa maailman eturintamaan. Esimerkiksi taloustieteilijä Ross Garnaut on jo pitkään esittänyt, että Australiasta voisi halutessaan tulla ”hiilineutraalin maailman supervalta”, sillä maalla on siihen kaikki tarvittavat resurssit ja tietotaito. Edes hallinnon on vaikea väittää asian olevan rahasta kiinni, sillä liittovaltion budjetti on reilusti ylijäämäinen jo toista vuotta peräkkäin. Mutta mikäli edes rahassa kylpevä, ilmastolupauksillaan valtaan noussut vasemmistohallinto ei onnistu tai halua murtaa fossiilienergian ylivaltaa, on vaikea nähdä, kuka muukaan sen tekisi. Kenties siinä onnistuvat vihdoin ilmastotoimien hitauteen kerta toisensa jälkeen pettyneet kansalaiset.