Persianlahden ja Afrikan maiden suhteissa on viime vuosina tapahtunut uudenlaista lähentymistä. Kenties tärkein nousevista mahdeista on Yhdistyneet arabiemiirikunnat, jonka investoinnit ovat maanosan neljänneksi suurimmat. Vaikka Afrikka saa investoinneista kipeästi kaipaamaansa pääomaa, sisältyy Arabiemiraattien kanssa tehtävään yhteistyöhön myös riskejä pidemmällä aikavälillä.

Arabian niemimaan ja Itä-Afrikan välillä on pitkäaikaisia kauppayhteyksiä. Alueiden suhteet tiivistyivät sekä monipuolistuivat islamin levittäytyessä Afrikan itäosiin 600-luvulta lähtien. Nykyisin Persianlahden maista varsinkin Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Saudi-Arabia toimivat Itä-Afrikassa myös sotilaallisesti esimerkiksi perustamiensa tukikohtien välityksellä. Qatar puolestaan on niittänyt mainetta rauhanneuvottelijana muun muassa Darfurin konfliktissa sekä Etiopian ja Djiboutin rajakiistassa kymmenisen vuotta sitten. Valtioiden suhteissa Afrikan sarveen sekä muualle Afrikkaan on kuitenkin huomattu uutta lähentymistä viime vuosina. Maita onkin kutsuttu nouseviksi mahdeiksi “emerging power”, jotka pyrkivät vahvistamaan taloudellista ja poliittista asemaansa myös Afrikassa.

Näistä Persianlahden monarkioista Arabiemiirikuntien nousua pidetään erityisen huomionarvoisena etenkin investointien näkökulmasta. Arabiemiraatit on viimeisen kymmenen vuoden ajan ollut maanosassa neljänneksi suurin investoija Kiinan, Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen jälkeen. Vuosina 2022-2023 Arabiemiraatteihin kytkeytyvät investoinnit Afrikassa olivat Financial Timesin arvioiden mukaan yhteensä lähes 97 miljardia dollaria. Ero on huomattava edeltävään kahteenkymmeneen vuoteen, jolloin Arabiemiraattien vuosittaiset investoinnit vaihtelivat talouslehden samaisissa laskelmissa noin kahden ja vajaan kahdenkymmenen miljardin dollarin välillä. 

Uusiutuvaa energiaa ja infrahankkeita

Arabiemiirikuntien viime vuosien lisääntynyt taloudellinen kiinnostus Afrikkaa kohtaan on yhdistettävissä koronapandemiaan ja sitä seuranneisiin kehityskulkuihin. Pandemian seurauksena maan tärkeät sektorit matkailusta logistiikka-alaan kokivat tappioita ja raakaöljyn hinta sukelsi. Arabiemiraatit on nähnyt mahdollisuuksia monipuolistaa öljy- ja kaasutuloihin pitkälle pohjautuvaa talouttaan investoimalla Afrikan kehittyvissä olosuhteissa erityisesti uusiutuvaan energiaan, kuten aurinko- ja tuulivoimaan. Toisaalta valtio tukee afrikkalaisia kumppaneitaan edelleen myös fossiilisiin polttoaineisiin liittyvissä hankkeissa toimittamalla esimerkiksi öljynjalostustuotteita. Euroopan unionin ajamaan nopeaan energiasiirtymään verrattuna, Arabiemiraattien kannattama asteittainen siirtymä vetoaa enemmän Afrikan valtioihin, joiden teollistuminen kytkeytyy yhä uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämiseen. 

Uusiutuvan energian lisäksi kaivostoiminnasta saatavat kriittiset mineraalit, kuten kupari, nikkeli ja litium, ovat öljytalouttaan muokkaavalle sekä toisaalta hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä tavoittelevalle Arabiemiraateille myös houkutteleva investointikohde. Kyseisiä mineraaleja hyödynnetään esimerkiksi aurinkoenergian kehittämisessä, sähköverkkojen vahvistamisessa sekä autokannan sähköistämisessä.

