Vielä kolme vuotta sitten näytti siltä, että Slovakian kolminkertaisen pääministerin Robert Ficon poliittinen ura oli tulossa tiensä päähän. Poliittisesti taitava Fico on kuitenkin onnistunut käyttämään hyväkseen äänestäjien pettymystä ja pelkoa ja voittamaan vaalit radikaalilla retoriikalla sekä yhteiskunnallisia haavoittuvuuksia hyödyntäen. Ficon orbanilaisen politiikan voitto ei povaa hyvää Slovakian demokraattiselle kehitykselle.

Robert Ficon populistinen Smer-SD-puolue voitti syyskuun lopussa järjestetyt Slovakian ennenaikaiset parlamenttivaalit. Sen sijaan, että Fico olisi esittänyt uskottavia ratkaisuja maata painaviin ongelmiin, kuten velkaantumiseen ja terveydenhuollon kriisiin, hän keskittyi aggressiiviseen retoriikkaan ja disinformaatioon. Ficon kampanja perustui ideaan vahvasta johtajasta, joka suojelee kansalaisia maata uhkaavilta tahoilta eli Yhdysvalloilta, medialta ja kansalaisjärjestöiltä sekä tuo Slovakiaan viimein vakautta.

Toimittajan murha, pandemia ja kaoottinen hallitus

Ymmärtääkseen mitä on Slovakian vaaleissa tapahtunut, on ensin katsottava viisi ja puoli vuotta taaksepäin. Helmikuussa 2018 murhattiin liikemiesten ja politiikkojen korruptioon erikoistunut tutkiva toimittaja Ján Kuciak ja hänen kihlattunsa Martina Kušnírová. Muutama päivä murhan jälkeen julkaistiin Kuciakin viimeinen juttu, jossa hän kuvaili italialaisen mafian toimintaa Slovakiassa sekä sen yhteyksiä Smeriin. Tämä aiheutti vakavan poliittisen kriisin ja laajimpia mielenosoituksia sitten vuoden 1989. Pääministeri Fico erosi, ja hänen tilalleen nousi Ficon puoluetoveri Peter Pellegrini.

Murhasta järkyttyneet ja korruptioon kyllästyneet slovakialaiset halusivat muutosta ja rehellisempää politiikkaa. Vuoden 2020 parlamenttivaalit voitti Igor Matovičin keskustaoikeistolainen OL’aNO-puolue. Matovič onnistui kanavoimaan äänestäjien turhautumista profiloitumalla äänekkäänä taistelijana korruptiota ja Ficoa vastaan. Lupausta paremmasta politiikasta hän ei kuitenkaan lunastanut.

Pian vaalien jälkeen puhkesi koronapandemia, ja Matovičin hallitus ajautui kriisistä toiseen. Matovičin vahva ego, aggressiivinen viestintä sekä kykenemättömyys yhteistyöhön aiheuttivat riitoja hallituskumppaneiden, asiantuntijoiden sekä median kanssa. Pandemian hoidosta tuli sekava näytelmä tunteikkaine tiedotustilaisuuksineen ja nopeasti muuttuvine toimenpiteineen. Kiistat hallituskumppaneiden kanssa johtivat pääministerin vaihtoon keväällä 2021 ja lopulta hallituksen kaatumiseen vuoden 2022 lopussa. Päästäkseen pitkäaikaisesta kriisistä ulos parlamentti päätti, että vaaleja aikaistetaan syyskuuhun 2023. Toukokuusta lähtien Slovakiaa on johtanut presidentti Zuzana Čaputován nimittämä virkamieshallitus.

Ficon tie takaisin

Vuoden 2020 vaaleissa äänestäjät lähettivät Smerin oppositioon. Peter Pellegrini joukkoineen erosi Smeristä ja perusti Hlas-puolueen. Smer putosi gallupeissa historiallisen mataliin lukemiin, kun taas Hlas johti gallupeissa syksystä 2021 aina kevääseen 2023 asti.

