Lyhyen eskalaation jälkeen konflikti on lientynyt, ja sotilaallisten toimien sijaan keskiöön on noussut molempien maiden tarve narratiivin kontrollointiin niin sisä- kuin ulkopolitiikassa.

Jännitteet Intian ja Pakistanin välillä nousivat korkeimpaan pisteeseensä kuuteen vuoteen, kun terroristit tappoivat 26 turistia Pahalgamissa Intian hallinnoimassa osassa Kashmiria. Intia syytti Pakistania iskun tukemisesta, mikä käynnisti molemminpuolisen eskalaation kierteen. Maiden armeijat tulittivat toisiaan Kashmirin kiistellyllä raja-alueella (Line of Control, LOC), jossa Pakistan kertoi ampuneensa alas Intian droonin. Intian laivasto testasi pitkän kantaman ohjuksia, ja Pakistanin rautatieministeri varoitti maan ydinasearsenaalin olevan suunnattu ”ainoastaan Intiaan”.

Intia ja Pakistan ovat olleet valmiita käyttämään rajattua sotilaallista voimaa toisiaan vastaan vuodesta 1998 asti, jolloin niistä kummastakin tuli ydinasevaltioita. Näin tapahtui viimeksi vuonna 2019: Intian hallinnoimassa Kashmirissa tapahtuneen 40 kuolonuhria vaatineen terroristi-iskun jälkeen Intia kosti ilmaiskuilla Pakistaniin, joka johti lyhyeen hävittäjälentokoneiden väliseen taisteluun (nk. dogfight) Intian ja Pakistanin välillä. Ydinaseiden pelote on kuitenkin toistaiseksi estänyt täysimittaisen sodan arkkivihollisten välillä.

Eskalaatio syvenee

Kaksi viikkoa Pahalgamin terroristi-iskun jälkeen Intia suoritti harkitun kostoiskunsa. Intian hallinnon tiedotteen mukaan isku kohdistui yhdeksään terroristikohteeseen Pakistanin hallinnoimassa Kashmirissa ja sen naapuriprovinssi Punjabissa. Tiedotteen mukaan iskuja ei kohdistettu Pakistanin armeijan kohteita vastaan ja niiden tarkoituksena oli eskalaation välttäminen. Pakistan tuomitsi Intian iskut kuvaillen niitä sodanjulistukseksi ja väitti niiden kohdistuneen siviilikohteisiin, kuten moskeijaan, sekä tappaneen vähintään 31 ihmistä.

Pakistanin vastaus Intian iskuun oli välitön. Se väitti pudottaneensa viisi Intian hävittäjää Kashmirin raja-alueella. Intia tunnusti menettäneensä ainakin kolme hävittäjää, mutta ei kommentoinut tarkemmin tapahtunutta. Kovia terrorismin vastaisia toimia luvannut Intian pääministeri Narendra Modilla oli sisäpoliittinen paine vastata terroristi-iskuun sotilaallisella voimalla. Intia viestikin voimakkaasti Pakistanille tulevansa käyttämään sotilaallista voimaa muun muassa testaamalla ohjuksia ja järjestämällä sotaharjoituksia. Intia rankaisi Pakistania myös ei-sotilaallisilla keinoilla, kuten pysäyttämällä kaupan Pakistanin kanssa ja sulkemalla maiden välisen maarajan.

Ehkä merkittävin Intian rankaisukeino Pakistania kohtaan oli vetäytyminen aiemmista kiistoista ehjänä selvinneestä Indusjoen vesisopimuksesta (Indus Waters Treaty, IWT). Vuonna 1960 solmittu sopimus määrittelee Indusjoen ja sen sivujokien vesivarojen jakamisesta maiden välillä. Yhdestä maailman vaikeimmista vesikriisistä kärsivä Pakistan , kuvaili tekoa ”sotatoimeksi”. Intian vetäytymisellä voi olla merkittävät pitkän aikavälin seuraukset, sillä Pakistan on erittäin riippuvainen Indusjoen vedestä. Intia voi nyt halutessaan rajoittaa veden juoksua alavirtaan Pakistaniin muun muassa rakentamalla uusia patoja tai säilömällä suuria määriä vettä.

