Nato-jäsenyyden myötä Suomen Puolustusvoimat tarvitsevat lisää sotilaita. Uudet vastuut edellyttävät joukkojen lähettämistä myös ulkomaille, samalla kun asevelvollisten määrän ennustetaan laskevan alle tarvittavan tason 2030-luvun puoliväliin mennessä. Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä vaatiikin päivitystä, jotta Suomi voi sekä ylläpitää omaa puolustustaan että täyttää Naton vaatimukset täysimääräisenä jäsenenä.

Suomalaisen puolustusratkaisun perusta, asevelvollisuusjärjestelmä, on vuodesta 1922 näyttänyt hyvin samankaltaiselta. Jokainen miespuolinen Suomen kansalainen, iältään 18–60-vuotias, on asevelvollinen. Asepalvelus suoritetaan lähtökohtaisesti noin 19–21-vuotiaana, toisen asteen tutkinnon jälkeen. Jotkut saattavat kuitenkin muistaa 1990-luvun alkupuoliskon, joka ravisutti armeijaelämää monella tapaa, esitellen järjestelmän suurimmat muutokset aikoihin: wc-tilat saivat vihdoin ovet, ja muihin Pohjoismaihin verrattuna varsin jälkijunassa naiset saivat vihdoin luvan suorittaa asepalveluksen vapaaehtoisina. Tästä on kiitelty sen ajan puolustusministeriä Elisabeth Rehniä – jopa lauluin.

Asevelvollisuusjärjestelmän kehittäminen on keskittynyt pääasiassa puolustuksen suorituskyvyn kehittämiseen ja vahvistamiseen niin asehankinnoin kuin yksittäisen taistelijan varusteiden uudistamisella. Samalla koulutukseen on panostettu kehittämällä erityisesti modernin sodankäynnin vaatimia taitoja.

Asevelvollisuusjärjestelmää on muutettu perusteellisemmin myös muuttuneiden maailmantilanteiden vuoksi. Esimerkiksi vuoden 2014 Krimin miehityksen jälkeen Puolustusvoimat reagoi tilanteeseen perustamalla varusmiesten omat nopean toiminnan yksiköt – valmiusyksiköt. Näiden tehtävä on olla ensimmäisten kutsuttavien joukossa kriisitilanteen iskiessä päälle. Toinen merkittävä puolustushallinnon toteuttama uudistus asepalvelukseen on Koulutus 2020 -ohjelma, joka on tuonut muutoksia koulutuksen järjestelyihin niin digitaalisten välineiden kuin toimintakyvyn kokonaiskehittämisen kautta.

Suomen liityttyä Natoon Puolustusvoimat on jälleen uudistustarpeiden edessä. Keskeisimpänä tavoitteena on yhteensovittaa toiminta Naton kanssa, mikä vaatii lisää sotilaita Puolustusvoimiin. Nato-Suomen tuleekin olla valmis parantamaan valmiutta sekä lähettämään sotilaita erinäisiin Naton tehtäviin ulkomaille jo tulevina vuosina. Puolustusministeriön kansliapäällikön Esa Pulkkisen mukaan nykyisellään ammattisotilaat eivät riitä täyttämään tulevia tarpeita samalla, kun asevelvollisia koulutetaan toteuttamaan Suomen puolustuksen perustehtäviä.

Sotilasuralle lähdetään usein suoraan armeijavuoden jälkeen. Siksi onkin yllättävää, että itse asevelvollisuuden päivittäminen on jätetty puolitiehen sotilaiden määrän kohentamisessa. Samalla kun miesten ikäluokka pienenee ja yhä useampi jättää palveluksen suorittamatta, naisten osallisuudelle on kriittinen kysyntä. Vaikka naisten kiinnostus vapaaehtoista asepalvelusta kohtaan on noussut viime vuosina, tämänhetkisten lukujen valossa naisten määrä ei tule kasvamaan tarpeeksi tasatakseen miesvajetta 2030-luvun puolella.

Haluttomuus kehittää asevelvollisuutta kaikkia koskevaksi tulee aiheuttamaan suurempia ongelmia, kun Suomen on aika lunastaa lupauksensa Naton joukoissa. Samalla kun Suomen tulisi pystyä huolehtimaan varusmiesten kouluttamisesta, sen tulisi ylläpitää myös reservin osaamista. Puolustusministeriön Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tuottamassa vuotuisessa mielipidemittauksessa suomalaisten halukkuus osallistua maanpuolustustehtäviin kykyjensä ja taitojensa mukaan on vaihdellut 78–82 prosentin välillä viime vuosina. Tämä on valtava voimavara, jota ei hyödynnetä tarpeeksi. Vapaaehtoisten maanpuolustuskurssien tarjonta täyttyy nopeasti, ja tarve kouluttajille on suuri. Useisiin koulutuksiin tarvitaan myös asepalvelustaustaa.

Asevelvollisuuden kehittäminen kaikkia koskevaksi on saanut poliittista kannatusta eri eduskuntapuolueilta viime vuosina, mutta puolueohjelmakirjausten lisäksi ne ovat osoittautuneet hyvin hiljaisiksi keskustelun avaajiksi tämän osalta. Suomen osalta olisi kuitenkin kriittistä jo nyt käydä keskustelua siitä, miten nykyisistä toimintatavoista poiketen vastaamme modernin sodankäynnin tarpeisiin ja hyödynnämme koko ikäluokan kyvykkyydet varmistaen, että asevelvollisuuteen pohjautuva puolustuksemme ei sisältäpäin ala heikentää itse itseään. Tämän luulisi olevan jokaisen suomalaisen tahtotila maailmassa, jonka yhä epävakaammassa ja ennakoimattomassa turvallisuusympäristössä elämme.

Suomen ollessa Naton jäsen olemme vastuussa myös liittokunnan turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamisesta. Samalla harteillamme on rajanaapurimme Venäjän vuoksi raskas geopoliittinen taakka, joka vaatii meiltä toimia. On sanomattakin selvää, että Suomen tahtotila ylläpitää puolustusratkaisunaan yleistä asevelvollisuutta on kaltaisellemme pienelle maalle välttämätön. Nykymallimme toteuttaa asevelvollisuutta ei kuitenkaan jatkossa ole enää kestävä vastaamaan sille asetettuja vaatimuksia ja odotuksia.