Afrikan satamat ovat tärkeässä asemassa, kun mineraaleja viedään maanosan ulkopuolelle. Logistiikkaan erikoistuneet arabiemiraattilähtöiset Dubai Ports World sekä Abu Dhabi Ports toimivat nykyisin eri puolilla Afrikkaa. DP World on viime vuosina tehnyt vuosikymmeniä kestäviä toimialasopimuksia esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan sekä Tansanian kanssa. Sopimuksissa Arabiemiraatit on käytännössä sitoutunut investoimaan satamien kehittämiseen sekä hoitamaan osittain satamatoimintoja. Satamien merkitys on yhteydessä myös ruokaturvaan, sillä viljelyolosuhteiltaan rajoittunut valtio tuo valtaosan ruoastaan ulkomailta. Lisäksi Arabiemiraateilla on hankittua viljelymaata muun muassa Nigeriassa, Namibiassa ja Sudanissa. Yhdessä Qatarin sekä Saudi-Arabian kanssa se on yksi isoimmista Afrikan maatalousmaan ostajista. Satamasopimusten on myös esitetty palvelevan Arabiemiraattien tavoitetta kehittyä Afrikan ja Aasian yhdistäväksi solmukohdaksi.

Investointien monet kasvot

Vaikka investoinnit edistävät maanosan taloudellista kehitystä, voi niillä olla myös kääntöpuolensa. Esimerkiksi dubailainen yritys Blue Carbon, jonka perustaja kuuluu Dubain monarkiasukuun, on tehnyt kiisteltyjä alustavia sopimuksia päästökaupasta Afrikassa. Ne antaisivat yritykselle käyttöoikeudet laajoihin maa-alueisiin muun muassa Liberiassa, Zimbabwessa, Tansaniassa ja Sambiassa – vaihdellen noin 10-20% välillä valtioiden maa-alasta. On kuitenkin ollut epäselvää, miten Blue Carbon tarkalleen ottaen esimerkiksi edistäisi hiiltä sitovien metsien suojelua alueilla. Sopimukset ovat myös nostaneet epäilyjä niiden ilmastovaikutuksista sekä herättäneet huolta paikallisyhteisöjen maankäyttöä koskevien oikeuksien toteutumisesta. Liberian lain mukaan paikallisväestöä tulisi kuulla maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä, mutta näin ei ollut käynyt ainakaan vielä loppukesästä 2023.

Vaikka Arabiemiraattien investoinnit voivat edistää Afrikan taloudellista kehitystä, herättävät ne paikallisyhteisöjen kannalta myös monenlaisia huolia.

Klikkaa twiitataksesi.

Samansuuntaisia huolia on esiintynyt myös kaivostoiminnassa. Arabiemiraattilähtöiseltä International Resources Holding -kaivosyhtiöltä on penätty läpinäkyvyyttä toiminnan vastuuhenkilöistä sekä keinoista suojella saasteille altistunutta paikallisväestöä Sambian Mufulirassa. Myös maanviljelyyn kohdennetut investoinnit uhkaavat koitua haitaksi paikallisyhteisöille ajamalla ne pois asuinseuduiltaan ja vaarantamalla pääsyn tärkeisiin resursseihin. Lisäksi ympäristöseikat painavat. Persianlahden maiden tekemissä maatalouden investoinneissa Afrikan sarveen on huolena laajamittainen maa- ja vesivarojen käyttö, joka voi johtaa veden liikaottoon, maaperän heikkenemiseen sekä luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Mikäli investointeja ei hoideta kestävällä tavalla, ympäristövaikutukset voivat ulottua myös paikallisten ruokaturvaan ja elinkeinoon. Ruokaturva on ollut uhattuna jo entuudestaan kuivuuden kurittamassa Afrikan sarvessa. Investointisopimusten läpinäkymättömyyden vuoksi myös sosiaalisilla jännitteillä ja levottomuuksilla on riskinä kasvaa.