Ficolle tämä oli karvas petos. Hän ei kuitenkaan luovuttanut, vaan muutti taktiikkansa. Erottuakseen Pellegrininstä Fico radikalisoitui ja ryhtyi hyödyntämään kansalaisten matalaa luottamusta julkisiin instituutioihin, menneen maailman nostalgiaa sekä taipumusta uskoa salaliittoteorioihin. Smerin uutta suuntausta voi luonnehtia talouskysymyksissä vasemmistopopulistisena ja arvokysymyksissä oikeistopopulistisena, ja se hyödyntää äärioikeistolaista retoriikkaa. Valinta oli pragmaattinen – Smerin entisiä maltillisempia kannattajia on kerännyt Pellegrini, joten Fico päätti kalastaa radikaaleilla vesillä.

Smer on luvannut äänestäjille järjestystä, vakautta ja vahvaa hyvinvointivaltiota ja on valmis “taistelemaan” pankkeja ja kauppaketjuja vastaan. Smer myös piirtää viholliskuvaa, jonka mukaan Bryssel, Washington, LGBT-ideologia sekä George Sorosin rahoittamat järjestöt ja heidän slovakialaiset liittolaisensa yrittävät tuhota Slovakian. Puolueen hampaissa on pitkään ollut erityisesti presidentti Čaputová, jota Fico kutsuu Amerikan agentiksi.

Smerin uusi politiikka on myös entistä Venäjä-mielisempää. Fico tuomitsi pääministerinä vuonna 2014 Krimin miehityksen, ja EU-tasolla hän kannatti pakotteita. Kotimaiselle yleisölle tarkoitetuissa puheissa hän kuitenkin korosti vuosien aikana tarvetta rakentaa suhteita kaikkiin suuntiin ja kritisoi pakotteita haitallisiksi ja tehottomiksi. Vaikka Smer tuomitsi Venäjän hyökkäyssodan keväällä 2022, puolue ryhtyi pian sen jälkeen vastustamaan Ukrainan tukemista. Smerin narratiivin mukaan Slovakian hallitus auttaa Ukrainaa tavallisten slovakialaisten kustannuksella. Puolue myös kyseenalaistaa Venäjän vastuuta sodan aiheuttamisesta ja kutsuu sotaa Venäjän ja Yhdysvaltojen tai Venäjän ja lännen konfliktiksi. Vaalien lähestyessä retoriikka koveni entisestään, ja Fico toisti Venäjän propagandaa ukrainalaisista natseista.

Ficolla oli näissä vaaleissa paljon pelissä. Hänen päämotivaationaan päästä takaisin valtaan on suojella itseään ja kumppaneitaan rikostuomioilta: viime vuosina poliisi alkoi tutkia Ficon hallituskausilla kehittynyttä korruption verkostoa, jonka jäljet johtivat aina puolueeseen asti. Syytettyjen listalla on myös Smerin jäseniä sekä Ficoa lähellä olevia oligarkkeja. Tutkinta kohdistui vuonna 2022 myös Ficoon itseensä. Poliisi epäili häntä rikollisen ryhmän perustamisesta. Valtakunnansyyttäjä kuitenkin puuttui tutkintaan ja pysäytti sen vedoten menettelyvirheeseen sekä lain virheellisen soveltamiseen.

Epäluottamuksen yhteiskunta kiinteää pistettä etsimässä

Miksi Smerin populistinen ja Venäjä-mielinen retoriikka vetoaa äänestäjiin?

Slovakialaisten luottamus julkisiin instituutioihin on erittäin matala. Hallitukseen sekä parlamenttiin luottaa vain 14 prosenttia väestöstä. Perinteiseen mediaan luottaa vain reilu kolmasosa, samoin presidenttiin. Sosiologi Silvia Porubänován mukaan skeptisyys, epäröinti ja epäluottamus ovat vahvasti läsnä slovakialaisessa yhteiskunnassa ja ikään kuin periytyvät sukupolvelta toiselle. Vaikka kyse on pitkäjänteisestä trendistä, on epäluottamuksen tunne Porubänován mukaan vahvistunut entisestään koronapandemian ja Kuciakin murhan seurauksena.