Intian pitkän aikavälin Pakistan-strategia

Sotilaalliset iskut on hyvä nähdä osana Intian laajempaa Pakistan-strategiaa. Se on painostanut kansainvälisiä instituutioita vähentämään avustuksia Pakistanille ja aikoo esittää Pakistanin asettamista kansainvälisen terrorismin rahoitusta vahtivan FATF:n (Financial Action Task Force on Money Laundering) harmaalle listalle. Kyseiselle listalle päätyminen hidastaisi Pakistaniin suuntautuvia investointeja ja pääomaa.

Iskemällä Pakistanin talouteen, hyväksikäyttämällä sen vesikriisiä ja eristämällä sitä kansainvälisillä foorumeilla Intia yrittää heikentää Pakistania ja saada sen puuttumaan Intiaa vastaan operoivien terroristiryhmien toimintaan. Pakistanin ydinasepelotteen ja sotilaallisen voiman takia Intian omat sotilaalliset mahdollisuudet vaikuttaa Pakistaniin ovat rajatut, kuten myös uusin kriisi maiden välillä on osoittanut.

Maiden välinen kauppa oli jo entuudestaan ylipäätään rajattua, joten sen katkaisemisella ei ole merkittäviä vaikutuksia. Myöskään Pakistanin eristäminen kansainvälisesti ei tule olemaan helppoa, koska sen keskeiset liittolaiset, Kiina ja Saudi-Arabia, sekä muut keskeiset kumppanit, kuten Yhdysvallat, Qatar, Yhdistyneet arabiemiraatit ja Turkki, ovat vaikutusvaltaisia maita ja voivat osaltaan painostaa Intiaa höllentämään otettaan. 

Intialla on potentiaalia aiheuttaa Pakistanille merkittävää vahinkoa etenkin rajoittamalla sen vesivaroja, mutta tämä saattaa myös osua sen omaan nilkkaan, jos Pakistan katkeroituu ja lähentää suhteitaan Intiaa vastustaviin ryhmiin ja maihin. Tämä voi myös aktivoida terroristiryhmiä ja syventää tulevia kriisejä Intian ja Pakistanin välillä – esimerkiksi pelätty Lashkar-e-Taiba on aiemmin syyttänyt Intiaa ”vesivarkaudesta”.

Taistelu narratiiveista

Konfliktin päättänyt tulitauko alkoi huterasti, kun molemmat osapuolet syyttivät toisiaan sen rikkomisesta. Tämän jälkeen tilanne on kuitenkin lientynyt, ja maat ovat olleet yhteydessä tulitauon ylläpitämisestä. Jännite on kuitenkin säilynyt, ja kriisin aikana tapahtuneet ei-sotilaalliset toimet, kuten rajojen sulkeminen, kaupan pysäyttäminen ja Intian vetäytyminen Indusjoen vesisopimuksesta, ovat edelleen voimassa. 

Liennytystä ei ole ollut havaittavissa maiden johtajien retoriikassa. Pakistanin pääministeri Shehbaz Sharif väitti Pakistanin voittaneen Intian vihamielisyyden ja antaneen Intialle oppitunnin. Puheessaan intialaisille Modi taas varoitti, ettei Intia jatkossa tule tekemään eroa terroristiryhmien ja niiden valtiollisten tukijoiden välillä.

Intian ja Pakistanin kriisin erityispiirteenä nousee esiin laajamittainen disinformaatio, jonka avulla molemmat osapuolet pyrkivät hallinnoimaan sisäpoliittista narratiivia. Faktantarkastajat kokosivat someketjuja, joista näkyy miten monet konfliktista esitetyt kuvat ja videot olivat todellisuudessa materiaalia toisista konflikteista tai jopa videopeleistä. Esimerkiksi eräässä laajasti levinneessä videossa Iranin viimevuotinen ohjusisku Israelin lentotukikohtaan esitettiin Intian ohjusiskuna Pakistaniin. Maailman talousfoorumi listasi hiljattain Intian maaksi, joka on eniten vaarassa disinformaation takia. Väärä tieto levisi laajalti kuitenkin myös Pakistanissa kriisin aikana: jopa Pakistanin hallitus esitti pätkää videopelistä omana todellisena sotatoimenaan X-tilillään.