Arabiemiraattien intressejä on tuotu esille myös käynnissä olevan Sudanin sodan yhteydessä. Valtion on esitetty tukeneen sisällissodan puolisotilaallisia Rapid Support Forces -joukkoja toimittamalla niille aseita. Emiraatit on kiistänyt tuen, mutta YK:n turvallisuusneuvostolle raportoivien asiantuntijoiden mukaan väite on kuitenkin uskottava. Viljelymaan turvaamisen lisäksi Arabiemiirikuntien kiinnostus Sudania kohtaan arvioidaan liittyvän huoleen entisen presidentin, Omar al-Bashirin, valtakaudella esiintyneen islamismin mahdollisesta paluusta. Lisäksi Sudanilla on Persianlahden monarkiaa kiinnostavia kultavarantoja ja keskeinen sijainti vilkkaana kauppareittinä toimivan Punaisenmeren rannalla. 

Abu Dhabi Ports -yhtiö teki vuonna 2022 alustavan sopimuksen Sudanin kanssa Port Sudanin pohjoispuolelle rakennettavasta satamasta osana laajempaa investointipakettia, johon kuului myös alueen kehittäminen talousvyöhykkeenä. Hiljattain on kuitenkin väitetty, että sopimus olisi purettu. Syyksi Sudan olisi esittänyt Arabiemiraattien yhteydet RFS-joukkoihin. Arabiemiraattilähtöinen DP World puolestaan toimii Somalimaan Berberassa, jonka sataman ja sen yhteyteen perustetun talousalueen kehitykseen yhtiö on investoinut tiettävästi 300 miljoonaa dollaria. 

Arabiemiirikuntien ja Somalimaan välillä on muunkinlaista yhteistyötä. Vuonna 2018 Arabiemiraatit esimerkiksi käynnisti Somalimaassa paikallisen poliisin ja sotilasjoukkojen kouluttamiseen keskittyvän ohjelman. Viime vuosina Emiraatit on entisestään vahvistanut sotilaallisia suhteitaan varsinkin Afrikan sarven ja Sahelin alueeseen. Sen oletettuna tavoitteena on ollut suojella taloudellisia intressejään sekä edistää vaikutusvaltansa kasvua maanosassa.

Kysymysmerkkejä ilmassa – niin Afrikalle kuin muille 

Arabiemiraattien sekä muiden Persianlahden valtioiden kilpailulla voi olla myös alueellisia jännitteitä lisääviä seurauksia Afrikassa. Yksi ajankohtaisimmista jännitteistä liittyy Etiopian hieromaan sopimukseen Somalimaan kanssa. Vastineeksi Somalimaan tunnustamisesta sisämaavaltio saa pääsyn Punaisellemerelle. Somalia pitää Etiopian päätöstä tunnustaa Somalimaa loukkauksena suvereniteettiaan kohtaan. Arabiemiraattien on sen sijaan arvioitu tukeneen sopimusta, vaikka se tekee Somalian kanssa sotilaallista yhteistyötä. Samaan aikaan Qatarin liittolainen Turkki on lähentynyt Somalian kanssa, mitä sekä Saudi-Arabia että Arabiemiraatit pitävät haasteena omien tavoitteidensa edistämisen kannalta. 

Riskeistä huolimatta Persianlahden maiden investoinneille on ollut kysyntää koronapandemian taloudellisista vaikutuksista yhä toipuvassa Afrikassa, jonne Kiina on vähentänyt lainanantoaan viime vuosina. Investointien suuruuden lisäksi yhteistyössä houkuttelevat myös muut seikat. Persianlahden maat nähdään läntisiä toimijoita ripeämpinä investoijina, jotka suhtautuvat demokratiaan ja ihmisoikeuksiin joustavasti. Lisäksi mailla on liiketoimintaa konfliktialueilla, joissa lännen toiminta on ollut varautuneempaa. Toisaalta Yhdysvallat on osoittanut tukea Persianlahden kiistanalaisille investoinneille pitääkseen Kiinan loitolla. Myös Euroopalla riittää pohdittavaa: miten suhtautua esimerkiksi Arabiemiraattien kunnianhimoisiin energiahankkeisiin Afrikassa. Nähtäväksi jää, millä tavoin länsi asemoituu suhteessa Arabiemiraatteihin ja muihin Persianlahden nouseviin mahteihin, jotka vaikuttavat ankkuroituvan Afrikkaan määrätietoisesti.