Matala luottamus instituutiohin on otollinen maaperä disinformaatiolle ja salaliittoteorioille. Slovakia on salaliittoteorioiden suhteen yksi haavoittuvimmista itäisen Keski-Euroopan maista. Slovakia on ollut vuodesta 2014 lähtien hybridivaikuttamisen kohteena, ja maahan on hiljalleen syntynyt poikkeuksellisen laaja ja vaikutusvaltainen vaihtoehtoinen mediaympäristö, joka tuottaa ja levittää disinformaatiota. Vaihtoehtoisen median kertomusten mukaan länsi, EU ja Nato uhkaavat Slovakian suvereniteettia. Venäjää puolestaan kuvaillaan perinteisten arvojen vartijana.

Demokratian ja resilienssin keskuksen johtaja Dominika Hajdu huomauttaa, että Slovakia eroaa alueen muista maista siinä, kuinka suuri osa väestöstä kokee olonsa uhatuksi. Noin puolet slovakialaisista katsoo, että maahanmuutto ja länsi uhkaavat heidän identiteettiään ja arvojaan. Vertailukohtana voidaan pitää Tšekkiä, jossa lännen kokee uhaksi vain 15 prosenttia ja maahanmuuton vajaa kolmasosa väestöstä.

Ficon tarjoama visio vahvasta ja vakaasta politiikasta voi kuulostaa olonsa uhatuksi kokeville äänestäjille houkuttelevalta, varsinkin Matovičin turbulenttisen hallituskauden jälkeen. Sosiologi Michal Vašečka varoitti jo viime vuonna, että julkisten palvelujen toimimattomuus ja poliittinen sekasorto voivat saada kansalaiset äänestämään järjestelmän vastaisia puolueita.

Slovakialaisten kahtiajako suhteessa Venäjään

Slovakialaiset voidaan jakaa kahteen leiriin sen perusteella, mistä suunnasta he kokevat uhan tulevan ja miten he suhtautuvat Ukrainan sotaan. Vain 40 prosenttia slovakialaisia on sitä mieltä, että Ukrainan sodasta on ensisijaisesti vastuussa Venäjä. 34 prosenttia puolestaan uskoo, että sota on lännen syytä, koska se provosoi Venäjää. 17 prosentin mukaan vastuussa on Ukraina, joka sorti venäjänkielistä väestöään. Venäjää pitää turvallisuusuhkana 54 prosenttia slovakialaisista. Melkein yhtä iso ryhmä, 50 prosenttia, arvioi, että Yhdysvallat on Slovakialle turvallisuusuhkat.

Se, että Slovakiassa ei nähdä Venäjää yksiselitteisesti uhkana, selitetään usein historialla. Slovakialaisten kansallisidentiteettiä rakennettiin 1800-luvulta lähtien pitkälti panslavismin pohjalta. Suhtautuminen Venäjään voi johtua myös kommunistisesta menneisyydestä, johon Slovakiassa suhtaudutaan positiivisemmin kuin Tšekissä, vaikka molemmat maat kuuluivat aiemmin samaan valtioon eli Tšekkoslovakiaan. Agraarisen Slovakian elintaso nousi kommunismin aikana merkittävästi, ja moni muistelee aikaa lämmöllä.

Tämä koskee myös suhtautumista Neuvostoliiton Tšekkoslovakian miehitykseen vuonna 1968. Miehityksestä seuranneet poliittiset puhdistukset olivat Slovakiassa lievemmät kuin Tšekissä, ja heti seuraavana vuonna Tšekkoslovakiasta muodostettiin liittovaltio, mikä oli Slovakian tärkeä tavoite.