Internetin laaja saatavuus ja sosiaalisen median suosion räjähdysmäinen kasvu Intiassa ja Pakistanissa tekevät niistä erityisen alttiita disinformaatioille kriiseissä, joissa reaaliaikaisen tiedon korkea kysyntä luo suuren kannustimen sisällön tuottamiselle. Myös tekoälyn tuottama materiaali, kuten video, jossa deepfake-versio Donald Trumpista lupaa ”hävittää Pakistanin”, oli osa kriisin aikaista some-kuvastoa. Droonien käyttäminen taistelukentällä ja tekoälyn valjastaminen osaksi kansallisia disinformaatio-kampanjoita antavat huolestuttavia viitteitä siitä, miltä uusien teknologioiden rooli tulevissa Intian ja Pakistanin välisissä kriiseissä voi näyttää.

Intia ja Pakistan käyvät konfliktin jäljiltä narratiivien taistelua myös kansainvälisillä areenoilla. Molemmat ovat ilmoittaneet lähettävänsä omat delegaationsa maailmalle keräämään ymmärrystä omalle asemoitumiselleen konfliktissa. Intian delegaatio tulee painottamaan Pakistanin sponsoroiman terrorismin uhkaa. Pakistanin delegaatio taas näkee kriisissä mahdollisuuden edistää Kashmirin tilanteen ratkaisua Pakistanille edullisella tavalla. Historiallisesti Intian narratiivi, ja sen asema nopeasti kehittyvänä talousmahtina, on kerännyt enemmän suosiota lännessä.Trumpin ehdotus neuvotteluista Kashmirin tilanteen ratkaisemiseksi oli kuitenkin harvinainen geopoliittinen voitto Pakistanille, joka on pitkään yrittänyt saada asiaa kansainväliselle agendalle.

Konflikti kääntyi voitoksi Pakistanin ryvettyneelle armeijalle

Intian ja Pakistanin välinen konflikti oli kaivattu sisäpoliittinen voitto Pakistanin ryvettyneelle armeijalle. Mielipidekyselyn mukaan 93 prosenttia pakistanilaisista kertoi mielipiteensä armeijasta parantuneen kriisin jälkeen. Tulitauon solmimisen jälkeen Pakistanissa nähtiin kansaa kaduilla juhlimassa ja huutamassa armeijamyönteisiä iskulauseita. Väkijoukoissa oli mukana jopa Pakistan Tehreek-e-Insaf (PTI) -puolueen jäseniä, joka on taistellut armeijaa vastaan vuonna 2023 tapahtuneen puoluejohtajansa ja entisen pääministeri Imran Khanin vangitsemisen jälkeen. Jopa Khan välitti armeijamyönteisiä viestejä omalla X-tilillään.

Pakistanin armeija on hyötynyt nationalistisesta hurmiosta, vaikka sen ei voida nähdä erityisesti onnistuneen konfliktissa, jossa Intia onnistui iskemään syvälle Pakistanin alueelle. Pakistanin hallinnon myymässä narratiivissa Intia rankaisi sitä raa’asti terroristi-iskusta jossa Pakistan ei ollut osallisena. Pakistanin narratiivissa sen kovat toimet Intiaa vastaan, etenkin intialaisten hävittäjien alas ampuminen, olivat suuri voitto ja vahvistus armeijan roolille Pakistanin suojelijana Intiaa vastaan. Lisäksi konfliktin yllä roikkunut ydinsodan uhka käänsi lännessä keskustelua pois Intian narratiivista, jossa korostuu Pakistanin sponsoroiman terrorismin uhka.

Armeijan suosion kasvu on täyskäännös tilanteessa, jossa Pakistanissa ollaan nähty rajuimpia armeijan vastaisia protesteja vuosikymmeniin. Lisäksi taloudellinen ahdinko, lisääntyneet terroristi-iskut sekä Balochistanin ja Khyber Pakhtunkhwan osavaltioiden epävakaat tilanteet ovat lisänneet sisäpoliittista painetta Pakistanissa suurta vaikutusvaltaa nauttivaa armeijaa kohtaan. Konfliktin ehkä suurin yksittäinen voittaja onkin Pakistanin armeijan komentaja Asim Munir, joka sai konfliktin jälkeen harvinaisen, aiemmin vain sotilasdiktaattori Ayub Khanille myönnetyn, sotamarsalkan arvonimen. Munir tullee käyttämään uutta poliittista pääomaansa vahvistaakseen armeijan otetta Balochistanissa ja Khyber Pakhtunkhwassa, mutta nähtäväksi jää, kuinka kestäväksi Munirin ja armeijan voitto muodostuu.