Vastavoima Smerille

Vastavoima Smerille on ennen vaaleja muodostunut länsimielisestä arvoliberaalipuoleesta nimeltä Progressiivinen Slovakia (PS). PS ei haastanut suoraan muita poliitikkoja tai puolueita, vaan keskittyi yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuihin, mikä on riitaisassa ja henkilöön menevässä slovakialaisessa politikassa poikkeuksellista. Viimeisissä ennen vaaleja julkaistuissa gallupeissa PS ja Smer olivat erittäin lähellä toisiaan. Lopulta PS jäi kuitenkin toiseksi viiden prosenttiyksikön erolla, koska ei pystynyt vakuuttamaan maaseudun äänestäjiä. Puolueesta myös levitettiin paljon valeuutisia.

Muita suurempia ideologisia haastajia Smerille ei ilmaantunut. Slovakian keskustaoikeistolainen kenttä on erittäin sirpaloitunut. Pienet puolueet eivät kyenneet unohtamaan keskinäisiä  erimielisyyksiään ja yhdistämään voimiaan Smeriä vastaan.

Slovakian tulevaisuus Pellegrinin käsissä 

Slovakian tuleva kehitys riippuu hallituksen kokoonpanosta. Vaa'ankieliasemassa on Pellegrinin Hlas, jota ilman hallitusta ei synny. Hlasin kansanedustajat ovat entisiä smeriläisiä, joista suurin osa kokee Smerin poliittisesti mieluisammaksi kumppaniksi kuin PS:n. Pellegrinin ja Ficon välit ovat kuitenkin huonot, ja Pellegrini on aiemmin todennut, ettei osaa kuvitella kahden entisen pääministerin istuvan samassa hallituksessa. Ficon täytyy siten tarjota Pellegrinille jotain luovaa ratkaisua. Spekuloitu on muun muassa presidenttiehdokkuudella. Riskinä kuitenkin on, että hallituksessa Smer voisi syödä Hlasin kannatusta.

Ficon asema olisi tässä hallituksessa vahva, ja hän pystyisi toteuttamaan omia poliittisia tavoitteitaan ilman suurempaa vastustusta. Ulkopolitiikassa tämä tarkoittaisi todennäköisesti EU- ja Nato-kriittisyyttä, vaikka Fico ei ajakaan Slovakian eroa näistä liittoumista. Heti vaalien jälkeen Fico hieman rauhoitteli aiempia ulkopoliittisia kannanottojaan. Kuitenkin Ficon myötä Venäjän intresseitä ymmärtävien ja Venäjän kanssa yhteistyöhön halukkaiden äänet pääsisivät vahvemmin kuuluviin. Fico vastustaa Slovakian aseapua Ukrainalle sekä Ukrainan Nato-jäsenyyttä.

Ulkopolitiikka ei kuitenkaan ole Ficon asialistalla ensimmäisten joukossa. Hänen täytyy ensisijaisesti keskittyä sisäpoliittisiin asioihin ja saada itselleen ja lähipiirilleen suojelua korruptiosyytteiltä. Fico ilmoitti jo, että poliisiin ja syyttäjälaitokseen on tulossa henkilövaihdoksia. Kysymyksenä on, kuinka pitkälle vaihdokset menevät ja kuinka paljon ne vaikuttavat viranomaisten työhön. Riskinä on oikeusvaltion tilan heikentyminen ja korruption lisääntyminen. Fico voi myös Viktor Orbánin tapaan yrittää vahvistaa omaa valta-asemaansa esimerkiksi muuttamalla vaalilainsäädäntöä.

Toisena hallituspohjavaihtoehtona on liberaalin PS:n, vasemmistolaisen Hlasin, libertaarin SaS:n ja kristilliskonservatiivisen KDH:n muodostama hallitus. Tällä hallituspohjalla olisi kuitenkin ideologisesti niin suuret erot, että voisi johtaa hankalaan yhteistyöhön ja Matovičin hallituksen kaltaiseen epävakauteen.

Kirjoittaja: Kateřina Buchtová
Kommentointi ja editointi: Niko Niemisalo ja Johanna Metsänheimo
Kielenhuolto: Elena Rintamäki